Satuhie­ronta on lapsi­kes­keinen työme­ne­telmä varhais­kas­va­tuk­sessa. Sitä voi soveltaa muissakin palveluissa.

 

Satuhie­ron­nassa yhdis­tyvät myönteinen kosketus ja satu, jotka ovat lapsen kasvulle ja kehityk­selle keskeisiä. Satuhie­ronta lähentää vuoro­vai­ku­tusta lasten kesken ja lujittaa luotta­musta lapsen ja aikuisen välillä. Tämä ilmenee sosio­nomin (AMK) tutkintoon kuulu­vasta opinnäytetyöstämme.

Varhais­kas­va­tuk­sessa lapsen fyysisiin, psyyk­kisiin ja emotio­naa­lisiin tarpeisiin vastaa­minen on aivan erityinen tehtävä. Lapsen minuus rakentuu fyysisten kokemusten varaan ja ympäristö niin kotona kuin varhais­kas­va­tuk­sessa antaa kokemuksen, kuullaanko lapsen viesti tai vasta­taanko lapsen tarpeisiin.

Satuhie­rontaa voidaan hyödyntää varhais­kas­va­tuksen lisäksi eri palve­lusek­to­reilla kuten perhe­pal­ve­luissa, vanhus-, vammais- ja päihdepalveluissa.

Vapaa­eh­toista ja rajoja kunnioittavaa

Satuhie­ronta-menetel­mässä tarinaa kuvitetaan koske­tuk­sella piirtäen ja maalaten kädellä hierot­tavan lapsen keholle. Satuhie­rontaa voidaan toteuttaa yhdis­tä­mällä kosketus valmiiseen tuttuun satuun, loruun tai lauluun.

Satuhieronta rauhoittaa vilkasta ja rohkaisee herkkää lasta.

Aloitet­taessa lapselle kerrotaan, mitä satuhie­ronta on. Satuhie­ronta perustuu vapaa­eh­toi­suuteen. Kasvattaja kysyy lapselta lupaa ja osallis­tu­mis­ha­luk­kuutta. Tämä hetki opettaa lapselle kosket­ta­misen sääntöjä. Näin lapsi oppii kunnioit­tamaan omien rajojen lisäksi toisenkin rajoja, mikä on tärkeä taito myös nuoruu­dessa ja aikuisuudessa.

Satuhie­rontaa ei toteuteta, mikäli lapsi kieltäytyy tai hänellä on vaikeaa ihottumaa. Jotkut lapset voivat aluksi ujostella tai jännittää satuhie­rontaa, mutta seuraa­malla aluksi sivusta voi lapsi rohkaistua kokei­lemaan sitä myös itse.

Satuhie­ronnan toteu­tus­tavat ovat monipuo­liset, sillä satuhie­rontaa voidaan tehdä istuen, makoillen, jonossa seisten tai istuen ringissä. Satuhie­ron­nassa varhais­kas­vat­tajan on hyvä tarkkailla lapsen kehon­kieltä ja katsoa esimer­kiksi, tuntuuko kosketus lapsesta mukavalta.

Lapsi voi olla joko hierot­tavana tai itse hierojana. Lapsen antaessa satuhie­rontaa toiselle lapselle on hyvä ohjata lasta kosket­tamaan toista rentout­ta­vasti, jotta kokemus hierot­tavana olevasta tuntuisi hyvältä.

Kosketus kuvittaa sadun

Sadun kuvit­ta­minen kosket­ta­malla mukailee kerrot­tavan sadun tapah­tumia ja tarinoita. Tarinasta valitaan koske­tus­ku­viksi ne kohdat, jotka ovat helpot ja yksin­ker­taiset toteuttaa erilaisin koske­tuksin. Kädet voivat tarinan edetessä olla välillä vain silit­tä­mässä tai odotta­massa kohtaa, joka yhdistää seuraavan satuhie­ron­ta­liikkeen tarinaan.

Esimer­kiksi Taikapuu-tarinan kertoja aloittaa satuhie­ronnan näin: ”Olipa kerran pieni orava, joka keräsi metsässä marjoja, pähki­nöitä ja siemeniä.” Samalla kertoja tekee sormilla pitkin selkää pientä rauhal­lista liikettä välillä pysähtyen.

Tarinaa jatketaan: ”Yhden pienen siemenen orava piilotti maahan. Se olikin taikapuun siemen.” Tässä kohtaa tarinaa painetaan kevyesti sormella alaselkään selkä­rangan kohdalle.

Vaihte­le­villa koske­tuk­silla saadaan hieronnan kokemuk­sessa erilaisia vaiku­tuksia. Ylöspäin suuntau­tuneet käden liikkeet aktivoivat ja alaspäin suuntau­tuneet liikkeet rentout­tavat hierot­tavaa. Taikapuu-tarinassa puu kertoo pilvelle, että on janoinen ja pyytää vettä. Kun pisaroita alkaa tippua, kertoja tekee pientä ropinaa sormillaan satuhierottavalleen.

Satuhie­ron­nassa selkeä alku ja loppu antavat turval­li­suuden tunteen hierot­ta­valle. Lopussa voidaan esimer­kiksi painaa kevyesti selkään ja sanoa sadun lopet­ta­misen tärkeät sanat ”sen pituinen se”.

Satuhie­ron­nassa sadun ja koske­tuksen yhteinen tempo on rauhal­linen, selkeästi hitaampi kuin pelkästään kuule­malla kuultu satu. Merki­tyk­sel­li­seksi muodos­tuvat tauot ja hiljaiset hetket lauseiden välissä, jotka antavat hierot­ta­valle aikaa kuunnella koske­tusta viesteineen. Samalla satuhie­ronnan toteut­ta­jalle jää aikaa hengittää rauhassa hidastaen tahtia sekä pysähtyen hetkeen. Rentouttava ja rauhal­linen äänensävy rauhoittaa lasta.

Luotta­musta ja keskittymiskykyä

Opinnäy­te­työmme tulosten mukaan varhais­kas­va­tuk­sessa säännöl­li­sesti toteu­tettuna satuhie­ronta luo myönteistä kasva­tusil­ma­piiriä. Kokemuksena satuhie­ronta rauhoittaa vilkasta ja rohkaisee herkkää lasta. Satuhie­ron­ta­hetket ryhmässä tukevat lapsen sosiaa­listen taitojen opettelua. Lapset oppivat satuhie­ronta – menetel­mällä hyväk­symään ja ottamaan huomioon toisensa.

Vaihtelevilla kosketuksilla saadaan hieronnan kokemuksessa erilaisia vaikutuksia.

Tulosten mukaan lasten keskit­ty­miskyky parani ja lapset saivat satuhie­ron­nalla apua stres­si­ti­lan­teessa. Lapset oppivat myös havait­semaan ja ilmai­semaan omia tunteitaan avoimemmin. Satuhie­ronnan avulla voi ottaa huomioon syrjään­ve­täy­tyvät lapset, sillä jokainen lapsi tarvitsee myönteisiä kokemuksia toimiessaan lapsi­ryhmän jäsenenä.

Satuhie­ronta ehkäisee kiusaa­mista, sillä sen on koettu vahvis­tavan lasten välisiä ystävyys­suh­teita, osalli­suutta, lapsi­ryhmään kuulu­misen tunnetta ja erilai­suuden hyväk­sy­mistä. Se on lapsi­ryhmän yhteinen kokemus, jossa myös satuhie­rontaa sivusta seuraa­valle lapselle se on elämys.

Uusia näkökulmia kasvattajalle

Varhais­kas­vat­tajat kuvai­livat, kuinka satuhie­ronta on vaikut­tanut aikuisen omiin mieli-kuviin lapsesta. Satuhie­ronnan kautta kasvattaja on oppinut näkemään levot­toman ja kenties haasta­vankin lapsen uudella tavalla, sillä aiemmat omat tunne­ko­ke­mukset ovat muuttuneet myöntei­sim­miksi. Nämä kokemukset ovat lähen­täneet kasvat­tajan ja lapsen välistä vuorovaikutusta.

Satuhie­ron­ta­ko­ke­muk­sessa vuoro­vai­kutus on ollut usein aikui­selle niin ajatuksia herät­tävää, että hän on alkanut reflek­toida omaa työsken­te­lyään ja tunteitaan. Sen lisäksi lapsen kokemuksen arvon havain­noi­minen ja ymmär­tä­minen on lisännyt työn merki­tyk­sel­li­syyttä. Satuhie­ronta on myös auttanut kohtaamaan muistoja varhais­kas­vat­tajan omasta lapsuu­desta ja muuttanut hänen suhdettaan kosketukseen.

Hannele Rajala, sosionomi (AMK)

Taina Sinervo, sosionomi (AMK)

Anna Liisa Karja­lainen, lehtori DIAK

Hannele Rajala ja Taina Sinervo (2015): Kohtaa­misen ilo – Varhais­kas­vat­tajien kokemuksia satuhieronnasta

 

varhaiskasvatus2