Rohkeutta ja rakkautta sirkuksesta

Sosiaalinen sirkus tukee hyvinvointia taiteen kautta.

Keski-poh­jan­maan kan­san­opis­ton lii­kun­ta­sa­lissa Kokkolassa soi har­kittu ja ryt­mi­käs, mutta rau­hal­li­nen musiikki.

Se kiin­nit­tää opis­ton eri­tyistä tukea tar­vit­se­vien lin­jalla opis­ke­le­vien eli Virtasten huo­mion, ja he alka­vat tans­sah­della lat­tialla ole­van ison var­jon ympärillä.

Pian Sara Airola kut­suu heitä tart­tu­maan var­jon reunoista.

Airola on Sirkuskoulu Kuun toi­nen omis­taja ja alan tai­tei­lija, joka on opet­ta­nut ryh­mälle jo kuu­den vuo­den ajan sosi­aa­lista sirkusta.

Koulutukseltaan Airola on yhtei­sö­pe­da­gogi (AMK), lähi­hoi­taja ja tanssi-innos­taja. Sirkusta Airola on opis­kel­lut Suomen Nuorisosirkusliiton sir­kusoh­jaa­ja­kou­lu­tuk­sessa sekä Turun Taideakatemiassa sirkustaiteilija–pedagogi (AMK) ‑kou­lu­tuk­sessa. Lisäksi hän on käy­nyt sosi­aa­li­sen sir­kuk­sen kursseja.

– Totuin sosiaali­alan töis­säni yhdis­tä­mään tans­si­lii­ke­te­ra­pian ja tanssi-ilmai­sun, joten sir­kuk­sen käyttö sosi­aa­li­sena sir­kuk­sena on ollut minulle luon­nol­li­nen tapa toi­mia, Airola taustoittaa.

Sosiaalinen sir­kus on sir­kus­toi­min­taa, jossa sir­kus toi­mii väli­neenä mui­den tai­to­jen tai tavoit­tei­den saa­vut­ta­mi­seen. Tavoitteita voi­vat olla esi­mer­kiksi osal­li­suu­den ja toi­mi­juu­den tuke­mi­nen, syr­jäy­ty­mi­sen ehkäisy tai vuo­ro­vai­ku­tuk­sen tukeminen.

Sosiaalinen sir­kus tukee myös eri­tyis­ten ryh­mien hyvin­voin­tia tai­teen kautta. Teknisiä tai­toja tär­keäm­pää on oppia sir­kuk­sen avulla esi­mer­kiksi vuo­ro­vai­ku­tus­tai­toja ja sosi­aa­li­sia tai­toja, kuten luot­ta­musta, kos­ke­tusta ja rohkeutta.

Sitä käy­te­tään myös esi­mer­kiksi maa­han­muut­ta­jien, näkö­vam­mais­ten, syr­jäy­ty­mis­vaa­rassa ole­vien nuor­ten, päih­de­kun­tou­tu­jien, lii­kun­ta­ra­joit­teis­ten ja ikäih­mis­ten kanssa.

Virtasen kanssa ohjaa­jan on elet­tävä het­kessä. Ohjaaja ais­tii ryh­mää ja muut­taa havain­to­jen perus­teella tar­vit­taessa nopeasti suunnitelmaa.

– Parasta antia ovat ute­liai­suus ja yhdessä tut­ki­mi­nen. Minä opin Virtasilta eni­ten. Minua kiin­nos­taa kuulla hei­dän näke­myk­si­ään. Lempikysymykseni on: mitä tällä voisi tehdä? Saan heiltä käsit­tä­mät­tö­män pal­jon ideoita ope­tuk­seeni, Airola kiittää.

Sosiaalinen sir­kus on myös yhtei­söl­listä ja osallistavaa.

– Ryhmän tun­te­mi­nen pit­kältä ajalta on luo­nut luot­ta­musta, roh­keutta ja enna­koin­tia. Tiedän ryh­mä­läis­ten toi­veita, vah­vuuk­sia ja kehit­tä­mis­koh­tia, Airola puntaroi.

Vuorovaikutustaidot kehittyvät

Tällä ker­taa päi­vän tär­keitä sanoja ovat ”moi” ja ”ter­ve­tu­loa”. Niillä kiin­ni­te­tään lem­peästi kaik­kien huo­mio meneil­lään ole­vaan. Joskus Sara Airola on pyy­tä­nyt ryh­mää koolle lau­la­malla oopperaa.

– Tervetuloa isoon pii­riin. Mitäs kuu­luu? hän kysyy.

Ryhmäläisille kuu­luu hyvää, mikä ilah­dut­taa Airolaa: osin koro­nan vuoksi edel­li­sestä tapaa­mi­sesta on kulu­nut aikaa. Tauolla Kalervo Kattilakoski ja Aleksi Holma luon­neh­ti­vat Airolaa muka­vaksi nai­seksi ja opet­ta­jaksi, jonka kanssa on kiva olla.

– Ensimmäiset pari-kolme vuotta näin Virtasia ker­ran vii­kossa. Nykyisin meillä on tee­ma­päi­viä ja ‑viik­koja, kuten kesä­lei­rejä. Toiveena on saada toi­min­taa taas sään­nöl­li­sem­mäksi, Airola kertoo.

Kuudessa vuo­dessa ryh­mä­läis­ten ute­liai­suus, roh­keus ja kokei­lun ilo sekä pareit­tain ja ryh­mässä toi­mi­mi­nen ovat kehit­ty­neet valtavasti.

– Myös kehon­hah­mo­tus- ja hal­lin­ta­tai­dot ovat saa­neet sosi­aa­li­sesta sir­kuk­sesta vah­vis­tusta, Airola kertoo.

Erityislinjojen ohjaaja Valtteri Konttila, sekä Virtasten vas­tuu­opet­taja Aija Jylhä ovat sir­kusoh­jaa­jan tär­keitä yhteis­työ­kump­pa­neita hen­ki­lö­koh­tais­ten avus­ta­jien lisäksi.

Jylhä on seu­ran­nut Virtasia sosi­aa­li­sen sir­kuk­sen pyör­teissä koko kuu­den vuo­den ajan. Hänen mie­les­tään mene­telmä on kehit­tä­nyt ja vah­vis­ta­nut opis­ke­li­joi­den itse­sää­te­ly­ky­kyä ja toiminnanohjausta.

Sosiaalisen sir­kuk­sen yhtei­söl­li­syys on vah­vis­ta­nut hänen mukaansa myös ryh­män vuo­ro­vai­ku­tus- ja sosi­aa­li­sia tai­toja. Opiskelijoiden itse­tun­te­mus on kehit­ty­nyt jat­ku­van reflek­tion myötä.

– Yksilöllinen työs­ken­te­lyn tuke­mi­nen sekä raken­tava ja kan­nus­tava palaute ja ilma­piiri ovat vah­vis­ta­neet oppi­lai­den minä­pys­ty­vyyttä ja itse­tun­toa, Jylhä toteaa.

Myös oppi­lai­den voi­maan­tu­mi­nen on ollut sel­keää. He ovat innos­tu­neita työs­ken­te­lystä ja ylpeitä uusista taidoista.

– Vahva moti­vaa­tio aut­taa uusien tai­to­jen oppi­mi­sessa. Toiminnallisen työs­ken­te­lyn myötä uuden­lai­set kyvyt tule­vat esiin. Uuden oppi­mi­nen saa aikaan myön­tei­sen latauk­sen ja suh­tau­tu­mi­sen omiin tai­toi­hin sekä itseil­mai­suun, Jylhä sanoo.

 Suorituspaineita ei ole

Kun var­joa koho­te­taan ylös ja alas, se alkaa aal­toilla ilmassa.

– Nyt kaksi saa vaih­taa paik­kaa: Aleksi ja Heleija! Hyvä, Marko, se meni hyvin! Tule vain, Sara Airola kannustaa.

Lattialla on myös hulavanteita.

– Kun musiikki pysäh­tyy, mene van­teen sisälle ja pyö­rähdä sen kanssa ympäri. Vanteen voi nos­taa ylös asti. Sitten vain menoksi! Ensin voi vähän dans­sata ja keriä käsiä tai var­vas­tella, Airola neu­voo, kun kai­ut­ti­mesta alkaa kuu­lua itä­maista musiikkia.

Kun musiikki stop­paa, Julia Mattila pyö­rit­tää van­netta tot­tu­neesti vyö­täi­sil­lään, Aleksi Holma kaulallaan.

– Oi, todella hie­noa, kehuu Airola, joka tie­tää, mitä tai­don oppi­mi­nen vaatii.

Suorituspaineita ei ole. Ryhmäläiset eläy­ty­vät innois­saan ja teke­vät kukin tyy­lil­lään. Kun kai­killa on hyp­py­sissä sama väline, ohjaa­jalla on mah­dol­li­suus koh­data kaikki yksilöllisesti.

Arja Lahden mie­lestä poi eli naru, jonka toi­sessa päässä on väri­käs huivi, toi­sessa peh­mus­tettu paino, on hiiri. Toinen näkee sen makkarana.

– Okei, mak­kara! Laitetaan mak­kara pyö­ri­mään! Sara hei­lut­taa poita kädes­sään kor­keuk­sissa ja luo oman lyhyen esi­tyk­sen, johon Janika Välitalo ja Kalervo Kattilakoski otta­vat osaa.

– Sä olet ihana, ryh­mä­läi­set anta­vat Airolalle palautetta.

Luova ja rento tunnelma

Ryhmässä on kokeiltu myös ilma-akro­ba­tiaa. Rengastrapetsilla ja ver­ti­kaa­li­kan­kailla har­joit­telu on onnis­tu­nut hienosti.

– Olen otta­nut akro­ba­tian ohjaa­mi­sen haas­teena. Pienryhmässä olemme yhdessä kuva­kort­tien avulla miet­ti­neet miten teemme ja onnis­tumme tur­val­li­sesti, Sara Airola kertoo.

Päivän aikana temp­puil­laan vielä kuk­ka­ke­peillä, flowers­tick­seillä, ja suri­su­te­taan näky­mä­töntä sirkuskärpästä.

Tunnelma ryh­mässä on luova, rento ja iloi­nen. Lähtökohta on, että teke­mi­nen on sel­laista, mitä kaikki voi­vat tehdä.

Alkupiirissä har­joi­tel­tiin toi­sen huo­mioon otta­mista ja sosi­aa­li­sia tai­toja. Lyhyessä ajassa har­jaan­tui­vat myös kehon­hah­mo­tus sekä roh­keus ja uskal­lus omaan teke­mi­seen ja ideoimiseen.

– Huivit ja poit kuvas­ta­vat vapau­den tun­netta lei­jail­les­saan kevyesti, Airola mainitsee.

Aleksi Holman mie­lestä paras on vasta tulossa: jonglee­raus­lau­tas­ten pyö­rit­tä­mi­nen kepin nokassa ranneliikkeillä.

– Rohkeutta ja rak­kautta, hän filo­so­foi sosi­aa­li­sen sir­kuk­sen mer­ki­tystä itselleen.

– Ihanaa tehdä kaik­kea ystä­väl­li­sesti, kiteyt­tää Olli Tarkiainen.

Anne Saarikettu