Kaisa Yli­ruo­ka­nen. Kuva: Veikko Somer­puro

Suomessa on kym­me­niä­tu­han­sia työs­sä­käy­viä, joi­den palkka ei riitä elä­mi­seen. He ovat täy­sin taval­li­sia ihmi­siä, jotka sääs­tä­vät ruu­assa, las­ten har­ras­tuk­sissa, lääk­keissä ja asu­mi­sessa, mutta silti tili tyh­je­nee jo kauan ennen seu­raa­vaa palk­ka­päi­vää. He ovat työs­sä­käy­viä köy­hiä.

Hel­sin­gin Sano­mat kir­joitti 13.9. Tytti Pel­to­sesta. Hän työs­ken­te­lee lähi­hoi­ta­jana psy­kiat­ri­sessa hoi­to­työssä ja saa palk­kaa kuu­kau­dessa käteen 1 600 euroa. Hän asuu 17- ja 19-vuo­tiai­den poi­kiensa kanssa. Sel­vi­täk­seen kuluista hän tekee yli­mää­räi­siä työ­vuo­roja, sii­voaa varas­to­hal­lia ja käy mal­lina tai­de­kurs­silla. Yhdellä työllä hän ei pär­jää, sillä ilman keik­ka­töitä rahat lop­pu­vat jo kaksi viik­koa ennen palk­ka­päi­vää.

Palkan tulee olla sen verran suuri, että ei tarvitse köyhyydessä elää.

Koti­ta­lous on suh­teel­li­sen köy­hyy­sas­teen mukaan köyhä, jos sen net­to­tu­lot ovat alle 60 pro­sent­tia väes­tön medi­aa­ni­tu­losta. Yksi­na­su­villa net­to­tu­lo­jen raja on noin 1 200 euroa kuu­kau­dessa. Kah­den lap­sen yksin­huol­ta­ja­per­heessä köy­hyys­raja on noin 2 200 euroa kuu­kau­dessa.

Työs­sä­käy­vistä köy­histä monet ovat yksin­huol­ta­jia tai epä­tyy­pil­li­sessä työ­suh­teessa, kuten osa-aika­työssä tai nol­la­tun­ti­so­pi­muk­silla. Jot­kut ovat yrit­tä­jiä ja monet ovat kor­keasti kou­lu­tet­tuja. Jou­kossa on vali­tet­ta­vasti myös Talen­tian jäse­niä.

Työs­sä­käy­vän köy­hän ajasta ison osan hauk­kaa paitsi työn­teko, myös huoli ja stressi siitä, miten sel­vitä ja jak­saa. Köy­hyys naker­taa hyvin­voin­tia ja varas­taa voi­ma­va­roja. Se on vaa­ral­lista paitsi yksi­lölle, myös yhteis­kun­nalle.

Ei ole oikein, jos työn­teolla ei voi elät­tää itse­ään eikä per­het­tään. Työstä tulee mak­saa sel­lai­nen palkka, että sillä pär­jää koh­tuul­li­sesti, vaikka olisi eron­nut, asuisi pää­kau­pun­ki­seu­dulla tai työs­ken­te­lisi nais­val­tai­sella alalla.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen