Uusi sosiaalihuoltolaki velvoittaa työntekijöitä ja työnantajia puuttumaan palveluissa havaitsemiinsa epäkohtiin.

 

Sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön neu­vot­te­leva vir­ka­mies Elina Palola valotti Ter­veys­so­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­den val­ta­kun­nal­li­sessa kou­lu­tuk­sessa Tam­pe­reella tou­ko­kuussa uutta sosi­aa­li­huol­to­la­kia raken­teel­li­sen sosi­aa­li­työn näkö­kul­masta.

Uusi laki on Palo­lan mukaan vahva yleis­laki, jossa pai­not­tu­vat asia­kas­läh­töi­syys ja koko­nais­val­tai­suus.

− Siinä on nimen­omai­nen pykälä raken­teel­li­sesta sosi­aa­li­työstä, jonka yhtenä tär­keänä tavoit­teena on muu­tos ja sii­hen vai­kut­ta­mi­nen.

Raken­teel­li­nen sosi­aa­li­työ on yhteis­kun­nal­lista ja sosi­aali- ja ter­veys­po­liit­tista sosi­aa­li­työtä, jonka teh­tä­vänä on raken­taa, koota ja muo­kata eri­tyi­sesti pai­kal­lis­ten pal­ve­lu­jen ja toi­min­ta­ver­kos­to­jen koko­nai­suutta. On tär­keää, että jokai­nen sosi­aa­li­työn­te­kijä kokoaa tie­toa ken­tältä asiak­kai­den elä­män­ti­lan­teista ja olo­suh­teista sekä poh­tii raken­teel­li­sia rat­kai­suja nii­den paran­ta­mi­seksi. Raken­teel­li­seen sosi­aa­li­työ­hön kuu­luu lisäksi vai­kut­ta­vuu­den seu­ranta.

– Ter­veys­so­si­aa­li­työ­kin on osa raken­teel­lista sosi­aa­li­työtä, sillä työn­te­ki­jät työs­ken­te­le­vät soten raja­pin­nassa ja näke­vät asiak­kaan elä­män koko­nai­suu­den, Palola huo­maut­taa.

Työn oltava tavoitteellista

Uusi laki mää­rit­te­lee Palo­lan mukaan kolme teh­tä­vää raken­teel­li­selle sosi­aa­li­työlle. Ensik­si­kin sen teh­tä­vänä on tuot­taa tie­toa asiak­kai­den tar­peista ja nii­den yhteis­kun­nal­li­sesta mer­ki­tyk­sestä. Toi­seksi, sosi­aa­li­työn teh­tä­vänä on mää­ri­tellä tavoit­teel­li­set toi­met ongel­mien kor­jaa­mi­seksi. Nämä toi­met voi­vat olla pie­niä­kin muu­tok­sia työn jär­jes­tä­mi­sessä.

− Voi­daan esi­mer­kiksi muut­taa aukio­loai­koja parem­min asiak­kai­den tar­peita vas­taa­viksi ja jal­kau­tua sinne, missä heitä on hel­pompi koh­data. Kol­man­neksi, sosi­aa­li­työn asian­tun­te­mus on tuo­tava kun­nan poli­tii­kan ja pää­tök­sen­teon avuksi.

Koska sosi­aa­li­työ yrit­tää tehdä pit­kä­jän­teistä muu­to­so­rien­toi­tu­nutta työtä, se on sidok­sissa aikaansa ja raken­tee­seensa.

Sosi­aa­li­työn on Palo­lan mukaan oltava suun­ni­tel­mal­lista. Tällä voi­daan vah­vis­taa asia­kas­pro­ses­sia ja luoda siitä tavoit­teel­li­nen siten, että työllä on alku ja loppu.

− Ei esi­mer­kiksi mak­seta kym­me­nen vuotta toi­meen­tu­lo­tu­kea ilman, että teh­dään asiak­kaan kanssa muuta työtä.

Sosi­aa­li­työssä on kiin­ni­tet­tävä eri­tyistä huo­miota kaik­kein vai­keim­massa ase­massa ole­viin ja hei­dän ongel­miinsa, mutta myös voi­ma­va­roi­hin, joita jokai­sella on.

Sosiaalihuoltolaki määrittelee kolme tehtävää rakenteelliselle sosiaalityölle.

1. Tuotetaan tietoa asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisesta merkityksestä.

2. Määritellään tavoitteelliset toimet ongelmien korjaamiseksi, jotka voivat olla pieniäkin muutoksia työn järjestämisessä.

3. Tuodaan sosiaalityön asiantuntemus politiikan ja päätöksenteon avuksi.

Pal­ve­lu­tar­vear­vioin­nilla saa­daan tie­toa, mil­lai­sia ihmi­siä alu­eella asuu ja mil­lai­sia tar­peita heillä on. Jos sosi­aa­li­työn­te­kijä näkee pal­ve­luissa puut­teita, hänen on tuo­tava ne esiin. Kun­nal­lis­ten viran­omais­ten teh­tä­vänä on pois­taa epä­koh­tia, jotka estä­vät ihmis­ten avun saan­nin.

Ilmoitusvelvollisuus epäkohdista

Vuo­den 2016 tam­mi­kuussa sovel­let­ta­viksi tule­vissa sosi­aa­li­huol­to­lain pykä­lissä 48 ja 49 sää­de­tään hen­ki­lö­kun­nan ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta, jotta asia­kas­työn epä­koh­dat ja puut­teet tuli­si­vat tie­toon ja nii­hin voi­tai­siin puut­tua riit­tä­vän ajoissa.

Laissa vel­voi­te­taan sosi­aa­li­huol­lon hen­ki­lös­töä toi­mi­maan siten, että asiak­kaalle annet­ta­vat sosi­aa­li­pal­ve­lut ovat laa­duk­kaita. Työn­te­ki­jöi­den on ilmoi­tet­tava heti toi­min­nasta vas­taa­valle hen­ki­lölle, jos he huo­maa­vat epä­koh­tia tai puut­teita asiak­kaan pal­ve­lui­den toteut­ta­mi­sessa. Ilmoi­tuk­sen vas­taa­not­ta­neen hen­ki­lön on ilmoi­tet­tava asiasta kun­nan sosi­aa­li­huol­lon joh­ta­valle viran­hal­ti­jalle, ja tämä ilmoi­tus voi­daan tehdä salas­sa­pi­to­sään­nös­ten estä­mättä.

Kun­nan ja yksi­tyi­sen pal­ve­lun­tuot­ta­jan on ilmoi­tet­tava työn­te­ki­jöil­leen ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­desta ja sen käyt­töön liit­ty­vistä asioista. Lisäksi pal­ve­lun­tuot­ta­jan on käyn­nis­tet­tävä toi­met epä­koh­dan pois­ta­mi­seksi.

− Jos epä­koh­taa ei saada kor­jat­tua, on asiasta ilmoi­tet­tava alue­hal­lin­to­vi­ras­tolle, Palola täs­men­tää.

Uudet sää­dök­set kos­ke­vat sekä työ­nan­ta­ja­puolta että työn­te­ki­jöitä. Val­vo­vana viran­omai­sena on alue­hal­lin­to­vi­rasto, joka viime kädessä puut­tuu mah­dol­li­siin epä­koh­tiin. Uusien sää­dös­ten tavoit­teena on, että myös työ­nan­ta­ja­puoli sitou­tuisi hyväk­sy­mään ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den käy­tön ja hyö­dyn­tä­mään sitä toi­min­tansa kehit­tä­mi­sessä.

Myös tämän vuo­den huh­ti­kuussa voi­maan tul­leet oma­val­von­taa kos­ke­vat pykä­lät paran­ta­vat pal­ve­lu­jen laa­tua, tur­val­li­suutta ja asian­mu­kai­suutta. Oma­val­vonta on koko työyh­tei­sön oman toi­min­nan laa­dun var­mis­ta­mi­sen ja val­von­nan väline.

Iita Ket­tu­nen