Ammattiastmatutkimuksiin kuuluu useamman viikon PEF-työpaikkaseuranta. Jos työntekijä on sairastunut vakavasti kosteus- ja homevaurioisissa tiloissa, voi hänen pitkäaikainen palauttamisensa sinne puhalluskokeita varten olla mahdotonta ja jopa vaarallista.

 

 

Ammat­ti­ast­matutkimuk­sis­sa suositel­laan PEF-seu­ran­ta­jak­sok­si 3–4 viikkoa. Se on Turun yliopis­ton työter­veyshuol­lon ja ympäristölääketi­eteen pro­fes­sorin Tuu­la Putuk­sen mielestä kohtu­u­ton vaa­timus hyvin sairaalle ja herkästi oireil­e­valle ast­maatikolle, joka kyke­nee viipymään altistavis­sa tilois­sa hädin tuskin kolmea tun­tia.

– Oireilu voi muut­tua niin rajuk­si, että mit­tauk­sel­la haetun työ- ja vapaa-ajan välisen eron havait­sem­i­nen käy mah­dot­tomak­si. Poti­las voi pää­tyä pahim­mas­sa tapauk­ses­sa jopa sairaala­hoitoon, toteaa Putus.

PEF-mit­tari­in sään­nöl­lisin väli­a­join puhal­ta­mal­la päästään arvioimaan uloshen­gi­tyk­sen huip­pu­vir­tausnopeut­ta. Työn­tek­i­jän pitää olla ”sopi­van lievästi sairas”, jot­ta hän saa ammat­ti­tau­tidi­ag­noosin.

– Riit­tävä altistu­mi­nen ja näyt­tö eivät ole aina maalaisjär­jel­lä ymmär­ret­tävis­sä. Ammatti­astmalle ei ole ole­mas­sa eril­lisiä kos­teusvau­ri­omikro­bi­en raja-arvo­ja, sanoo Putus.

Diag­noosi on mah­dolli­nen, jos käsil­lä on riit­tävän laa­ja-alainen kos­teusvau­rio, riit­tävän suuret pitoisu­udet sisäil­mas­sa ja riit­tävän pitkään kestänyt altistu­mi­nen. Mikro­bi­en esi­in­tymisen on olta­va ilmay­htey­dessä työn­tek­i­jän työtiloi­hin. Kyseessä on sopimuk­sen­varainen asia. Työter­veyslaitok­sen kokoa­ma asiantun­ti­jaryh­mä tekee päätök­sen tapausko­htais­es­ti.

– Diag­noosia hake­vat käyvät läpi kovan seu­lan. Vain pieni osa heistä läpäisee sen. Lais­sa vaa­di­taan taudin toden­näköistä ja pääasial­lista yhteyt­tä työhön. Ast­man kohdal­la rima on nos­tet­tu hyvin korkealle, toteaa Putus.

Hänen mielestään PEF-seu­ran­ta on mit­tari­nakin karkea. Hän ehdot­taa kokeil­tavak­si tarkoituk­seen toista keuhko­jen tilavu­ut­ta ja ilman vir­taus­ta keuhkop­utkissa selvit­tävää puhal­luskoet­ta, spirome­tri­aa. Sil­lä saadaan kiin­ni muitakin home­en aiheut­tamia sairauk­sia ast­man lisäk­si. Mit­tauk­seen saat­taisi riit­tää pari päivää viikko­jen sijas­ta.

Oikeusturvassa aukko

Ammat­ti­jär­jestö Tal­ent­ian neuvot­telupäällikön Tuo­mas Hyy­tisen mukaan sosi­aalialan työn­tek­i­jöi­den kesku­udessa on ammat­ti­tau­tidi­ag­noosia haet­taes­sa kyse läh­es pelkästään sisäil­maon­gelmien aiheut­ta­mas­ta ast­mas­ta.

Hyyti­nen ker­too tapauk­ses­ta, mis­sä sosiaali­alan työn­tek­i­jä oli sairas­tunut edel­lisel­lä työ­paikallaan sisäil­maon­gelmien takia ast­maan. Ammat­ti­tau­ti­tutkimuk­sia varten työn­tek­i­jän olisi pitänyt pala­ta van­halle työ­paikalleen seu­ran­ta­jak­solle. Tähän hän ei voin­ut ter­vey­den­ti­lansa takia ryhtyä ja luopui diag­noosin hakemis­es­ta.

Ammattiastmadiagnoosia hakevat käyvät läpi kovan seulan.

– Olemme näis­sä tutkimuk­sis­sa ehkä liian sidot­tu­ja PEF-seu­ran­nan tulok­si­in. Jos altistu­mises­sa on toden­näköi­nen ter­veysris­ki, seu­ran­taan pain­os­tamises­sa voi olla kyse jonkin­lais­es­ta oikeustur­van aukos­ta, Hyyti­nen pohtii.

Tal­ent­ian työelämäa­sioiden pääl­likkö Mar­jo Varsa on Hyy­tisen kanssa samaa mieltä. Työ­nan­ta­jal­la on lak­isääteinen velvol­lisu­us huole­htia työolo­suhtei­den ter­veel­lisyy­destä ja tur­val­lisu­ud­es­ta. Sairas­tuneelta työn­tek­i­jältä on kohtu­u­ton­ta edel­lyt­tää palu­u­ta olo­suhteisi­in, jot­ka voivat heiken­tää entis­es­tään hänen ter­vey­den­ti­laansa.

– Kun tiedämme ihmisen psyyken voivan vaikut­taa somaat­tisi­in oireisi­in ja päin­vas­toin, niin täl­laisel­la menet­te­lyl­lä ei ole kuitenkaan mah­dol­lista koskaan saavut­taa absolu­ut­tista totu­ut­ta, Varsa arvioi.

Vielä 2000-luvun alus­sa kor­vauskäytän­nössä kos­teusvau­ri­omikro­bialtistuk­seen liit­tyvän ammat­ti­ast­man toteamisek­si edel­lytet­ti­in pääsään­töis­es­ti posi­ti­ivista keuhkoaltistuskoet­ta. Poti­las altistet­ti­in eri­lais­ten home­i­den vaiku­tuk­selle.

Altistusko­keet herät­tivät arvostelua eduskun­nas­sa saak­ka. Mon­et poti­laista uskoi­vat ter­vey­den­ti­lansa heiken­tyneen pysyvästi kokeisi­in osal­lis­tu­misen jäl­keen. Home­altistuskokeista luovut­ti­in vuon­na 2009.

Asi­aa pohti­maan oli tuol­loin koot­tu asian­tuntijatyöryhmä. Siinä oli­vat edustet­tuina sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iön lisäk­si muun muas­sa työ­markki­naos­a­puo­let ja Työter­veyslaitos.

– Työryh­mä aset­ti kosteus­vaurioon liit­tyvälle ammatti­astmalle diag­nos­tiset kri­teer­it, joi­ta on diag­nos­ti­ikas­sa nou­datet­tu nyt kymme­nen vuot­ta, sanoo Työterveys­laitoksen työter­vey­den yksikön johta­ja, ylilääkäri Eva Helaskos­ki.

Näi­hin kri­teerei­hin kuu­luu myös PEF-työ­paikkaseu­ran­ta, jon­ka tarkoituk­se­na on osoit­taa ast­maoirei­den yhteys työhön. Helaskosken mukaan 3–4 viikon seu­ran­ta­jak­so on opti­maa­li­nen, jot­ta mukaan saadaan riit­tävästi vapaa­jak­so­ja.

– Vähän riip­puu siitäkin, miten työ ryt­mit­tyy. PEF-seu­ran­ta on tarkoituk­seen paras käsil­lä ole­va keino, hän mainit­see.

Kosteusvaurioihin liittyvän ammattiastman diagnoosi erikoissairaanhoidossa

  1. Merkit­tävän altistu­misen osoit­ta­mi­nen raken­nusteknis­ten selvi­tys­ten ja mikrobinäyt­tei­den avul­la.
  2. Oireet ja niiden ajoit­tumi­nen sopi­vat ammat­ti­ast­maan, oirei­den alka­mi­nen sopii ajal­lis­es­ti altistu­miseen, oireet helpot­tuvat kotona ja loma-aikoina, pahen­tu­vat työssä.
  3. Ast­ma on todet­tu Käypä hoito ‑suosi­tuk­sen mukaises­ti.
  4. PEF-työ­paikkaseu­ran­nan avul­la osoite­taan yhteys ast­maoirei­den ja työn välil­lä.
  5. Pois­sul­je­taan, ettei sairaudelle ole muu­ta pääasial­lista syytä.
    (Sisäil­ma ja ter­veys ‑selvi­tys 2019, SisäNyt)
Liinaa ei opastettu PEF-tutkimuksissa

Ammat­ti­ast­man oireisi­in kuu­lu­vat työpäivi­in liit­tyvä puuskit­tainen yskä, sitkeän liman eri­tys keuhkoista ja hen­ge­nahdis­tus. Oireet voivat ilmaan­tua heti altistu­misen yhtey­dessä.

Viivästyneessä ast­mareak­tios­sa oireet saat­ta­vat tul­la vas­ta työpäivän jäl­keen, jol­loin syy-yhteys työhön on vaikeam­min havait­tavis­sa.

Poti­laalle saat­taa ajan mit­taan kehit­tyä pysyvä, eri­laisille ärsykkeille epäspe­si­fis­es­ti reagoi­va ast­ma. Siinä vai­heessa ammat­ti­ast­man selvit­te­ly on usein han­kalaa.

Liina, jon­ka henkilöl­lisyyt­tä emme voi pal­jas­taa, aloit­ti kaupun­gin las­ten­suo­jelus­sa sosi­aalio­h­jaa­jana ja opiskelee parhail­laan sosi­aal­i­työn­tek­i­jäk­si työn ohel­la. Hän sairas­tui ast­maan työsken­nel­tyään tilois­sa, jois­sa todet­ti­in myöhem­min mikrobeille ja muille ilman epäpuh­tauk­sille altistavia sisäil­maon­gelmia.

Olemme tutkimuksissa ehkä liian sidottuja PEF-seurannan tuloksiin.

Pari vuot­ta ensim­mäis­ten oirei­den ilmestymisen jäl­keen Liina pääsi ammat­ti­tauti­selvi­tyk­seen työlääketi­eteen polik­linikalle. Myöhem­min Työter­veyslaitok­sen asian­tuntijaryhmä tote­si tutkit­ta­van sairas­tuneen ast­maan kos­teusvau­ri­omikrobeille altistu­misen jäl­keen. PEF-seu­ran­ta oli lausun­non mukaan ollut kuitenkin teknis­es­ti puut­teel­lista, eikä ammat­ti­ast­maan sopi­vaa löy­döstä voitu tode­ta.

– En saanut PEF-tutkimuk­si­in mitään ohjaus­ta. En tien­nyt viitear­voista mitään. Toimenku­vani takia en ollut koko ajan siinä raken­nuk­ses­sa, mis­sä niitä oire­i­ta eniten tuli, Liina ker­too.

Liina työsken­teli per­heryh­mässä, kaupung­in­talol­la, kotikäyn­neil­lä ja verkos­to­ta­paami­sis­sa puhal­taen eri paikois­sa päivit­täin. Puhal­t­a­mi­nen sat­tui hänen keuhkoi­hin­sa niin paljon, ettei hän pystynyt useinkaan viemään sitä lop­pu­un asti.

– Arvoihin tuli paljon heit­to­ja. Työpis­teen vai­h­tu­mi­nen esti oirei­den yhdis­tämisen raken­nuk­seen.

Liinalle diag­nosoiti­in ammat­ti­tauti­selvi­tyk­sis­sä ”määrit­telemätön ast­ma” ja ”työperäi­nen altistu­mi­nen muille ilman ­epäpuh­tauk­sille”. Lausun­nos­sa mainit­ti­in myös huono hoito­tas­apaino.

Liinan työ­paikalla oli muitakin selit­tämät­tömistä oireista kär­siviä työn­tek­i­jöitä. Sisäil­matutkimusten ja työter­veyslääkärin keho­tuk­sen jäl­keen tapah­tui muut­to väistötiloi­hin.

Liinan ast­ma paheni. Asi­akaskäyn­neil­lä hän saat­toi menet­tää äänen­sä ja saa­da muitakin oire­i­ta esimerkik­si huonon ilman­vai­h­don vuok­si. Toimenku­vaa muutet­ti­in vas­taa­maan sosi­aal­i­työn­tek­i­jän työte­htäviä, jot­ta asi­akaskäyn­neiltä väl­tyt­täisi­in. Liina siir­tyi uuteen työpis­teeseen. Pian tässä uud­is­raken­nuk­ses­sakin todet­ti­in sisäil­maon­gelmia.

Sisäilmasta johtuva astma todetaan harvoin ammattitaudiksi

Työ­ta­p­atur­ma- ja ammat­ti­tau­ti­lain mukaan ammat­ti­tau­ti on sairaus, joka on toden­näköis­es­ti pääasial­lis­es­ti aiheutunut työn­teon yhtey­dessä esi­in­tyvästä fysikaalis­es­ta, kemi­al­lis­es­ta tai biol­o­gis­es­ta tek­i­jästä.

Run­sas kol­mannes ammat­ti­tau­tiepäi­ly­istä vahvis­te­taan ammat­ti­taudeik­si. Vuon­na 2015 työikäisille (15–64-vuotiaat) kir­jat­ti­in 1 189 vahvis­tet­tua ammat­ti­tau­tia kokon­ais­määrän ollessa 1 614.

Viime vuosi­na kos­teusvau­ri­oi­hin liit­tyvää ammat­ti­ast­maa on epäilty työperäis­ten sairauk­sien rek­isterin mukaan noin 300 ihmisel­lä vuosit­tain, joista 8 pros­en­til­la on todet­tu ammat­ti­ast­ma. Vuodes­ta 2011 läh­tien on maas­samme kor­vat­tu täl­laisia ammat­ti­ast­mo­ja 16–21 tapaus­ta vuosit­tain.

Ast­man ja hen­gi­tystieoirei­den yhtey­destä kos­teusvau­ri­oi­hin on näyt­töä. Kyseessä on kuitenkin monitek­i­jäi­nen sairaus. Näin ollen kos­teusvau­ri­oiden aiheut­ta­maa ammat­ti­ast­maa ei ole lääketi­eteel­lisin keinoin mah­dol­lista erot­taa muus­ta ast­mas­ta.

– On eri­laisia työhön liit­tyviä sairauk­sia, jot­ka pahenevat työssä. Ammat­ti­tau­ti on spe­si­fi lääketi­eteel­lis-juridi­nen käsite, Eva Helaskos­ki toteaa.

Työn pahen­ta­mas­sa ast­mas­sa esimerkik­si työ­paikan pölyt, käryt, voimakkaat hajut, läm­pöti­lan vai­hte­lut tai fyysi­nen rasitus voivat pahen­taa poti­laan ast­maa ja vaikeut­taa työssä pär­jäämistä. Tätä sairaut­ta ei kor­va­ta ammat­ti­tauti­na.

– Kun tutkimuk­si­in hakeu­tu­vista vain pienel­lä osal­la tode­taan ammat­ti­ast­ma, on selvää, että koetaan pet­tymyk­siä ja epäoikeu­den­mukaisu­u­den tun­tei­ta, Helaskos­ki pahoit­telee.

– Ammat­ti­tau­tidi­ag­noosin saami­nen ei kuitenkaan ratkaise ongel­maa, oirei­den vaiku­tus­ta työhön. Mei­dän pitäisi kohdis­taa voimavaro­ja näi­den oireile­vien ihmis­ten aut­tamiseen, hei­dän työkykyn­sä ja selviy­tymisen­sä tukemiseen.

Liinan ter­veys rom­ahti vuo­den kulut­tua kiel­teis­es­tä ammat­ti­tau­tipäätök­ses­tä. Hänessä oli todet­tu monikemikaal­i­herkkyys. Hän ei kyen­nyt enää sietämään mitään tuok­su­ja tai hajustei­ta. Ei haju­vesiä, pesu- ja huuhtelu­aineita, tupakansavua, pakokaa­sua, ei edes kir­jas­ton kir­jo­ja.

Liina ei voin­ut käy­dä ystävil­lään kylässä. Lap­su­u­denkodin ovi sulkeu­tui häneltä. Etä­työ­jak­soil­la ja pitem­mil­lä vapail­la oireet vähän rauhoit­tui­v­at.

Liinan hakies­sa ammatil­lista kuntou­tus­ta työter­veyslääkäri tote­si B‑lausunnossaan työeläke­vaku­ut­ta­jalle, että hak­i­ja oli oireiluherkkyy­den takia kyken­emätön sosi­aalio­h­jaa­jan työhön. Keva tyr­mäsi hake­muk­sen.

Pahimman nöyryytyksen Liina koki, kun hänet ohjattiin psykiatrisiin tutkimuksiin.

– Ilmoitet­ti­in, että olen työkykyi­nen tehtävääni käyt­tämäl­lä ast­malääkkeitä ja hen­gi­tys­suo­jaimia. Kysyin esimieheltäni, saanko men­nä töi­hin las­ten­suo­jelun kotikäyn­neille moot­toroidun hen­gi­tys­suo­jaimen kanssa. Se kiel­let­ti­in.

Eva Helaskos­ki toteaa, että sosi­aalialan työn­tek­i­jän uudelleenk­oulu­tus ammat­ti­ast­man toteamisen jäl­keen ei yleen­sä ole ensisi­jainen, kos­ka ongelmien ei voi­da kat­soa liit­tyvän suo­raan ammat­ti­in tai työte­htävi­in. Ratkaisuk­si on etsit­tävä sel­l­aiset työti­lat, jois­sa on hyvä sisäil­ma.

– Jos puhumme leipurista, joka herk­istyy vehnä­jauhoille eikä sen takia pysty toim­i­maan leipu­ri­na, niin sil­loin uudelleenk­oulu­tus voi olla perustel­tu ratkaisu, Helaskos­ki tarken­taa.

Oma kokemus ja tutkittu tieto eivät kohtaa

Kansalaiset koke­vat sisäil­maan liit­tyvät ter­veysriskit usein suuremp­ina ja vakavamp­ina kuin mitä ne tutkimustiedon perus­teel­la ovat. Tämä käy ilmi THL:n Kansal­lis­es­ta sisäil­makar­toituk­ses­ta (2019).

Tutkimustiedon mukaan vain pieni osa kosteusvau­rioista on niin vakavia, että ne lisäävät riskiä sairas­tua ast­maan. Kyse­lyyn vas­tan­neista kuitenkin reilusti yli puo­let koki vähäisenkin vau­ri­on ole­van vaka­va ris­ki ter­vey­delle.

Kar­toituk­ses­sa tuoti­in esi­in oireilun yksilöl­lisyys. Siihen vaikut­ta­vat sisäil­man epäpuh­tauk­sien lisäk­si lukuisat muut seikat. Niitä voivat olla muun muas­sa ihmisen ikä ja ter­vey­den­ti­la sekä tilo­jen viihty­isyys.

Keskeisek­si sisäil­maoireista käy­dyssä keskustelus­sa on nous­sut toimin­nal­lisi­in häir­iöi­hin luokitel­tu uusi oire­di­ag­noosi ympäristöherkkyys. ­Sosi­aali- ja terveys­ministeriö on määritel­lyt tänä vuon­na toimin­nal­lisille häir­iöille yht­enäiset val­takun­nal­liset kiireet­tömän hoidon perus­teet.

Työter­veyslaitok­sen verkko­sivuil­la ker­ro­taan keskush­er­moston vaikut­ta­van toimin­nal­lis­ten oirei­den ja häir­iöi­den syn­tyyn. Oireilu­herkkyydessä oireet ovat todel­lisia ja voivat liit­tyä esimerkik­si uupumuk­seen, eri­laisi­in kipui­hin, hen­gi­tys- ja sydänoireisi­in. Aivois­sa syn­tyy jatku­vasti tiedostam­a­ton­ta tulk­in­taa, joka ohjaa kehon reak­tioi­ta.

Kehon reak­tiot voivat olla voimakkai­ta. Sitä seu­raavas­sa kier­teessä oireet syn­nyt­tävät lisää oire­i­ta. Tämä voi näkyä myös ast­man oirei­den pahen­e­mise­na.

– Ympäristöherkkyys selit­tää osan tilanteista sil­loin, kun sisäil­maon­gel­mat on kor­jat­tu ja oireilu jatkuu, Helaskos­ki muis­tut­taa.

Jos oireis­ton perus­teel­la syn­tyy epäi­ly ast­mas­ta, tulee ast­matutkimuk­set suorit­taa. Toimin­nal­lis­ten häir­iöi­den diag­nos­ti­soin­ti perus­tuu niille tyyp­il­lis­ten piirtei­den toteamiseen, ei laboratorio‑, kuvan­tamis- tai mui­hin tutkimuk­si­in. Hoi­dos­sa keski­tytään oire­i­ta ylläpitävien tek­i­jöi­den vähen­tämiseen ja toim­intakyvyn palaut­tamiseen.

– Lääkärin tulee antaa asian­mukainen infor­maa­tio oirei­den vaarat­to­muud­es­ta ja toimin­nal­lis­es­ta luon­teesta. Psykolo­gin anta­maa ohjaus­ta ja tukea voidaan myös käyt­tää.

HUS aloit­ti toimin­nal­lis­ten häir­iöi­den polik­linikan toimin­nan viime keväänä. Se koordi­noi häir­iöistä kär­sivien poti­laiden hoitoa ja kuntou­tus­ta, tutkii hoit­o­muo­to­ja ja poti­las­ryh­män ennustet­ta koulut­taen muitakin tervey­denhuollon toim­i­joi­ta. Vas­taavaa toim­intaa on vir­iämässä muual­lakin maas­sa.

Ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin laitok­sen väestö­tutkimuk­ses­sa (FinTerveys2017) joka kuudes 25–64-vuotias vas­taa­ja koki saa­neen­sa oire­i­ta työ­paikkansa sisäil­mas­ta viimeisen 12 kuukau­den aikana. Sisäil­maoire­i­ta koki saa­neen­sa työ­paikallaan joka viides nainen ja joka kymmenes mies.

Työter­veyslaitok­sen sisäil­mas­toky­selyaineis­tossa oireista yleisim­min rapor­toiti­in silmien, nenän, hen­gi­tys­tei­den ja kurkun oire­i­ta, väsymys­tä sekä pään raskaut­ta. Oire­i­ta ja olo­suhde­hait­to­ja koet­ti­in eniten hoitoalal­la, seu­raavak­si eniten ope­tusalal­la, mut­ta harvem­min toimis­to­työssä. Haitoista nou­se­vat esi­in tunkkainen tai huono ilma ja riit­tämätön ilman­vai­h­to.

Sairastuneella kohtuuton todistustaakka

Toimin­nal­lisi­in häir­iöi­hin lukeu­tu­va ympäristöherkkyys on jakanut kansaa. Sisä­ilmaoireista kär­sivien kesku­udessa oire­di­ag­noosi on nähty jopa psyykkiseen häir­iöön viit­taa­vana leimana, jol­la pyritään vähät­telemään ihmis­ten koke­muk­sia.

Jonkin ver­ran tutkimuk­selli­nen käänne on herät­tänyt närää lääkärikun­nas­sakin. Tuu­la Putuk­sen mielestä uusim­mas­sa Käypä hoito ‑suosi­tuk­ses­sa (2017) aiem­pi näyt­tö ter­veysvaiku­tusten syy-yhtey­destä kos­teus- ja homevau­ri­o­raken­nuk­si­in kiis­tet­ti­in. Raken­nusten kor­jausvelka­an tart­tumisen sijas­ta ongel­maa on lähdet­ty psykol­o­gisoimaan ilman riit­tävän vaku­ut­tavaa tieteel­listä näyt­töä.

– Kun han­kalan poti­laan oireilua ei ymmär­retä, hänen kaik­ki vaivansa ja val­i­tuk­sen­sa laite­taan saman oire­di­ag­noosin piiri­in. Pahin­ta on, ettei diag­noosin saanei­ta tutki­ta kun­nol­la, Putus puuskah­taa.

Sisäilmaoireista sairastuneet hakevat ammattitautidiagnoosia, jotta saisivat lääkkeet ilmaiseksi.

Home- ja sisäilmapoti­laille langete­taan kohtu­u­ton todis­tus­taak­ka. Heitä kohdel­laan ter­vey­den­huolto­jär­jestelmässä eri taval­la kuin eräitä mui­ta työperäisiä sairauk­sia sairas­tavia. Kuulo­vau­ri­oisel­la voi olla melu­työ, mut­ta sen lisäk­si hän saat­taa vapaa-aikanaan kuun­nel­la kor­vaku­u­lokkeil­la hevimusi­ikkia ja har­ras­taa vielä ammuntaa.

– Silti kat­so­taan, että hänen ammatill­i­nen melu­altistu­misen­sa on toden­näköis­es­ti pääasial­lis­es­ti aiheut­tanut kuulo­vau­ri­on ja päädytään ammat­ti­tau­tidi­ag­noosi­in.

Yleisin syy, mik­si sisäil­maoireista sairas­tuneet hake­vat ammat­ti­tau­tidi­ag­noosia, on mah­dol­lisu­us saa­da lääk­keet ilmaisek­si. Jos ei pysty jatka­maan työssään, niin kyseeseen voi tul­la ammatill­i­nen kuntou­tus tai muu kuntout­ta­va työ­toim­inta. Vaku­u­tusy­htiö on hakupros­es­sis­sa keskeisessä roolis­sa, sil­lä vain sen myön­tämän mak­susi­toumuk­sen turvin tutkimuk­set voidaan aloit­taa. Ammat­ti­tau­ti­ta­pauk­ses­sa työansion­menetys kor­vataan päivära­hal­la, tapaturma­eläkkeellä tai kuntou­tus­ra­hal­la.

Liina haki diag­noosia saadak­seen oikeut­ta. Hän halusi kuul­la, että kaiken kär­simyk­sen ja huonon kohtelun jäl­keen hänelle myön­net­täisi­in sairau­den aiheutuneen työstä. Niin ei käynyt. Pahim­man nöyryy­tyk­sen Liina koki, kun hänet ohjat­ti­in psyki­a­trisi­in tutkimuk­si­in.

– Piti sulkea pois se, etten ole kuvitel­lut kaikkea. Psyki­a­tri­an ylilääkäri antoi min­ulle lausun­nol­laan ter­veen paper­it, Liina ker­too.

Liina on sairaut­en­sa vuok­si joutunut pitämään sairaus­lo­mia, mut­ta Kela myön­si sairaus­päivära­ho­ja vain ast­man pahen­e­mis­vai­heessa kuu­den viikon ajan­jak­solle. Suurim­mas­ta osas­ta vuosien aikana syn­tyneistä sairaan­hoito- ja tutkimusku­luista sekä ansion­mene­tyk­sistä hän ei ole saanut kor­vauk­sia, mikä on kiristänyt hänen per­heen­sä talout­ta.

Saadak­seen itsen­sä kun­toon Liina jäi parin vuo­den opin­to­va­paalle. Kun hän pystyi vält­tämään altistu­mista epäter­veelle sisäil­malle, voin­ti parani niin paljon, että hän kykeni pala­maan töi­hin. Nyt sosi­aal­i­huol­lon puolelle ja toisen­laisi­in tehtävi­in.

Läh­teet

Lampi, Jus­si & Salmela, Anni­ina ym. (2019) Kansalli­nen sisäil­makar­toi­tus 2018: käsi­tyk­set sisäil­maan liit­tyvistä ter­veysvaiku­tuk­sista. THL. http://urn.fi/URN:ISBN:978–952-343–412‑7.

Nord­man, Hen­rik & Uit­ti, Juk­ka ym. (2007) Kos­teusvau­ri­omikro­bi­en aiheut­tamien sairauk­sien tutkimi­nen. Suomen Lääkärile­hti 9/2007, 911–918.

Putus, Tuu­la (2017) Home ja ter­veys. Kos­teusvau­ri­o­home­i­den, hiivo­jen ja säde­sien­ten esi­in­tymi­nen sekä ter­veyshai­tat. Suomen Ympäristö- ja Ter­veysalan Kus­tan­nus Oy.

Raken­netun omaisu­u­den tila. ROTI 2019 ‑raport­ti. Suomen Raken­nusinsinöörien Liit­to.

Salmela, Anni­ina & Tähti­nen, Kat­ja ym. (2019) Sisäil­ma ja ter­veys: kehi­tys, nykyti­lanne, seu­ran­ta ja ver­tailu eri maid­en sekä julkisen ja yksi­tyisen sek­torin välil­lä. Val­tioneu­vos­ton selvi­tys- ja tutkimus­toimin­nan julka­is­usar­ja 2019:59.

Sosi­aal­i­tur­va ammat­ti­tau­tia epäiltäessä 1.1.2016 voimaan tulleen uuden työ­ta­p­atur­ma- ja ammat­ti­tau­ti­lain 459/2015 mukaises­ti (2019) Työter­veyslaitos.

Kunnissa eniten ammattiastmaepäilyjä

Lokaku­us­sa julka­istus­sa Sisäil­ma ja ter­veys ‑selvi­tyk­sessä (SisäNyt) on jaotel­tu Työter­veyslaitok­sen työlääketi­eteen polik­linikalla 2011–2017 tutk­i­tut, kos­teusvau­ri­oon liit­tyvät ammat­ti­ast­maepäi­lyt työ­nan­ta­jan mukaan.

Kaik­ista mukana olleista 815 epäi­ly­ta­pauk­ses­ta (suluis­sa tode­tut ammat­ti­ast­mat) oli val­tio­työ­paikalta 54 (4), kun­tatyö­paikalta 483 (81) ja yksi­tyiseltä sek­to­ril­ta 182 (32).

Henkilöstömääri­in suh­teutet­tuna kun­ta-alal­la oli yli kak­si ker­taa enem­män tapauk­sia kuin val­ti­ol­la ja läh­es yhdek­sän ker­taa enem­män kuin yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la. Julkisen sek­torin yliedus­tuk­seen voi olla kak­si seli­tys­tä. Kun­tien ja val­tion työ­paikoil­la raken­nuskan­ta on huonom­mas­sa kun­nos­sa tai siel­lä ollaan akti­ivisem­pia sisäil­maoireis­ton tun­nistamises­sa.

Merkit­täviä sisäil­maon­gelmia esi­in­tyy kun­tien omis­tamis­sa perusk­ouluis­sa ja lukiois­sa 18, päiväkodeis­sa 11, sosi­aali- ja ter­veystoimen raken­nuk­sis­sa 13, toimis­toraken­nuk­sis­sa 14, liikun­tatilois­sa 5 ja muis­sa kun­nan palve­lu­tilois­sa 8 pros­en­tis­sa raken­nustyyp­pi­en kokon­ais­neliömäärästä.

Raken­netun omaisu­u­den tila ROTI 2019 ‑raportin mukaan kun­tien palvelu­raken­nuskan­nas­sa kor­jaus­va­je on toimin­nal­liset tarpeet ja laatu­vaa­timuk­set huomioiden 16,5 mil­jar­dia euroa.

THL:n koordi­noima Kansalli­nen sisäil­ma ja ‑ter­veys ‑ohjel­ma toteut­taa osaltaan STM:n toimia Ter­veet tilat 2028 ‑ohjel­mas­sa. Jälkim­mäisen ohjel­man tavoit­teena on ter­ve­hdyt­tää julkiset raken­nuk­set ja tehostaa sisäil­mas­ta oireile­vien hoitoa ja kuntou­tus­ta.

Kym­men­vuo­tisen ohjel­makau­den aikana pyritään vaki­in­nut­ta­maan kiin­teistön­pitoon toim­intat­a­pa, jos­sa raken­nusten kun­to, käyt­tö­tarkoituk­seen­sa sopivu­us ja käyt­täjien koke­muk­set tark­iste­taan ja arvioidaan sään­nöl­lis­es­ti.