Susanna Salin on yksi Suomen ensimmäisistä lastensuojelun kokemuskumppaneista. Kovia kokeneelle sosiaalialan ammattilaiselle häpeätrauman purkaminen on ykkösasia.

 

 

Nuoruu­des­saan Susanna Salin asui vuo­sia las­ten­ko­dissa. Hän tie­tää myös, mitä on olla äitinä las­ten­suo­je­lun asia­kas ja miltä tun­tuu, kun lapsi kuo­lee oman käden kautta.

– Köyhyyden, väki­val­lan, rikol­li­suu­den, päih­tei­den ja sek­su­aa­li­sen hyväk­si­käy­tön kes­kellä elä­ville las­ten­suo­je­lun käsit­teet ja lait ovat ihan hepreaa, hän sanoo.

Salin on yksi Suomen ensim­mäi­sistä las­ten­suo­je­lun koke­mus­kump­pa­neista. Hänestä tuli asia­kas­van­hem­pien ver­tais­tu­kija puolivahingossa.

Tammikuussa 2019 kaksi kuu­kautta poi­kansa kuo­le­man jäl­keen Salin kes­kus­teli Salon kau­pun­gin joh­ta­van sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kanssa.

– Hän sanoi minulle, että miksi et lue itseäsi koke­mus­asian­tun­ti­jaksi, niin sai­sit man­daa­tin toi­mia, kun sinulla on puhe­lah­jat hal­lussa, Salin muistelee.

Keväällä 2020 hän kuuli ensim­mäi­sen ker­ran kokemuskumppanuudesta.

– Eräs ver­tai­nen lait­toi minulle vies­tiä, että tässä olisi sinulle homma. Viesti tuli raha edellä ja minä sanoin, että minulla on ihan hyvä palkka enkä ole kiin­nos­tu­nut rahasta.

Salin kui­ten­kin tutus­tui tar­kem­min saa­maansa vies­tiin ja kiin­nos­tui las­ten­suo­je­lun koke­mus­kump­pa­neille tar­koi­te­tusta koulutuksesta.

– Ajattelin, että jess, täs­sä­hän se on, Salin kertoo.

Tunnistettava oma keskeneräisyys

Perhetukikeskus Lauste jär­jesti vuosi sit­ten ensim­mäi­sen kou­lu­tuk­sen las­ten­suo­je­lun koke­mus­kump­pa­neille. Susanna Salin oli yksi nel­jäs­tä­toista osanottajasta.

– Koulutus oli hen­ki­sesti rankka. Olin vei­va­nut asioi­tani kol­me­toista vuotta tera­piassa. Ajattelin, että taasko minun pitää ker­toa tari­nani ja mitä uutta voin tästä saada.

Vanhemmat  sanovat usein, että sossut puhuvat ihme kieltä. Kokemuskumppani voi olla tulkkina siinä välissä ja kääntää sisä sosiaalityön jargonia asiakkaan kielelle.

Intensiivinen kou­lu­tus kesti syys­kuusta jou­lu­kuu­hun. Tapaamisia Turussa oli ker­ran vii­kossa. Ne kie­tou­tui­vat kou­lu­tet­ta­vien elä­män­ta­ri­noi­den ympärille.

– Se oli nerok­kaasti tehty. Meidän tuli tun­nis­taa oma kes­ke­ne­räi­syys. Jos kat­ke­ruus ja viha pus­ke­vat pin­taan, niin sil­loin saamme aikaan enem­män hait­taa kuin hyvää.

Kertoessaan omaa elä­män­ta­ri­naansa toi­sille Salin huo­masi, että jokin oli muuttunut.

– Ilmaisin itseäni uudella tavalla. Olin kas­va­nut oma­nar­von­tun­toi­seksi nai­seksi ja näin itses­säni sel­lai­sia valon­pil­kah­duk­sia, joita en ollut ennen nähnyt.

Salin ker­too, että kou­lu­tus nosti hänen itse­tun­to­aan, toi lisää var­muutta ja antoi uusia työ­ka­luja työ­hön, hen­ki­lö­koh­tai­seen elä­mään ja vertaistoimintaan.

Rinnalla kulkemista

Kokemuskumppanuus on Susanna Salinin mukaan las­ten­suo­je­lun asiak­kaana ole­van van­hem­man rin­nalla kulkemista.

– En tar­joa tera­piaa, vaan ver­tais­tu­kea. Ajattelen, että koh­taa­mi­nen ker­ral­laan van­hempi saa omaan elä­määnsä työ­ka­luja, joi­den avulla hän pää­see eteenpäin.

Vanhemmat kai­paa­vat hyvin kon­kreet­tista apua ja tukea, Salin sanoo.

– He sano­vat usein, että sos­sut puhu­vat ihme kieltä. Kokemuskumppani voi olla tulk­kina siinä välissä ja taval­laan kään­tää sitä sosi­aa­li­työn jar­go­nia asiak­kaan kielelle.

Helmikuussa Salin aloitti työt erään las­ten­suo­je­lun asia­kas­äi­din koke­mus­kump­pa­nina. He tapa­si­vat etänä vii­den kuu­kau­den ajan 6–8 tun­tia kuussa.

– Hän oli oma­toi­mi­nen ja aktii­vi­nen omassa asiak­kuu­des­saan. Olin hänelle vähän kuin val­men­taja. Kävimme asioita yhdessä läpi, kun hän val­men­tau­tui haas­ta­viin tilanteisiin.

Kokemuskumppanit toi­mi­vat palk­kio­pe­rus­tei­sesti. Kumppanuussuhde alkaa Salinin sanoin ”mät­säys­kes­kus­te­lulla.” Sopimus teh­dään vasta, jos kemiat kohtaavat.

Toteutustapa, tapaa­mis­ten määrä ja tavoit­teet sovi­taan aina tapaus­koh­tai­sesti asia­kas­van­hem­man kanssa, Salin sanoo.

Pois vastakkainasettelusta

Sosiaalityön käsit­teet avau­tui­vat Susanna Salinille vasta opin­to­jen myötä. Hän luki ensin lähi­hoi­ta­jaksi, sit­ten sosio­no­miksi ja on nyt suo­rit­ta­nut sosi­aa­li­työn perus- ja aineopinnot.

– Tässä yhteis­kun­nassa ei tar­vitse pelätä sitä, että lapsi ei saa apua. Mutta siinä koh­taa, kun lap­sen sijoi­tus tai huos­taan­otto tapah­tuu, jää­vät van­hem­mat yleensä syrjään.

Lastensuojelun asia­kas­van­hem­mille ei pää­sään­töi­sesti tehdä asia­kas­suun­ni­tel­maa, Salin sanoo.

– Kokemuskumppanuuden avulla yri­tämme pai­kata sitä, että van­hem­pi­kin saisi tukea ja oikeutta. Huostaanotto on aina trauma, Salin toteaa.

Tarkoitus on löytää yhteistä maaperää ja ymmärrystä, jotta yhteistyö toimii.

Hän on näh­nyt maa­il­maa myös pöy­dän toi­selta puo­lelta, sillä hän on työs­ken­nel­lyt vuo­sia las­ten­suo­je­lun vs. sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä. Nyt hän toi­mii ohjaa­jana nuor­ten parissa.

Salin koros­taa, että vaikka hän koke­mus­kump­pa­nina pitää asia­kas­van­hem­man puo­lia, hän ei halua lisätä vas­tak­kai­na­set­te­lua, vaan nime­no­maan pois­taa sitä.

– Tarkoitus on löy­tää yhteistä maa­pe­rää ja ymmär­rystä, jotta yhteis­työ toi­mii. En tais­tele ketään vas­taan, vaan kamp­pai­len inhi­mil­li­sen ja toi­mi­van pal­ve­lu­jär­jes­tel­män puolesta.

Häpeätrauman pur­ka­mi­nen on minulle ykkös­asia, Salin sanoo.

– Jos haluamme muut­taa maa­il­maa, mei­dän pitää tun­nis­taa ja tun­nus­taa vai­keat tosi­asiat. Vasta sit­ten nii­den kanssa voi alkaa työskennellä.

Siksi hän ker­too avoi­mesti omasta yli­su­ku­pol­vi­sesta tra­ge­dias­taan, joka sisäl­tää itse­tu­hoi­suutta, päih­teitä, väki­val­taa, rikol­li­suutta, avio­eroja ja las­ten huostaanottoja.

– Kun jaan vai­keita asioita, van­hem­mat alka­vat pei­lata omia koke­muk­si­aan niitä vas­ten. Siitä syn­tyy tie­tyn­lai­nen tur­val­li­suus ja luottamuksellisuus.

Ensimmäiset koke­muk­set uudesta toi­min­ta­mal­lista ovat lupaa­via, Salin sanoo.

– Jotkut asiak­kaat ovat alka­neet havain­noida sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä ja hei­dän työ­tään uuden­lai­sin sil­min ja ymmär­tä­vät nyt, että he eivät vain huostaanota.

Kokemuskumppanuus vaa­tii Salinilta roh­keutta ottaa puheeksi asia­kas­van­hem­man arjen haas­teita. Ja tai­toa tehdä se siten, että siitä ei synny konflik­teja tai käpertymistä.

– On todella moti­voi­vaa ja kieh­to­vaa seu­rata, miten sol­mut läh­te­vät aukea­maan ja perhe alkaa voi­maan­tua ja kukois­taa. Sitä on ilo seurata.

Vuorovaikutuksella parempia palveluita

Perhekuntoutuskeskus Lausteella Turussa alkoi elo­kuussa jo kol­mas kou­lu­tus, jossa las­ten­suo­je­lun läpi­käy­neistä van­hem­mista kou­li­taan kokemuskumppaneita.

He työs­ken­te­le­vät las­ten­suo­je­lun asia­kas­van­hem­pien ver­tais­tu­ki­joina ja toi­mi­vat eri­lai­sissa kehit­tä­mis- ja vai­kut­ta­mis­teh­tä­vissä, ker­too han­ke­pääl­likkö Tatu Moisio. 

– Tavoitteena on vah­vis­taa las­ten­suo­je­lun tar­peessa ole­vien van­hem­pien ääntä, osal­li­suutta ja toi­mi­juutta, jotta huos­taan­ot­to­jen tarve vähe­nisi ja nii­den kesto lyhenisi.

Asiakkaasta kump­pa­niksi ‑hank­keen toi­min­ta­malli ran­tau­tui Suomeen New Yorkista. Malli syn­tyi, kun van­hem­mat, jotka koki­vat tul­leensa kal­toin koh­del­luksi las­ten­suo­je­lun pal­ve­luissa, alkoi­vat tehdä yhteis­työtä viran­omais­ten ja jär­jes­tö­jen kanssa.

Suomessa yksi­toista ensim­mäistä kou­lu­tet­tua koke­mus­kump­pa­nia aloitti työnsä tam­mi­kuussa Kaarinassa, Naantalissa, Salossa ja Turussa.

Eräs heistä toi­mii koke­mus­kump­pa­nina vs. sosi­aa­li­työn­te­kijä Piia Kyynäräisen asiak­kaalle. Kyynäräinen työs­ken­te­lee Turun kau­pun­gilla las­ten­suo­je­lun avohuollossa.

– Kuulin jo viime vuo­den puo­lella Asiakkaasta kump­pa­niksi ‑hank­keesta ja ajat­te­lin, että asiak­kaani voisi hyö­tyä siitä. Hän alkoi­kin itse sel­vit­tää asiaa, Kyynäräinen kertoo.

Tunteiden käsittely vie toisilta pitkään ja se kaikki aika on pois työskentelystä lapsen asioissa.

Hänen asiak­kaal­laan on taus­talla lap­sen huostaanotto.

– Kokemuskumppani tukee asia­kasta las­ten­suo­je­lun pro­ses­sien hyväk­sy­mi­sessä ja ymmär­tä­mi­sessä ja edis­tää nii­hin liit­ty­vien tun­tei­den läpikäymistä.

Tunteiden käsit­tely vie toi­silta pit­kään ja se kaikki aika on pois työs­ken­te­lyltä lap­sen asioissa, Kyynäräinen sanoo. Kokemuskumppani rai­vaa myös muita yhteis­työn esteitä.

– Hän on aut­ta­nut asia­kas­tani ymmär­tä­mään las­ten­suo­je­lun käsit­teitä ja pai­not­ta­nut asiak­kaan ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jän väli­sen yhteis­työn merkitystä.

Kyynäräisen mukaan asiak­kaan pahin tun­ne­myrsky on nyt laan­tu­nut ja yhteis­työ hänen kans­saan sujuu jo hie­man aiem­paa helpommin.

– Ilman koke­mus­kump­pa­nia tähän pis­tee­seen pää­se­mi­nen olisi vie­nyt minulta huo­mat­ta­vasti enem­män työaikaa.

Tatu Moision mukaan koke­mus­kump­pa­nuus tukee las­ten­suo­je­lu­työn mur­rosta, jossa asia­kas ei enää ole pas­sii­vi­nen pal­ve­lui­den vastaanottaja.

– Vuorovaikutus asiak­kaan ja ammat­ti­lai­sen välillä koros­tuu. Toivon, että siten pal­ve­lut pys­ty­tään koh­den­ta­maan jat­kossa nykyistä tehokkaammin.

Kolmivuotista han­ketta rahoit­taa Sosiaali- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen avus­tus­kes­kus Stea ja se kes­tää vuo­den 2022 lop­puun. Tuona aikana on tar­koi­tus kou­lut­taa viisi ryh­mää koke­mus­kump­pa­neita ja laa­jen­taa toi­minta koko Varsinais-Suomeen.

Muista eettisyys!

Kokemusasiantuntijuus las­ten­suo­je­lussa ‑ver­kosto on koos­ta­nut eet­ti­seen ohjeis­tuk­seen vink­kejä, ohjeita ja suo­si­tuk­sia koke­mus­asian­tun­ti­juu­den hyö­dyn­tä­mi­seen las­ten­suo­je­lussa. Lataa ilmai­seksi: lski.fi/julkaisut

Meeri Ylä-Tuuhonen