Romanien asema Suomessa on selvästi parantunut 2000-luvulla, mutta vielä on paljon tehtävää: romaniväestön työttömyysaste on edelleen noin 90 prosenttia.

 

Vaikka monilla roma­ni­van­hem­milla ei ole amma­til­lista kou­lu­tusta, he ymmär­tä­vät, että kou­lu­tuk­sen kautta hei­dän lap­sil­laan on parem­mat työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suu­det kuin heillä itsel­lään. Van­hem­pien on kui­ten­kin vai­kea tukea lap­si­aan kou­lun­käyn­nissä joh­tuen muun muassa muut­tu­neista ope­tus­käy­tän­nöistä ja sisäl­löistä sekä kou­luo­pe­tuk­sen tek­no­lo­gi­soi­tu­mi­sesta.

Viime vuonna aloi­tet­tiin ESR:n tuke­mana Suo­men roma­ni­väes­tön yhden­ver­tai­suutta, osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sia ja hyvin­voin­tia edis­tävä kol­mi­vuo­ti­nen Tše­ta­nes naal – kou­lu­tus­po­luilla ‑hanke, joka toteu­te­taan kym­me­nen kun­nan alu­eella. Eri­tyi­soh­jaaja Keijo Svart työs­ken­te­lee hank­keen työn­te­ki­jänä Tam­pe­reella.

Tukea vanhemmille

Nyt Tam­pe­reella perus­kou­lua käy noin sata roma­ni­nuorta. Tukea tar­vi­taan eten­kin ylä­as­teen ja toi­sen asteen nivel­vai­heessa. Svart on nuor­ten mukana kou­lussa, antaa heille yksi­tyi­so­pe­tusta, aut­taa läk­sy­jen teossa ja antaa lisäksi tar­vit­taessa muu­ta­kin tukea ja ohjausta.

Yleensä peruskoulun ala-asteella romanilasten koulunkäynti sujuu hyvin, mutta yläasteella tulee ongelmia.

– On nuo­ria, joita jou­dun tuke­maan ihan siitä alkaen, että nuori läh­tee aamulla kou­luun ja pysyy siellä. Teen tii­vistä yhteis­työtä myös opet­ta­jien ja reh­to­rei­den kanssa.

Svar­tin mukaan roma­ni­nuo­rilla ja val­ta­väes­töllä on pal­jon saman­kal­tai­sia ongel­mia, eivätkä kaikki vält­tä­mättä johdu kult­tuu­rista. Joil­la­kin on yksi­löl­li­siä oppi­mis- tai kes­kit­ty­mis­vai­keuk­sia ja joil­la­kin pal­jon eri syistä joh­tu­via pois­sao­loja.

Yleensä perus­kou­lun ala-asteella roma­ni­las­ten kou­lun­käynti sujuu hyvin, mutta ylä­as­teella nuo­rilla alkaa olla hen­ki­lö­koh­tai­sia ongel­mia, joissa Svart yrit­tää myös aut­taa.

– Muun muassa pois­sao­lot ovat vähen­ty­neet huo­mat­ta­vasti. Nuo­ret ovat pääs­seet siir­ty­mään luo­kalta toi­selle ja ammat­ti­kou­luun saakka. Ilman apua se ei olisi vält­tä­mättä onnis­tu­nut.

Svar­tin mukaan tänä päi­vänä noin 95 pro­sent­tia roma­ni­lap­sista saa perus­kou­lun päät­tö­to­dis­tuk­sen. Viime vuo­si­kym­men­ten aikana tilanne on paran­tu­nut huo­mat­ta­vasti.

– Mutta sen vii­den pro­sen­tin kanssa, joka on pudon­nut kel­kasta, pitäi­si­kin tehdä töitä pal­jon enem­män.

Nuor­ten van­hem­mat suh­tau­tu­vat hyvin nuor­ten kou­lun­käyn­nin tuke­mi­seen ja otta­vat avun mie­lel­lään vas­taan. He ymmär­tä­vät, että ilman ammat­ti­tut­kin­toa ei pääse työ­elä­mään.

– Asen­teet ovat muut­tu­neet, ja tämä on aut­ta­nut nuo­ria. Kun nämä nuo­ret ovat kou­lut­tau­tu­neet, he osaa­vat parem­min tukea omia lap­si­aan kou­lun­käyn­nissä.

Vain pieni osa roma­ni­nuo­rista haluaa mennä lukioon. He jat­ka­vat pää­asiassa ammat­ti­kou­lussa tai muussa toi­sen asteen kou­lu­tuk­sessa.

– Auto- ja logis­tiikka-ala on suo­sittu, ja moni roma­ni­nuori on kiin­nos­tu­nut sosi­aali- ja ter­vey­den­hoi­toa­lan sekä lii­ke­ta­lous­a­lan töistä. Myös hevo­set ja bis­nes­maa­ilma kiin­nos­ta­vat.

Kulttuuritulkkeja tarvitaan

Roma­nien asema alkoi paran­tua Suo­messa 1970-luvulla, jol­loin ryh­dyt­tiin kiin­nit­tä­mään enem­män huo­miota roma­ni­las­ten kou­lu­tuk­seen. Kou­lu­tus- ja työ­ti­lanne on paran­tu­nut huo­mat­ta­vasti 2000-luvulla ja para­nee koko ajan.

Svart on vakuut­tu­nut, että tule­vina vuo­sina ammat­ti­kou­lusta val­mis­tu­vat roma­ni­nuo­ret pää­se­vät mukaan työ­elä­mään. Hän toi­voo kui­ten­kin, että tar­jolla olisi enem­män eri­lai­sia opin­to­pol­kuja, joissa voi­daan huo­mioida eri­tyi­son­gel­mia.

– Pitäisi olla enem­män aloja, joilla voisi suo­rit­taa ammat­ti­tut­kin­non oppi­so­pi­mus­kou­lu­tuk­sena, ja kesä­työ­pai­koissa voisi olla kiin­tiöt roma­ni­nuo­rille.

Yksi hank­keen tär­keistä tavoit­teista on viran­omais­ten roma­ni­kult­tuu­ria ja elä­mää kos­ke­van tie­don ja osaa­mi­sen vah­vis­ta­mi­nen.

Svart sanoo, että roma­ni­kult­tuu­rissa aute­taan mie­lel­lään toi­nen tois­taan, ja roma­ni­taus­tai­sen hen­ki­lön on hel­pompi tehdä yhteis­työtä hei­dän kans­saan.

Romaniväestö hyötyisi kulttuuritulkeista asioidessaan eri palveluissa.

Hank­keen tar­koi­tuk­sena on paran­taa val­ta­väes­tön ja roma­nien molem­min­puo­lista kult­tuu­rin­tun­te­musta. Jos roma­nien työl­lis­ty­mi­nen olisi hel­pom­paa, pää­si­si­vät he tutus­tu­maan parem­min val­ta­kult­tuu­riin.

– Tar­vit­tai­siin eri­tyi­siä kult­tuu­ri­tulk­keja hoi­ta­maan roma­ni­väes­tön asioita.

Roma­ni­väes­töön koh­dis­tuu edel­leen peit­te­le­mä­töntä rasis­mia. Nuo­ret eivät enää joudu kär­si­mään siitä samalla tavoin kuin aikai­sem­min.

– Kun pako­lai­sia ja maa­han­muut­ta­jia alkoi tulla Suo­meen, alkoi roma­nien asema paran­tua, koska he ovat syn­ty­neet Suo­messa ja elä­neet täällä jo 1500-luvulta läh­tien.

Ennak­ko­luu­lo­jen vähen­tä­mi­seksi pitäisi Svar­tista tuoda mediassa enem­män esiin myön­tei­siä asioita roma­nei­hin liit­tyen. Mie­li­ku­vaa vah­vis­taisi muun muassa se, jos kan­sal­li­sa­sui­sia roma­ni­työn­te­ki­jöitä saa­tai­siin näky­ville.

– Kyllä kan­sal­lis­pu­kui­nen roma­ni­nai­nen asia­na­ja­jana vies­tit­täisi val­ta­väes­tölle uuden laista kuvaa meistä.

Viime vuo­sina on lisätty roma­nien vai­ku­tus- ja osal­lis­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sia yhteis­kun­nal­li­siin asioi­hin. Roma­ni­asian neu­vot­te­lu­kunta ja Suo­men Roma­ni­foo­rumi ovat tär­keitä val­tiol­li­sia asian­tun­tija ja neu­vot­te­lue­li­miä.

Svart toi­voo, että roma­neja saa­tai­siin mukaan pai­kal­li­seen ja kun­nal­li­seen pää­tök­sen­te­koon, ja kai­kissa kun­nissa tulisi kou­lut­taa roma­ni­taus­tai­sia tuki­hen­ki­löitä.

– Jokai­sessa kun­nassa pitäisi olla romani työn­te­kijä, ja roma­neilla pitäisi olla edus­tus myös kun­nan­val­tuus­tossa ja maa­kun­ta­hal­lin­nossa.

Iita Ket­tu­nen