Kahdeksatta vankeustuomiotaan kärsivä Miranda aikoo kääntää elämänsä suunnan. Voiva-ohjelma tukee muitakin romaninaisvankeja.

 

Miran­da, 40, on ollut Hämeen­lin­nan vanki­las­sa vuo­den ver­ran, ja saman­pi­tu­inen jak­so on vielä edessä.

Hänelle tämä on kahdek­sas ker­ta telkien takana. Ja jos Miran­das­ta riip­puu, myös viimeinen. Tässä pyrkimyk­sessä hän­tä aut­taa Romano Mis­sion Voi­va-ohjel­ma, jon­ka tarkoituk­se­na on voimaan­nut­taa roman­i­nais­vanke­ja, tar­jo­ta vai­h­toe­hto­ja arkeen ja ehkäistä syr­jäy­tymistä ja uus­in­tarikol­lisu­ut­ta.

– Voi­va-ohjel­ma on ollut todel­la hyvä, ja toivoisin sille ehdot­tomasti jatkoa. Käsit­telemme ohjel­mas­sa eri­laisia teemo­ja, kuten iden­ti­teet­tiä, tunne-elämää, talout­ta, parisuhdet­ta ja romanien his­to­ri­aa. Olen oppin­ut paljon romanien men­neisyy­destä, mikä aut­taa min­ua rak­en­ta­maan omaa iden­ti­teet­tiäni. Nämä ovat ihan elämän perusasioi­ta, joi­ta on hyvä pohtia oma­l­la kohdal­laan, Miran­da sanoo.

Vanki­la tar­joaa vangeille eri­laisia kuntou­tus­muo­to­ja, joil­la uus­in­tarikol­lisu­ut­ta ja syr­jäy­tymistä tor­ju­taan. Vanki­lan henkilökun­nan mukaan roman­i­nais­vankien näistä saa­ma hyö­ty on osoit­tau­tunut varsin heikok­si.

Romani­van­git koki­vat myös itse, etteivät val­taväestön ohjel­mat ja kurssit olleet heitä varten. Yht­enä syynä tähän voi olla, että tieto tar­jo­taan usein heille vier­aas­sa muo­dos­sa.

– Kaikki romanit eivät esimerkiksi täysin ymmärrä valtaväestön käyttämää kieltä.

– Minus­ta roman­it ote­taan nykyään vanki­las­sa ihan hyvin huomioon. Ainakin Hämeen­lin­nas­sa var­ti­jat ovat olleet pitkään tekemi­sis­sä romanikult­tuurin kanssa, joten heille mei­dän tapamme ovat enim­mäk­seen tut­tu­ja. Itse en ole tör­män­nyt tässä suh­teessa vaikeuk­si­in, mut­ta toisaal­ta täl­lä osas­tol­la ei ole van­hempia roman­i­naisia täl­lä het­kel­lä.

– Ennen van­haan saat­toi vielä käy­dä niin, että esimerkik­si ves­sas­sa käyn­ti oli han­kalaa, kos­ka nuorem­pi roman­i­nainen ei voi men­nä ves­saan, jos van­hempi romani on paikalla. Emme voi liioin men­nä saunaan van­hempi­en romanien kanssa. Tämä johtuu häveliäisyyssään­nöistämme. Romanikult­tuuris­sa nou­date­taan myös tiukko­ja puh­taussään­töjä.

– En minä tääl­läkään lai­ta lasia tai ruokailu­vä­lineitä lat­tialle tai käytä sel­l­aisia, jot­ka ovat tipah­ta­neet lat­tialle. Kul­jen housua­sus­sa, mut­ta jos tääl­lä olisi van­hempia romanei­ta, käyt­täisin pien­tä romani­hamet­ta.

Myös ohjaaja on romani

Voi­va-ohjel­mas­sa vahvis­te­taan roman­i­nais­vankien minäku­vaa kult­tuu­ri­taus­ta huomioon ottaen. Lisäk­si Voivas­sa kohen­netaan romani nais­ten valmiuk­sia hyö­dyn­tää vanki­lan mui­ta kuntout­tavia toim­into­ja.

Voi­va-ryh­miä vetää roman­i­taus­tainen työn­tek­i­jä. Työn­tek­i­jän roman­i­taus­ta on keskeinen, sil­lä per­in­teinen romanielämä poikkeaa osit­tain val­taväestön elämästä sekä eri­lais­ten arvo­jen että kult­tuuris­ten tapo­jen vuok­si.

Roman­i­taus­tainen työn­tek­i­jä ymmärtää roman­i­nais­ten maail­maa, ja osaa tuo­da käsiteltävät teemat lähelle roman­i­nais­ten elämän reali­teet­te­ja esimerkkien kaut­ta.

– Min­ulle tärkeimpiä käsiteltäviä teemo­ja ovat olleet rikos ja ran­gais­tus sekä tunne-elämän asi­at ja tietenkin vapau­tu­misen suun­nit­telu, Miran­da luet­telee.

Miranda tiedostaa eron valtaväestön ja romanien välillä myös ihmissuhteissa.

– Romaneil­la on tiivi­impi sukuy­hteys kuin val­taväestöl­lä. Soi­tan täältä joka päivä läheisil­leni, ja he käyvät tapaa­mas­sa min­ua mah­dol­lisuuk­sien mukaan. Sen ver­ran huo­maan kyl­lä aiko­jen muut­tuneen, että kaikil­la romaneil­lakaan ei enää käy vierai­ta. Lisäk­si ongel­malli­nen päi­hdekäyt­tö on valitet­tavasti yleistynyt myös mei­dän kesku­udessamme, kun se oli aikaisem­min harv­inaista. Noin 15 vuot­ta sit­ten romanien kesku­ud­es­ta olisi joutunut hake­mal­la hake­maan ainei­den käyt­täjiä, mut­ta ei enää.

Miran­da tietää, mis­tä puhuu. Hän itse jou­tui mukaan päi­hde­pi­irei­hin 15-vuo­ti­aana. Porukas­sa oli mukana niin val­taväestöön kuu­lu­via kuin romane­jakin. Miran­dan viimeisin tuomio langetet­ti­in törkeästä huumau­sainer­ikok­ses­ta.

– Jotenkin se kaveri­poruk­ka vain veti mukaansa. Per­het­täni en voi siitä syyt­tää, sil­lä min­ul­la on hyvä ja rakas­ta­va per­he. Aikaisem­min käytin amfe­tami­inia, sit­tem­min lähin­nä alko­ho­lia. Nyt olen päi­hdekuntou­tu­sosas­tol­la. Tot­ta kai per­heeni on ollut minus­ta huolis­saan, mut­ta en usko, että he koskaan min­ua hylkäi­sivät.

”Tavallisia” unelmia

Miranda suuntaa ajatuksiaan jo vapautumiseen.

– Toivon pää­seväni koe­vap­au­teen ensi syksynä. Koe­vap­aus tar­joaa tur­va­tum­man vapau­tu­misen, kos­ka tuona aikana vanki­la kon­trol­loi päi­hdekäyt­töä ja ajankäyt­töä. Mon­elle päi­hde­taus­taiselle ihan arjen ruti­initkin ovat opeteltavia asioi­ta, sil­lä päi­hderi­ip­pu­vainen ei kykene ylläpitämään nor­maalia elämän­ryt­miä.

Koe­vap­au­saikana ei saa käyt­tää päi­hteitä, mitä valvotaan Rikosseu­raa­mus­laitok­sen tukipar­tioiden avul­la. Lisäk­si van­ki pitää sovi­tusti ja sään­nöl­lis­es­ti yhteyt­tä vanki­laan koe­vap­au­saikanaan. Van­gin on myös olta­va kotona tiet­tyyn kel­lon­aikaan men­nessä.

– Pääsen aluk­si asumaan suku­lais­ten luokse, ja aion hakeu­tua työelämää varten val­men­tavaan koulu­tuk­seen. Unel­moin ihan taval­li­sista asioista, kuten omas­ta kodista, per­heestä ja koulu­tuk­ses­ta sekä myöhem­min työstä.

Romano Mis­sion Nais­ten vuoro –pro­jek­ti aloit­ti roman­i­nais­vankien kuntout­ta­van ryh­mä­toimin­nan Vana­jan vanki­las­sa kesäl­lä 2011, mis­sä toteutet­ti­in myös roman­i­nais­vankien työsken­te­ly­malli Voivan ensim­mäi­nen pilot­ti.

Toinen pilot­ti toteutet­ti­in Vana­jan vanki­las­sa syksyl­lä 2012, ja Hämeen­lin­nan vanki­las­sa aloitet­ti­in Voivan ensim­mäi­nen pilot­ti sul­je­tul­la osas­tol­la tam­miku­us­sa 2013. Ryh­mä kokoon­tuu ker­ran viikos­sa. Vana­jan vanki­las­sa toimi­va palvelu­o­h­jaa­ja on ollut henkilökun­nan kon­sul­toin­ti­a­puna myös muis­sa roman­i­nais­vankei­hin liit­tyvis­sä asiois­sa Voi­va-ohjel­man lisäk­si.

Susan­na Ylilu­o­ma