“Perustakaa neuvontapaikka Hervantaan” sanottiin Tampereen maahanmuuttopalveluiden sosiaaliohjaaja Joonas Kivirannalle vuonna 2016.

 

 

Ei siinä hir­veästi raa­meja ollut, mutta tavoit­teeksi annet­tiin raken­taa joku paikka, jossa uudet kun­ta­lai­set, maa­han­muut­ta­jat, sai­si­vat neu­von­taa ja pys­tyi­si­vät hoi­ta­maan asioi­taan. Saimme käyt­töömme kau­ris­mä­ke­läis­hen­ki­sen kah­vion, jossa sit­ten kah­vi­pöy­dän ääressä aloimme tulk­kien avulla anta­maan ohjausta, Joo­nas Kivi­ranta muis­te­lee.

Siitä lähti syn­ty­mään Koto­tori, maa­han­muut­ta­jille suun­nattu mata­lan kyn­nyk­sen toi­min­ta­malli, joka pal­kit­tiin maa­lis­kuussa kan­sal­li­sella sosi­aa­lia­lan Hyvä käy­täntö ‑pal­kin­nolla.

– Koto­to­rissa on hie­noa se, että työn­te­ki­jät jal­kau­tu­vat sinne, missä asiak­kaat ovat. Huo­mio­nar­voista on myös työn asia­kas­läh­töi­syys. Koto­to­riin voi tulla asioi­maan ilman ajan­va­rausta, perus­te­lee pal­kin­to­raati valin­taansa.

 

Yhden luukun idea

Koto­to­rilta asia­kas saa yhdestä pai­kasta kai­ken tar­vit­se­mansa pal­ve­lun omalla äidin­kie­lel­lään. Toi­min­ta­malli on osa Tehos­te­tun kotou­tu­mi­sen TEKO-han­ketta, jota koor­di­noi Tam­pe­reen evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­tayh­tymä.

Tam­pe­reen kau­pun­gilta Koto­to­rilla työs­ken­te­lee sosi­aa­lioh­jaaja tai TEKO-hank­keen kehit­tä­jä­so­si­aa­li­työn­te­kijä sekä darin/­per­sian- tai ara­bian­kie­li­nen ohjaaja. Oma­kie­lis­ten ohjaa­jien rin­nalla ovat yhtei­sö­neu­vo­jat, jotka ovat maa­han­muut­ta­ja­pal­ve­lui­den enti­siä asiak­kaita tai Koto­to­rin kävi­jöitä.

– Neu­von­nan laatu taa­taan, kun pai­kalla on aina maa­han­muut­to­pal­ve­luista jal­kau­tu­nut sosi­aa­li­työn­te­kijä tai sosi­aa­lioh­jaaja. Jos osaa­mi­nen ei riitä, pyy­de­tään apua, sanoo maa­han­muut­ta­jien alku­vai­heen pal­ve­lui­den ja Koto­to­rin kehit­tä­jä­so­si­aa­li­työn­te­kijä Matilda Lep­pä­nen.

Samalla yhtei­sö­neu­vo­jat ovat pääs­seet mukaan elä­män eri osa-aluei­siin Suo­messa, kuten opis­ke­le­maan, työ­elä­mään ja sosi­aa­li­siin ver­kos­toi­hin.

Toi­min­nassa on myös mukana alu­een asuk­kaita, seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jöitä, kol­man­nen sek­to­rin toi­mi­joita ja Tam­pe­reen ammat­ti­kor­kea­kou­lun kou­lut­ta­mia koke­mus­asian­tun­ti­joita sekä Kela, ter­veys­a­sema, kir­jasto, työl­li­syys­pal­ve­lut ja Kult­tuu­ri­kas­va­tusyk­sikkö TAITE. Lisäksi Tam­pe­reen yli­opisto jär­jes­tää yhtei­sö­työn kou­lu­tusta aikuis­so­si­aa­li­työn työn­te­ki­jöille Prak­sis-kah­vi­loissa, joissa kehi­te­tään jal­kau­tu­van asia­kas­työn mene­tel­miä.

Avointa ihan kaikille

Koto­to­rilla työs­ken­nel­lään oles­ke­lu­lu­van saa­neet tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den, kotou­tu­mis­pro­ses­sinsa alku­vai­heessa ole­vien kiin­tiö­pa­ko­lais­ten ja mui­den työ­elä­män ulko­puo­lella ole­vien maa­han­muut­ta­jien kanssa. Myös kan­ta­suo­ma­lai­set voi­vat tulla kysy­mään neu­voa.

Kototorissa on hienoa, että työntekijät jalkautuvat sinne, missä asiakkaat ovat.

– Eni­ten meillä käy pako­lais­taus­tai­sia, mutta myös muilla sta­tuk­silla maa­han­muut­ta­neita on, sanoo Joo­nas Kivi­ranta.

Neu­voja kysy­tään Kelan etuuk­siin, maa­han­muut­to­vi­ras­ton asioi­hin, työl­li­syys­pal­ve­lui­hin, pos­tin ja asia­kir­jo­jen suo­men­ta­mi­seen sekä pal­ve­lui­den ajan­va­rauk­siin. Lisäksi las­ten vapaa-aikaan, har­ras­tuk­siin ja yli­pää­tään arki­siin asioi­hin tar­vi­taan apua.

Mata­lan kyn­nyk­sen ohjauk­sella pure­taan asia­kas­pai­netta muun muassa sosi­aa­li­pal­ve­lu­jen neu­von­nassa ja maa­han­muut­ta­jien alku­vai­hei­den pal­ve­luissa. Toi­saalta Koto­to­rille voi tulla, vaikka ei tar­vit­sisi apua: Siellä voi viet­tää aikaa, naut­tia kah­vi­lan tar­joi­luista ja tavata ihmi­siä.

Malli sopii kopioitavaksi muualle

Tam­pe­reen Her­van­nan alu­een 30 000 asuk­kaasta lähes 20 pro­sent­tia on maa­han­muut­ta­jia, ja mata­lan kyn­nyk­sen ohjaus­toi­min­nalle on sel­keästi ollut tar­vetta. Vuonna 2018 asiak­kaita kävi kes­ki­mää­rin 27 päi­vässä, ja asia­kas­mää­rät ovat nous­seet tasai­sesti.

– Monet ovat kuul­leet Koto­to­rista pus­ka­ra­dion kautta. Myös maa­han­muut­ta­ja­pal­ve­luista ohja­taan meille, Matilda Lep­pä­nen ker­too.

Koto­to­rin työn tulok­sena on pys­tytty ehkäi­se­mään ongel­mia, kun ihmi­set ovat tien­neet pai­kan, mistä hakea apua. Monet ovat ker­to­neet Koto­to­rin aut­ta­neen suo­ma­lai­seen yhteis­kun­taan tutus­tu­mi­sessa ja kie­len oppi­mi­sessa.

Matilda ja Joo­nas kan­nus­ta­vat kokei­le­maan mal­lia muu­alla.

– Koto­tori toi­mii Her­van­nassa, mutta muu­alla kan­nat­taa miet­tiä oman yhtei­sön eri­tyis­piir­teitä ja poh­tia, mil­lai­sia mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­luja kan­nat­taa kehit­tää. Tar­vi­taan roh­keutta tes­tata ja lait­taa sor­met mul­taan eikä pel­käs­tään suun­ni­tella, sanoo Matilda Lep­pä­nen.

– Pitää muis­taa, että sosi­aa­li­työ ei voi toi­mia yksin. Jos halu­taan työs­ken­nellä yhtei­söissä, tar­vi­taan link­kejä yhtei­söön. Tar­vi­taan Kelaa, jal­ka­pal­lo­seu­roja, yhtei­söä, meitä kaik­kia, Joo­nas Kivi­ranta sanoo.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen