Talentian tärkein tehtävä on valvoa sosiaalialan korkeakoulutettujen etua.

 

 

Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen.
Kuva: Veikko Somerpuro

Talen­tia on etu­jär­jestö. Sen tär­kein teh­tävä on val­voa sosiaali­alan kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen ja nime­no­maan Talentian jäsen­ten etua.

Se tapah­tuu ihan kon­kreet­ti­sesti työ­mark­ki­na­pöy­dissä, oikeus­sa­leissa ja työ­nan­ta­jien neu­vot­te­lu­huo­neissa, mutta myös taus­talla lakie­si­tyk­siin lausuen, epä­vi­ral­li­sissa sidos­ryh­mä­koh­taa­mi­sissa ja somessa keskustellen.

Alalle ken­ties mer­kit­tä­vin Talentian vuo­si­kym­me­niä ajama uudis­tus oli sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lö­laki, joka täyt­tää ensi vuonna kah­dek­san vuotta.

Laki vah­visti alan pro­fes­sioita, mutta on myös nos­ta­nut mer­kit­tä­västi palk­koja kapeut­taes­saan alan sijais­kik­kai­lu­mah­dol­li­suuk­sia ja lail­lis­ta­malla sosi­aa­li­huol­lon ammattihenkilöt.

Lain myötä alan ammat­ti­lai­set sai­vat mah­dol­li­suu­den rekis­te­röidä ammat­tinsa, minkä vuoksi läh­dimme Talentiasta laa­jalle ammat­ti­hen­ki­lö­la­ki­kier­tu­eelle läpi Suomen. Ajatuksena oli paitsi kou­lut­taa ja ohjeis­taa jäse­niä, myös tavata työ­nan­ta­jia ja mediaa suu­ren muu­tok­sen ymmärtämiseksi.

Olin mukana usealla paik­ka­kun­nalla, ja koin suurta ylpeyttä. Meidän jäse­nistä koos­tuva Talentiamme oli teh­nyt tämän. Vaikka se vaati vuo­si­kym­me­niä, siitä oli tul­lut totta.

Edunvalvontaa luon­nol­li­sesti tar­vi­taan edel­leen. Eikä kaikki aina mene maa­liin heti. Kun jos­sain puhu­taan sotesta, tar­koi­te­taan yleensä ter­vey­den­huol­toa, jonka kyl­jessä on joku ”sosi­aa­li­puoli.” Mikä puoli? Ei ole mitään sosi­aa­li­puolta. Sen sijaan on sosi­aa­li­huolto, joka kuu­luu myös sinun elä­määsi ennem­min tai myö­hem­min. Välillä tun­tuu, että vies­ti­sin seinälle.

Viestintä ja vai­kut­ta­mi­nen perus­tu­vat kui­ten­kin tois­toon. Vanhan epä­vi­ral­li­sen totuu­den mukaan, ihmi­nen tar­vit­see tie­toa 20 ker­taa ennen kuin se muut­taa hänen käy­tös­tään ja hän ymmär­tää asian.

Eikä sekään ehkä riitä. Siksi me jak­samme tois­taa kym­me­niä, satoja ja toden­nä­köi­sesti tuhan­sia ker­toja samaa asiaa kai­kissa kana­vis­samme ja kas­vo­tus­ten eri tavoin.

Ja toi­vomme, että sinä­kin jak­sat. Viimeksi, kun oikein kovasti jak­soimme, saimme ammat­ti­hen­ki­lö­lain. Oli se sen arvoista.

Mahdollista on, että juuri sillä ker­ralla joku ymmär­tää. Hänelle aukeaa, että kyse on jos­tain isom­masta kuin sosi­aa­li­puo­lesta. Siitä, että sosi­aa­li­set inves­toin­nit sääs­tä­vät. Siitä, että sivis­tys­val­tiossa ketään ei pudo­teta. Siitä, että sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­löt pys­ty­vät sii­hen, mihin moni ei pysty.

Kaisa Yliruokanen