Kansan­edus­taja Mikko Kärnä heitti kes­ki­ke­sän alt­tii­seen jul­ki­suu­teen roi­man ehdo­tuk­sen. Lap­si­li­sät pois niiltä, jotka eivät roko­tuta lap­si­aan. Kan­sal­li­seen roko­tus­oh­jel­maan on sitou­dut­tava ja neu­vo­lassa käy­tävä, mikäli mie­lii yhteis­kun­nan mak­sa­man edun pii­riin.

Ehdo­tus kuu­los­taa ensi alkuun hyvältä. Jo riit­tää nyky­ajan hul­luus, jossa jopa tie­teen yksi­se­lit­tei­set läpi­mur­rot ja kiis­tä­mät­tö­mät edis­ty­sas­ke­leet kysee­na­lais­te­taan  yksi­lön­va­pau­den nimessä ja muut vaa­ran­taen. Jo riit­tä­vät usko­mus­hoi­dot, sala­liit­to­teo­riat ja netistä kai­veltu muka­tieto. Tosi­asiat kun­niaan, huu­haa on  pal­jas­tet­tava, val­tion on näy­tet­tävä tietä, on pidet­tävä kiinni yhtei­sestä edusta.
Roko­tuk­set ovat puh­dasta hyvää, joka suo­je­lee niin lap­sia itse­ään kuin koko kan­sa­kun­taa ja on väes­tön ilmei­nen etu.

Ihmiseen ei pure pakko, vaan hellä myötäote.

Mutta mutta. Niin iha­nalta kuin sel­keät lin­jat ja yksin­ker­tai­set rat­kai­sut ensin  tun­tu­vat­kin, ne lopulta har­voin ovat yksin­ker­tai­sia. Lap­si­lisä on lap­sen etu, täh­tää hänen hyvin­voin­tiinsa – onko aivan var­maa, että sen ehdol­lis­ta­mi­nen edis­tää lap­sen suo­tui­saa elä­mää? Jos lasta ei roko­teta, onko hänen etunsa, että häneltä  roko­te­suo­jan lisäksi vie­dään myös muuta tur­vaa?

Vaikka rokot­ta­mi­nen kiis­tatta edis­tää­kin kaik­kien hyvää, eikö uni­ver­saa­liksi sovi­tun edun ehdol­lis­ta­mi­nen avaa vaa­ral­lista port­tia – kuka sanoo, ettei myös muita, nyt kaik­kia kos­ke­via oikeuk­sia ryh­dytä tule­vina aikoina ehdol­lis­ta­maan? Kan­sa­lai­suus, kuka sanoo, että sen pitäisi olla kenen tahansa ulot­tu­villa?

Ehkäpä kan­sa­lai­suus oli­si­kin syytä myön­tää vain, sano­taan vaik­kapa syn­ny­ty­siässä ole­ville, vaa­lea­tuk­kai­sille nai­sille? Ja missä niin on pää­tetty, että ihmi­nen noin vain saa muut­taa paik­ka­kun­nalta toi­selle – eikö tätä oikeutta voisi vaik­kapa työt­tö­mien
koh­dalla rajoit­taa? Onko aivan var­maa, että passi on syytä myön­tää jokai­selle – ehkä kui­ten­kin vain sel­lai­sille, joilla on perus­teltu syy pois­tua maasta?

On inhi­mil­listä, että me kai­ken hämä­ryy­den ja sot­kun kes­kellä tah­domme mus­taa ja val­koista. Tosia­siaksi kui­ten­kin jää, että elämä on laaja har­maa aava. Me tie­dämme sen­kin tosia­siaksi, ettei­vät ihmi­seen lopulta pure pakot, ehdot ja käs­kyt, vaikka nii­den tenho onkin kova. Ihmi­seen pätee hellä myö­tä­ote.

Meissä on niitä, jotka luu­le­vat autis­min puh­kea­van polio­ro­ko­tuk­sesta. Meissä on myös niitä, jotka usko­vat ihmi­sen sie­lun jou­tu­van kado­tuk­seen, jos häneen las­ke­taan toi­sen verta. Meissä on niitä, jotka usko­vat ufoi­hin ja puh­dis­te­tun veden voi­maan.
Ja mei­dät kaikki on pidet­tävä mukana. Ei auta, on vain aina uudel­leen sanot­tava: Roko­tuta lap­sesi. Älä aja huma­lassa. Lopeta tupa­kan­poltto. Ota tukea kai­teesta. Opet­tele kaa­tu­maan. Peppu edellä por­taita alas. Jopa vain vii­den pro­sen­tin pai­non­pu­do­tus edis­tää ter­veyt­täsi.

Niin, elämä, tuo epä­sek­sik­käi­den totea­mus­ten nöyrä jono.