Kahdek­satta vankeus­tuo­miotaan kärsivä Miranda aikoo kääntää elämänsä suunnan. Voiva-ohjelma tukee muitakin romani­nais­vankeja.

 

Miranda, 40, on ollut Hämeen­linnan vanki­lassa vuoden verran, ja saman­pi­tuinen jakso on vielä edessä.

Hänelle tämä on kahdeksas kerta telkien takana. Ja jos Miran­dasta riippuu, myös viimeinen. Tässä pyrki­myk­sessä häntä auttaa Romano Mission Voiva-ohjelma, jonka tarkoi­tuksena on voimaan­nuttaa romani­nais­vankeja, tarjota vaihtoehtoja arkeen ja ehkäistä syrjäy­ty­mistä ja uusin­ta­ri­kol­li­suutta.

– Voiva-ohjelma on ollut todella hyvä, ja toivoisin sille ehdot­to­masti jatkoa. Käsit­te­lemme ohjel­massa erilaisia teemoja, kuten identi­teettiä, tunne-elämää, taloutta, parisuh­detta ja romanien historiaa. Olen oppinut paljon romanien mennei­syy­destä, mikä auttaa minua raken­tamaan omaa identi­teet­tiäni. Nämä ovat ihan elämän perus­asioita, joita on hyvä pohtia omalla kohdallaan, Miranda sanoo.

Vankila tarjoaa vangeille erilaisia kuntou­tus­muotoja, joilla uusin­ta­ri­kol­li­suutta ja syrjäy­ty­mistä torjutaan. Vankilan henki­lö­kunnan mukaan romani­nais­vankien näistä saama hyöty on osoit­tau­tunut varsin heikoksi.

Romani­vangit kokivat myös itse, etteivät valta­väestön ohjelmat ja kurssit olleet heitä varten. Yhtenä syynä tähän voi olla, että tieto tarjotaan usein heille vieraassa muodossa.

– Kaikki romanit eivät esimerkiksi täysin ymmärrä valtaväestön käyttämää kieltä.

– Minusta romanit otetaan nykyään vanki­lassa ihan hyvin huomioon. Ainakin Hämeen­lin­nassa vartijat ovat olleet pitkään tekemi­sissä romani­kult­tuurin kanssa, joten heille meidän tapamme ovat enimmäkseen tuttuja. Itse en ole törmännyt tässä suhteessa vaikeuksiin, mutta toisaalta tällä osastolla ei ole vanhempia romani­naisia tällä hetkellä.

– Ennen vanhaan saattoi vielä käydä niin, että esimer­kiksi vessassa käynti oli hankalaa, koska nuorempi romani­nainen ei voi mennä vessaan, jos vanhempi romani on paikalla. Emme voi liioin mennä saunaan vanhempien romanien kanssa. Tämä johtuu häveliäi­syys­sään­nöis­tämme. Romani­kult­tuu­rissa nouda­tetaan myös tiukkoja puhtaus­sääntöjä.

– En minä täälläkään laita lasia tai ruokai­lu­vä­li­neitä lattialle tai käytä sellaisia, jotka ovat tipah­taneet lattialle. Kuljen housua­sussa, mutta jos täällä olisi vanhempia romaneita, käyttäisin pientä romani­ha­metta.

Myös ohjaaja on romani

Voiva-ohjel­massa vahvis­tetaan romani­nais­vankien minäkuvaa kulttuu­ri­tausta huomioon ottaen. Lisäksi Voivassa kohen­netaan romani naisten valmiuksia hyödyntää vankilan muita kuntout­tavia toimintoja.

Voiva-ryhmiä vetää romani­taus­tainen työntekijä. Työnte­kijän romani­tausta on keskeinen, sillä perin­teinen romanielämä poikkeaa osittain valta­väestön elämästä sekä erilaisten arvojen että kulttuu­risten tapojen vuoksi.

Romani­taus­tainen työntekijä ymmärtää romani­naisten maailmaa, ja osaa tuoda käsitel­tävät teemat lähelle romani­naisten elämän reali­teetteja esimerkkien kautta.

– Minulle tärkeimpiä käsitel­täviä teemoja ovat olleet rikos ja rangaistus sekä tunne-elämän asiat ja tietenkin vapau­tu­misen suunnittelu, Miranda luettelee.

Miranda tiedostaa eron valtaväestön ja romanien välillä myös ihmissuhteissa.

– Romaneilla on tiiviimpi sukuyhteys kuin valta­väes­töllä. Soitan täältä joka päivä lähei­silleni, ja he käyvät tapaa­massa minua mahdol­li­suuksien mukaan. Sen verran huomaan kyllä aikojen muuttuneen, että kaikilla romaneil­lakaan ei enää käy vieraita. Lisäksi ongel­mal­linen päihde­käyttö on valitet­ta­vasti yleis­tynyt myös meidän keskuu­des­samme, kun se oli aikai­semmin harvi­naista. Noin 15 vuotta sitten romanien keskuu­desta olisi joutunut hakemalla hakemaan aineiden käyttäjiä, mutta ei enää.

Miranda tietää, mistä puhuu. Hän itse joutui mukaan päihde­pii­reihin 15-vuotiaana. Porukassa oli mukana niin valta­väestöön kuuluvia kuin romane­jakin. Mirandan viimeisin tuomio lange­tettiin törkeästä huumausai­ne­ri­kok­sesta.

– Jotenkin se kaveri­po­rukka vain veti mukaansa. Perhettäni en voi siitä syyttää, sillä minulla on hyvä ja rakastava perhe. Aikai­semmin käytin amfeta­miinia, sittemmin lähinnä alkoholia. Nyt olen päihde­kun­tou­tus­osas­tolla. Totta kai perheeni on ollut minusta huolissaan, mutta en usko, että he koskaan minua hylkäi­sivät.

”Taval­lisia” unelmia

Miranda suuntaa ajatuksiaan jo vapautumiseen.

– Toivon pääseväni koeva­pauteen ensi syksynä. Koevapaus tarjoaa turva­tumman vapau­tu­misen, koska tuona aikana vankila kontrolloi päihde­käyttöä ja ajankäyttöä. Monelle päihde­taus­tai­selle ihan arjen rutii­nitkin ovat opetel­tavia asioita, sillä päihde­riip­pu­vainen ei kykene ylläpi­tämään normaalia elämän­rytmiä.

Koeva­pausaikana ei saa käyttää päihteitä, mitä valvotaan Rikos­seu­raa­mus­lai­toksen tukipar­tioiden avulla. Lisäksi vanki pitää sovitusti ja säännöl­li­sesti yhteyttä vankilaan koeva­pausai­kanaan. Vangin on myös oltava kotona tiettyyn kellon­aikaan mennessä.

– Pääsen aluksi asumaan sukulaisten luokse, ja aion hakeutua työelämää varten valmen­tavaan koulu­tukseen. Unelmoin ihan taval­li­sista asioista, kuten omasta kodista, perheestä ja koulu­tuk­sesta sekä myöhemmin työstä.

Romano Mission Naisten vuoro –projekti aloitti romani­nais­vankien kuntout­tavan ryhmä­toi­minnan Vanajan vanki­lassa kesällä 2011, missä toteu­tettiin myös romani­nais­vankien työsken­te­ly­malli Voivan ensim­mäinen pilotti.

Toinen pilotti toteu­tettiin Vanajan vanki­lassa syksyllä 2012, ja Hämeen­linnan vanki­lassa aloitettiin Voivan ensim­mäinen pilotti sulje­tulla osastolla tammi­kuussa 2013. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa. Vanajan vanki­lassa toimiva palve­luoh­jaaja on ollut henki­lö­kunnan konsul­toin­tiapuna myös muissa romani­nais­van­keihin liitty­vissä asioissa Voiva-ohjelman lisäksi.

Susanna Yliluoma