Psyykkisesti oireilevia lapsia siirretään hätäratkaisuna laitoksesta toiseen ja aina ”kovempiin” laitoksiin. Hoitoa ei kaikille lapsille löydy, ja tilanne on vain vaikeutunut viiden viime vuoden aikana.

 

Mielen­ter­vey­den ongel­mat ovat ylei­siä las­ten­suo­je­lun asiak­kailla. Sijoitetuista 13–17-vuotiaista lap­sista joka toi­nen on nuo­ri­sop­sy­kiat­rian asia­kas. Lähes kah­della kol­mesta kou­lu­ko­tiin sijoi­te­tuista lap­sesta oli psy­kiat­ri­nen diag­noosi. Saman ikäi­sistä vas­taava luku on seit­se­män prosenttia.

Sijoitettujen nuor­ten mie­len­ter­vey­den ongel­miin on kui­ten­kin vai­kea saada pit­kä­ai­kaista apua, jota monet tar­vit­si­si­vat. Psykiatrinen osas­to­hoito ja pit­kä­ai­kai­nen kun­tout­tava psy­kiat­ri­nen hoito ovat viime vuo­sina vähen­ty­neet. Lasten- ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pit­kä­ai­kai­sia hoito-osas­toja on lakkautettu.

Sairaanhoitopiirien toi­met eivät ole aina olleet riit­tä­viä, tai ne eivät ole aut­ta­neet lasta. Siellä on puut­teita myös osaa­mi­sessa, kuvaa vaa­ti­van sijais­huol­lon uudis­ta­mista poh­ti­nut STM:n työ­ryhmä. Työryhmä jätti lop­pu­ra­port­tinsa viime syyskuussa.

Kuntaliiton teke­män sel­vi­tyk­sen mukaan samaan aikaan kun huos­taa­no­tot ja lai­tos­si­joi­tuk­set ovat lisään­ty­neet, psy­kiat­ri­nen sai­raa­la­hoito on vähen­ty­nyt. Lisäksi jak­sot osas­toilla ovat muut­tu­neet lyhyiksi kriisijaksoiksi.

Hoito on retuperällä

Nuorisopsykiatri Pirkko Lehto-Salo on näh­nyt muu­tok­sen läheltä. Hän on työs­ken­nel­lyt nuo­ri­sop­sy­kiat­rian osas­tolla lää­kä­rinä. Viime ajat hän on työs­ken­nel­lyt lää­kä­rinä eri­lai­sissa las­ten­suo­je­lun yksi­köissä, myös eri­tyi­sen huo­len­pi­don yksi­köissä. Hän on pyr­ki­nyt kehit­tä­mään psy­kiat­rista hoi­toa las­ten­suo­je­lu­lai­tok­sissa. Hän tutki väi­tös­kir­jas­saan mie­len­ter­vey­den häi­riöi­den, oppi­mis­vai­keuk­sien ja per­heon­gel­mien kir­joa kou­lu­ko­tiin sijoi­te­tuilla lapsilla.

– Pystyimme ennen hoi­ta­maan nuo­ria osas­toilla pit­kiä jak­soja. Nyt jak­sot ovat lyhyitä. Se tar­koit­taa, että muu­te­taan lää­ki­tystä ja akuu­tit oireet yri­te­tään saada kuriin. Sitten nuori siir­tyy takai­sin lai­tok­seen huo­li­matta vaka­vista ongel­mista. Oletus on, että lap­selle han­ki­taan psy­kiat­ri­nen hoito lai­tok­sen paik­ka­kun­nalta. Se ei aina kui­ten­kaan toteudu.

Sijoitettujen nuor­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mien hoito onkin retu­pe­rällä, Lehto-Salo väittää.

– En tiedä, onko kyseessä resurs­sien niuk­kuus vai sääs­tö­pro­jekti, kun sai­raat nuo­ret pan­naan las­ten­suo­je­lu­lai­tok­siin. Se tulee hal­vem­maksi kuin hoi­taa heitä sairaalassa.

Olisi hyvä jos meillä olisi lastensuojelulapsiin erikoistuneita nuorisopsykiatrisia työryhmiä.

Nykyinen pal­ve­lu­jär­jes­telmä on epä­on­nis­tu­nut mie­len ongel­mista kär­si­vien las­ten hoi­dossa, sanoo dosentti Mikko Wennberg Owal Groupista. Hän oli teke­mässä sel­vi­tystä eri­tyi­sen huo­len­pi­don nuor­ten pal­ve­lu­po­luista Itsenäisyyden juh­la­vuo­den las­ten­sää­tiölle Itlalle. Selvitystyö teh­tiin tueksi STM:n työ­ryh­mälle, joka pohti las­ten­suo­je­lun vaa­ti­van sijais­huol­lon uudistamista.

Wennberg ja työ­ryhmä kävi­vät läpi yksi­tyis­koh­tai­sesti kol­men ison kau­pun­gin huos­taa­no­tet­tu­jen las­ten asia­pa­pe­rit. Kohteena oli­vat eri­tyi­sen huo­len­pi­don jak­soille eli Ehoille sijoi­te­tut nuoret.

Niistä näkyy, että suu­rella osalla nuo­rista oli jokin neu­rop­sy­kiat­ri­nen diag­noosi tai epäily siitä.

Kun nuori on oireil­lut, hätä­rat­kai­suna häntä on siir­retty lai­tok­sesta toi­seen ja aina ”kovem­paan” lai­tok­seen. Nuorilla on takana pitkä putki eri lai­tok­sia ja Eho-jaksoja.

Silti nuor­ten psy­kiat­ri­siin ongel­miin ei ole tul­lut apua. Hoitojaksot sai­raa­loissa ovat lyhyitä, eikä avo­huol­lossa aina ole jär­jes­ty­nyt riit­tä­vää hoitoa.

– Sijaishuollon hoi­to­mal­lit eivät mah­dol­lista tai takaa sitä, että lap­set saa­tai­siin hoi­toon. On vai­kea sanoa, missä mää­rin kyse on hoi­don saa­ta­vuu­desta ja saa­vu­tet­ta­vuu­desta ja missä mää­rin hoi­toon sitoutumisesta.

– Jopa vaa­ti­van eri­tyis­ta­son lai­tok­sissa osaa­mi­nen ja resurs­sointi on liian ohutta, eikä niissä ole mie­len­ter­vey­den asiantuntijuutta.

Laki ei mahdollista tarpeeksi pitkäaikaisia toimia

Psykiatriassa on ollut käsi­tys, että käy­tös­häi­riöi­set nuo­ret eivät kuulu var­si­nai­sesti nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­aan, Pirkko Lehto-Salo väit­tää. ADHD tai käy­tös­häi­riö ovat las­ten­suo­je­lu­lai­tok­siin sijoi­te­tuilla nuo­rilla ylei­sim­mät diag­noo­sit. Kuitenkin esi­mer­kiksi käy­tös­häi­riö-mer­kintä ei kerro pal­jon nuo­ren ongel­mista. Diagnoosin takana lymyää iso nippu eri­lai­sia juurisyitä.

– Käytöshäiriö on oire. Se voi ker­toa myös masen­nuk­sesta, bipo­laa­ri­sesta mie­lia­la­häi­riöstä, alka­vasta skit­so­fre­niasta, kiin­ty­mys­suh­teen vau­rioista tai trau­ma­ti­soi­tu­mi­sesta. Diagnoosit, joita psy­kiat­riassa käy­te­tään, eivät aina toimi hyvin lastensuojelussa.

Nykyinen palvelujärjestelmä on epäonnistunut mielen ongelmista kärsivien lasten hoidossa.

Terveysyritys Mehiläisellä on tällä haa­vaa yli 60 sijais­huol­lon lai­tosta eri puo­lilla Suomea. Ne toi­mi­vat Familar-ket­jun alla. Sijoitettujen las­ten jou­kossa on pit­kä­ai­kai­sia psyyk­ki­siä sai­rauk­sia sai­ras­ta­via lapsia.

Sairaus näkyy har­hai­suu­tena, itse­tu­hoi­suu­tena ja arvaa­mat­to­mana sek­su­aa­li­sena tai aggres­sii­vi­sena käy­tök­senä toi­sia lap­sia koh­taa, kuvaa laa­tu­joh­taja Marko Nikkanen Familarista.

Lapsilla voi olla ongel­mia myös ympä­ris­tön tai lii­ken­teen hah­mot­ta­mi­sessa, hän sanoo.

– Nämä lap­set tar­vit­se­vat usein jat­ku­vaa aikui­sen tukea ja seu­ran­taa, jotta he voi­si­vat elää tur­val­lista arkea sai­rau­des­taan huo­li­matta. Lasten koh­taa­mat haas­teet vaa­ti­vat pidem­piai­kai­sia toi­mia kuin nykyi­nen laki mah­dol­lis­taa. Laki ei tunne sai­rau­desta joh­tu­vaa pit­kä­ai­kai­sen tuen tarvetta.

Yhteistyötä tarvitaan

Pirkko lehto-salo näkee, että las­ten­suo­je­lun ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yhteis­työssä on varaa parantaa.

– Nyt ne toi­mi­vat liian eril­li­sinä. Psykiatrian hoi­to­me­ne­tel­mät toi­mi­vat emo­tio­naa­li­sesti oireh­ti­vien nuor­ten kanssa. Ne eivät toimi käy­tök­sellä oireh­ti­vien nuor­ten hoi­dossa. Käytöksellä oireh­ti­vien nuor­ten psy­kiat­ri­nen hoito vaa­tii kehit­tä­mistä ja uudet hoi­to­me­ne­tel­mät myös tutkimista.

Nuoren hoi­dossa kan­nat­taa käyt­tää hyväksi lai­tok­sen ohjaa­jia, jotka tun­te­vat nuo­ren, Lehto-Salo ehdot­taa. Siitä olisi apua, sillä nuori ei usein osaa ker­toa, mikä hätä hänellä on tai onko mitään hätää. Hän osaa ker­toa arjen asioi­hin liit­ty­vistä tun­te­muk­sista tai ärsy­tyk­sen aiheista. Mitä kaik­kea hänelle on taus­talla tapah­tu­nut, sitä on vai­kea sanoittaa.

– Olisi hyvä, jos meillä olisi las­ten­suo­je­lu­lap­siin eri­kois­tu­neita nuo­ri­sop­sy­kiat­ri­sia työ­ryh­miä. Ne pys­tyi­si­vät luo­maan toi­mi­via hoi­to­ta­poja las­ten­suo­je­lu­lai­tos­ten kanssa.

Hän näkee, että las­ten­suo­je­lu­lai­tos voisi olla hyvä paikka monelle nuo­relle, jos he sai­si­vat sinne riit­tä­vää psy­kiat­rista apua. Usein lapsi tar­vit­see moni­vuo­ti­sen sijoi­tuk­sen. Silloin myös mie­len­ter­vey­den ongel­mia ehdit­täi­siin hoitaa.

Lapsi jää vaille riittävää hoitoa

Hoidon riit­tä­mät­tö­myys mie­len ongel­mista kär­si­vien las­ten sijoi­tuk­sissa tie­de­tään hyvin.

Se on ollut yksi kes­kei­nen puhee­naihe viime vuo­sina, sanoo sosi­aa­li­huol­lon yli­tar­kas­taja Anna Tervonen Etelä-Suomen avista. Erikoistutkija Pia Eriksson THL:stä pitää sitä yhtenä asiana, johon las­ten­suo­je­lun kehi­tys­työssä pitää puuttua.

Asia tulee ilmi myös Kuntaliiton sel­vi­tyk­sistä. Se on teh­nyt kun­nille ja kun­tayh­ty­mille kyse­lyn las­ten­suo­je­lun asiak­kaina ole­vien las­ten ter­vey­den­hoi­don pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­desta vuo­sina 2012 ja 2017. Tuoreemman sel­vi­tyk­sen mukaan kaik­kien ter­veys­pal­ve­lu­jen saa­ta­vuus on hei­ken­ty­nyt. Kaikkien vaka­vim­min on hei­ken­ty­nyt mie­len­ter­vey­den pal­ve­lu­jen saatavuus.

Lastensuojelu ei saa olla roskakori.

Lastensuojelulain mukaan ter­veys­kes­kus­ten ja sai­raan­hoi­to­pii­rien pitää jär­jes­tää las­ten­suo­je­lun asiak­kaille ter­vey­den­huol­lon tut­ki­muk­set ja hoi­dot sekä tera­piat. Kuntaliiton kyse­lyssä käy ilmi, että kun­tien rahat eivät sii­hen riitä. Valtionosuuksia on lei­kattu, kun­tien talous on tiu­koilla ja koko ajan hae­taan sääs­töjä, kun­nista kerrotaan.

Lisäksi eri­kois­sai­raan­hoi­don puo­lelta vaa­di­taan usein lap­sen huos­taan­ot­toa, kyse­lyyn vas­tan­neet kun­nat ker­to­vat. Niin halu­taan vakiin­nut­taa lap­sen tilanne, jotta hoito onnis­tuu. Lastensuojeluun tulee siksi vai­keasti sai­raita lap­sia. Lapsen voi kui­ten­kin olla vai­kea saada psy­kiat­rista hoi­toa, koska kat­so­taan, että lapsi saa ne las­ten­suo­je­lun kautta. Syntyy noi­dan­kehä, jossa lapsi jää vaille riit­tä­vää hoitoa.

Ongelma on myös hal­lin­no­na­lo­jen yhteis­työssä, Kuntaliiton kyse­lyssä tuli ilmi. Yhteistyötä ja pal­ve­lu­jen hake­mista vai­keut­taa se, että las­ten­suo­je­lussa ei tun­neta psy­kiat­rian hoi­to­jär­jes­tel­miä. Toisaalta ter­vey­den­huol­lossa ei tun­neta las­ten­suo­je­lua, eikä siellä ymmär­retä, että sijais­huolto ei ole psy­kiat­ri­sen hoi­don kor­vike, kun­tien edus­ta­jat kertoivat.

Palveluja on parannettava

Vaativan sijais­huol­lon uudis­ta­mis­työ­ryhmä esit­tää lop­pu­ra­por­tis­saan muun muassa, että sijoi­tet­tu­jen las­ten ja nuor­ten oikeuk­sia saada ter­vey­den­huol­lon pal­ve­luja paran­ne­taan. Palvelut pitää jär­jes­tää ilman vii­vy­tystä. Parannus kos­kee vaa­ti­van sijais­hoi­don lai­tok­sessa tai eri­tyi­sen huo­len­pi­don jak­solla ole­via nuoria.

Lakiehdotukseen sisäl­tyy ter­vey­den­huol­lon eri­tyi­nen vel­vol­li­suus perus­tella arvionsa kir­jal­li­sesti sosi­aa­li­työn­te­ki­jän pyyn­nöstä, miksi lapsi tai nuori ei ole autet­ta­vissa ter­vey­den­huol­lon keinoin.

Tavoitteena on sel­kiyt­tää sosi­aa­li­huol­lon ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­pro­ses­sia ja estää tilan­teet, joissa syn­tyy näke­my­se­roja siitä, mil­laista arviota, hoi­toa tai pal­ve­lua lapsi tai nuori tar­vit­see. Tämä voi hel­pot­taa las­ten­suo­je­lun pää­tök­sen­te­koa ja ohjaa­mista oikean tyyp­pi­seen sijais­huol­lon palveluun.

Sosiaalityöntekijällä on oikeus saada käyt­töönsä ter­vey­den­huol­lolta asian­tun­te­musta, jota lap­sen ja nuo­ren ter­vey­den­tila edel­lyt­tää. Sitä pitää saada sijoi­tus­kun­nalta tai sai­raan­hoi­to­pii­riltä, johon sijoi­tus­kunta kuuluu.

Jos lapsi on vaa­ti­vassa sijais­hoi­dossa lai­tok­sessa tai Eho-jak­solla, kun­nan ter­vey­den­huol­lon tai sai­raan­hoi­to­pii­rin pitää osal­lis­tua lap­sen hoi­toon ja huo­len­pi­toon yksi­kössä, jossa lapsi on.

Työryhmän rapor­tin poh­jalta on tehty esi­tys laiksi eri­tyi­sen huo­len­pi­don uudis­ta­mi­sesta. Se tuli lausun­to­kier­rok­selta hel­mi­kuussa, ja on siir­ty­nyt lainvalmistelutyöhön.

Sijoituksen koke­neet nuo­ret ker­to­vat, että heille on tut­tua vai­keus saada apua mie­len ongel­miin. Monelle on käy­nyt juuri niin, että kun hän on hake­nut apua mie­len ongel­miin, hänet on otettu huos­taan ja sijoi­tettu lai­tok­seen. Siellä ongel­miin ei ole aina tul­lut apua. Näin ker­to­vat Osallisuuden aika ‑yhdis­tyk­sen työn­te­ki­jät. Yhdistyksessä toi­mii las­ten­suo­je­lun koke­mus­asiak­kaita. Se haluaa saada nuor­ten äänen kuu­lu­viin lastensuojelussa.

– Lastensuojelu ei saa olla ros­ka­kori, johon työn­ne­tään ne, jotka eivät mahdu osas­toille tai eivät saa apua muu­alta, sanoo va. toi­min­nan­joh­taja Vilma Vähämaa Osallisuuden ajasta.

Jaana Laitinen

Lähteet:
Lastensuojelun vaa­ti­van sijais­huol­lon uudis­ta­mis­työ­ryh­män lop­pu­ra­portti. Sosiaali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön raport­teja ja muis­tioita 2020:28.
Kuntaliiton las­ten­suo­je­lu­ky­sely 2013 ja 2017.
Erityisen huo­len­pi­don nuor­ten pal­ve­lu­po­lut. Itlan poli­tiik­ka­suo­si­tuk­set 2020:5.

Tutkimuksesta apua

Turun ja itä-suo­men yli­opis­toissa alkaa laaja tut­ki­mus, jossa kehi­te­tään kei­noja aut­taa las­ten­suo­je­lun ja mie­len­ter­vey­den pal­ve­luja tar­vit­se­via nuo­ria nykyistä parem­min. Lastensuojelun ja nuo­ri­sop­sy­kiat­rian yhteis­asiak­kuus ‑hank­kee­seen eli LANUPS-hank­kee­seen osal­lis­tuu myös Turun ammattikorkeakoulu.
Nuorisopsykiatrian dosentti Max Karukivi Turun yli­opis­tosta sanoo, että mie­len­ter­veys­pal­ve­luja tar­vit­se­vista las­ten­suo­je­lun asiak­kaista ei ole riit­tä­västi tut­kit­tua tie­toa. Sitä tar­vi­taan eri­tyi­sesti nyt, kun las­ten, nuor­ten ja per­hei­den sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lui­den koko­nai­suu­teen on suun­ni­teltu monia­lai­sia osaa­mis- ja tuki­kes­kuk­sia, niin kut­sut­tuja OT-keskuksia.
Viime vuo­sina lähet­tei­den määrä nuo­ri­sop­sy­kiat­rian hoi­don pii­riin on nous­sut 50 pro­sent­tia, ker­too Itä-Suomen yli­opis­ton nuo­ri­sop­sy­kiat­rian pro­fes­sori Tommi Tolmunen.
– Meillä ei ole varaa hukata aikaa ja resurs­seja hoi­don kat­vea­luei­siin. Toistuvat sijoi­tus­pai­kan vaih­ta­mi­set kulut­ta­vat sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon resurs­seja. Ne myös tuo­vat nuo­relle koke­muk­sen jat­ku­vasta epäonnistumisesta.