“Perustakaa neuvontapaikka Hervantaan” sanottiin Tampereen maahanmuuttopalveluiden sosiaaliohjaaja Joonas Kivirannalle vuonna 2016.

 

 

Ei siinä hirveästi raame­ja ollut, mut­ta tavoit­teek­si annet­ti­in rak­en­taa joku paik­ka, jos­sa uudet kun­ta­laiset, maa­han­muut­ta­jat, saisi­vat neu­von­taa ja pysty­i­sivät hoita­maan asioitaan. Saimme käyt­töömme kau­ris­mäkeläishenkisen kahvion, jos­sa sit­ten kahvipöy­dän ääressä aloimme tulkkien avul­la anta­maan ohjaus­ta, Joonas Kivi­ran­ta muis­telee.

Siitä lähti syn­tymään Koto­tori, maa­han­muut­ta­jille suun­nat­tu mata­lan kyn­nyk­sen toim­inta­malli, joka palkit­ti­in maalisku­us­sa kansal­lisel­la sosi­aalialan Hyvä käytän­tö ‑palkin­nol­la.

– Koto­toris­sa on hienoa se, että työn­tek­i­jät jalka­u­tu­vat sinne, mis­sä asi­akkaat ovat. Huomionar­voista on myös työn asi­akaslähtöisyys. Koto­tori­in voi tul­la asioimaan ilman ajan­va­raus­ta, perustelee palk­in­toraati val­in­taansa.

 

Yhden luukun idea

Koto­to­ril­ta asi­akas saa yhdestä paikas­ta kaiken tarvit­se­mansa palvelun oma­l­la äidinkielel­lään. Toim­inta­malli on osa Tehoste­tun kotou­tu­misen TEKO-han­ket­ta, jota koordi­noi Tam­pereen evanke­lis­lu­ter­i­lainen seu­rakun­tay­htymä.

Tam­pereen kaupungilta Koto­to­ril­la työsken­telee sosi­aalio­h­jaa­ja tai TEKO-han­kkeen kehit­täjä­sosi­aal­i­työn­tek­i­jä sekä dar­in/per­sian- tai ara­bi­ankieli­nen ohjaa­ja. Omakielis­ten ohjaa­jien rin­nal­la ovat yhteisöneu­vo­jat, jot­ka ovat maa­han­muut­ta­japalvelu­iden entisiä asi­akkai­ta tai Koto­torin kävi­jöitä.

– Neu­von­nan laatu taataan, kun paikalla on aina maa­han­muut­topalveluista jalka­u­tunut sosi­aal­i­työn­tek­i­jä tai sosi­aalio­h­jaa­ja. Jos osaami­nen ei riitä, pyy­de­tään apua, sanoo maa­han­muut­ta­jien alku­vai­heen palvelu­iden ja Koto­torin kehit­täjä­sosi­aal­i­työn­tek­i­jä Matil­da Lep­pä­nen.

Samal­la yhteisöneu­vo­jat ovat päässeet mukaan elämän eri osa-alueisi­in Suomes­sa, kuten opiskele­maan, työelämään ja sosi­aal­isi­in verkos­toi­hin.

Toimin­nas­sa on myös mukana alueen asukkai­ta, seu­rakun­nan työn­tek­i­jöitä, kol­man­nen sek­torin toim­i­joi­ta ja Tam­pereen ammat­tiko­rkeak­oulun koulut­tamia koke­musasiantun­ti­joi­ta sekä Kela, ter­veysase­ma, kir­jas­to, työl­lisyys­palve­lut ja Kult­tuurikas­va­tusyk­sikkö TAITE. Lisäk­si Tam­pereen yliopis­to jär­jestää yhteisö­työn koulu­tus­ta aikuis­sosi­aal­i­työn työn­tek­i­jöille Prak­sis-kahvilois­sa, jois­sa kehitetään jalka­u­tu­van asi­akastyön menetelmiä.

Avointa ihan kaikille

Koto­to­ril­la työsken­nel­lään oleskelu­lu­van saa­neet tur­va­paikan­hak­i­joiden, kotou­tu­mis­pros­essin­sa alku­vai­heessa ole­vien kiin­tiö­pako­lais­ten ja muiden työelämän ulkop­uolel­la ole­vien maa­han­muut­ta­jien kanssa. Myös kan­ta­suo­ma­laiset voivat tul­la kysymään neu­voa.

Kototorissa on hienoa, että työntekijät jalkautuvat sinne, missä asiakkaat ovat.

– Eniten meil­lä käy pako­lais­taus­taisia, mut­ta myös muil­la statuk­sil­la maa­han­muut­tanei­ta on, sanoo Joonas Kivi­ran­ta.

Neu­vo­ja kysytään Kelan etuuk­si­in, maa­han­muut­tovi­ras­ton asioi­hin, työl­lisyys­palvelui­hin, postin ja asi­akir­jo­jen suo­men­tamiseen sekä palvelu­iden ajan­va­rauk­si­in. Lisäk­si las­ten vapaa-aikaan, har­ras­tuk­si­in ja ylipäätään ark­isi­in asioi­hin tarvi­taan apua.

Mata­lan kyn­nyk­sen ohjauk­sel­la pure­taan asi­aka­s­painet­ta muun muas­sa sosi­aali­palvelu­jen neu­von­nas­sa ja maa­han­muut­ta­jien alku­vai­hei­den palveluis­sa. Toisaal­ta Koto­to­rille voi tul­la, vaik­ka ei tarvit­sisi apua: Siel­lä voi viet­tää aikaa, naut­tia kahvi­lan tar­joiluista ja tava­ta ihmisiä.

Malli sopii kopioitavaksi muualle

Tam­pereen Her­van­nan alueen 30 000 asukkaas­ta läh­es 20 pros­ent­tia on maa­han­muut­ta­jia, ja mata­lan kyn­nyk­sen ohjaus­toimin­nalle on selkeästi ollut tarvet­ta. Vuon­na 2018 asi­akkai­ta kävi keskimäärin 27 päivässä, ja asi­akas­määrät ovat nousseet tasais­es­ti.

– Mon­et ovat kuulleet Koto­torista puskara­dion kaut­ta. Myös maa­han­muut­ta­japalveluista ohjataan meille, Matil­da Lep­pä­nen ker­too.

Koto­torin työn tulok­se­na on pystyt­ty ehkäisemään ongelmia, kun ihmiset ovat tien­neet paikan, mis­tä hakea apua. Mon­et ovat ker­toneet Koto­torin aut­ta­neen suo­ma­laiseen yhteiskun­taan tutus­tu­mises­sa ja kie­len oppimises­sa.

Matil­da ja Joonas kan­nus­ta­vat kokeile­maan mallia muual­la.

– Koto­tori toimii Her­van­nas­sa, mut­ta muual­la kan­nat­taa miet­tiä oman yhteisön eri­ty­ispi­irteitä ja pohtia, mil­laisia mata­lan kyn­nyk­sen palvelu­ja kan­nat­taa kehit­tää. Tarvi­taan rohkeut­ta tes­ta­ta ja lait­taa sormet mul­taan eikä pelkästään suun­nitel­la, sanoo Matil­da Lep­pä­nen.

– Pitää muis­taa, että sosi­aal­i­työ ei voi toimia yksin. Jos halu­taan työsken­nel­lä yhteisöis­sä, tarvi­taan linkke­jä yhteisöön. Tarvi­taan Kelaa, jalka­pal­loseu­ro­ja, yhteisöä, meitä kaikkia, Joonas Kivi­ran­ta sanoo.

Kaisa Yliruoka­nen