Satuhieronta on lapsikeskeinen työmenetelmä varhaiskasvatuksessa. Sitä voi soveltaa muissakin palveluissa.

 

Satuhieron­nas­sa yhdis­tyvät myön­teinen kos­ke­tus ja satu, jot­ka ovat lapsen kasvulle ja kehi­tyk­selle keskeisiä. Sat­uhieronta lähen­tää vuorovaiku­tus­ta las­ten kesken ja lujit­taa luot­ta­mus­ta lapsen ja aikuisen välil­lä. Tämä ilme­nee sosionomin (AMK) tutk­in­toon kuu­lu­vas­ta opin­näyte­työstämme.

Varhaiskas­vatuk­ses­sa lapsen fyy­sisi­in, psyykkisi­in ja emo­tion­aal­isi­in tarpeisi­in vas­taami­nen on aivan eri­tyi­nen tehtävä. Lapsen min­u­us rak­en­tuu fyy­sis­ten koke­musten varaan ja ympäristö niin kotona kuin varhaiskas­vatuk­ses­sa antaa koke­muk­sen, kuul­laanko lapsen viesti tai vas­tataanko lapsen tarpeisi­in.

Sat­uhierontaa voidaan hyö­dyn­tää varhaiskas­vatuk­sen lisäk­si eri palvelusek­tor­eil­la kuten per­hep­alveluis­sa, vanhus‑, vam­mais- ja päi­hde­palveluis­sa.

Vapaaehtoista ja rajoja kunnioittavaa

Sat­uhieronta-menetelmässä tari­naa kuvite­taan kos­ke­tuk­sel­la piirtäen ja maalat­en kädel­lä hierot­ta­van lapsen keholle. Sat­uhierontaa voidaan toteut­taa yhdis­tämäl­lä kos­ke­tus valmi­iseen tut­tuun sat­u­un, loru­un tai laulu­un.

Satuhieronta rauhoittaa vilkasta ja rohkaisee herkkää lasta.

Aloitet­taes­sa lapselle ker­ro­taan, mitä sat­uhieronta on. Sat­uhieronta perus­tuu vapaae­htoisu­u­teen. Kas­vat­ta­ja kysyy lapselta lupaa ja osal­lis­tu­mishalukku­ut­ta. Tämä het­ki opet­taa lapselle kos­ket­tamisen sään­töjä. Näin lap­si oppii kun­nioit­ta­maan omien rajo­jen lisäk­si toisenkin rajo­ja, mikä on tärkeä taito myös nuoru­udessa ja aikuisu­udessa.

Sat­uhierontaa ei toteuteta, mikäli lap­si kieltäy­tyy tai hänel­lä on vaikeaa ihot­tumaa. Jotkut lapset voivat aluk­si ujostel­la tai jän­nit­tää sat­uhierontaa, mut­ta seu­raa­mal­la aluk­si sivus­ta voi lap­si rohkaistua kokeile­maan sitä myös itse.

Sat­uhieron­nan toteu­tus­ta­vat ovat monipuoliset, sil­lä sat­uhierontaa voidaan tehdä istuen, makoillen, jonos­sa seis­ten tai istuen ringis­sä. Sat­uhieron­nas­sa varhaiskas­vat­ta­jan on hyvä tarkkail­la lapsen kehonkieltä ja kat­soa esimerkik­si, tun­tuuko kos­ke­tus laps­es­ta mukaval­ta.

Lap­si voi olla joko hierot­ta­vana tai itse hiero­jana. Lapsen antaes­sa sat­uhierontaa toiselle lapselle on hyvä ohja­ta las­ta kos­ket­ta­maan toista rentout­tavasti, jot­ta koke­mus hierot­ta­vana olev­as­ta tun­tu­isi hyvältä.

Kosketus kuvittaa sadun

Sadun kuvit­ta­mi­nen kos­ket­ta­mal­la mukailee ker­rot­ta­van sadun tapah­tu­mia ja tari­noi­ta. Tari­nas­ta val­i­taan kos­ke­tusku­viksi ne koh­dat, jot­ka ovat helpot ja yksinker­taiset toteut­taa eri­laisin kos­ke­tuksin. Kädet voivat tari­nan edetessä olla välil­lä vain silit­tämässä tai odot­ta­mas­sa kohtaa, joka yhdis­tää seu­raa­van sat­uhierontali­ik­keen tari­naan.

Esimerkik­si Taika­puu-tari­nan ker­to­ja aloit­taa sat­uhieron­nan näin: ”Oli­pa ker­ran pieni ora­va, joka keräsi met­sässä mar­jo­ja, pähk­inöitä ja siemeniä.” Samal­la ker­to­ja tekee sormil­la pitkin selkää pien­tä rauhal­lista liiket­tä välil­lä pysähtyen.

Tari­naa jatke­taan: ”Yhden pienen sieme­nen ora­va piilot­ti maa­han. Se olikin taika­pu­un siemen.” Tässä kohtaa tari­naa paine­taan kevyesti sormel­la alaselkään selkäran­gan kohdalle.

Vai­htelevil­la kos­ke­tuk­sil­la saadaan hieron­nan koke­muk­ses­sa eri­laisia vaiku­tuk­sia. Ylöspäin suun­tau­tuneet käden liik­keet aktivoivat ja alaspäin suun­tau­tuneet liik­keet rentout­ta­vat hierot­tavaa. Taika­puu-tari­nas­sa puu ker­too pil­velle, että on janoinen ja pyytää vet­tä. Kun pis­aroi­ta alkaa tip­pua, ker­to­ja tekee pien­tä ropinaa sormil­laan sat­uhierot­tavalleen.

Sat­uhieron­nas­sa selkeä alku ja lop­pu anta­vat tur­val­lisu­u­den tun­teen hierot­tavalle. Lopus­sa voidaan esimerkik­si painaa kevyesti selkään ja sanoa sadun lopet­tamisen tärkeät sanat ”sen pitu­inen se”.

Sat­uhieron­nas­sa sadun ja kos­ke­tuk­sen yhteinen tem­po on rauhalli­nen, selkeästi hitaampi kuin pelkästään kuule­mal­la kuul­tu satu. Merk­i­tyk­sel­lisek­si muo­dos­tu­vat tauot ja hil­jaiset het­ket lau­sei­den välis­sä, jot­ka anta­vat hierot­tavalle aikaa kuun­nel­la kos­ke­tus­ta viestei­neen. Samal­la sat­uhieron­nan toteut­ta­jalle jää aikaa hen­git­tää rauhas­sa hidas­taen tah­tia sekä pysähtyen het­keen. Rentout­ta­va ja rauhalli­nen äänen­sävy rauhoit­taa las­ta.

Luottamusta ja keskittymiskykyä

Opin­näyte­työmme tulosten mukaan varhaiskas­vatuk­ses­sa sään­nöl­lis­es­ti toteutet­tuna sat­uhieronta luo myön­teistä kas­va­tusilmapi­ir­iä. Koke­muk­se­na sat­uhieronta rauhoit­taa vilka­s­ta ja rohkaisee herkkää las­ta. Sat­uhieronta­hetket ryh­mässä tuke­vat lapsen sosi­aal­is­ten taito­jen opet­telua. Lapset oppi­vat satuhieronta–menetelmällä hyväksymään ja otta­maan huomioon toisen­sa.

Vaihtelevilla kosketuksilla saadaan hieronnan kokemuksessa erilaisia vaikutuksia.

Tulosten mukaan las­ten keskit­tymiskyky parani ja lapset sai­vat sat­uhieron­nal­la apua stres­si­ti­lanteessa. Lapset oppi­vat myös havait­se­maan ja ilmaise­maan omia tun­teitaan avoimem­min. Sat­uhieron­nan avul­la voi ottaa huomioon syr­jään­vetäy­tyvät lapset, sil­lä jokainen lap­si tarvit­see myön­teisiä koke­muk­sia toimies­saan lap­siryh­män jäse­nenä.

Sat­uhieronta ehkäisee kiusaamista, sil­lä sen on koet­tu vahvis­ta­van las­ten välisiä ystävyys­suhtei­ta, osal­lisu­ut­ta, lap­siryh­mään kuu­lu­misen tun­net­ta ja eri­laisu­u­den hyväksymistä. Se on lap­siryh­män yhteinen koke­mus, jos­sa myös sat­uhierontaa sivus­ta seu­raavalle lapselle se on elämys.

Uusia näkökulmia kasvattajalle

Varhaiskas­vat­ta­jat kuvaili­vat, kuin­ka sat­uhieronta on vaikut­tanut aikuisen omi­in mieli-kuvi­in laps­es­ta. Sat­uhieron­nan kaut­ta kas­vat­ta­ja on oppin­ut näkemään lev­ot­toman ja ken­ties haas­ta­vankin lapsen uudel­la taval­la, sil­lä aiem­mat omat tun­nekoke­muk­set ovat muut­tuneet myön­teisim­mik­si. Nämä koke­muk­set ovat lähen­täneet kas­vat­ta­jan ja lapsen välistä vuorovaiku­tus­ta.

Sat­uhierontakoke­muk­ses­sa vuorovaiku­tus on ollut usein aikuiselle niin ajatuk­sia herät­tävää, että hän on alka­nut reflek­toi­da omaa työsken­te­lyään ja tun­teitaan. Sen lisäk­si lapsen koke­muk­sen arvon havain­noimi­nen ja ymmärtämi­nen on lisän­nyt työn merk­i­tyk­sel­lisyyt­tä. Sat­uhieronta on myös aut­tanut kohtaa­maan muis­to­ja varhaiskas­vat­ta­jan omas­ta lap­su­ud­es­ta ja muut­tanut hänen suhdet­taan kos­ke­tuk­seen.

Han­nele Rajala, sosiono­mi (AMK)

Taina Sin­er­vo, sosiono­mi (AMK)

Anna Liisa Kar­jalainen, lehtori DIAK

Han­nele Rajala ja Taina Sin­er­vo (2015): Kohtaamisen ilo – Varhaiskas­vat­ta­jien koke­muk­sia sat­uhieron­nas­ta

 

varhaiskasvatus2