Portugalin liberaalia päihdetyön mallia on pidetty maailmalla esimerkkinä, sillä sen ansiosta nopeasti kasvanut huumeongelma saatiin hallintaan. Miltä tilanne näyttää 18 vuotta lakiuudistuksen jälkeen?

 

 

Portuga­lissa havah­duttiin 1990-luvun alussa vakavaan ongelmaan: vaikka maassa käytettiin vähän huumeita verrattuna muihin Euroopan maihin, heroiinia käytettiin paljon – ja jatku­vasti enemmän. Huolta aiheutti myös se, että yli puolet hiv-tartunnan saaneista ihmisistä oli heroii­nin­käyt­täjiä.

Tilan­teeseen pyrittiin puuttumaan perus­ta­malla hoito­lai­toksia, ja myös kirkko tarjosi apua. Siitä ei kuitenkaan ollut hyötyä. Seuraa­musten pelossa monet käyttäjät jättivät hakematta apua, sillä huumeiden käytöstä saattoi saada korkeim­millaan kolmen vuoden vankeus­tuomion.

Tässä tilan­teessa Portu­galin hallitus otti käyttöön poikkeuk­sel­lisen strategian, jonka oli määrä vähentää huumei­den­käytön aiheut­tamia haittoja ja keventää sen aiheut­tamaa kuormi­tusta oikeus­jär­jes­tel­mässä.

Vuoden 2001 lakiuu­distus viestii asenne­muu­tok­sesta päihde­riip­pu­vaisia ihmisiä kohtaan. Sen sijaan että heidät nähtäisiin vankilaan kuuluvina rikol­lisina, heitä pyritään auttamaan. Samalla lakimuutos myös alleviivaa kaikkien ihmisten oikeutta päästä hoitoon.

Neulan­vaihto-ohjelma aptee­keissa aloitettiin jo vuonna 1993. Apteekit vetäy­tyivät ohjel­masta vuonna 2014, ja tällä hetkellä neuloja voi vaihtaa vain terveys­kes­kuk­sissa ja vapaa­eh­toisten ylläpi­tä­missä liikku­vissa yksiköissä, mikä on vähen­tänyt neulojen vaihtoa merkit­tä­västi.

Tarjotaan hoitoa riippuvuuteen

Portu­galin mallin ydin on kaikkien huumeiden käytön dekri­mi­na­li­soi­minen. Käytän­nössä se tarkoittaa, että huumeiden ostaminen, hallus­sapito ja käyttö ei ole rikos, mikäli kyseessä on henki­lö­koh­tainen käyttö. Huumeiden myyminen tai toisille tarjoa­minen on edelleen rikos.

Portugalin huumelaki uusittiin vuonna 2001.

Portu­galin lakimuutos oli poikkeuk­sel­linen, sillä edelleen useissa maissa huumausai­neiden käyttö on rikol­lista. Näin on myös Suomessa. Omaa käyttöä varten huumausaineen hallus­sapito tai hankki­minen on huumausaineen käyttö­rikos, josta saa tyypil­li­sesti sakko­ran­gais­tuksen. Korkein mahdol­linen rangaistus käyttö­ri­kok­sesta on kuuden kuukauden vankeus­tuomio.

Huumeiden käyttö on Portu­ga­lis­sakin kiellettyä, mutta jos siitä jää kiinni, seuraa­mukset eivät ole rikosoi­keu­del­lisia, vaan hallin­nol­lisia. Käytän­nössä poliisi arvioi huumausaineen määrän perus­teella, onko kyseessä toden­nä­köi­sesti henki­lö­koh­tainen käyttö vai huumeiden myynti.

Ensim­mäi­sessä tapauk­sessa käyttäjä määrätään erään­laisen juris­tista, lääkä­ristä ja sosiaa­li­työn­te­ki­jästä koostuvan arvioin­ti­ko­mitean kuulta­vaksi. Niiden toimin­ta­pe­riaate on “hoitaa, ei rangaista”.

Jos henkilön katsotaan olevan huume­riip­pu­vainen, sanktioita ei siis määrätä. Sen sijaan hänet pyritään ohjaamaan hoitoon. Hoitoon ei voida ketään kuitenkaan määrätä, mutta hoidosta kieltäytyjä voidaan määrätä käymään säännöl­li­sesti terveys­kes­kuk­sessa. Hoito on psyko­so­si­aa­lista, ja siihen voi kuulua myös metado­ni­hoito.

Komitea voi määri­tellä rangais­tuksen käytöstä, kun sen arvioidaan olevan satun­naista, niin sanottua viihde­käyttöä. Se voi olla esimer­kiksi muutaman kympin hallin­nol­linen sakko. Sanktioita ei kuitenkaan yleensä määrätä ensiker­ta­lai­sille, joita valtaosa komitean puheille pääty­vistä on. Päätar­koitus on kuitenkin aina valistaa, eikä sanktioiden ole tarkoitus lisätä ihmisten ongelmia.

Uuteen lakiin ei suhtauduttu ainoastaan myönteisesti

Aluksi uusi laki herätti pelkoja huumei­den­käytön lisään­ty­mi­sestä ja esimer­kiksi siitä, että Portugali alkaisi houku­tella huume­tu­rismia.

Niin ei kuitenkaan käynyt. Sen sijaan tulokset olivat pääosin positii­visia. Esimer­kiksi metadonin saatavuus on vähen­tänyt rikol­li­suutta, kuten muissakin maissa. Lisäksi huume­riip­pu­vaisten osuus hiv-tartunnan saaneista laski nopeasti. Vuonna 2017 huume­riip­pu­vuuteen liittyviä tartuntoja oli alle 20 tuona vuonna rekis­te­röi­dystä tuhan­nesta tartun­nasta.

Myös heroiinin käytön raju nousu saatiin pysäh­tymään. Toisaalta Portu­galin 2010-luvun alun syvän talous­kriisin myötä heroiinin käyttö kasvoi uudelleen, ja monet 1990-luvulla käyttäneet ja sittemmin lopet­taneet alkoivat käyttää uudelleen.

João Santa Maria, Lissa­bo­nissa toimivan huumeiden käyttä­jille tarkoi­tetun ja haitta­vai­ku­tusten vähen­tä­miseen tähtäävän IN-Mouraria-sosiaa­li­tilan koordi­naattori arvioi, että lakiuu­distus oli toteu­tus­het­kellään hyvä asia.

– On myönteistä, että käyttäjät ohjataan oikeus­jär­jes­telmän sijaan tervey­den­huollon piiriin.

Santa Maria sanoo, että on kuitenkin hyödyl­listä tulkita lakimuu­toksen tuloksia myös siitä näkökul­masta, keitä nykyjär­jes­tel­mässä tavoi­tetaan ja keitä se rankaisee.

Heroiinin käytön kasvu pysähtyi, hiv-tartunnat vähenivät.

Vuonna 2011 julkais­tussa rapor­tissa kerrotaan, että yli puolet komiteoiden eteen tulleista henki­löistä oli alle 29-vuotiaita. Rapor­tissa huomau­tetaan, että kotonaan huumeita käyttävät harvoin saavat seuraa­muksia. Sen sijaan yliedus­tet­tuina ovat köyhien naapu­rus­tojen nuoret asukkaat.

Portu­ga­lissa on myös viime vuosina käyty laajaa yhteis­kun­nal­lista keskus­telua etnisestä profi­loin­nista: poliisin arvellaan pysäyt­tävän ja tutkivan herkemmin muita kuin valkoisia ihmisiä.

Yli 70 prosen­tilla komiteoiden puheille ohjatuista oli hallussaan kanna­bis­tuot­teita.

Anna Pöysä

Kuvassa on miehen kädessä huumeruiskuja.

IN-Mouraria

Santa Marian luotsaaman sosiaa­li­tilan edustalla Mourarian kaupun­gin­osassa seisoo pari ihmistä jutte­le­massa. Ohi kulkee turisteja matka­lauk­kuineen, sillä lähellä on monia Lissa­bonin nähtä­vyyksiä. Sisällä on ahdasta. Tiloihin saa tulla vaikka vain juomaan kupin teetä ja syömään välipalaa.
Osa tulee tekemään ilmaisen hiv- tai hepatiit­ti­testin.

IN-Moura­riasta autetaan eteenpäin, jos testi­tulos on positii­vinen. Lääkärin vastaa­no­tolle saa halutessaan mukaan seuraa, ja matka­kulut maksetaan, toisinaan lounaskin. Toiminta perustuu vertais­tukeen, joten valtaosa työnte­ki­jöistä on entisiä huumei­den­käyt­täjiä, mikä koordi­naattori João Santa Marian mukaan madaltaa kynnystä hakea apua tervey­son­gelmiin ja helpottaa kommu­ni­kaa­tiota.

Tiloissa tarjotaan monen­laisia sosiaa­lisia palve­luita, ja myös sairaan­hoi­tajan ja lääkärin puheille pääsee. Yli puolet kävijöistä on Santa Marian mukaan kodit­tomia. He voivat säilyttää tiloissa asiakir­jojaan tai lääkkeitään, käyttää puhelinta ja tieto­ko­netta pitääkseen yhteyttä perhee­seensä tai töitä tai kotia hakiessaan. Saata­villa on lahjoi­tuksena vastaa­no­tettuja vaatteita ja hygie­nia­tuot­teita.

– Autamme ihmisiä hallin­noimaan omaa tilan­nettaan, Santa Maria luonnehtii.

Palve­luille on selvästi kysyntää. Santa Marian mukaan nykyisin tiloissa käy noin 80 henkilöä joka päivä. Tilat ovat kävijä­määrään nähden autta­mat­toman pienet, eikä muita vastaavia tiloja ole muualla.

Santa Mariasta lakimuu­toksen myötä keski­tyttiin liikaakin huume­riip­pu­vuuden hoitoon, turval­lisen ja vähemmän haittoja aiheut­tavan käytön kustan­nuk­sella. Hän arvelee, että siksi esimer­kiksi tiloja huumeiden turval­li­selle käytölle on alettu hitaasti järjestää vasta nyt, vaikka vuoden 2001 laki salli ne. Myös IN-Mourarian yhteyteen on kaavailtu käyttö­tilaa.

– Ajateltiin, että käyttö­tiloja ei tarvit­taisi, sillä kaikki paran­tui­sivat huume­riip­pu­vuu­desta.

Santa Mariasta hoitoon ohjaa­misen lisäksi huumeiden käytöstä tulisi tehdä turval­lista. Itsekin kahteen otteeseen heroii­ni­riip­pu­vuu­desta kärsinyt ja hiv-tartunnan saanut Santa Maria huomauttaa, että huumeiden hankki­minen voi olla vaikeaa, jos aineen laadusta ei ole tietoa. Eikä esimer­kiksi suonen­si­säisiä huumeita käytet­täessä monetkaan osaa käyttää neuloja tai käyttävät epähy­giee­nisiä välineitä.

Turval­listen käyttö­ti­lojen lisäksi Santa Maria puhuu huume­kaupan lailli­sesta säänte­lystä, jolloin joitain huumausai­neita voisi ostaa turval­li­sesti ja niiden turval­liseen käyttöön saisi myös ohjeet.

– Lakimuutos oli hyvä, mutta lakia olisi jo aika kehittää, Santa Maria toteaa.

Lähteet
Domos­tawsk, Artur (2011), Drug Policy in Portugal – The Benefits of Decri­mi­na­lizing Drug Use (2011). Varsova: Open Society Founda­tions.
Relatório Anual 2012 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxico­de­pendências. Lissabon: SICAD – Serviço de Inter­venção nos Compor­ta­mentos Aditivos e nas Dependências.
Relatório Anual 2017 – A Situação do País em Matéria de Drogas e Toxico­de­pendências. Lissabon: SICAD – Serviço de Inter­venção nos Compor­ta­mentos Aditivos e nas Dependências.
Silvestri, Arianna, Gateways from Crime to Health: The Portu­guese Drug Commis­sions. Lontoo: Winston Churchill Memorial Trust.