Kansane­dus­ta­ja Mikko Kärnä heit­ti keskikesän alt­ti­iseen julk­isu­u­teen roiman ehdo­tuk­sen. Lap­sil­isät pois niiltä, jot­ka eivät roko­tu­ta lap­si­aan. Kansal­liseen roko­tu­so­hjel­maan on sitoudut­ta­va ja neu­volas­sa käytävä, mikäli mielii yhteiskun­nan mak­saman edun piiri­in.

Ehdo­tus kuu­lostaa ensi alku­un hyvältä. Jo riit­tää nykya­jan hul­lu­us, jos­sa jopa tieteen yksiselit­teiset läpimur­rot ja kiistämät­tömät edis­tysaskeleet kyseenalais­te­taan  yksilön­va­pau­den nimessä ja muut vaaran­taen. Jo riit­tävät usko­mushoidot, salali­it­to­teo­ri­at ja netistä kaivel­tu mukati­eto. Tosi­asi­at kun­ni­aan, huuhaa on  pal­jastet­ta­va, val­tion on näytet­tävä tietä, on pidet­tävä kiin­ni yhteis­es­tä edus­ta.
Roko­tuk­set ovat puh­das­ta hyvää, joka suo­jelee niin lap­sia itseään kuin koko kansakun­taa ja on väestön ilmeinen etu.

Ihmiseen ei pure pakko, vaan hellä myötäote.

Mut­ta mut­ta. Niin ihanal­ta kuin selkeät lin­jat ja yksinker­taiset ratkaisut ensin  tun­tu­vatkin, ne lop­ul­ta har­voin ovat yksinker­taisia. Lap­sil­isä on lapsen etu, tähtää hänen hyv­in­voin­ti­in­sa – onko aivan var­maa, että sen ehdol­lis­t­a­mi­nen edis­tää lapsen suo­tu­isaa elämää? Jos las­ta ei rokote­ta, onko hänen etun­sa, että häneltä  rokote­suo­jan lisäk­si viedään myös muu­ta tur­vaa?

Vaik­ka rokot­ta­mi­nen kiis­tat­ta edis­tääkin kaikkien hyvää, eikö uni­ver­saa­lik­si sovi­tun edun ehdol­lis­t­a­mi­nen avaa vaar­al­lista port­tia – kuka sanoo, ettei myös mui­ta, nyt kaikkia koske­via oikeuk­sia ryhdytä tulev­ina aikoina ehdol­lis­ta­maan? Kansalaisu­us, kuka sanoo, että sen pitäisi olla kenen tahansa ulot­tuvil­la?

Ehkäpä kansalaisu­us olisikin syytä myön­tää vain, san­o­taan vaikka­pa syn­ny­tysiässä oleville, vaalea­tukkaisille naisille? Ja mis­sä niin on päätet­ty, että ihmi­nen noin vain saa muut­taa paikkakunnal­ta toiselle – eikö tätä oikeut­ta voisi vaikka­pa työt­tömien
kohdal­la rajoit­taa? Onko aivan var­maa, että pas­si on syytä myön­tää jokaiselle – ehkä kuitenkin vain sel­l­aisille, joil­la on perustel­tu syy pois­tua maas­ta?

On inhimil­listä, että me kaiken hämäryy­den ja sotkun keskel­lä tah­domme mus­taa ja valkoista. Tosi­asi­ak­si kuitenkin jää, että elämä on laa­ja har­maa aava. Me tiedämme senkin tosi­asi­ak­si, etteivät ihmiseen lop­ul­ta pure pakot, ehdot ja käskyt, vaik­ka niiden ten­ho onkin kova. Ihmiseen pätee hel­lä myötäote.

Meis­sä on niitä, jot­ka luule­vat autismin puhkea­van polioroko­tuk­ses­ta. Meis­sä on myös niitä, jot­ka usko­vat ihmisen sielun joutu­van kado­tuk­seen, jos häneen las­ke­taan toisen ver­ta. Meis­sä on niitä, jot­ka usko­vat ufoi­hin ja puhdis­te­tun veden voimaan.
Ja mei­dät kaik­ki on pidet­tävä mukana. Ei auta, on vain aina uudelleen san­ot­ta­va: Roko­tu­ta laps­esi. Älä aja humalas­sa. Lope­ta tupakan­polt­to. Ota tukea kaiteesta. Opet­tele kaa­tu­maan. Pep­pu edel­lä por­tai­ta alas. Jopa vain viiden pros­entin pain­on­pu­do­tus edis­tää ter­veyt­täsi.

Niin, elämä, tuo epäsek­sikkäi­den totea­musten nöyrä jono.