Kaisa Yliruo­kanen. Kuva: Veikko Somerpuro

Kun toimii Talentia-lehden päätoi­mit­tajana, saa työkseen seurata, mistä Suomi puhuu. Se on äärim­mäisen kiinnos­tavaa, mutta samaan aikaan on pidettävä huoli omista veren­pai­neistaan. Uutisot­si­koista päätellen ongelmat säilyvät ja voivat hyvin vuodesta toiseen.

Vaikka uskon hyvään, olen alkanut epäillä, että tiettyjä ongelmia ei edes yritetä ratkoa. Kuten esimer­kiksi pulaa sosiaa­li­työn­te­ki­jöistä ja lasten­tar­han­opet­ta­jista.

Vai mitä mieltä olette tästä viikon 10 koosteesta?

”Itsetu­hoisuus ja psyyk­kiset ongelmat ovat arkipäivää vastaan­ottokeskuksissa – alle 3 000 euron palkka ei houkuta sosiaa­li­työn­te­ki­jöitä. Maahan­muut­to­vi­rasto on lähet­tänyt kyselyn työnte­ki­jöiden pätevyyk­sistä ja tehtä­vistä.” (HS 8.3.), ”Sosiaa­lialan tehtävät ovat kuormit­tavia, ja työnte­ki­jöistä on pulaa. Sijaisia on vaikea saada. Perheitä ei aina auteta ajoissa, koska asiak­kaita on liikaa eikä kaikkien ongelmiin ehditä paneutua riittä­västi.” (HS 7.3.) ja tämä on suosik­ki­uu­tiseni ”Pääkau­pun­ki­seudun kunnilla herras­mies­so­pimus, että lastentarhan­opettajien palkkoja ei nosteta.” (Yle 5.3.).

Herrasmiessopimukset käyvät naisten kukkarolle.

Sosiaali- ja varhais­kas­va­tusalan työnte­ki­jä­pulan kanssa on painittu jo kymmeniä vuosia. Syylli­seksi on leimattu itsek­käitä työnte­ki­jöitä, jotka eivät tee kutsu­musam­mat­tiaan ilmai­seksi tai lainsää­däntöä, joka harmil­li­sesti säätää, että esimer­kiksi huostaanoton tekemiseen tarvitaan sosiaa­lityön maiste­ri­kou­lutus, vaikka siinä samal­lahan sen tekisi esimer­kiksi maata­lous­lo­mittaja.

Ammat­ti­jär­jestö Talentia on halunnut auttaa työnan­tajaa ja tarjonnut työnte­ki­jä­pulaan takuu­varmoja ratkaisuja: parempaa palkkaa, riittäviä resursseja ja ammat­ti­tai­toista johta­mista. Nämä keinot ovat edelleen erittäin käyttö­kel­poisia. Suosit­telen rohkeasti kokei­lemaan, jos aitoa mielen­kiintoa ongelman ratkaisuun löytyy!

Synkistä ja itseään toista­vista uutisista huoli­matta haluamme tarjota teille uusia ajatuksia orastavaan kevääseen. Kannattaa ainakin lukea vapau­tu­neista vangeista, jotka tekevät teatteria suurella sydämellä ja tutustua uuteen Hyvä käytäntö -voittajaan, jonka ajatuksena on saada kulttuuria kaikkien ulottu­ville.

Kaisa Yliruo­kanen