Kuntasektorilla työskenteleville sosiaalialan työntekijöille tehdyn kyselyn mukaan ammattieettistä vastuuta kannetaan enemmän suhteessa palvelujärjestelmään ja yhteiseen viranomaislinjaan kuin paperittomien asiakkaiden tarpeisiin. 

 

Forssan seudun hyv­in­voin­tikun­tay­htymän maa­han­muut­toko­or­di­naat­tori Mil­la Elo on kerän­nyt sosiono­mi (AMK) ‑opin­to­jen­sa (DIAK) lop­putyönä sosi­aalialan työn­tek­i­jöi­den koke­muk­sia paperit­tomien asi­akkaiden kohtaamiseen liit­tyvistä ammat­tieet­ti­sistä haasteista.

Kyse­lyyn osal­lis­tui eri puo­lil­ta Suomea yhteen­sä 17 kun­ta-­alal­la työsken­televää johtavaa sosi­aal­i­työn­tek­i­jää, sosi­aal­i­työn­tek­i­jää ja sosi­aalio­h­jaa­jaa.

Lop­putyössään Elo pyrkii selvit­tämään muun muas­sa, kuin­ka työn­tek­i­jät pystyvät nou­dat­ta­maan sosi­aalialan ammat­tieet­tisiä peri­aat­tei­ta koh­dates­saan paperit­to­mia asi­akkai­ta, mille tahoille he koke­vat ole­vansa eet­tisessä vas­tu­us­sa ja mitkä tek­i­jät aiheut­ta­vat eet­tisiä ris­tiri­ito­ja.

Haas­tatelta­vat pohti­vat myös sitä, pystyvätkö he tar­joa­maan paperit­tomille tukea näi­den tarpeeseen perustuen ja mitä näkökul­mia on otet­ta­va huomioon, kun päät­tää palvelu­iden myön­tämis­es­tä tai niiden epäämis­es­tä.

Paperittomien määrä tulee lisääntymään, ja he tulevat hakemaan apua kuntien sosiaalitoimistoista.

Nyky­isin julkisel­la sek­to­ril­la työsken­televä sosi­aalialan työn­tek­i­jä saat­taa joutua päät­tämään, aut­taako rajal­lisil­la resurs­seil­la akuutis­sa hädä­nalaises­sa tilanteessa ole­vaa paperi­ton­ta vai asi­akas­ta, jol­la on asun­to, ruokaa ja oleskelulu­pa Suomes­sa.

Huoli kustannuksista

Paperit­tomat edus­ta­vat mon­en­laisia taus­to­ja. Täl­lä het­kel­lä kas­va­va joukko ovat henkilöt, jot­ka ovat saa­neet kiel­teisen päätök­sen tur­va­paikkapros­es­si­in­sa.

Kun henkilö saa oleskelulu­pa­hake­muk­seen­sa kiel­teisen päätök­sen ja valit­taa siitä, päätös ei saa lain­voimaa ennen hallinto-oikeu­den päätöstä. Siihen asti henkilö saa asua vas­taan­ot­tokeskuk­ses­sa, hän saa vas­taan­ot­tora­haa ja vas­taan­ot­topalvelu­ja. Jos hän saa hallinto-oikeud­estakin kiel­teisen päätök­sen, lakkaa­vat vas­taan­ot­topalve­lut yleen­sä 30 päivän kulut­tua päätök­sen tiedok­si saamis­es­ta.

– Niil­lä paperit­tomil­la, jot­ka joutu­vat lähtemään vas­taan­ot­tokeskuk­sista, mut­ta joi­ta ei voi­da palaut­taa koti­maa­hansa, ei ole mitään tarvet­ta piilotel­la tääl­lä oloaan.

Selvää on, että paperit­tomien määrä tulee lisään­tymään, ja he tule­vat hake­maan apua kun­tien sosi­aal­i­toimis­toista. Mil­la Elon tehdessä haas­tat­telui­ta työn­tek­i­jöille ei ollut annet­tu selkeitä lin­jauk­sia, mil­laista apua tai tukea paperit­tomille voidaan myön­tää.

Kun paperi­ton henkilö tulee sosi­aal­i­työn­tek­i­jän luokse, ohjaa­vatko työn­tek­i­jää ammat­tieet­tiset peri­aat­teet: pystyykö hän arvioimaan asi­akkaan tilan­net­ta ja aut­ta­maan kokon­ais­val­tais­es­ti? Pystyykö hän edis­tämään jokaisen ihmisen luovut­tam­a­ton­ta ihmis­ar­voa, joka ei ole riip­pu­vainen tämän omista valin­noista?

– Siihen päätök­seen, mitä palvelu­ja ja tukea paperit­tomille annetaan, liit­tyy lop­putyöni mukaan hyvin paljon mui­ta asi­aan vaikut­tavia asioi­ta kuin se, mikä ihmisen todel­li­nen tarve on, Elo vas­taa.

Esimerkik­si asi­akku­u­den kri­teere­itä pun­nit­taes­sa työn­tek­i­jät nos­ta­vat esi­in huolen siitä, kuka mak­saa kulut. Pide­tään jopa henkilöko­htaise­na riskinä sitä, että myön­tää kus­tan­nuk­sia aiheut­tavia palvelu­ja, kos­ka on epä­selvää, kuka joutuu niistä vas­tu­useen.

– Haas­tatelta­vat koki­vat, että hark­in­taval­taa voidaan käyt­tää lähin­nä siinä, voidaanko myön­tää edes kiireel­listä ja tilapäistä tukea.

Ylilyöntejä Maahanmuuttovirastolta?

Haas­tat­teluis­sa vas­taa­jat pain­ot­ti­vat lojaal­i­ut­ta muiden vira­nomais­ten kanssa tehtävää yhteistyötä kohtaan. Kyse­lyyn osal­lis­tuneet koke­vat, että on luotet­ta­va Maa­han­muut­tovi­ras­ton ja tois­t­en vira­nomais­ten päätök­si­in, eikä voi­da toimia vas­toin niitä. Avun epäämistä perustelti­in myös sil­lä, että omia aut­tamiskeino­ja on turha käyt­tää, kos­ka asi­akas ei niiden varas­sa pär­jää ilman muun palvelu­verkos­ton apua.

Aineistossa on hyvin vähän pohdintaa siitä, mitä ihmiselle tapahtuu sitten, jos häntä ei nyt auteta.

Sosi­aal­i­työn­tek­i­jän päätök­seen ei paperit­tomien suh­teen vaiku­ta niinkään yhden­ver­taisu­us muiden asi­akkaiden kanssa tai tuen tarve vaan se, kävel­läänkö toisen vira­nomais­päätök­sen yli.

− Tässä näyt­tää sosi­aalialan tehtävään sekoit­tuvan rajan­valvon­tate­htävä, Elo huo­maut­taa.

Toisaal­ta koetaan myös häm­men­nys­tä epäoikeu­den­mukaisik­si koe­tu­ista Maahanmuut­toviraston päätök­sistä ja pohdi­taan, onko viras­ton tekemien väärien päätösten määrä lisään­tynyt. Myös ohjeis­tusten puute aiheut­taa ris­tiri­ito­ja, kos­ka näin vas­tuu sysätään yksit­täisille työn­tek­i­jöille.

”Koen joutu­vani kar­toit­ta­maan asi­akkaan tilan­net­ta sen perus­teel­la ’mis­tä voin kar­sia’ sen sijaan, että voisin ottaa asi­akaslähtöisen näkökul­man, kuin­ka voin tukea asi­akas­ta.”

Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iön ja Kun­tali­iton tam­miku­us­sa antamien ohjei­den mukaan kun­tien on annet­ta­va paperit­tomille tarvit­taes­sa kiireel­listä hätäa­pua, johon kuu­luu hätä­ma­joi­tus ja sen yhtey­dessä ruo­ka sekä vält­tämät­tömät lääk­keet. Lin­jauk­sen mukaan hätäa­pua hake­van oleskelu­oikeus pitäisi kuitenkin tark­istaa Maa­han­muut­tovi­ras­ton tilan­nekeskuk­ses­ta.

− On mie­lenki­in­toista, että vaik­ka oleskelu maas­sa ilman oleskelulu­paa ei ole sen laa­tu­inen rikos, joka ylit­tää sosi­aalialan työn­tek­i­jän salas­s­api­tovelvoit­teen, tulisi henkilön olin­paik­ka käytän­nössä kuitenkin ilmoit­taa maa­han­muut­tovi­ra­nomaisille, Elo häm­mästelee.

Ei kannusteta jäämään

Vas­taa­jat otta­vat huomioon mah­dol­lisu­u­den, että asi­akas saat­taa olla vaaras­sa, vaik­ka he pelkäävät myös sitä riskiä, että hänel­lä on rikol­lista taus­taa. Jotkut miet­tivät, joutu­vatko he kan­ta­maan vas­tu­un rikol­lisen aut­tamis­es­ta, jos he tuke­vat paperi­ton­ta, joka tekee rikok­sen ja käy ilmi, että sosi­aal­i­työn­tek­i­jä on tukenut hänen maas­sa oloaan.

”…mitä me saatamme siinä tukea, kun me ei tiede­tä, minkä takia hän on tääl­lä? Eikä meil­lä ole Maa­han­muut­tovi­ras­ton tai poli­isin tieto­ja ole­mas­sa siel­lä taustal­la, että mik­si ei ole saanut oleskelulu­paa tai mik­si on kään­nytet­ty?”

Mon­en haas­tatel­lun mielestä tilanne on ahdis­ta­va, kos­ka hänel­lä ei ole keino­ja aut­taa asi­akkai­ta eikä arvioi­da, ovatko he tosi­asi­as­sa hädässä. Haas­tatel­lut koke­vat, että on eet­tis­es­ti väärin antaa val­heel­lista toivoa ja lähteä pitkit­tämään ihmisen kär­simys­tä, kos­ka hänel­lä ei kuitenkaan ole tääl­lä tule­vaisu­ut­ta.

– Ajatel­laan, että on turha aut­taa, jos ihmi­nen ei saa muitakaan palvelu­ja, Elo täs­men­tää.

Vas­tauk­sis­sa kan­netaan huol­ta myös siitä, että jos tukea myön­netään yhdelle, ale­taan jär­jestelmää käyt­tää väärin, eikä halu­takaan pala­ta enää omaan maa­han.

– Aineis­tossa on hyvin vähän pohd­in­taa siitä, mitä ihmiselle tapah­tuu sit­ten, jos hän­tä ei nyt aute­ta. Yleis­es­ti koetaan, että paperi­ton­ta maas­sa oleskelua ei pidä tukea.

Kun­tasek­to­ril­la toimi­van sosi­aalialan työn­tek­i­jän ammatil­lisu­u­den kri­teerik­si nos­te­taan haas­tateltavien vas­tauk­sis­sa kyky toimia vira­nomais­lin­jan mukaises­ti. Vaik­ka sym­pa­ti­aa asi­akkai­ta kohtaan voi tun­tea, ei hei­dän asioitaan pidä ottaa liiak­si sydämelleen.

”…jos on laa­ja ja hyvä sydän ja halu­aa vain kaikille kaikkea hyvää, niin oikea paik­ka ei ole var­maankaan kun­tasek­to­ril­la vaan vaikka­pa jär­jestö.”

Eet­tis­es­ti han­kalak­si koetaan tilanne, jos­sa joutuu kas­vokkain epäämään asi­akkaal­ta tuen. Saman asian tekem­i­nen paper­il­la kun olisi helpom­paa.

Mil­la Elo sanoo ymmärtävän­sä työn­tek­i­jöi­den epäti­etoisu­u­den ja ris­tiri­itaiset tun­teet. Hän itse näkee kuitenkin, että sosi­aal­i­työn tehtävänä on aina nous­ta haavoit­tuvas­sa ase­mas­sa ole­vien ihmis­ten tuek­si, eikä inhimilli­nen vas­tuu saa pysähtyä Suomen rajoille.

– Elämme globaalis­sa maail­mas­sa, jos­sa Suomen ulkop­uoliset tapah­tu­mat vaikut­ta­vat mei­hin joka tapauk­ses­sa. Mei­dän pitäisi pystyä sosi­aalialan työn tule­vaisu­u­denkin vuok­si otta­maan globaalimpi näkökul­ma asioi­hin.

Iita Ket­tunen

Kur­si­ivil­la ole­vat sitaatit ovat lain­auk­sia haas­tat­telu­aineis­tos­ta.