Kaisa Yliruoka­nen. Kuva: Veikko Somer­puro

Suomes­sa on kym­meniä­tuhan­sia työssäkäyviä, joiden palk­ka ei riitä elämiseen. He ovat täysin taval­lisia ihmisiä, jot­ka säästävät ruuas­sa, las­ten har­ras­tuk­sis­sa, lääkkeis­sä ja asumises­sa, mut­ta silti tili tyh­je­nee jo kauan ennen seu­raavaa palkkapäivää. He ovat työssäkäyviä köy­hiä.

Helsin­gin Sanomat kir­joit­ti 13.9. Tyt­ti Pel­toses­ta. Hän työsken­telee lähi­hoita­jana psyki­a­trises­sa hoito­työssä ja saa palkkaa kuukaudessa käteen 1 600 euroa. Hän asuu 17- ja 19-vuo­ti­aiden poikien­sa kanssa. Selvitäk­seen kuluista hän tekee ylimääräisiä työvuoro­ja, siivoaa varas­to­hal­lia ja käy mal­li­na taidekurssil­la. Yhdel­lä työl­lä hän ei pär­jää, sil­lä ilman keikkatöitä rahat lop­pu­vat jo kak­si viikkoa ennen palkkapäivää.

Palkan tulee olla sen verran suuri, että ei tarvitse köyhyydessä elää.

Koti­talous on suh­teel­lisen köy­hyysas­teen mukaan köy­hä, jos sen net­to­tu­lot ovat alle 60 pros­ent­tia väestön medi­aan­i­t­u­losta. Yksi­na­suvil­la net­to­tu­lo­jen raja on noin 1 200 euroa kuukaudessa. Kah­den lapsen yksin­huolta­japer­heessä köy­hyys­ra­ja on noin 2 200 euroa kuukaudessa.

Työssäkäyvistä köy­histä mon­et ovat yksin­huolta­jia tai epä­tyyp­il­lisessä työ­suh­teessa, kuten osa-aikatyössä tai nol­latun­ti­sopimuk­sil­la. Jotkut ovat yrit­täjiä ja mon­et ovat korkeasti koulutet­tu­ja. Joukos­sa on valitet­tavasti myös Tal­ent­ian jäseniä.

Työssäkäyvän köy­hän ajas­ta ison osan haukkaa pait­si työn­teko, myös huoli ja stres­si siitä, miten selvitä ja jak­saa. Köy­hyys naker­taa hyv­in­voin­tia ja varas­taa voimavaro­ja. Se on vaar­al­lista pait­si yksilölle, myös yhteiskun­nalle.

Ei ole oikein, jos työn­te­ol­la ei voi elät­tää itseään eikä per­het­tään. Työstä tulee mak­saa sel­l­ainen palk­ka, että sil­lä pär­jää kohtu­ullis­es­ti, vaik­ka olisi eron­nut, asu­isi pääkaupunkiseudul­la tai työsken­telisi nais­val­taisel­la alal­la.

Kaisa Yliruoka­nen