Kuva: Veikko Somerpuro

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Ainakin osalla.

 

 

Moni sen sijaan pidät­täy­tyy van­hassa, kun ei ehdi virit­täy­tyä uuteen ja hais­tella muu­tos­tuu­lia. Näin käy usein myös sosiaali­alan työ­pai­kalla. On nimit­täin vähän muu­ta­kin hom­maa, kuten 50 asia­kasta enem­män kuin suo­si­tuk­sissa sanotaan.

Sosiaalihuollon ammat­ti­hen­ki­lö­lain mukaan sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­kilö on vel­vol­li­nen yllä­pi­tä­mään ja kehit­tä­mään ammat­ti­tai­to­aan sekä pereh­ty­mään ammat­ti­toi­min­taansa kos­ke­viin sään­nök­siin ja mää­räyk­siin. Työnantajan on myös luo­tava edel­ly­tyk­set paitsi riit­tä­välle pereh­dy­tyk­selle, myös ammat­ti­tai­don kehit­tä­mi­seksi tar­peel­li­siin täydennyskoulutuksiin.

Oman ammat­ti­pä­te­vyy­den yllä­pi­tä­mi­nen ja osaa­mi­sen kehit­tä­mi­nen ei siis ole vapaa­eh­toista, edes työ­nan­ta­ja­kul­masta kat­sot­tuna. Silti saat­taa mennä vuo­sia, että aito mah­dol­li­suus täy­den­nys­kou­lu­tuk­seen on tar­jolla työ­ajan puit­teissa. Siitä huo­li­matta, että uutta tär­keää tut­ki­musta teh­dään koko ajan, lait muut­tu­vat ja mene­tel­miä kehi­te­tään. Ja näistä tulisi olla kartalla.

Ei riitä, että kotona on tut­kin­to­to­dis­tus mapi­tet­tuna muo­vi­tas­kuun 90-luvulta. Sosiaalialan kor­kea­kou­lu­te­tun on tun­net­tava oman ammat­tia­lansa tark­kaan myös vuonna 2021.

Työntekijän ammatti­pätevyyden ­ylläpito on myös työnantajan ­velvollisuus.

Lääkäreille täy­den­nys­kou­lu­tusta on yleensä vähin­tään kym­me­nen päi­vää vuo­dessa. Sosiaalialalla ei mää­ristä puhuta, mikä takaa sen, että osa ei pääse kou­lu­tuk­siin ollen­kaan, vaikka halua riit­täisi. Määriin sito­mi­sessa toki on omat ongel­mansa, mutta kyllä kym­me­nen on enem­män kuin nolla.

Näin vuo­den alussa kalen­te­rit eivät vielä ole täynnä aina­kaan syk­syn osalta, joten nyt on aika miet­tiä, mitä osaa­mista tar­vit­see, perus­tel­tava se esi­hen­ki­lölle ja varat­tava kou­lu­tuk­selle aikaa. Siihen on nimit­täin oikeus, mutta myös velvollisuus.

Kaisa Yliruokanen