Uusi sosiaa­li­huol­tolaki velvoittaa työnte­ki­jöitä ja työnan­tajia puuttumaan palve­luissa havait­se­miinsa epäkohtiin.

 

Sosiaali- ja terveys­mi­nis­teriön neuvot­televa virkamies Elina Palola valotti Terveys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöiden valta­kun­nal­li­sessa koulu­tuk­sessa Tampe­reella touko­kuussa uutta sosiaa­li­huol­to­lakia raken­teel­lisen sosiaa­lityön näkökulmasta.

Uusi laki on Palolan mukaan vahva yleislaki, jossa painot­tuvat asiakas­läh­töisyys ja kokonaisvaltaisuus.

− Siinä on nimen­omainen pykälä raken­teel­li­sesta sosiaa­li­työstä, jonka yhtenä tärkeänä tavoit­teena on muutos ja siihen vaikuttaminen.

Raken­teel­linen sosiaa­lityö on yhteis­kun­nal­lista ja sosiaali- ja terveys­po­liit­tista sosiaa­li­työtä, jonka tehtävänä on rakentaa, koota ja muokata erityi­sesti paikal­listen palve­lujen ja toimin­ta­ver­kos­tojen kokonai­suutta. On tärkeää, että jokainen sosiaa­li­työn­tekijä kokoaa tietoa kentältä asiak­kaiden elämän­ti­lan­teista ja olosuh­teista sekä pohtii raken­teel­lisia ratkaisuja niiden paran­ta­mi­seksi. Raken­teel­liseen sosiaa­li­työhön kuuluu lisäksi vaikut­ta­vuuden seuranta.

– Terveys­so­si­aa­li­työkin on osa raken­teel­lista sosiaa­li­työtä, sillä työnte­kijät työsken­te­levät soten rajapin­nassa ja näkevät asiakkaan elämän kokonai­suuden, Palola huomauttaa.

Työn oltava tavoitteellista

Uusi laki määrit­telee Palolan mukaan kolme tehtävää raken­teel­li­selle sosiaa­li­työlle. Ensik­sikin sen tehtävänä on tuottaa tietoa asiak­kaiden tarpeista ja niiden yhteis­kun­nal­li­sesta merki­tyk­sestä. Toiseksi, sosiaa­lityön tehtävänä on määri­tellä tavoit­teel­liset toimet ongelmien korjaa­mi­seksi. Nämä toimet voivat olla pieniäkin muutoksia työn järjestämisessä.

− Voidaan esimer­kiksi muuttaa aukio­loaikoja paremmin asiak­kaiden tarpeita vastaa­viksi ja jalkautua sinne, missä heitä on helpompi kohdata. Kolman­neksi, sosiaa­lityön asian­tun­temus on tuotava kunnan politiikan ja päätök­senteon avuksi.

Koska sosiaa­lityö yrittää tehdä pitkä­jän­teistä muuto­so­rien­toi­tu­nutta työtä, se on sidok­sissa aikaansa ja rakenteeseensa.

Sosiaa­lityön on Palolan mukaan oltava suunni­tel­mal­lista. Tällä voidaan vahvistaa asiakas­pro­sessia ja luoda siitä tavoit­teel­linen siten, että työllä on alku ja loppu.

− Ei esimer­kiksi makseta kymmenen vuotta toimeen­tu­lo­tukea ilman, että tehdään asiakkaan kanssa muuta työtä.

Sosiaa­li­työssä on kiinni­tettävä erityistä huomiota kaikkein vaikeim­massa asemassa oleviin ja heidän ongel­miinsa, mutta myös voima­va­roihin, joita jokai­sella on.

Sosiaalihuoltolaki määrittelee kolme tehtävää rakenteelliselle sosiaalityölle.

1. Tuotetaan tietoa asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.

2. Määritellään tavoitteelliset toimet ongelmien korjaamiseksi, jotka voivat olla pieniäkin muutoksia työn järjestämisessä.

3. Tuodaan sosiaalityön asiantuntemus politiikan ja päätöksenteon avuksi.

Palve­lu­tar­vear­vioin­nilla saadaan tietoa, millaisia ihmisiä alueella asuu ja millaisia tarpeita heillä on. Jos sosiaa­li­työn­tekijä näkee palve­luissa puutteita, hänen on tuotava ne esiin. Kunnal­listen viran­omaisten tehtävänä on poistaa epäkohtia, jotka estävät ihmisten avun saannin.

Ilmoi­tus­vel­vol­lisuus epäkohdista

Vuoden 2016 tammi­kuussa sovel­let­ta­viksi tulevissa sosiaa­li­huol­tolain pykälissä 48 ja 49 säädetään henki­lö­kunnan ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta, jotta asiakastyön epäkohdat ja puutteet tulisivat tietoon ja niihin voitaisiin puuttua riittävän ajoissa.

Laissa velvoi­tetaan sosiaa­li­huollon henki­löstöä toimimaan siten, että asiak­kaalle annet­tavat sosiaa­li­pal­velut ovat laaduk­kaita. Työnte­ki­jöiden on ilmoi­tettava heti toimin­nasta vastaa­valle henki­lölle, jos he huomaavat epäkohtia tai puutteita asiakkaan palve­luiden toteut­ta­mi­sessa. Ilmoi­tuksen vastaa­not­taneen henkilön on ilmoi­tettava asiasta kunnan sosiaa­li­huollon johta­valle viran­hal­ti­jalle, ja tämä ilmoitus voidaan tehdä salas­sa­pi­to­sään­nösten estämättä.

Kunnan ja yksityisen palve­lun­tuot­tajan on ilmoi­tettava työnte­ki­jöilleen ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta ja sen käyttöön liitty­vistä asioista. Lisäksi palve­lun­tuot­tajan on käynnis­tettävä toimet epäkohdan poistamiseksi.

− Jos epäkohtaa ei saada korjattua, on asiasta ilmoi­tettava aluehal­lin­to­vi­ras­tolle, Palola täsmentää.

Uudet säädökset koskevat sekä työnan­ta­ja­puolta että työnte­ki­jöitä. Valvovana viran­omaisena on aluehal­lin­to­vi­rasto, joka viime kädessä puuttuu mahdol­lisiin epäkohtiin. Uusien säädösten tavoit­teena on, että myös työnan­ta­ja­puoli sitou­tuisi hyväk­symään ilmoi­tus­vel­vol­li­suuden käytön ja hyödyn­tämään sitä toimin­tansa kehittämisessä.

Myös tämän vuoden huhti­kuussa voimaan tulleet omaval­vontaa koskevat pykälät paran­tavat palve­lujen laatua, turval­li­suutta ja asian­mu­kai­suutta. Omaval­vonta on koko työyh­teisön oman toiminnan laadun varmis­ta­misen ja valvonnan väline.

Iita Kettunen