Lastentarhanopettaja Sanna Leena Saarinen on perehtynyt moniaistiseen työotteeseen, jota alun perin kehitettiin kehitysvammaisten lasten ja nuorten parissa työskentelyn tueksi.

 

Liikun­tara­joit­teiset nuoret ja lapset pystyvät saa­maan paljon pienem­män ais­tikoke­muk­sen kuin ne, jot­ka pystyvät liikku­maan ja toim­i­maan eri­lai­sis­sa ympäristöis­sä.

− Sik­si on kehitet­ty moni­aisti­nen työote, kun on halut­tu luo­da mah­dol­lisuuk­sia kokea asioi­ta mon­en aistin kaut­ta, San­na Leena Saari­nen sanoo.

Moni­ais­tisen koke­muk­sen antaa esimerkik­si met­sä, jos­sa on oma ääni-­ ja tuok­sumaail­mansa sekä visuaa­li­nen ilmeen­sä, ja siel­lä kulkem­i­nen ja kos­ket­telu tuo­vat mon­en­laisia eri ais­tikoke­muk­sia.

San­na Leena Saari­nen muis­tut­taa, että ihmisel­lä on näkö­, kuu­lo-­, tun­to­-, haju-­ ja makuaistin lisäk­si tas­apain­oe­li­men ja pään liikkei­den muo­dosta­ma ais­tikokon­aisu­us eli vestibu­laari­nen aisti, johon myös maan vetovoima vaikut­taa; visker­aa­li­nen aisti on sisäelin­ten muo­dosta­ma oma ais­tikokon­aisuuten­sa ja asento­ ja liikeaisti eli pro­priosep­ti­ivi­nen on lihas­ten ja nivel­ten muo­dosta­ma ais­tikokon­aisu­us.

Koemme kaiken jonkin aistin kautta.

Kun Saari­nen työsken­teli moni­ais­tista työotet­ta pain­ot­tavas­sa päiväkodis­sa, hän oli samaan aikaan musi­ikkikas­vat­ta­jana pienessä kult­tuuriy­hdis­tyk­sessä. Kos­ka myös moni­ais­tises­sa työot­teessa käytetään paljon musi­ikkia ja luo­vaa liiket­tä, kos­ketel­laan ja käytetään tietois­es­ti eri ais­tikanavia, hän suun­nit­teli ope­tus­ma­te­ri­aale­ja, joi­ta saat­toi hyö­dyn­tää kum­mas­sakin työssä.

Nämä mate­ri­aalit on koot­tu Ais­ti­seikkailu­-ope­tus­paketeik­si. Ensim­mäi­nen Aistiseikkailu­ mate­ri­aali julka­isti­in syksyl­lä 2014, ja viime vuon­na Ais­ti­seikkailu 2 ja 3.

Haasteet käännetään vahvuuksiksi

Saari­nen muis­tut­taa, että ihmisen ais­tit – kuten myös se, kuin­ka aiv­ot käsit­televät saat­ua tietoa – kehit­tyvät voimakkaim­min kahdek­san­teen ikävuo­teen men­nessä.

− Varhaiskas­va­tus ja alkuope­tus sijoit­tuvat tämän kehi­tyk­sen kul­ta-aikaan, toteaa San­na Leena Saari­nen.

Aikuinen pystyy erot­tele­maan saadus­ta infor­maa­tios­ta tärkeän ja vähem­män tärkeän sisäl­lön. Mitä pienem­mästä laps­es­ta on kysymys, sitä enem­män vai­htelee se, kuin­ka aiv­ot käsit­televät saat­ua ais­ti­ti­etoa.

Kun aikuinen puhuu lap­siryh­mässä jotain, hän olet­taa, että lapset pystyvät keskit­tymään hänen puheeseen­sa. Lapsen aivois­sa kaik­ki saatu kuu­loin­for­maa­tio kuten ilmas­toin­tikoneen huri­na, ulkoa kuu­lu­va meteli tai viereisen lapsen yskimi­nen voivat kuitenkin aset­tua sama­nar­voiseen ase­maan aikuisen puhu­man infor­maa­tion kanssa. Niin­pä lapsen saat­taa olla hyvin vaikea keskit­tyä aikuisen puheeseen.

− Täl­laisi­in asioi­hin voidaan ais­tit huomioon ottaval­la työot­teel­la kiin­nit­tää huomio­ta. Kun liikumme, mei­dän näköais­timme työsken­telee koko ajan, kos­ka havain­noimme, mis­sä suh­teessa olemme tilaan, huonekalui­hin tai mui­hin huoneessa ole­vi­in.

Myös kuu­loaisti tekee töitä kuun­nel­lessaan mui­ta liikku­via ele­ment­te­jä suh­teessa mei­hin. Lihak­set ja nivelet tekevät koko ajan ais­ti­havain­to­ja, ja pään liik­keet, maan vetovoima ja tas­apain­oelin yhdessä lähet­tävät aivoille infor­maa­tio­ta.

− Jos näi­den eri aistien lähet­tämä infor­maa­tio aivois­sa ei ase­tu yhdek­si kokon­aisu­udek­si, se voi ilmetä lapsel­la esimerkik­si köm­pe­lyytenä.

Lapset tarvitsevat hyvin paljon toistoja oppiakseen asioita.

Tas­apain­oilua voi har­joitel­la esimerkik­si siten, että pyy­de­tään lap­si työn­tämään jalka­nsa kuvitel­tu­un maal­iäm­päri­in. Jalal­la sekoite­taan ”ämpäris­sä” maalia ensin yhteen, sit­ten toiseen suun­taan. Kun maali on hyvin sekoitet­tu, jal­ka nos­te­taan pois ”ämpäristä” ja rav­is­tel­laan siitä pois liika maali. Sit­ten jalal­la ale­taan maala­ta tilaan vaik­ka peikkomet­sää.

Täl­laises­sa har­joituk­ses­sa kas­vat­ta­ja voi havain­noi­da, ovatko lapsen tas­apain­on, liikku­misen tai staat­tisen asen­non perus­taidot hal­lus­sa.

Jos lap­si ei pysty sei­so­maan yhdel­lä jalal­la tai lait­ta­maan jalka­ansa ”ämpäri­in”, vaan ottaa toisel­la kädel­lä tukea lat­ti­as­ta tai seinästä, hän­tä voi kehua ongel­man hienos­ta ratkais­us­ta ja asen­non tai liik­keen kek­simis­es­tä. Kun las­ta kehutaan, hänen haas­teen­sa kään­netään vahvu­udek­si, eikä hän itse kiin­nitä huomio­ta siihen, mitä hän ei vielä hal­litse. Saarisen mukaan on tärkeää, että lap­si ei ala ajatel­la, että hän ei osaa jotakin.

− Mut­ta aikuisel­la on tässä tilaisu­us havain­noi­da, mitä lapsen kanssa kan­nat­taa har­joitel­la.

Toisto tukee oppimista

Ais­ti­seikkailu­-ope­tus­paketit käsit­tävät kir­jan ja kort­ti­s­ar­jan. Kir­jat koos­t­u­vat tari­noista, joi­hin liit­tyy eri­laisia laulu­, kädentaito­, leikki­ ja toim­intavinkke­jä. Ensim­mäisessä Ais­ti­seikkailus­sa jokaiseen tari­naan liit­tyy jokin väri ja käsitepari, joi­ta tari­nois­sa ja har­joituk­sis­sa käsitel­lään eri tavoin.

− Jos lapsel­la on haastei­ta esimerkik­si kie­lenke­hi­tyk­sessä, saat­taa hänel­lä olla vaikeuk­sia käsiteparien hah­mot­tamises­sa.

Tar­i­nat on Saarisen mukaan kir­joitet­tu tarkoituk­sel­lis­es­ti yksinker­taisik­si, jot­ta lapset voivat myös itse alkaa viedä niitä eteen­päin. Ykkö­sosan tar­i­nat liit­tyvät vuo­den kier­toon. Siihen on äsket­täin ilmestynyt myös cd-levy, jos­sa on oma laulun­sa jokaiselle tari­nalle. Sar­jan kakkos- ja kol­mososan tee­m­ana on Mat­ka maail­man ympäri, ja niiden tari­nois­sa käsitel­lään eri kult­tuure­ja.

Ensim­mäi­nen ope­tus­paket­ti on suun­nat­tu pääasi­as­sa 3−5­-vuotiaiden las­ten perus­ryh­mille, ja Mat­ka maail­man ympäri -­tee­man mate­ri­aali vähän van­hem­mille eli 5−7­-vuotiaille lap­sille. Kaikkia mate­ri­aale­ja voi kuitenkin soveltaen käyt­tää mon­en­lais­ten eri ryh­mien kanssa. Kir­joi­hin liit­tyvät kort­ti­s­ar­jat on tarkoitet­tu vapaan ker­ronnan ja toimin­nan tuek­si.

Musiikkia voi käyttää leikeissä, vaikka ei itse halua laulaa lasten kanssa.

− Kun kas­vat­ta­jal­la itsel­lään on tiedos­sa tavoite, se on help­po sitoa tari­naan mukaan. Siihen voi yhdis­tää myös las­ten ideat.

Lapset tarvit­se­vat hyvin paljon tois­to­ja oppi­ak­seen asioi­ta. Tätä Ais­ti­seikkailu-­har­joituk­set tuke­vat luon­tev­asti.

Hitaasti läm­penevät lapset saat­ta­vat pitkään kat­sel­la sivus­ta ja tul­la mukaan vas­ta sit­ten, kun asia on jo tut­tu. Sel­l­aisillekaan lap­sille, joil­la on nopea tem­pera­ment­ti, ei tule tyl­sää, kos­ka tari­noi­ta ja har­joituk­sia voidaan koko ajan kehit­tää ja kek­siä uut­ta.

Saari­nen muis­tut­taa, että kaiken­laisen toimin­nan doku­men­toin­ti on tärkeää, sil­lä muun muas­sa päiväkodin toimin­nan suun­nit­telun pitäisi perus­tua havain­noin­ti­in ja doku­men­toin­ti­in. Lisäk­si esimerkik­si lat­ti­aku­vi­tuk­set on hyvä kuva­ta ennen siivoamista, sil­lä lat­ti­aku­vi­tusten tekem­i­nen saat­taa olla mon­elle van­hem­mallekin vieras­ta. Kuvien avul­la pystytään myös seu­raa­maan lapsen kehi­tyskaar­ta.

Toimin­nal­lis­ten leikkien ympäristöis­sä, kuten vaikka­pa ”peikkomet­sässä”, lapset saat­ta­vat hyvin luon­tev­asti innos­tua kek­simään omia tari­noitaan, joi­ta on hyvä varautua doku­men­toimaan heti jol­lakin tavoin.

− Tari­nan ker­tomi­nen tulee luon­nos­taan eri­tyis­es­ti jonkun käsil­lä tekemisen ohes­sa.

Saari­nen pitää moni­ais­tis­es­ta työot­teesta koulu­tuk­sia, joi­ta saa tila­ta Varhaiskas­vatuk­sen tietopalvelus­ta. Koulu­tuk­sis­sa Saari­nen halu­aa antaa varhaiskas­vatuk­sen ammat­ti­laisille myös sel­l­aisen henkilöko­htaisen koke­muk­sen, että vaik­ka kas­vat­ta­ja ei itse kok­isi ole­vansa vah­va jonkin taidon hallinnas­sa, hän voi voit­taa sisäisen esteen­sä ja käyt­tää taitoaan siitä huoli­mat­ta las­ten kanssa.

− Esimerkik­si musi­ikkia voi käyt­tää leikeis­sä, vaik­ka ei itse halua laulaa las­ten kanssa. Tai voi askar­rel­la, vaik­ka ei olisi hyvä käden­taidois­sa.

Iita Ket­tunen