Saamenkielisten sosiaalipalvelujen saatavuus on heikkoa koko maassa, mutta Lapin hyvinvointialueella on nyt kääritty hihat.

 

 

Soit­to­kier­ros saa­me­lais­ten koti­seu­tua­lu­een kun­tiin osoit­taa sen: saa­men­kie­li­set sosi­aa­li­pal­ve­lut ovat kiven takana. Vaikka kun­nasta löy­tyi­si­kin saa­men kieltä puhuva työn­te­kijä, hän voi par­hail­laan olla työ­kier­rossa tai virkavapaalla.

Saamelaisten oikeu­det oma­kie­li­seen pal­ve­luun mai­ni­taan niin Suomen perus­tus­laissa, saa­men kie­li­laissa kuin sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon pal­ve­lu­kie­liä kos­ke­vissa laeissa, eli esi­mer­kiksi sosiaalihuoltolaissa.

– Lakien vel­voit­teet eivät täyty. Suomi on saa­nut val­ta­van mää­rän suo­si­tuk­sia ihmi­soi­keuk­sien toi­meen­pa­noa val­vo­vilta eli­miltä paran­taa saa­men­kie­lis­ten pal­ve­lu­jen saa­ta­vuutta maassa, ker­too Lydia Heikkilä, joka on teh­nyt pit­kän uran saa­me­lais­ky­sy­mys­ten parissa.

Viimeisenä työ­teh­tä­vä­nään ennen vir­ka­va­paalle ja eläk­keelle jää­mistä hän sel­vitti saa­men kiel­ten osaa­mista ja kou­lu­tus­tar­peita sosi­aali- ja ter­vey­sa­lalla Pohjois-Suomen sosiaali­alan osaa­mis­kes­kus Poskessa.

Palveluita ei saatavilla tarpeeksi

Saamenkielisten pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­den sel­vit­tä­mi­nen ei ollut help­poa, sillä tie­toa kie­li­tai­dosta ei kir­jata kun­nissa sys­te­maat­ti­sesti ylös.

Koska val­mista dataa ei ollut, Heikkilä keräsi tie­dot itse. Tulokset ker­to­vat, että saa­men­kie­li­siä sote-pal­ve­luja ei ole riit­tä­västi tar­jolla edes koti­seu­tua­luei­den kunnissa.

Samansuuntaisia tulok­sia sai Lapin hyvin­voin­tia­lu­een saa­men­kie­lis­ten pal­ve­lui­den ja kie­lel­lis­ten oikeuk­sien asian­tun­tija Tuuli Miettunen sel­vit­täes­sään sote-alan saa­men­kie­lis­ten pal­ve­lu­jen koulutustarpeita.

– Kentältä sain sel­keän vies­tin, että pal­ve­luita ei ole saa­ta­villa tar­peeksi, eli tähän men­nessä toteu­tu­neet toi­met eivät ole olleet riit­tä­viä, Miettunen vahvistaa.

Lydia Heikkilä ker­too, että pal­ve­lu­jen puut­teen taus­talla saat­taa kie­li­tai­don sijaan olla eri­tyi­sesti työn orga­ni­soin­tiin ja työn­ja­koon liit­ty­vät tekijät.

– Asiakkaat ja kie­li­tai­toi­nen hen­ki­löstö eivät koh­taa. Ihmisillä saat­taa olla pas­sii­vi­nen kie­li­taito, tai työ­nan­taja ei edes tiedä, ketkä puhu­vat kieltä, hän sanoo.

Lakien velvoitteet eivät täyty.

Suomessa puhu­taan kol­mea eri saa­men kieltä ja näistä poh­jois­saa­men asema pal­ve­luissa on Heikkilän mukaan vah­vin. Koltan- ja ina­rin­saa­men tilanne on huo­mat­ta­vasti hei­kompi. Selvityksessä työn­te­ki­jät ilmoit­ti­vat näitä kie­liä arki­kie­len tasoi­seksi ani har­voin, eikä lähes kos­kaan työ­kie­len tasoiseksi.

Ja mitä var­si­nai­sesti on saa­ta­vuus, poh­tii Heikkilä. Kieli- ja kult­tuu­ri­tie­toi­suu­den tulisi värit­tää koko pal­ve­lu­pro­ses­sia asian vireille saat­ta­mi­sesta ja pal­ve­lu­tar­peen arvioin­nista seu­ran­taan ja asiakaskirjauksiin.

Tavoitteena laadukkaammat palvelut

Siirtymä hyvin­voin­tia­lueille on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta­nut uutta han­ke­ra­hoi­tusta saa­men­kie­lis­ten pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­seen. Saatavuusongelmaan vas­taa osal­taan Posken Ikäystävällinen Lappi ‑hanke, jossa suun­nit­te­lija Mirka Kelahaara var­mis­taa, että saa­men­kie­li­syys ja kult­tuu­rin­mu­kai­suus ote­taan huo­mioon, kun tuo­te­taan kotona asu­mista tukeva palveluita.

– Vastuullani on saa­men­kie­lis­ten ja kult­tuu­rin­mu­kais­ten täs­mä­kou­lu­tus­ten val­mis­telu sosi­aali- ja ter­vey­sa­lo­jen ammat­ti­lai­sille, Kelahaara kertoo.

Koulutukset on suun­nattu työn­te­ki­jöille, joilla jo ennes­tään on jon­kin ver­ran taus­ta­tie­toa saa­me­lai­suu­desta ja saa­men kie­lestä. Näin myös pii­lossa ole­vaa osaa­mista voi­daan tukea ja tuoda näkyväksi.

– Tavoitteena on, että lisä­kou­lu­tus­ten ansiosta asiak­kaat saa­vat laa­duk­kaam­paa pal­ve­lua ja oma­kie­lis­ten pal­ve­lui­den saa­ta­vuus para­nee, Kelahaara sanoo.

Satsauksia kou­lu­tuk­seen on luvassa muu­ten­kin. Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö on myön­tä­nyt kah­den mil­joo­nan euron lisä­ra­hoi­tuk­sen kor­kea­kou­luille saa­men­kie­li­sen sote-hen­ki­lös­tön koulutukseen.

– Kyseessä on mer­kit­tä­vän kokoi­nen rahoi­tus. Vastaavan suu­ruista sum­maa ei ole kos­kaan aikai­sem­min myön­netty Suomessa tämän asian hyväksi, Tuuli Miettunen kertoo.

Etä-palvelut eivät sovi kaikille

Lapin hyvin­voin­tia­lu­eelle on osoi­tettu val­ta­kun­nal­li­nen eri­tyis­teh­tävä saa­men­kie­lis­ten pal­ve­lu­jen vah­vis­ta­jana. Palveluja kehi­te­tään Lapissa nyt kovaa tah­tia, ja Miettusen teh­tä­vänä on var­mis­taa, että saa­me­lais­ten kie­lel­li­set oikeu­det ote­taan huo­mioon kai­kissa päätöksissä.

– Esimerkiksi ICT-puo­lella asia ote­taan huo­mioon siten, että asioin­ti­kie­len mer­kit­se­mi­nen asia­kas- ja poti­las­tie­to­jär­jes­tel­miin on mah­dol­lista, hän kertoo.

Hyvinvointialueen eri­tyis­vas­tuu kos­kee koko maata, sillä jopa 70 pro­sent­tia ala­kou­lui­käi­sistä saa­me­lai­sista asuu koti­seu­tua­lu­een ulkopuolella.

Asiakkaat ja kielitaitoinen henkilökunta eivät kohtaa.

Miettusen mukaan koti­seu­tua­lu­een ohella suu­ria saa­me­lai­syh­tei­söjä on Rovaniemellä, Oulussa, pää­kau­pun­ki­seu­dulla, Tampereella ja Turussa. Näistä alueista Rovaniemi kuu­luu Lapin hyvin­voin­tia­lu­ee­seen, ja myös mui­den seu­tu­jen kanssa tul­laan luo­maan yhteistyömahdollisuuksia.

– Alueilta ei löydy ainoas­taan saa­men­kie­lis­ten pal­ve­lu­jen käyt­tä­jiä, vaan toden­nä­köi­sesti myös saa­men­kie­li­siä sote-alo­jen ammat­ti­lai­sia. On tut­kit­tava, oli­siko osaa­mista mah­dol­lista hyö­dyn­tää pai­kal­li­sesti, hän sanoo.

Muissa tapauk­sissa voi­daan har­kita etä­pal­ve­lui­den käyt­töön­ot­toa sekä työn­te­ki­jöi­den liik­ku­mista asiak­kai­den luo. Saamelainen psy­ko­so­si­aa­li­sen tuen yksikkö Uvjj – Uvjâ – Uvja tar­joaa jo nyt val­ta­kun­nal­lista mata­lan kyn­nyk­sen mie­len­ter­veys­pal­ve­lua saa­men­kie­li­senä puhelinpalveluna.

– Seuraamme pal­ve­lun vas­taan­ot­toa ja poh­dimme, kan­nat­tai­siko vas­taa­van­laista pal­ve­lua tar­jota laa­jem­min­kin, Tuuli Miettunen sanoo.

– Pitää kui­ten­kin muis­taa, että etä­pal­velu ei sovellu kaik­kiin tilan­tei­siin tai kai­kille asia­kas­ryh­mille, hän lisää. Tulkkipalvelua kau­pa­taan usein help­pona rat­kai­suna saa­ta­vuus­ky­sy­myk­seen, mutta todel­li­suu­dessa pika­voit­toja ei ole. Kolmannen osa­puo­len läs­nä­olo asia­kas­ti­lan­teessa hei­ken­tää luottamuksellisuutta.

– Myös lain­sää­dän­nön mukaan tul­kin käyttö on vasta tois­si­jai­nen ratkaisu.

Positiivisuutta ilmassa

Kaiken kaik­ki­aan Miettunen suh­tau­tuu tule­vai­suu­teen varo­vai­sen posi­tii­vi­sesti. Tekemisen mei­nin­gistä ker­too myös syys­kuun lopulla Lapin hyvin­voin­tia­lu­eelle perus­tettu saa­men­kie­lis­ten ja kult­tuu­rin­mu­kais­ten pal­ve­lui­den pal­ve­lu­pääl­li­kön virka.

Tehtävään kuu­luu saa­men­kie­li­sen hen­ki­lös­tön kar­toit­ta­mi­nen hyvin­voin­tia­lu­eella sekä hei­dän työn­ku­viensa tar­kas­telu teh­tävä ker­ral­laan niin, että työ­pa­nosta voi­daan koh­dis­taa saa­men­kie­li­siin palveluihin.

– Lähtötilanne on kiel­tä­mättä huono, mutta olen iloi­nen, että Suomessa on tosis­saan alettu etsiä rat­kai­suja ja ohjata resurs­seja saa­me­lai­se­ri­tyi­seen työ­hön, Miettunen sanoo.

Historian paino

Suomella on taka­naan pitkä assi­mi­laa­tio­his­to­ria, jossa saa­me­lais­väestö on yri­tetty sulaut­taa suo­ma­lais­väes­töön pakot­ta­malla ja saa­me­lais­kult­tuu­ria tukahduttaen.

Asenteisiin vai­kut­ta­mi­nen on hidasta, ja pak­ko­suo­ma­lais­ta­mi­sesta koi­tu­neet trau­mat ovat usein yli­su­ku­pol­vi­sia. Sámisoster ry:n toi­min­nan­joh­taja Ristenrauna Maggan mukaan saa­me­lais­ten koh­telu vaa­tii posi­tii­vi­sia eri­tyis­toi­mia, jotta tosia­sial­li­nen yhden­ver­tai­suus saavutetaan.

Sámisoster ry val­voo ja edis­tää saa­me­lais­ten oikeuk­sia sosi­aali- ja ter­vey­sa­lalla. Työtä teh­dään sekä kan­sal­li­sesti että kan­sain­vä­li­sesti, ja toi­min­taa ohjaa­vat saa­me­lais­ten lain­sää­dän­nöl­li­nen asema ja oikeu­det alku­pe­räis­kan­sana. Magga on teh­nyt pit­kän uran tut­ki­muk­sen, käy­tän­nön sosi­aa­li­työn, saa­me­lais­po­li­tii­kan ja kehit­tä­mis­työn parissa, ja itse­kin saa­me­lai­sena tie­tää mistä puhuu.

– Esimerkiksi poron­hoi­ta­jien kes­kuu­dessa teh­dyssä tut­ki­muk­sessa on nous­sut esiin lei­mau­tu­mi­sen ja vähä­tel­lyksi jou­tu­mi­sen pel­koja pal­ve­lui­hin hakeu­tuessa, Magga kertoo.

Tärkein syy tuot­taa oma­kie­li­siä pal­ve­luja onkin Maggan mukaan saa­me­lais­ten oma­kie­lis­ten ja ‑kult­tuu­ris­ten pal­ve­lu­jen tarve sekä yhden­ver­tai­suu­den toteuttaminen.

Tarve oma­kie­li­siin pal­ve­lui­hin ja kult­tuu­ri­seen ymmär­ryk­seen koros­tuu sote-pal­ve­luissa, koska käsi­tel­tä­vät asiat ovat hen­ki­lö­koh­tai­sia ja vai­keasti kommunikoitavia.

– Lisäksi luot­ta­mus avun saan­tiin ja oikeu­den toteu­tu­mi­seen on vai­kean his­to­rian joh­dosta muren­tu­nut, Magga sanoo. Yhteinen kieli ei sel­lai­se­naan myös­kään riitä, vaan sen rin­nalla pal­ve­luissa on oltava kult­tuu­ri­sen­si­tii­vi­nen ote. Se tar­koit­taa, että saa­me­lai­silla on pal­ve­luissa kult­tuu­ri­sesti tur­val­li­nen ympäristö.

– Kulttuurisensitiivisessä ympä­ris­tössä ei tar­vitse tun­tea pel­koa, häpeää tai syyl­li­syyttä siitä, että pyy­tää pal­ve­lua omalla kie­lellä. Voimme tun­tea ole­vamme tosia­sial­li­sesti yhden­ver­tai­sia mui­den ihmis­ten kanssa, eikä mei­dän tar­vitse pelätä tai erik­seen perus­tella, miksi puhumme omaa kiel­tämme ja miksi tar­vit­semme oma­kie­li­siä pal­ve­luja, Magga sanoo.

Selvitys käynnissä

Suomen val­tio asetti viime vuonna totuus- ja sovin­to­ko­mis­sion sel­vit­tä­mään saa­me­lais­ten koke­mia vää­ryyk­siä suo­ma­lai­sessa assi­mi­laa­tio­his­to­riassa ja teke­mään esi­tyk­siä kehit­tä­mis­toi­men­pi­teistä. Myös Saamelainen psy­ko­so­si­aa­li­sen tuen yksikkö Uvjj – Uvjâ – Uvja on osa tätä totuus- ja sovintokomissiotyötä.

Lydia Heikkilän sel­vi­tys on osa MoniSoTe-han­ketta, ja se jul­kais­taan Lapin yli­opis­ton yhteis­kun­ta­tie­teel­lis­ten jul­kai­su­jen jul­kai­susar­jassa syk­syn 2022 aikana.

Tuuli Miettusen sel­vi­tys Saamenkielisen sosi­aali- ja ter­vey­sa­lan hen­ki­lös­tön kou­lu­tuk­sen nyky­ti­lanne ja kehit­tä­mis­tar­peet kuu­luu jul­kai­susar­jaan Opetus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riön jul­kai­suja 2021:18.

Ella Rantanen