Portugalin liberaalia päihdetyön mallia on pidetty maailmalla esimerkkinä, sillä sen ansiosta nopeasti kasvanut huumeongelma saatiin hallintaan. Miltä tilanne näyttää 18 vuotta lakiuudistuksen jälkeen?

 

 

Portu­galis­sa havah­dut­ti­in 1990-luvun alus­sa vakavaan ongel­maan: vaik­ka maas­sa käytet­ti­in vähän huumei­ta ver­rat­tuna mui­hin Euroopan mai­hin, hero­i­inia käytet­ti­in paljon – ja jatku­vasti enem­män. Huol­ta aiheut­ti myös se, että yli puo­let hiv-tar­tun­nan saaneista ihmi­sistä oli hero­i­ininkäyt­täjiä.

Tilanteeseen pyrit­ti­in puut­tumaan perus­ta­mal­la hoito­laitok­sia, ja myös kirkko tar­josi apua. Siitä ei kuitenkaan ollut hyö­tyä. Seu­raa­musten pelos­sa mon­et käyt­täjät jät­tivät hake­mat­ta apua, sil­lä huumei­den käytöstä saat­toi saa­da korkeim­mil­laan kol­men vuo­den vankeustuomion.

Tässä tilanteessa Por­tu­galin hal­li­tus otti käyt­töön poikkeuk­sel­lisen strate­gian, jon­ka oli määrä vähen­tää huumei­denkäytön aiheut­tamia hait­to­ja ja keven­tää sen aiheut­ta­maa kuor­mi­tus­ta oikeusjär­jestelmässä.

Vuo­den 2001 lak­i­u­ud­is­tus viestii asen­nemuu­tok­ses­ta päi­hderi­ip­pu­vaisia ihmisiä kohtaan. Sen sijaan että hei­dät nähtäisi­in vanki­laan kuu­luvina rikol­lisi­na, heitä pyritään aut­ta­maan. Samal­la lakimuu­tos myös alle­vi­ivaa kaikkien ihmis­ten oikeut­ta päästä hoitoon.

Neu­lan­vai­h­to-ohjel­ma apteekeis­sa aloitet­ti­in jo vuon­na 1993. Apteek­it vetäy­tyivät ohjel­mas­ta vuon­na 2014, ja täl­lä het­kel­lä neu­lo­ja voi vai­h­taa vain ter­veyskeskuk­sis­sa ja vapaae­htois­t­en ylläpitämis­sä liikku­vis­sa yksiköis­sä, mikä on vähen­tänyt neu­lo­jen vai­h­toa merkit­tävästi.

Tarjotaan hoitoa riippuvuuteen

Por­tu­galin mallin ydin on kaikkien huumei­den käytön dekrim­i­nal­isoimi­nen. Käytän­nössä se tarkoit­taa, että huumei­den ost­a­mi­nen, hal­lus­sapi­to ja käyt­tö ei ole rikos, mikäli kyseessä on henkilöko­htainen käyt­tö. Huumei­den myymi­nen tai toisille tar­joami­nen on edelleen rikos.

Portugalin huumelaki uusittiin vuonna 2001.

Por­tu­galin lakimuu­tos oli poikkeuk­selli­nen, sil­lä edelleen useis­sa mais­sa huumau­sainei­den käyt­tö on rikol­lista. Näin on myös Suomes­sa. Omaa käyt­töä varten huumau­saineen hal­lus­sapi­to tai han­kkimi­nen on huumau­saineen käyt­törikos, jos­ta saa tyyp­il­lis­es­ti sakko­ran­gais­tuk­sen. Korkein mah­dolli­nen ran­gais­tus käyt­törikok­ses­ta on kuu­den kuukau­den vankeustuomio.

Huumei­den käyt­tö on Por­tu­galis­sakin kiel­let­tyä, mut­ta jos siitä jää kiin­ni, seu­raa­muk­set eivät ole rikosoikeudel­lisia, vaan hallinnol­lisia. Käytän­nössä poli­isi arvioi huumau­saineen määrän perus­teel­la, onko kyseessä toden­näköis­es­ti henkilöko­htainen käyt­tö vai huumei­den myyn­ti.

Ensim­mäisessä tapauk­ses­sa käyt­täjä määrätään erään­laisen juris­tista, lääkäristä ja sosi­aal­i­työn­tek­i­jästä koos­t­u­van arvioin­tikomitean kuul­tavak­si. Niiden toim­inta­pe­ri­aate on “hoitaa, ei ran­gaista”.

Jos henkilön kat­so­taan ole­van huumeri­ip­pu­vainen, sank­tioi­ta ei siis määrätä. Sen sijaan hänet pyritään ohjaa­maan hoitoon. Hoitoon ei voi­da ketään kuitenkaan määrätä, mut­ta hoi­dos­ta kieltäy­tyjä voidaan määrätä käymään sään­nöl­lis­es­ti ter­veyskeskuk­ses­sa. Hoito on psykososi­aal­ista, ja siihen voi kuu­lua myös meta­donihoito.

Komitea voi määritel­lä ran­gais­tuk­sen käytöstä, kun sen arvioidaan ole­van sat­un­naista, niin san­ot­tua viihdekäyt­töä. Se voi olla esimerkik­si muu­ta­man kympin hallinnolli­nen sakko. Sank­tioi­ta ei kuitenkaan yleen­sä määrätä ensik­er­ta­laisille, joi­ta val­taosa komitean puheille pää­tyvistä on. Pää­tarkoi­tus on kuitenkin aina val­is­taa, eikä sank­tioiden ole tarkoi­tus lisätä ihmis­ten ongelmia.

Uuteen lakiin ei suhtauduttu ainoastaan myönteisesti

Aluk­si uusi laki herät­ti pelko­ja huumei­denkäytön lisään­tymis­es­tä ja esimerkik­si siitä, että Por­tu­gali alka­isi houkutel­la huume­tur­is­mia.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan tulok­set oli­vat pääosin posi­ti­ivisia. Esimerkik­si meta­donin saatavu­us on vähen­tänyt rikol­lisu­ut­ta, kuten muis­sakin mais­sa. Lisäk­si huumeri­ip­pu­vais­ten osu­us hiv-tar­tun­nan saaneista las­ki nopeasti. Vuon­na 2017 huumeri­ip­pu­vu­u­teen liit­tyviä tar­tun­to­ja oli alle 20 tuona vuon­na rek­isteröidys­tä tuhannes­ta tar­tun­nas­ta.

Myös hero­i­inin käytön raju nousu saati­in pysähtymään. Toisaal­ta Por­tu­galin 2010-luvun alun syvän talouskri­isin myötä hero­i­inin käyt­tö kasvoi uudelleen, ja mon­et 1990-luvul­la käyt­täneet ja sit­tem­min lopet­ta­neet alkoi­vat käyt­tää uudelleen.

João San­ta Maria, Liss­abonis­sa toimi­van huumei­den käyt­täjille tarkoite­tun ja hait­tavaiku­tusten vähen­tämiseen tähtäävän IN-Mouraria-sosi­aal­i­ti­lan koor­di­naat­tori arvioi, että lak­i­u­ud­is­tus oli toteu­tushetkel­lään hyvä asia.

– On myön­teistä, että käyt­täjät ohjataan oikeusjär­jestelmän sijaan ter­vey­den­huol­lon piiri­in.

San­ta Maria sanoo, että on kuitenkin hyödyl­listä tulki­ta lakimuu­tok­sen tulok­sia myös siitä näkökul­mas­ta, keitä nykyjär­jestelmässä tavoite­taan ja keitä se rankaisee.

Heroiinin käytön kasvu pysähtyi, hiv-tartunnat vähenivät.

Vuon­na 2011 julka­istus­sa rapor­tis­sa ker­ro­taan, että yli puo­let komi­teoiden eteen tulleista henkilöistä oli alle 29-vuo­ti­ai­ta. Rapor­tis­sa huo­maute­taan, että koton­aan huumei­ta käyt­tävät har­voin saa­vat seu­raa­muk­sia. Sen sijaan yliedustet­tuina ovat köy­hien naa­pu­rus­to­jen nuoret asukkaat.

Por­tu­galis­sa on myös viime vuosi­na käy­ty laa­jaa yhteiskun­nal­lista keskustelua etnis­es­tä pro­filoin­nista: poli­isin arvel­laan pysäyt­tävän ja tutki­van herkem­min mui­ta kuin valkoisia ihmisiä.

Yli 70 pros­en­til­la komi­teoiden puheille ohja­tu­ista oli hal­lus­saan kannabis­tuot­tei­ta.

Anna Pöysä

Kuvassa on miehen kädessä huumeruiskuja.

IN-Mouraria

San­ta Mar­i­an luot­saa­man sosi­aal­i­ti­lan edustal­la Mourar­i­an kaupungi­nosas­sa seisoo pari ihmistä jut­tele­mas­sa. Ohi kul­kee tur­is­te­ja matkalaukkuineen, sil­lä lähel­lä on monia Liss­abonin nähtävyyk­siä. Sisäl­lä on ahdas­ta. Tiloi­hin saa tul­la vaik­ka vain juo­maan kupin teetä ja syömään väli­palaa.
Osa tulee tekemään ilmaisen hiv- tai hepati­it­titestin.

IN-Mourari­as­ta aute­taan eteen­päin, jos testi­t­u­los on posi­ti­ivi­nen. Lääkärin vas­taan­otolle saa halutes­saan mukaan seu­raa, ja matkaku­lut mak­se­taan, toisi­naan lounaskin. Toim­inta perus­tuu ver­tais­tu­keen, joten val­taosa työn­tek­i­jöistä on entisiä huumei­denkäyt­täjiä, mikä koor­di­naat­tori João San­ta Mar­i­an mukaan madal­taa kyn­nys­tä hakea apua ter­veysongelmi­in ja helpot­taa kom­mu­nikaa­tio­ta.

Tilois­sa tar­jo­taan mon­en­laisia sosi­aal­isia palvelui­ta, ja myös sairaan­hoita­jan ja lääkärin puheille pääsee. Yli puo­let kävi­jöistä on San­ta Mar­i­an mukaan kodit­to­mia. He voivat säi­lyt­tää tilois­sa asi­akir­jo­jaan tai lääkkeitään, käyt­tää puhe­lin­ta ja tietokonet­ta pitääk­seen yhteyt­tä per­heeseen­sä tai töitä tai kotia hakies­saan. Saatavil­la on lahjoituk­se­na vas­taan­otet­tu­ja vaat­tei­ta ja hygien­iatuot­tei­ta.

– Autamme ihmisiä hallinnoimaan omaa tilan­net­taan, San­ta Maria luon­nehtii.

Palveluille on selvästi kysyn­tää. San­ta Mar­i­an mukaan nyky­isin tilois­sa käy noin 80 henkilöä joka päivä. Tilat ovat kävi­jämäärään näh­den aut­ta­mat­toman pienet, eikä mui­ta vas­taavia tilo­ja ole muual­la.

San­ta Mari­as­ta lakimuu­tok­sen myötä keski­tyt­ti­in liikaakin huumeri­ip­pu­vu­u­den hoitoon, tur­val­lisen ja vähem­män hait­to­ja aiheut­ta­van käytön kus­tan­nuk­sel­la. Hän arvelee, että sik­si esimerkik­si tilo­ja huumei­den tur­val­liselle käytölle on alet­tu hitaasti jär­jestää vas­ta nyt, vaik­ka vuo­den 2001 laki sal­li ne. Myös IN-Mourar­i­an yhtey­teen on kaavail­tu käyt­töti­laa.

– Ajatelti­in, että käyt­tötilo­ja ei tarvit­taisi, sil­lä kaik­ki paran­tu­isi­vat huumeri­ip­pu­vu­ud­es­ta.

San­ta Mari­as­ta hoitoon ohjaamisen lisäk­si huumei­den käytöstä tulisi tehdä tur­val­lista. Itsekin kah­teen otteeseen hero­i­iniri­ip­pu­vu­ud­es­ta kärsinyt ja hiv-tar­tun­nan saanut San­ta Maria huo­maut­taa, että huumei­den han­kkimi­nen voi olla vaikeaa, jos aineen laadus­ta ei ole tietoa. Eikä esimerkik­si suo­nen­sisäisiä huumei­ta käytet­täessä mon­etkaan osaa käyt­tää neu­lo­ja tai käyt­tävät epähy­gieenisiä välineitä.

Tur­val­lis­ten käyt­tötilo­jen lisäk­si San­ta Maria puhuu huumekau­pan lail­lis­es­ta sään­telystä, jol­loin joitain huumau­sainei­ta voisi ostaa tur­val­lis­es­ti ja niiden tur­val­liseen käyt­töön saisi myös ohjeet.

– Lakimuu­tos oli hyvä, mut­ta lakia olisi jo aika kehit­tää, San­ta Maria toteaa.

Läh­teet
Domostawsk, Artur (2011), Drug Pol­i­cy in Por­tu­gal — The Ben­e­fits of Decrim­i­nal­iz­ing Drug Use (2011). Varso­va: Open Soci­ety Foun­da­tions.
Relatório Anu­al 2012 – A Situ­ação do País em Matéria de Dro­gas e Tox­i­code­pendên­cias. Liss­abon: SICAD – Serviço de Inter­venção nos Com­por­ta­men­tos Adi­tivos e nas Dependên­cias.
Relatório Anu­al 2017 – A Situ­ação do País em Matéria de Dro­gas e Tox­i­code­pendên­cias. Liss­abon: SICAD – Serviço de Inter­venção nos Com­por­ta­men­tos Adi­tivos e nas Dependên­cias.
Sil­vestri, Ari­an­na, Gate­ways from Crime to Health: The Por­tuguese Drug Com­mis­sions. Lon­too: Win­ston Churchill Memo­r­i­al Trust.