Sosiaalityöntekijät kaihtavat kysyä asiakkaalta tämän rasismikokemuksista. Taustalla on ajatus, että on ennakkoluuloista olettaa tietyn näköisten ihmisten kohdanneen rasismia.

 

 

Sosi­aa­li­työn­te­kijä Maura Nurmi työs­ken­te­lee Espoon maa­han­muut­ta­ja­pal­ve­lui­den päi­vys­tys­tii­missä. Hän on käsi­tel­lyt gra­dus­saan ja käy­tän­tö­ope­tuk­sen tut­ki­muk­ses­saan sosi­aa­li­työn suh­detta rodul­lis­ta­mi­seen ja rasis­miin ja kuinka niitä huo­mioi­daan käy­tän­nön työssä muun muassa las­ten­suo­je­lussa.  Tutkimustyön perus­teella työn­te­ki­jät tun­nis­ta­vat hel­posti rotu­jaot­te­luun perus­tu­van van­han rasis­min, mutta kult­tuu­ri­sia ennak­ko­luu­loja ei käsi­tetä rasismiksi.

Nurmen mukaan kult­tuu­ris­tava puhe on uuden rasis­min val­ta­vir­taa ja hyväk­syt­tyä rasis­mia. Se jaot­te­lee kult­tuu­rit parem­piin ja huo­nom­piin. Keskiössä on isla­mo­fo­bia ja ajat­te­lu­mal­lit, että muut kult­tuu­rit eivät ole niin edis­tyk­sel­li­siä kuin oma. Vuosien mit­taan kes­kus­te­lu­na­vauk­set rasis­mista ovat kään­ty­neet kult­tuu­rie­roista joh­tu­viin haasteisiin.

– En halua sanoa, että sosi­aa­li­työn­te­ki­jät eivät ollen­kaan tun­nis­taisi kult­tuu­rista rasis­mia, mutta sen tun­nis­ta­mi­nen on hei­ve­röi­sem­pää kuin van­han, rotui­hin perus­tu­van rasis­min tunnistaminen.

Kulttuurisen rasismin tunnistaminen on vaikeampaa kuin rotukäsitykseen perustuvan rasismin.

Rodullistettuihin ryh­miin kuu­lu­vien asiak­kai­den ongel­miin tar­jo­taan Nurmen tut­ki­muk­sen mukaan usein seli­tyk­seksi kult­tuu­ria. Katsotaan esi­mer­kiksi väki­val­lan per­heessä joh­tu­van siitä, että se on hyväk­syt­tyä asiak­kaan kult­tuu­rissa. Samaan aikaan kan­ta­suo­ma­lai­nen per­he­vä­ki­valta seli­te­tään enem­män yksi­löl­li­sillä teki­jöillä kuten päih­tei­den käy­töllä tai mielenterveysongelmilla.

Ammatillisuus objektiivisuuden tae?

Tutkimuksen mukaan sosi­aa­li­työn­te­ki­jät koke­vat amma­til­li­suu­tensa takaa­van sen, että he toi­mi­vat lakien mukaan neut­raa­listi ja koh­te­le­vat auto­maat­ti­sesti kaik­kia tas­a­puo­li­sesti ilman, että sitä tar­vit­sisi sen enem­pää reflektoida.

– On mie­les­täni ongel­mal­lista aja­tella, että vaikka itsellä oli­si­kin ennak­ko­luu­loja jota­kin ihmis­ryh­mää koh­taan, oma amma­til­li­suus takaa sen, että nämä ennak­ko­luu­lot eivät hei­jastu työhön.

Tutkimukseen haas­ta­tel­lut tun­nis­ti­vat kult­tuu­ri­sen ja raken­teel­li­sen rasis­min esi­mer­kiksi kou­lu­maa­il­massa, työ­elä­mässä sekä mui­den viran­omais­ten toi­min­nassa, mutta mitä lähem­mäksi tul­tiin omaa työtä, sitä vähem­män siitä puhuttiin.

– On kui­ten­kin hyvä muis­taa, että meillä kai­killa on rasis­ti­sia ennak­ko­luu­loja. Kun se tun­nis­te­taan itsessä, on sitä hel­pompi alkaa työstää.

Nurmen mie­lestä tut­ki­muk­sessa yllätti se, että asiak­kaalta kysy­tään har­voin, onko tämä koke­nut rasis­mia. Asiakkaan rasis­mi­ko­ke­mus­ten puheeksi otta­mista pidet­tiin louk­kaa­vana, koska sil­loin kat­so­taan, että sosi­aa­li­työn­te­kijä olet­taa tie­tyn näköis­ten tai tiet­tyyn ryh­mään kuu­lu­vien ihmis­ten koh­taa­van rasismia.

– Olemme niin hyvin oppi­neet ole­maan erot­te­le­matta ihmi­siä taus­tan mukaan. Se voi kui­ten­kin joh­taa sii­hen, että varo­vai­suus­syistä sivuu­te­taan asiak­kaan rasismikokemukset.

Kulttuuri syynä vuokrarästeihin?

Annika Pirinen työs­ken­te­lee sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä Espoon maa­han­muut­ta­ja­pal­ve­lui­den nuor­ten tii­missä. Pirinen ker­too kes­kus­te­le­vansa kol­le­go­jen kanssa usein­kin raken­teel­li­sesta rasis­mista ja myös asiak­kai­den arki­sissa tilan­teissa koh­taa­masta rasismista.

– Törmäämme usein sii­hen, että monissa arjen tilan­teissa seli­te­tään jot­kin asiat, kuten esi­mer­kiksi vuo­kran mak­sa­matta jät­tä­mi­nen, kult­tuu­rista johtuviksi.

Pirinen myön­tää, että myös omassa työssä joi­ta­kin asioita saa­te­taan selit­tää kult­tuu­rista johtuvina.

Maahanmuuttajat törmäävät rasististen kokemustensa vähättelyyn.

– Mielestäni on vaa­ral­lista aja­tella, että sosi­aa­li­huol­lossa ei olisi mitään ennak­ko­luu­loja. On vain tär­keä tun­nis­taa ne.

Pirisen mukaan rasis­mi­ko­ke­muk­sista kes­kus­tel­laan jon­kin ver­ran asiak­kaan kanssa. Usein se tulee esiin asiak­kaan aloitteesta.

– Ehkä aras­tel­laan asian esille nos­ta­mista, jos asia­kas itse ei koe koh­dan­neensa rasis­mia tai tun­nista näitä tilan­teita. Pelkäämme luo­vamme ongel­man, jota ei ole aikai­sem­min ollut. Kehotan silti roh­keasti otta­maan asiaa puheeksi ja poh­tia sii­hen itsel­leen sopi­via tapoja.

Jos asia­kas ei koe saa­vansa apua esi­mer­kiksi kou­lu­kiusaa­mi­seen, voi­daan sil­loin poh­tia, onko taus­talla mah­dol­li­sesti rasis­mia. Koska raken­teel­li­nen rasismi on monesti vai­keasti havait­ta­vaa ja epä­suo­raa, myös kri­tii­kin anta­mi­nen on haas­ta­vaa eri­tyi­sesti, jos se koh­dis­tuu toi­seen viranomaisorganisaatioon.

– Ajatellaan, että pitäisi olla vah­vaa näyt­töä näin vaka­vaan syy­tök­seen. On hel­pompi puhua raken­teel­li­sesta rasis­mista työ- tai vuokra-asuntomarkkinoilla.

Asiakkaan kult­tuu­rin aset­ta­miin rajoi­tuk­siin tai vaa­ti­muk­siin Pirinen tör­mää har­vem­min nuor­ten kanssa kuin aikuissosiaalityössä.

– Oman koke­muk­seni mukaan kult­tuuri tai uskonto har­vem­min aset­ta­vat sel­lai­sia rajoi­tuk­sia tai vaa­ti­muk­sia, joita ei voisi Suomen lakien puit­teissa ja asiak­kaan yksi­löl­li­set tar­peen huo­mioi­den toteuttaa.

Maahanmuuttajien kanssa työs­ken­nel­lessä Pirinen kan­nus­taa suh­tau­tu­maan jokai­seen asiak­kaa­seen yksi­löl­li­sesti tämän kult­tuu­rista riippumatta.

– Heillä on niin eri­lai­sia taus­toja ja elä­män­ti­lan­teita ja kai­killa on omat vah­vuu­tensa ja omat tuen tarpeensa.

Kulttuuri voimavarana

Sosionomi (YAMK) Amina Mohamed on työs­ken­nel­lyt vuo­desta 2012 sosiaali­alalla eri teh­tä­vissä. Hän on myös las­ten­tar­han­opet­taja. Nykyisin hänellä on oma yri­tys, joka tuot­taa avo­pal­ve­luja, kou­lu­tuk­sia ja valmennuksia.

– Tietenkin kult­tuu­rilla on mer­ki­tystä asiak­kaan elä­mässä, mutta jos se näh­dään vain haas­teena, se ei vie kovin pit­källe, Mohamed painottaa.

Amina Mohamed

– Rasismista ilmiönä on Suomessa vai­kea puhua ilman, että val­ta­väestö tun­tee tar­vetta puo­lus­tau­tua, toteaa sosio­nomi (YAMK) Amina Mohamed. Kuva: Jyrki Komulainen

Tärkeintä on Amina Mohamedin mukaan raken­taa asiak­kaan kanssa luot­ta­muk­sel­li­nen suhde. Vain siten sosi­aa­li­työn­te­kijä pys­tyy näke­mään asiak­kaan tilan­teen tämän kult­tuu­rin takaa.

– Esimerkiksi las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työssä on tär­keää käydä asiak­kaan kanssa niin pal­jon kes­kus­te­luja, että käy sel­väksi, mikä per­heen tilan­teessa mah­dol­li­sesti joh­tuu kult­tuu­rista ja mikä per­heen sisäi­sestä dyna­mii­kasta. On myös hai­tal­lista yleis­tää yhden per­heen sisäi­set asiat koko kult­tuu­ria käsittäväksi.

Keskustelun avauk­seksi sosi­aa­li­työn­te­kijä voi rehel­li­sesti sanoa asiak­kaalle, että ei tunne tämän kult­tuu­ria, eikä ymmärrä ihan kaik­kea. Asiakkaalta voi myös kysyä, kuinka tätä voisi aut­taa siten, että se olisi hänen kult­tuu­rinsa mukaista. Mohamedin mukaan asiak­kaan kanssa kan­nat­taisi poh­tia myös sitä, mil­lai­sia voi­ma­va­roja hänen kult­tuu­rinsa tar­joaa tilanteeseen.

– Suomalainen sosi­aa­li­työn­te­kijä ei tule aina muis­ta­neeksi, että kai­kissa kult­tuu­reissa on omat voimavaransa.

Jos vaik­kapa lap­sen asiaa ei voida rat­kaista kult­tuu­rista nouse­vien toi­vei­den mukai­sesti, on asiak­kaalle ker­rot­tava sel­keästi Suomen lain aset­ta­mat vaa­ti­muk­set lap­sen edun tulkinnassa.

– Pitäisi muis­taa myös, että asiak­kaan ongel­man taus­talla voi olla muu­ta­kin kuin kult­tuuri. Esimerkiksi trau­maa tai mie­len­ter­vey­son­gel­maa ei jois­sa­kin kult­tuu­reissa ymmär­retä eikä käsi­tellä ollenkaan.

Amina Mohamedin mie­lestä asiak­kaalta olisi hyvä kysyä tämän rasis­ti­sista koke­muk­sista, sillä ne saat­ta­vat olla syynä luot­ta­mus­pu­laan ja suh­tau­tu­mi­seen viran­omai­siin. Monelle rasis­mista puhu­mi­nen voi olla vai­keaa, sillä usein maa­han­muut­ta­jat tör­mää­vät rasis­tis­ten koke­mus­tensa vähättelyyn.

– Se on ehdot­to­masti vai­kea aihe. Esimerkiksi minä jou­dun usein miet­ti­mään – jopa tässä haas­tat­te­lussa – kuinka puhui­sin siitä, että minua ei ymmär­ret­täisi vää­rin. Jos haluaa käydä yleistä kes­kus­te­lua ilma­pii­ristä, se menee hel­posti val­ta­väes­tön puolusteluksi.

Ihmisten ennak­ko­luu­lot maa­han­muut­ta­jia koh­taan saat­ta­vat erota toi­sis­taan riip­puen työ­pai­kasta ja eri­tyi­sesti siitä, onko heillä hen­ki­lö­koh­taista koke­musta ulkomaalaisista.

– Sellaisilla ihmi­sillä on aivan eri­lai­nen asenne kuin sel­lai­silla, jotka eivät ole olleet mis­sään teke­mi­sissä maa­han­muut­ta­ja­taus­tais­ten kanssa.

Iita Kettunen