Romanien asema Suomessa on selvästi paran­tunut 2000-luvulla, mutta vielä on paljon tehtävää: romani­väestön työttö­myy­saste on edelleen noin 90 prosenttia.

 

Vaikka monilla romani­van­hem­milla ei ole ammatil­lista koulu­tusta, he ymmär­tävät, että koulu­tuksen kautta heidän lapsillaan on paremmat työllis­ty­mis­mah­dol­li­suudet kuin heillä itsellään. Vanhempien on kuitenkin vaikea tukea lapsiaan koulun­käyn­nissä johtuen muun muassa muuttu­neista opetus­käy­tän­nöistä ja sisäl­löistä sekä kouluo­pe­tuksen tekno­lo­gi­soi­tu­mi­sesta.

Viime vuonna aloitettiin ESR:n tukemana Suomen romani­väestön yhden­ver­tai­suutta, osallis­tu­mis­mah­dol­li­suuksia ja hyvin­vointia edistävä kolmi­vuo­tinen Tšetanes naal – koulu­tus­po­luilla -hanke, joka toteu­tetaan kymmenen kunnan alueella. Erityi­soh­jaaja Keijo Svart työsken­telee hankkeen työnte­kijänä Tampe­reella.

Tukea vanhem­mille

Nyt Tampe­reella perus­koulua käy noin sata romani­nuorta. Tukea tarvitaan etenkin yläasteen ja toisen asteen nivel­vai­heessa. Svart on nuorten mukana koulussa, antaa heille yksityi­so­pe­tusta, auttaa läksyjen teossa ja antaa lisäksi tarvit­taessa muutakin tukea ja ohjausta.

Yleensä peruskoulun ala-asteella romanilasten koulunkäynti sujuu hyvin, mutta yläasteella tulee ongelmia.

– On nuoria, joita joudun tukemaan ihan siitä alkaen, että nuori lähtee aamulla kouluun ja pysyy siellä. Teen tiivistä yhteis­työtä myös opettajien ja rehto­reiden kanssa.

Svartin mukaan romani­nuo­rilla ja valta­väes­töllä on paljon saman­kal­taisia ongelmia, eivätkä kaikki välttä­mättä johdu kulttuu­rista. Joillakin on yksilöl­lisiä oppimis- tai keskit­ty­mis­vai­keuksia ja joillakin paljon eri syistä johtuvia poissaoloja.

Yleensä perus­koulun ala-asteella romani­lasten koulun­käynti sujuu hyvin, mutta yläas­teella nuorilla alkaa olla henki­lö­koh­taisia ongelmia, joissa Svart yrittää myös auttaa.

– Muun muassa poissaolot ovat vähen­tyneet huomat­ta­vasti. Nuoret ovat päässeet siirtymään luokalta toiselle ja ammat­ti­kouluun saakka. Ilman apua se ei olisi välttä­mättä onnis­tunut.

Svartin mukaan tänä päivänä noin 95 prosenttia romani­lap­sista saa perus­koulun päättö­to­dis­tuksen. Viime vuosi­kym­menten aikana tilanne on paran­tunut huomat­ta­vasti.

– Mutta sen viiden prosentin kanssa, joka on pudonnut kelkasta, pitäi­sikin tehdä töitä paljon enemmän.

Nuorten vanhemmat suhtau­tuvat hyvin nuorten koulun­käynnin tukemiseen ja ottavat avun mielellään vastaan. He ymmär­tävät, että ilman ammat­ti­tut­kintoa ei pääse työelämään.

– Asenteet ovat muuttuneet, ja tämä on auttanut nuoria. Kun nämä nuoret ovat koulut­tau­tuneet, he osaavat paremmin tukea omia lapsiaan koulun­käyn­nissä.

Vain pieni osa romani­nuo­rista haluaa mennä lukioon. He jatkavat pääasiassa ammat­ti­kou­lussa tai muussa toisen asteen koulu­tuk­sessa.

– Auto- ja logis­tiikka-ala on suosittu, ja moni romani­nuori on kiinnos­tunut sosiaali- ja tervey­den­hoi­toalan sekä liike­ta­lousalan töistä. Myös hevoset ja bisnes­maailma kiinnos­tavat.

Kulttuu­ri­tulkkeja tarvitaan

Romanien asema alkoi parantua Suomessa 1970-luvulla, jolloin ryhdyttiin kiinnit­tämään enemmän huomiota romani­lasten koulu­tukseen. Koulutus- ja työti­lanne on paran­tunut huomat­ta­vasti 2000-luvulla ja paranee koko ajan.

Svart on vakuut­tunut, että tulevina vuosina ammat­ti­kou­lusta valmis­tuvat romani­nuoret pääsevät mukaan työelämään. Hän toivoo kuitenkin, että tarjolla olisi enemmän erilaisia opinto­polkuja, joissa voidaan huomioida erityi­son­gelmia.

– Pitäisi olla enemmän aloja, joilla voisi suorittaa ammat­ti­tut­kinnon oppiso­pi­mus­kou­lu­tuksena, ja kesätyö­pai­koissa voisi olla kiintiöt romani­nuo­rille.

Yksi hankkeen tärkeistä tavoit­teista on viran­omaisten romani­kult­tuuria ja elämää koskevan tiedon ja osaamisen vahvis­ta­minen.

Svart sanoo, että romani­kult­tuu­rissa autetaan mielellään toinen toistaan, ja romani­taus­taisen henkilön on helpompi tehdä yhteis­työtä heidän kanssaan.

Romaniväestö hyötyisi kulttuuritulkeista asioidessaan eri palveluissa.

Hankkeen tarkoi­tuksena on parantaa valta­väestön ja romanien molem­min­puo­lista kulttuu­rin­tun­te­musta. Jos romanien työllis­ty­minen olisi helpompaa, pääsi­sivät he tutus­tumaan paremmin valta­kult­tuuriin.

– Tarvit­taisiin erityisiä kulttuu­ri­tulkkeja hoitamaan romani­väestön asioita.

Romani­väestöön kohdistuu edelleen peitte­le­mä­töntä rasismia. Nuoret eivät enää joudu kärsimään siitä samalla tavoin kuin aikai­semmin.

– Kun pakolaisia ja maahan­muut­tajia alkoi tulla Suomeen, alkoi romanien asema parantua, koska he ovat syntyneet Suomessa ja eläneet täällä jo 1500-luvulta lähtien.

Ennak­ko­luu­lojen vähen­tä­mi­seksi pitäisi Svartista tuoda mediassa enemmän esiin myönteisiä asioita romaneihin liittyen. Mieli­kuvaa vahvis­taisi muun muassa se, jos kansal­li­sa­suisia romani­työn­te­ki­jöitä saataisiin näkyville.

– Kyllä kansal­lis­pu­kuinen romani­nainen asiana­jajana viestit­täisi valta­väes­tölle uuden laista kuvaa meistä.

Viime vuosina on lisätty romanien vaikutus- ja osallis­tu­mis­mah­dol­li­suuksia yhteis­kun­nal­lisiin asioihin. Romani­asian neuvot­te­lu­kunta ja Suomen Romani­foorumi ovat tärkeitä valtiol­lisia asian­tuntija ja neuvot­te­lue­limiä.

Svart toivoo, että romaneja saataisiin mukaan paikal­liseen ja kunnal­liseen päätök­sen­tekoon, ja kaikissa kunnissa tulisi kouluttaa romani­taus­taisia tukihen­ki­löitä.

– Jokai­sessa kunnassa pitäisi olla romani työntekijä, ja romaneilla pitäisi olla edustus myös kunnan­val­tuus­tossa ja maakun­ta­hal­lin­nossa.

Iita Kettunen