Huhtikuussa julkaistussa päihde- ja riippuvuusstrategiassa päihteitä ja eri riippuvuuksia tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Strategiassa kuuluu vahvasti järjestöjen ääni.

 

 

Uusi kan­sal­li­nen päihde- ja riip­pu­vuus­stra­te­gia on ensim­mäi­nen päih­teitä ja riip­pu­vuuk­sia laaja-alai­sesti yhteen kokoava kan­sal­li­nen stra­te­gia. Se syn­tyi koro­na­pan­de­mian oloissa poik­keuk­sel­li­sesti ilman tavan­omaista pit­kää työryhmävalmistelua.

Järjestön ääni kuu­luu stra­te­giassa vahvasti.

– Äänemme stra­te­giassa kuu­luu vah­vim­min päih­teitä käyt­tä­vien stig­maan liit­tyen. Olemme puhu­neet ja kam­pan­joi­neet siitä pal­jon. Toimme esiin myös omais­ten ase­man, ker­too Ehkäisevän päih­de­työn jär­jes­tö­ver­kos­ton koor­di­naa­tio­yk­si­kön pääl­likkö Annika Eloranta, joka on ollut stra­te­gia­pro­ses­sissa mukana siitä saakka, kun perhe- ja perus­pal­ve­lu­mi­nis­teri Krista Kiuru kaksi vuotta sit­ten pyysi jär­jes­töjä kir­jaa­maan ylös toi­vei­taan. EPT-ver­kos­ton kuu­luu 58 järjestöä.

Strategiassa tode­taan, että päih­tei­den tai riip­pu­vuuk­sien kanssa kamp­pai­le­vat koh­taa­vat sosi­aa­li­sessa kans­sa­käy­mi­sessä, työssä, opin­noissa, asu­mi­sessa ja eri­lai­sissa pal­ve­luissa syr­jin­tää, kiel­teistä lei­maa­mista ja ennak­ko­luu­loja. Näiden ihmis­ten ja hei­dän läheis­tensä oikeuk­sien toteu­tu­mista pyri­tään jat­kossa vahvistamaan.

Yli hallituskausien

Päihde- ja riip­pu­vuus­stra­te­gia ulot­tuu, kuten viime vuonna jul­kais­tut mie­len­ter­veys­stra­te­gia ja itse­mur­hien ehkäi­sy­oh­jelma, vuo­teen 2030 saakka.

– Kun kyseessä on useam­man hal­li­tus­kau­den yli kan­tava paperi, siinä ei voi mennä tark­koi­hin yksi­tyis­koh­tiin, ker­too THL:n kehit­tä­mis­pääl­likkö Airi Partanen.

Strategiaa toi­meen­pan­naan sen alai­silla ohjel­milla ja lin­jauk­silla kuten raha­pe­li­po­liit­ti­sella ohjel­malla, huu­mausai­ne­po­liit­ti­sella peri­aa­te­pää­tök­sellä, tupakka- ja niko­tii­ni­po­li­tii­kan kehit­tä­mis­työ­ryh­män suo­si­tuk­silla sekä ehkäi­se­vän päih­de­työn toi­min­taoh­jel­malla. Kuntien ja tule­vien hyvin­voin­tia­luei­den vas­tuut kir­ja­taan Ehkäisevän päih­de­työn jär­jes­tä­mistä kos­ke­vaan lakiin

Politiikkatasolla pitää tehdä yhteistyötä.

Partanen muis­tut­taa, että mie­len­ter­veys­stra­te­gialle ja itse­mur­hien ehkäi­sy­oh­jel­malle laa­dit­tiin viime vuonna toi­meen­pa­no­suun­ni­telma. Toimeenpanolle myön­net­tiin myös eril­li­nen rahoitus.

Päihde- ja riip­pu­vuus­stra­te­gialta vas­taa­vat tois­tai­seksi puut­tu­vat, mutta kes­kus­te­lua niistä tul­laan käymään.

Erilainen säädöspohja vaikuttaa

THL:n stra­te­giaa var­ten kokoa­massa taus­ta­sel­vi­tyk­sessä tode­taan päihde‑, tupakka- ja raha­pe­li­po­li­tii­kan ole­van moni­syi­nen ja osin yhteis­mi­ta­ton kenttä. Alkoholin, tupakka- ja niko­tii­ni­tuot­tei­den sekä raha­pe­laa­mi­sen kulu­tuk­seen vai­ku­te­taan yhteis­kun­nal­li­sen sään­te­lyn, muun muassa hin­nan ja saa­ta­vuu­den kautta. Huumeiden koh­dalla käyttö taas on rikos­laissa mää­ri­telty rangaistavaksi.

Politiikkalinjaukset ovat kehit­ty­neet eri suun­tiin viime vuo­si­kym­me­ninä. Tupakka- ja raha­pe­li­po­liit­ti­sia sään­nök­siä on kiris­tetty, kun taas alko­ho­li­po­liit­ti­sia rajoi­tuk­sia on joil­tain osin lie­ven­netty. Koko ajan hae­taan tasa­pai­noa sii­hen, mikä on koti­maassa nau­ti­tun ja ulko­mailta tuo­dun alko­ho­lin käy­tön opti­maa­li­nen taso. Huumausainepolitiikan suun­nasta on kes­kus­telu vilkkaasti.

– Näihin eroa­vai­suuk­siin poli­tiik­ka­ta­solla vai­kut­taa myös eri­lai­nen sää­dös­pohja, Partanen sanoo.

Huumausainepolitiikassa on nou­da­tettu kan­sain­vä­li­siä lin­jauk­sia, kun taas alko­holi- ja raha­pe­li­po­li­tii­kassa jou­du­taan otta­maan huo­mioon kan­sal­li­nen val­tion monopoliasema.

Sääntelytoimien yhte­näi­senä perus­tana on päihde- ja riip­pu­vuus­hait­to­jen vähen­tä­mi­nen sekä ter­vey­den, tur­val­li­suu­den ja hyvin­voin­nin edistäminen.

– Politiikkatasolla pitää tehdä yhteis­työtä. Kun esi­mer­kiksi ikä­ra­joja näi­den tuot­tei­den koh­dalla val­vo­taan, tapah­tuu se usein ruo­ka­kau­poissa, joissa kaikki nämä asiat kohtaavat.

Pirstaleisuus aiheuttaa eriarvoisuutta.

Riippuvuuksilla on usein saman­lai­set syn­ty­me­ka­nis­mit, ja ne esiin­ty­vät usein saman­ai­kai­sesti ja kasau­tu­vat her­kästi samoille hen­ki­löille. Päihteitä ja riip­pu­vuuk­sia pyri­tään stra­te­giassa tar­kas­te­le­maan laa­jasti yhtenä koko­nai­suu­tena, ehkäi­se­vän päih­de­työn jär­jes­tä­mistä kos­ke­vassa laissa nou­da­te­tun lin­jan mukaisesti.

Digipelaaminen mukana

EPT-ver­kosto pitää tär­keänä sitä, että stra­te­gi­aan otet­tiin nyt uutena riip­pu­vuu­tena mukaan digi­pe­laa­mi­nen. Tavoitteena on, että digi­pe­li­hait­to­jen tut­ki­mus, seu­ranta sekä ehkäi­syn ja hoi­don kehit­tä­mi­nen integroi­daan osaksi THL:n raha­pe­li­hait­to­jen ehkäi­syn koko­nai­suutta ja se huo­mioi­daan raha­pe­li­po­liit­ti­sen ohjel­man val­mis­te­lussa ja ehkäi­se­vän päih­de­työn toimintaohjelmassa.

– Digipelaamisesta ja net­ti­riip­pu­vuuk­sista on toi­vottu käy­tä­vän laa­jaa kes­kus­te­lua. Toiveita on tul­lut kou­luilta, van­hem­milta ja eri­lai­silta las­ten kanssa toi­mi­vilta yhtei­söiltä, Eloranta kertoo.

Nykyinen päih­de­pal­ve­lu­jär­jes­telmä on pirs­ta­lei­nen joh­tuen pal­ve­lui­den tuot­ta­mis­ta­van vaih­te­le­mi­sesta. Palvelut voi­vat olla kun­nan tai kun­tayh­ty­män itse tuot­ta­mia tai toi­silta kun­nilta, kun­tayh­ty­miltä, yksi­tyi­siltä tai kol­man­nen sek­to­rin pal­ve­lun­tuot­ta­jilta hank­ki­mia palveluja.

Pirstaleisuus aiheut­taa eriar­voi­suutta. Partasen mukaan päih­de­huol­to­laissa mai­nit­tuja, eri­kois­sai­raan­hoi­don val­ta­kun­nal­li­seen kat­ta­vuu­teen ver­rat­ta­vissa ole­via päih­de­huol­lon eri­tyis­pal­ve­luita ei ole kaik­kialla saatavilla.

– Sellaisia yksi­köitä löy­tyy eri­tyi­sesti ete­läi­sim­mässä ja kes­kim­mäi­sessä Suomessa, mutta mitä poh­joi­sem­maksi men­nään ja mitä pie­nem­mistä kun­nista on kyse, sitä sup­peam­pia päih­de­huol­lon eri­tyis­pal­ve­lut ovat.

Järjestämistavat muuttuvat

Sote-uudis­tuk­sen tavoit­teena on siir­tää sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mis­vas­tuu kun­nilta alue­ta­solle. Tämä muut­taisi ehkäi­se­vän päih­de­työn järjestämistapoja.

Samanaikaisesti jois­sa­kin kun­nissa ja kun­tayh­ty­missä on käyn­nis­tetty yt-neu­vot­te­luja. Päihdetyön koor­di­naa­tiota on jou­duttu joko supis­ta­maan tai se on ollut koko­naan uhattuna.

Kunnilla on sote-uudis­tuk­sen jäl­keen­kin vas­tuu ehkäi­se­vän päih­de­työn perus­teh­tä­vistä. Ne toi­mi­si­vat jat­kossa yhteis­työssä hyvin­voin­tia­luei­den kanssa, joi­den teh­tä­vänä olisi alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen ohella tukea kun­tia ehkäi­se­vässä päih­de­työssä. Partasen mukaan tilan­netta on kun­nissa enna­koitu siir­tä­mällä teh­tä­viä esi­mer­kiksi nuo­ri­so­toi­meen tai opetustoimeen.

– Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tos on raken­ta­nut ehkäi­se­vän päih­de­työn yhteis­työ­ver­kos­toja, joissa tar­vit­ta­vaa osaa­mista jae­taan, Partanen huomauttaa.

Näitä ovat päih­de­työn alue­ke­hit­tä­jä­ver­kos­ton lisäksi ehkäi­se­vän päih­de­työn alu­eel­li­sen toi­meen­pa­non koor­di­naa­tio­ver­kosto. Jälkimmäisessä on mukana alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen ehkäi­se­västä päih­de­työstä vas­taa­vat, Ehkäisevä päih­de­työ EHYT ry:n alue­koor­di­naa­tio ja järjestöverkosto.

Päihdetyössä pyri­tään stra­te­gian mukaan paran­ta­maan tie­don­kul­kua val­tion­hal­lin­non, alu­eel­lis­ten ja kun­nal­lis­ten toi­mi­joi­den sekä jär­jes­tö­jen ja tut­ki­joi­den kes­ken. Elorannan mukaan jär­jes­töt ovat val­miita toi­mi­maan sote-uudis­tuk­sen val­mis­te­lu­työssä lii­mana raja- tai yhdys­pin­to­jen välillä.

– Kannattaa hyö­dyn­tää ver­kos­to­jamme. Me tun­nemme kan­sa­lais­ten arjen ja osaamme tul­kita hil­jai­sia sig­naa­leja, Eloranta muis­tut­taa ja toteaa kun­tien jo nyt lähes­ty­neen jär­jes­töjä kysyäk­seen neu­voa ehkäi­se­vän päih­de­työn jär­jes­tä­mi­sestä sillä tavalla, että lain vaa­ti­muk­set täyttyvät. 

Markku Tasala