Portugalin liberaalia päihdetyön mallia on pidetty maailmalla esimerkkinä, sillä sen ansiosta nopeasti kasvanut huumeongelma saatiin hallintaan. Miltä tilanne näyttää 18 vuotta lakiuudistuksen jälkeen?

 

 

Portu­ga­lissa havah­dut­tiin 1990-luvun alussa vaka­vaan ongel­maan: vaikka maassa käy­tet­tiin vähän huu­meita ver­rat­tuna mui­hin Euroo­pan mai­hin, heroii­nia käy­tet­tiin pal­jon – ja jat­ku­vasti enem­män. Huolta aiheutti myös se, että yli puo­let hiv-tar­tun­nan saa­neista ihmi­sistä oli heroiininkäyttäjiä.

Tilan­tee­seen pyrit­tiin puut­tu­maan perus­ta­malla hoi­to­lai­tok­sia, ja myös kirkko tar­josi apua. Siitä ei kui­ten­kaan ollut hyö­tyä. Seu­raa­mus­ten pelossa monet käyt­tä­jät jät­ti­vät hake­matta apua, sillä huu­mei­den käy­töstä saat­toi saada kor­keim­mil­laan kol­men vuo­den vankeustuomion.

Tässä tilan­teessa Por­tu­ga­lin hal­li­tus otti käyt­töön poik­keuk­sel­li­sen stra­te­gian, jonka oli määrä vähen­tää huu­mei­den­käy­tön aiheut­ta­mia hait­toja ja keven­tää sen aiheut­ta­maa kuor­mi­tusta oikeusjärjestelmässä.

Vuo­den 2001 laki­uu­dis­tus vies­tii asen­ne­muu­tok­sesta päih­de­riip­pu­vai­sia ihmi­siä koh­taan. Sen sijaan että hei­dät näh­täi­siin van­ki­laan kuu­lu­vina rikol­li­sina, heitä pyri­tään aut­ta­maan. Samalla laki­muu­tos myös alle­vii­vaa kaik­kien ihmis­ten oikeutta päästä hoitoon.

Neu­lan­vaihto-ohjelma aptee­keissa aloi­tet­tiin jo vuonna 1993. Aptee­kit vetäy­tyi­vät ohjel­masta vuonna 2014, ja tällä het­kellä neu­loja voi vaih­taa vain ter­veys­kes­kuk­sissa ja vapaa­eh­tois­ten yllä­pi­tä­missä liik­ku­vissa yksi­köissä, mikä on vähen­tä­nyt neu­lo­jen vaih­toa merkittävästi.

Tarjotaan hoitoa riippuvuuteen

Por­tu­ga­lin mal­lin ydin on kaik­kien huu­mei­den käy­tön dekri­mi­na­li­soi­mi­nen. Käy­tän­nössä se tar­koit­taa, että huu­mei­den osta­mi­nen, hal­lus­sa­pito ja käyttö ei ole rikos, mikäli kyseessä on hen­ki­lö­koh­tai­nen käyttö. Huu­mei­den myy­mi­nen tai toi­sille tar­joa­mi­nen on edel­leen rikos.

Portugalin huumelaki uusittiin vuonna 2001.

Por­tu­ga­lin laki­muu­tos oli poik­keuk­sel­li­nen, sillä edel­leen useissa maissa huu­mausai­nei­den käyttö on rikol­lista. Näin on myös Suo­messa. Omaa käyt­töä var­ten huu­mausai­neen hal­lus­sa­pito tai hank­ki­mi­nen on huu­mausai­neen käyt­tö­ri­kos, josta saa tyy­pil­li­sesti sak­ko­ran­gais­tuk­sen. Kor­kein mah­dol­li­nen ran­gais­tus käyt­tö­ri­kok­sesta on kuu­den kuu­kau­den vankeustuomio.

Huu­mei­den käyttö on Por­tu­ga­lis­sa­kin kiel­let­tyä, mutta jos siitä jää kiinni, seu­raa­muk­set eivät ole riko­soi­keu­del­li­sia, vaan hal­lin­nol­li­sia. Käy­tän­nössä poliisi arvioi huu­mausai­neen mää­rän perus­teella, onko kyseessä toden­nä­köi­sesti hen­ki­lö­koh­tai­nen käyttö vai huu­mei­den myynti.

Ensim­mäi­sessä tapauk­sessa käyt­täjä mää­rä­tään erään­lai­sen juris­tista, lää­kä­ristä ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jästä koos­tu­van arvioin­ti­ko­mi­tean kuul­ta­vaksi. Nii­den toi­min­ta­pe­ri­aate on “hoi­taa, ei rangaista”.

Jos hen­ki­lön kat­so­taan ole­van huu­me­riip­pu­vai­nen, sank­tioita ei siis mää­rätä. Sen sijaan hänet pyri­tään ohjaa­maan hoi­toon. Hoi­toon ei voida ketään kui­ten­kaan mää­rätä, mutta hoi­dosta kiel­täy­tyjä voi­daan mää­rätä käy­mään sään­nöl­li­sesti ter­veys­kes­kuk­sessa. Hoito on psy­ko­so­si­aa­lista, ja sii­hen voi kuu­lua myös metadonihoito.

Komi­tea voi mää­ri­tellä ran­gais­tuk­sen käy­töstä, kun sen arvioi­daan ole­van satun­naista, niin sanot­tua viih­de­käyt­töä. Se voi olla esi­mer­kiksi muu­ta­man kym­pin hal­lin­nol­li­nen sakko. Sank­tioita ei kui­ten­kaan yleensä mää­rätä ensi­ker­ta­lai­sille, joita val­taosa komi­tean puheille pää­ty­vistä on. Pää­tar­koi­tus on kui­ten­kin aina valis­taa, eikä sank­tioi­den ole tar­koi­tus lisätä ihmis­ten ongelmia.

Uuteen lakiin ei suhtauduttu ainoastaan myönteisesti

Aluksi uusi laki herätti pel­koja huu­mei­den­käy­tön lisään­ty­mi­sestä ja esi­mer­kiksi siitä, että Por­tu­gali alkaisi hou­ku­tella huumeturismia.

Niin ei kui­ten­kaan käy­nyt. Sen sijaan tulok­set oli­vat pää­osin posi­tii­vi­sia. Esi­mer­kiksi meta­do­nin saa­ta­vuus on vähen­tä­nyt rikol­li­suutta, kuten muis­sa­kin maissa. Lisäksi huu­me­riip­pu­vais­ten osuus hiv-tar­tun­nan saa­neista laski nopeasti. Vuonna 2017 huu­me­riip­pu­vuu­teen liit­ty­viä tar­tun­toja oli alle 20 tuona vuonna rekis­te­röi­dystä tuhan­nesta tartunnasta.

Myös heroii­nin käy­tön raju nousu saa­tiin pysäh­ty­mään. Toi­saalta Por­tu­ga­lin 2010-luvun alun syvän talous­krii­sin myötä heroii­nin käyttö kas­voi uudel­leen, ja monet 1990-luvulla käyt­tä­neet ja sit­tem­min lopet­ta­neet alkoi­vat käyt­tää uudelleen.

João Santa Maria, Lis­sa­bo­nissa toi­mi­van huu­mei­den käyt­tä­jille tar­koi­te­tun ja hait­ta­vai­ku­tus­ten vähen­tä­mi­seen täh­tää­vän IN-Mou­ra­ria-sosi­aa­li­ti­lan koor­di­naat­tori arvioi, että laki­uu­dis­tus oli toteu­tus­het­kel­lään hyvä asia.

– On myön­teistä, että käyt­tä­jät ohja­taan oikeus­jär­jes­tel­män sijaan ter­vey­den­huol­lon piiriin.

Santa Maria sanoo, että on kui­ten­kin hyö­dyl­listä tul­kita laki­muu­tok­sen tulok­sia myös siitä näkö­kul­masta, keitä nyky­jär­jes­tel­mässä tavoi­te­taan ja keitä se rankaisee.

Heroiinin käytön kasvu pysähtyi, hiv-tartunnat vähenivät.

Vuonna 2011 jul­kais­tussa rapor­tissa ker­ro­taan, että yli puo­let komi­teoi­den eteen tul­leista hen­ki­löistä oli alle 29-vuo­tiaita. Rapor­tissa huo­mau­te­taan, että koto­naan huu­meita käyt­tä­vät har­voin saa­vat seu­raa­muk­sia. Sen sijaan ylie­dus­tet­tuina ovat köy­hien naa­pu­rus­to­jen nuo­ret asukkaat.

Por­tu­ga­lissa on myös viime vuo­sina käyty laa­jaa yhteis­kun­nal­lista kes­kus­te­lua etni­sestä pro­fi­loin­nista: polii­sin arvel­laan pysäyt­tä­vän ja tut­ki­van her­kem­min muita kuin val­koi­sia ihmisiä.

Yli 70 pro­sen­tilla komi­teoi­den puheille ohja­tuista oli hal­lus­saan kannabistuotteita.

Anna Pöysä

Kuvassa on miehen kädessä huumeruiskuja.

IN-Mouraria

Santa Marian luot­saa­man sosi­aa­li­ti­lan edus­talla Mou­ra­rian kau­pun­gin­osassa sei­soo pari ihmistä jut­te­le­massa. Ohi kul­kee turis­teja mat­ka­lauk­kui­neen, sillä lähellä on monia Lis­sa­bo­nin näh­tä­vyyk­siä. Sisällä on ahdasta. Tiloi­hin saa tulla vaikka vain juo­maan kupin teetä ja syö­mään välipalaa.
Osa tulee teke­mään ilmai­sen hiv- tai hepatiittitestin.

IN-Mou­ra­riasta aute­taan eteen­päin, jos tes­ti­tu­los on posi­tii­vi­nen. Lää­kä­rin vas­taa­no­tolle saa halu­tes­saan mukaan seu­raa, ja mat­ka­ku­lut mak­se­taan, toi­si­naan lou­nas­kin. Toi­minta perus­tuu ver­tais­tu­keen, joten val­taosa työn­te­ki­jöistä on enti­siä huu­mei­den­käyt­tä­jiä, mikä koor­di­naat­tori João Santa Marian mukaan madal­taa kyn­nystä hakea apua ter­vey­son­gel­miin ja hel­pot­taa kommunikaatiota.

Tiloissa tar­jo­taan monen­lai­sia sosi­aa­li­sia pal­ve­luita, ja myös sai­raan­hoi­ta­jan ja lää­kä­rin puheille pää­see. Yli puo­let kävi­jöistä on Santa Marian mukaan kodit­to­mia. He voi­vat säi­lyt­tää tiloissa asia­kir­jo­jaan tai lääk­kei­tään, käyt­tää puhe­linta ja tie­to­ko­netta pitääk­seen yhteyttä per­hee­seensä tai töitä tai kotia hakies­saan. Saa­ta­villa on lah­joi­tuk­sena vas­taa­no­tet­tuja vaat­teita ja hygieniatuotteita.

– Autamme ihmi­siä hal­lin­noi­maan omaa tilan­net­taan, Santa Maria luonnehtii.

Pal­ve­luille on sel­västi kysyn­tää. Santa Marian mukaan nykyi­sin tiloissa käy noin 80 hen­ki­löä joka päivä. Tilat ovat kävi­jä­mää­rään näh­den aut­ta­mat­to­man pie­net, eikä muita vas­taa­via tiloja ole muualla.

Santa Mariasta laki­muu­tok­sen myötä kes­ki­tyt­tiin lii­kaa­kin huu­me­riip­pu­vuu­den hoi­toon, tur­val­li­sen ja vähem­män hait­toja aiheut­ta­van käy­tön kus­tan­nuk­sella. Hän arve­lee, että siksi esi­mer­kiksi tiloja huu­mei­den tur­val­li­selle käy­tölle on alettu hitaasti jär­jes­tää vasta nyt, vaikka vuo­den 2001 laki salli ne. Myös IN-Mou­ra­rian yhtey­teen on kaa­vailtu käyttötilaa.

– Aja­tel­tiin, että käyt­tö­ti­loja ei tar­vit­taisi, sillä kaikki paran­tui­si­vat huumeriippuvuudesta.

Santa Mariasta hoi­toon ohjaa­mi­sen lisäksi huu­mei­den käy­töstä tulisi tehdä tur­val­lista. Itse­kin kah­teen ottee­seen heroii­ni­riip­pu­vuu­desta kär­si­nyt ja hiv-tar­tun­nan saa­nut Santa Maria huo­maut­taa, että huu­mei­den hank­ki­mi­nen voi olla vai­keaa, jos aineen laa­dusta ei ole tie­toa. Eikä esi­mer­kiksi suo­nen­si­säi­siä huu­meita käy­tet­täessä monet­kaan osaa käyt­tää neu­loja tai käyt­tä­vät epä­hy­giee­ni­siä välineitä.

Tur­val­lis­ten käyt­tö­ti­lo­jen lisäksi Santa Maria puhuu huu­me­kau­pan lail­li­sesta sään­te­lystä, jol­loin joi­tain huu­mausai­neita voisi ostaa tur­val­li­sesti ja nii­den tur­val­li­seen käyt­töön saisi myös ohjeet.

– Laki­muu­tos oli hyvä, mutta lakia olisi jo aika kehit­tää, Santa Maria toteaa.

Läh­teet
Domos­tawsk, Artur (2011), Drug Policy in Por­tu­gal — The Bene­fits of Dec­ri­mi­na­lizing Drug Use (2011). Var­sova: Open Society Foundations.
Relató­rio Anual 2012 – A Situação do País em Maté­ria de Dro­gas e Toxico­de­pendências. Lis­sa­bon: SICAD – Ser­viço de Inter­venção nos Com­por­ta­men­tos Adi­ti­vos e nas Dependências.
Relató­rio Anual 2017 – A Situação do País em Maté­ria de Dro­gas e Toxico­de­pendências. Lis­sa­bon: SICAD – Ser­viço de Inter­venção nos Com­por­ta­men­tos Adi­ti­vos e nas Dependências.
Sil­ve­stri, Arianna, Gateways from Crime to Health: The Por­tu­guese Drug Com­mis­sions. Lon­too: Wins­ton Churc­hill Memo­rial Trust.