Kaisa Yliruokanen

Kaisa Yliruoka­nen on kah­den lapsen äiti ja Tal­ent­ian markki­noin­nin ja viestin­nän asiantun­ti­ja. Kuva: Veikko Somer­puro

Sipilän hal­li­tuk­sen varhaiskas­vatuk­seen kohdis­tunei­den säästö­toimien  kanssa on nyt elet­ty reip­paat puolisen vuot­ta. Säästö­jen  myötä jotkut kun­nat paisut­ti­vat  ryh­mäkoko­ja ja pois­ti­vat las­ten  sub­jek­ti­ivisen kokopäivähoito-oikeu­den.  Toki jotkut kun­nat päät­tivät, että lap­sil­ta ei säästetä ja ne pyrkivät tar­joa­maan jatkos­sakin mah­dol­lisim­man laadukas­ta varhaiskas­va­tus­ta.

Mikä tilanne sit­ten on täl­lä het­kel­lä,  puoli vuot­ta kauaskan­toisen päätök­sen jäl­keen?
Mei­dän Per­he ‑lehti selvit­ti asi­aa  päivähoidolle osoite­tul­la kyse­lyl­lä, jon­ka  mukaan 96 pros­ent­tia kyse­lyyn vas­tan­neista  reilus­ta 700 las­ten­tarhanopet­ta­jas­ta ja hoita­jas­ta ker­toi, että säästämisen  vuok­si varhaiskas­va­tus ja päivähoito on nyt aiem­paa huonom­paa. 80 pros­ent­tia oli sitä mieltä, että toimin­nan laatu huononi  vuon­na 2016.

Minua kiinnostaa päiväunikuulumisia enemmän, että tällä viikolla jätettiin askartelut ja laulut väliin,  koska ryhmä on suuri ja henkilökuntaa liian vähän.

Suurin ongel­ma on se, että aikuiset eivät  riitä. Sub­jek­ti­ivisen kokopäivähoidon pois­tut­tua ryh­mis­sä on entistä enem­män vain  puoli päivää hoi­dos­sa ole­via lap­sia, ja kos­ka heitä saa olla peräti 13 yhtä aikuista kohden, ovat ryh­mäkoot kas­va­neet.

Tilan­net­ta kuvataan kaoot­tisek­si eikä edes tuole­ja, naulakoi­ta ja sänkyjä riitä kaikille, sylistä puhu­mat­takaan. Työn­tek­i­jät koke­vat riit­tämät­tömyyt­tä ja huol­ta. Lop­ul­ta he myös väsyvät.

Meil­lä van­hem­mil­la ei usein ole tästä mitään käryä. Las­ta hakies­sa kysel­lään, miten meni ja onko nukkunut.

”Ai ret­ki peru­un­tui, kun oli vajet­ta henkilöstössä.” ”No, mut­ta sel­l­aista sat­tuu ja ensi ker­ral­la parem­mal­la onnel­la.” ”Pääa­sia on tietysti tur­val­lisu­us.” Nyökyt­telemme.  Ajatuk­seni karkaa­vat jo miet­timään,  haenko lap­sille kiinalaista vai olisiko aikaa  pyöräyt­tää spaget­ti­soosit.

Voisin tietysti kysel­lä enem­män. Olla  kiin­nos­tunut varhaiskas­va­tus­su­un­nitel­man tavoit­tei­den toteu­tu­mis­es­ta. Mut­ta minä luotan. Luotan päiväko­timme henkilökun­taan niin paljon, että en het­keäkään epäile, etteikö meil­lä olisi kaik­ki hyvin. Lapseni on oppin­ut päiväkodis­sa enem­män, kuin olisin  koskaan voin­ut hänelle itse opet­taa ja mikä  tärkein­tä, hän viihtyy ja on onnelli­nen.

Meistä van­hem­mista suurin osa on kaltaisiani.  Uskomme, että kaik­ki on kun­nos­sa siihen asti, kunnes joku ker­too, että ei ole.

Puhukaa siis meille van­hem­mille, vaik­ka joudut­tekin tekemään sen niis­sä  rajois­sa, mitä laki määrää ja työ­nan­ta­jaa mus­ta­maala­mat­ta.

Min­ua oikeasti kiin­nos­taa päiväu­niku­u­lu­misia enem­män, että täl­lä viikol­la jätet­ti­in muo­vailut, askarte­lut ja laulut väli­in,  kos­ka ryh­mä on niin suuri ja henkilökun­taa liian vähän. Min­ua myös kiin­nos­taa, että Kert­tuli­ina nukkui soh­vatyyny­il­lä, kos­ka sänkyjä ei riit­tänyt kaikille ja se, kun Villepet­teri pahoit­ti mie­len­sä, kos­ka syliä ei ollut vapaana. Kyl­lä, kyl­lä minä halu­an  tietää, vaik­ka en osaa kysyä.

Sil­lä vas­ta sit­ten, kun me van­hem­mat  tiedämme, osaamme vaa­tia. Ja meistä  suurin osa ymmärtää, että teette parhaanne niil­lä pie­nil­lä resurs­seil­la, mitä teil­lä on  käytössänne. Sik­si onkin tärkeää, että me olemme ajan tasal­la, jot­ta voimme ajaa sekä lastemme että tei­dän asi­aa.

Mut­ta ajat­telin kysel­lä teiltä jatkos­sa myös itse. Joka päivä edes yhden oikean kysymyk­sen. Ja miet­tiä sitä spaget­tia vas­ta sen jäl­keen.

Kaisa Yliruoka­nen