Sosiaalialan ammattilaiset ovat huolehtineet asiakkaista, osoittaneet luovuutta ja venyneet uskomattomasti.
Kun Suomi suljettiin maaliskuussa, ajateltiin että myös sosiaalipalvelut ajetaan alas.
Perustuslakivaliokunnan mietinnöistä kävi kuitenkin ilmi, että sosiaalihuoltolaki ei anna oikeutta poiketa lain velvoitteista poikkeusoloissakaan.
– Sosiaalipalveluiden tärkeys on tullut viimeistään nyt selväksi, ja sosiaalihuollon työntekijät ovat avaintyöntekijöitä siinä kuin terveydenhuollon henkilöstökin. Samalla on nähty, että sosiaali- ja terveydenhuolto tarvitsevat toistensa panosta niin taudin hoitamisessa kuin sen taltuttamisessakin, kertoo erityisasiantuntija Kirsi Kaikko, joka katselee tilannetta sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Normaalioloissa kunnat huolehtivat palveluista, ja THL, aluehallintovirastot ja osaltaan myös Valvira ohjeistavat kuntia. Poikkeusoloissa sosiaali- ja terveysministeriön rooli kasvaa, ja se antaa valmiuslain nojalla ohjeita palveluiden järjestämisestä. Lainsäädäntö antaa rajat sille, mitä ministeriö voi ohjeistaa, mitä taas suositella.
Vaikka valmiusharjoituksissa on opeteltu kriisiajan toimintaa, on koronaviruksen aiheuttama pandemia kaikille uusi tilanne. Tietoa on lähdetty luomaan lähes puhtaalta pöydältä.
Koska säännölliset valmiusharjoitukset eivät koske yksityisiä palveluntuottajia, he ovat tarvinneet paljon ohjeistusta. Ministeriöstä pidetäänkin viikoittain yhteyttä palveluntuottajiin yhteisin verkkopalaverein.
Tarpeen mukaan kuunnellaan herkällä korvalla, mitkä tahot saattaisivat tarvita tukea. Esimerkiksi sosiaalipäivystyksen toimijoiden kanssa pidettiin oma verkkopalaveri huhtikuun viimeisellä viikolla.
Erityisasiantuntija, sosiaalityöntekijä Kirsi Kaikko tekee pitkää päivää ministeriössä.
– Asioita, joihin pitää tarttua on paljon, ja joka päivä varaudutaan jo seuraavaan tilanteeseen ja erilaisiin vaihtoehtoihin. Sosiaalihuollossa olemme tottuneet siihen, että ainoa varma asia on epävarmuus. Ratkaisuja on tehtävä niiden tietojen varassa, joita on käytössä.
Tilanteiden kehittymisnopeus vaikuttaa taustatyön laajuuteen.
– Kritiikistä ei voi lamaantua eikä siihen voi jäädä makaamaan. Kritiikistä otetaan opiksi, mutta palautteen tarkempi analyysi jää odottamaan tilanteen tasoittumista.
– Ihmisillä on monenlaisia odotuksia ja tarpeita; toiset toivovat hyvin yksityiskohtaisia ohjeita arjessa toimimiseen, toiset kokevat yleisluonteisetkin ohjeet holhoavina ja loukkaavina.
Alkuhämmingin jälkeen sosiaalipalvelut ovat toimineet valtaosin normaalisti. Tavat tehdä työtä vaihtelevat kuitenkin paljon.
Kirsi Kaikon mukaan hajonta etäpalveluiden ja lähipalveluiden antamisessa on suurta, eikä ministeriössä osata sanoa kokonaistilanteesta mitään kattavaa.
– Kotikäyntejä ja etsivää työtä tehdään, ja ihmisiä autetaan jopa oman terveyden riskillä. Toisaalta monia palveluita on pantu tauolle. Uusia digitaalisia palveluja on kehitetty nopealla aikataululla ja luovasti.
– Joissakin kunnissa lähes kaikki sosiaalihuollon ammattilaiset tekevät etätyötä, joissakin kunnissa se ei ole lainkaan sallittua.
Ministeriö kerää viikoittain kunnista tietoja koronatilanteen vaikutuksista palvelutarpeisiin ja kuntien kyvystä huolehtia palveluista. Kyselyistä selviää, että palveluntarve on kasvanut taloudellisen tuen, kotipalvelun, lastensuojelun ja päihdepalveluiden kohdalla. Kunnat arvioivat kykynsä vastata tarpeisiin enimmäkseen hyväksi, mutta kolmasosa vastaajista arvioi kykenevänsä tuottamaan avopalveluita vain välttävästi. Joka viides arvioi kotiin vietävien palveluiden toimivan vain välttävästi. Asteikkona kyselyssä on hyvä, välttävä, huono.
Ministeriön viikoittaisessa kyselyssä kerätään tietoa myös ilmiötasolla. Esiin ovat nousseet erityisesti vanhusten yksinäisyys ja turvattomuus, päihteiden käytön lisääntyminen ja huoli lapsista, jotka eivät osallistu epäopetukseen.
Lisäksi on huoli henkilöstön saatavuudesta ja jaksamisesta pandemian aikana, mutta myös sen jälkeen, sillä voimia tarvitaan korjaamaan pandemian ja eristyksen tuomia seurauksia. Kirsi Kaikko kertoo myös, että kunnissa ollaan huolissaan myös lomautuksien toimeenpanosta, vaikka kaikki tarvittaisiin hoitamaan pandemian seurauksia.
Kritiikkiä saavat suojavälineiden puute ja ristiriitainen ohjeistus.
Siun soten Juuan vammaispalveluissa on kehitetty työtä digimpään suuntaan parin vuoden ajan. Tuetussa asumisessa on kehitetty etäyhteyksien kautta tehtyjä tukikäyntejä vajaa vuosi. Toimintakeskus Touhulassa on kehitetty etäpäivätoimintaa. Covid-19 aikana tukea asiakkaille on voitu lisätä etäyhteyksien kautta.
Siun sote on mukana Honkalampisäätiön Ihan Diginä ‑hankkeessa, jossa kehitetään kehitysvammaisten digitaalisia valmiuksia. Tarkoituksena on lisätä nuorten ja aikuisten itsenäisyyttä ja tukea osallisuutta.
– Hankkeessa on innostettu asiakkaita hankkimaan älypuhelimia ja tabletteja ja kannustettu omaisia ja edunvalvojia suhtautumaan asiaan myönteisesti. Hankkeen opeista on ollut suuri hyöty poikkeusoloissa.
Toimintakeskuksessa on koulutettu digivertaisosaajia, jotka opeteltuaan digitaitoja jakavat osaamistaan vertaisohjaajina.
– Asiakas opetti minulle miten instaan tehdään tarina, kertoo Tiina Kerkkänen.
Juuan kehitysvammaisten toimintakeskuksessa Touhulassa on kirjoilla nelisenkymmentä asiakasta, joista vajaa puolet osallistuu aktiivisesti etäpäivätoimintaan. Asiakkaat saavat viikoittain linkkilistan, josta selviää päiväohjelma maanantaista perjantaihin. Etäpäivätoiminta tapahtuu Teamsissa.
Kun yhteisiä retkiä ei voida tehdä, tekee toimintakeskuksen ohjaaja Nina Rautiainen livelähetyksiä Instagramiin.
– Olen käynyt lintutornilla näyttämässä lintujen muuttoa ja kanalassa. Lähetys kanalasta oli supersuosittu ja sitä toivottiin uudelleen. Muutenkin eläinten mukanaolo tuo ilmapiiriin positiivisuutta. Usein nostan kissan pöydälle ja silittelen sitä siinä keskustelun lomassa.
Tuetussa asumisessa yksilötapaamiset, joissa käsitellään henkilökohtaisia asioita, tehdään suojatulla yhteydellä, jotta yksityisyyden suojasta ja tietoturvasta voidaan pitää kiinni.
Etäyhteyksien käyttö on tuonut esille myönteisiä muutoksia. Jollekin ryhmään tulo on ollut vaikeaa, mutta nyt sama ihminen on Teamsissa aktiivinen ja puhelias.
Myös koko Siun soten alueella järjestetään etätapaamisia, ja niissä on nähty iloisia jälleennäkemisiä, kun entiset päiväkotikaverit tai Luovissa ammattiopintoja suorittaneet opiskelukaverit kohtaavat virtuaalisesti. Kun yhteys on löydetty, voidaan sitä pitää kaksistaankin.
Asumisen ohjaaja Tiina Kerkkänen ohjaa asiakkaitaan videopuheluiden avulla. Kahdestakymmenestä tuetun asumispalvelun asiakkaasta toistaiseksi seitsemälle tarjotaan etäohjausta. Syynä palvelusta kieltäytymiseen on saattanut olla muun muassa se, että asiakas pelkää, että virtuaalipalvelut tulevat korvaamaan lähipalvelun.
– Pelko on turha, tarkoitus on käyttää palvelua lähipalvelun lisänä. Uusia asiakkaita on tulossa mukaan, kun huomaavat, miten paljon iloa palvelusta voi olla.
Tiina Kerkkänen on erityisen ilahtunut ensimmäisistä etäpullista, jotka leivottiin toukokuun alussa.
– Videopuhelun avulla on helppo opastaa ruuanlaitossa, siivouksessa ja muissa kotitöissä. Asiakas voi myös ylpeänä esitellä, kuinka siistiksi on kotinsa saanut. Etäyhteydet tukevat asiakkaan aktiivista toimijuutta.
Toiminta suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa ja asetetaan sille tavoitteet, ihan kuin lähityössä asunnolla käydessäkin. Esimerkiksi jos asiakas on menossa kauppaan, suunnitellaan yhdessä kauppalistaa.
– Jos etäyhteys ei riitä, voin lähteä myös asunnolle suojavarustein.
Aluksi asiakkaat katosivat, kertoo Helsingin päihdepalveluiden päällikköä tuuraava psykososiaalisen työn päällikkö, sosiaalityöntekijä Aila Ronkanen.
– Huumevieroitusjono on nyt lyhyempi kuin koskaan. Ryhmätapaamisiin ei tultu, asiakkaat vetäytyivät. Ehkä moni luuli, että palvelut on suljettu.
On ollut tärkeää saada kentälle tieto, että palvelut toimivat koronankin aikana. Siksi on tehty esitteitä ja viestitetty puskaradion kautta.
– Päihdepalveluita on viety verkkoon, jonka välityksellä voidaan hoitaa ryhmien tapaamisia, kun moni ei halunnut tulla klinikalle. Verkossa tai puhelimitse hoidetaan myös asiakastapaamisia.
Kaikilla ei ole kotia, nettiä eikä laitteita eikä kaikkea edes voida hoitaa digitaalisesti. Siksi on oltava myös kasvokkaisia asiakastapaamisia.
– Esimerkiksi vieroitushoidon ja korvaushoidon lääkkeet annetaan kasvokkain, tarvittaessa viedään kotiinkin, jos asiakas on sairas, Ronkanen selventää.
Uusi normaali on alkanut muotoutua. Aila Ronkanen on tyytyväinen siitä, että työntekijät ovat kehittäneet työtä aktiivisesti yli yksikkörajojen.
Verkkopalvelujen kehittäminen oli jo iduillaan, mutta nyt korona tuuppasi työn vauhdilla liikkeelle. Recoveryniminen sovellus oli onneksi saatu käyttöön jo ennen koronaa.
Osa työntekijöistä tekee etätyötä, osa työtä toimistossa. Kokoukset pidetään Teamsissa, vaikka oltaisiinkin työpaikalla.
– Ei kokoonnuta yhteen tilaan ja tällä haluamme turvata, ettemme sairastu tai joudu karanteeniin kaikki yhtä aikaa, perustelee Ronkanen käytäntöä.
Liikkuvien työntekijöiden työtä on lisätty, kun päivätoiminta on rajoitusten vuoksi kiinni. Liikkuvat työntekijät kulkevat vertaisten kanssa kaduilla ja etsivät avun tarpeessa olevia. Mukana on puhtaita välineitä, evästä ja tietoa. Jalkautuvaa työtä tehdään pääkaupungin monien järjestöjen kanssa, jotta ei jäisi katveita, jonne apu ei ulotu.
Lämpimän ruuan jakelu asunnottomille toimii yhdeksässä pisteessä kaupungilla ja palvelu on löydetty hyvin. Yömajoitus hoituu, mutta päivät ovat vaikeita, kun ei ole paikkaa missä olla.
Aila Ronkanen on eniten huolissaan siitä, että avuntarve ei jäisi piiloon ja patoutuisi.
– Mitä pitkittyneempi ongelma, sitä hankalampi se on hoitaa.
Sonja Soini kehittää digitaalista suojelutyötä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Nyt hän on todistamassa valtavaa digiloikkaa.
Hän on vetänyt syyskuusta 2019 digiverkostokoulutusta, johon on osallistunut 350 henkilöä, puolet julkiselta sektorilta, puolet järjestöistä, ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Kerran kuussa kurssilaiset ovat saaneet aineiston opiskeltavaksi ja keskusteltavaksi. Aineiston sulatteluun ja keskusteluun on annettu aikaa kaksi viikkoa.
– Keskustelu on ollut huikean aktiivista ja Digiverkostosta on tykätty tosi paljon, Soini hehkuttaa.
Hankkeen loppuseminaarin piti olla jo huhtikuussa, mutta se on siirretty marraskuulle koronan aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi.
Nyt Digiverkostoon pohjautuva Digisosiaalityön verkkokurssi on kaikkien käytettävissä maksutta Pelastakaa Lapset ry:n verkkosivuilla www.pelastakaalapset.fi/digisosiaalityo. Sivuilta löytyy myös paljon käytännön ohjeita asiakastyöhön verkossa ja erityisesti lasten kanssa työskentelyyn.
Soinin mielestä digitaalisuus sopii erityisen hyvin viestimään palveluista. Tavoitteena pitää olla, että palveluista löytyisi helposti tietoa juuri silloin, kun ihminen huomaa, että kaikki ei ehkä ole ihan kunnossa. Näin siksi, että juhlapuheissa usein kuultu ennaltaehkäisy ja oikea-aikaisuus toteutuisivat.
– Toistaiseksi lastensuojelu on ehkä vielä ollut kontrollihistoriansa vanki, mutta nyt on aika avautua auttamaan heti, kun avulla voidaan estää ongelmien syntyminen.
Sekasin-chat ja SOS-Lapsikylän Apuu-chat ovat löytäneet hyvin lapset ja nuoret. Samoin Pelastakaa Lapset ry:n Kysy lastensuojelusta, jossa voi nimettömästi lähettää verkkolomakkeella kysymyksen ja vastaukset annetaan videoina.
Kysymyksiä on tullut yli sata, eikä vuoden aikana ole ollut minkäänlaista trollaamista, mikä Soinin mielestä kertoo siitä, että nuoret pitävät lastensuojelua tärkeänä ja arvostavat sitä, että tietoa on tarjolla.
Sonja Soini toivoisi, että kunnatkin alkaisivat käyttää verkkoa palveluidensa markkinointiin. Digitaaliset kohdennetut markkinointityökalut ovat kaikkien saatavilla ja hyvin edullisia – ainakin verrattuna lastensuojelun palveluihin, joiden tarvetta palveluiden oikea-aikaisuus ja ennakoivuus vähentävät, Soini muistuttaa.
Sonja Soini uskoo, että perhetyö tulee olemaan seuraava palvelu, joka ottaa digiloikan. Työkalut ovat jo valmiina ja niitä on käytetty Lapin Virtu-portaalissa, SPR:n nuorten turvatalossa Espoossa ja Pelastakaa Lapset ry:n työssä. Myös esimerkiksi Keski-Uudenmaan sote ja Päijat-Hämeen sote ovat olleet innokkaita kehittäjiä.
– Videotapaamiset eivät korvaa kasvokkaista kohtaamista, mutta täydentävät sitä.
Perhetyön prosessia tehostaa, jos esimerkiksi kuuden kuukauden hoitojaksolla voidaan tavata videoyhteydessä kolme kertaa kuussa ja kerran kuussa kasvokkain, kun muutoin ehkä tavattaisiin välimatkan takia vain kerran kuussa. Kotitehtävät voidaan antaa ja tehdä ennen tapaamista sähköisesti, jolloin työntekijä voi tutustua niihin ennalta ja valmistautua tapaamiseen. Perheenjäsenet voivat kirjata fiilispäiväkirjat samaan paikkaan verkkoon, jolloin niiden seuraaminen käy nopeasti.
Soini on iloinen siitä, että tietoturvallisia ratkaisuja on jo olemassa, mutta ohjelmistojen kehittämistä ja rahaa siihen tarvitaan edelleen.
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan lännen aikuissosiaalityö siirsi huhtikuun alussa sosiaalihuoltolain mukaisen vammaisten työtoiminnan ja kuntouttavan työtoiminnan etäpalveluksi vain muutaman päivän valmistelun ja viikon hallinnollisen työn jälkeen. Kuka vielä puhuu julkisen sektorin jäykkyydestä!
Aikuissosiaalityön päällikkö Henna Niiranen nimesi kuntoutusohjaajat Terhi Bäckmanin ja Päivi Laakson, työvalmentajat Harry Jahnssonin ja Nina Fussin sekä osallisuusvalmentaja Hannele Arlinin työryhmään suunnittelemaan etätyötoiminnan rungon.
– Onneksi meillä on pitkä tiimityön traditio. Nopeaa etenemistä auttoi myös se, että viime syksynä valmisteltiin kuntoutusohjauksen hyvinvointistartti, johon kuului tapaamisia eri teemojen ympärillä, kertoo Terhi Bäckman.
Esihenkilöiden kanssa sitten työstettiin prosessia niin, että saatiin hallinnolliset yksityiskohdat kuntoon.
Muutos vaikuttaa monien ammattilaisten työhön: työtoimintapaikkojen työnjohtajiin ja ohjaajiin, kuntouttavan työtoiminnan tiimin työvoimasuunnittelijoihin, osallisuusvalmentajiin, työvalmentajiin, kuntoutusohjaajiin, alueellisten aikuissosiaalityön tiimien työntekijöihin ja toimistopalveluiden väkeen sekä TYP:n ja TE-toimiston työntekijöiden työhön.
– Kaikki tekivät enemmän kuin parhaansa ja ylittivät itsensä. Merkittävää oli se, että esihenkilöiltä oli työssä vahva tuki, kiittelee Terhi Bäckman. Aikuissosiaalityön päällikkö ja esihenkilöt laativat uudet ohjeet yhteistyössä TEtoimiston kanssa.
Huhtikuussa sovittiin aikuissosiaalityön, TEtoimiston ja TYP:n johdon kesken toimintakäytännöistä. STM:n linjauksen mukaan asiakkaalla on oikeus etuuksiin myös etätyötoiminnan aikana.
Työtoimintapaikkojen johtajat käynnistivät etätyötoiminnan ja laittoivat pyörät pyörimään uusien suunnitelmien mukaan.
Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille on etäryhmiä tiistaista torstaihin. Tiistaisin ohjelmaa vetävät osallisuusvalmentajat, keskiviikkoisin kuntoutusohjaajat ja torstaisin työvalmentajat. Maanantaisin ja perjantaisin on pajapäivä, jolloin työtoimintapaikan ohjaajat tai valmentajat soittavat asiakkaalle. Ryhmäpuheluissa keskustellaan ja asiakkaat saavat myös tehtäviä.
– Asiakkaat arvostavat näitä palveluita, kertoo Terhi Bäckman.
Kuntoutusohjauksen etäkahvila toimii keskiviikkoisin. Käsiteltäviä teemoja ovat ravinto, liikkuminen, uni, hyvä mieli, talous tai päihteet.
– Ohjaajat lähettävät kutsulinkin Teams-palaveriin edellisenä päivänä. Aamulla kello 9–10 otetaan ilmoittautumisia vastaan, moikkaillaan ja kirjataan nimet ylös. Varsinainen ohjelma alkaa kello 10 ja teemaa käsitellään parin tunnin ajan. Välillä pidetään vartin tauko. Ennen puoltapäivää annetaan kotitehtävä, johon osallistujat vastaavat chatissa tai sähköpostilla kello 13–14.
Terhi Bäckman kertoo esimerkin päivästä, jolloin teemana oli hyvä mieli. Kotitehtävänä kuntoutujat työstivät yhteiselle virtuaaliselle Flinga-taululle koosteen siitä, mikä oli ilahduttanut tai millä saattoi ilahduttaa toista. Taululle kertyi mahtavia juttuja metsäretkistä, onnistuneesta Kela-hakemuksen teosta ja lempeästä sateesta. Jotkut kirjoittivat Flingaan tuotoksensa itse, toisten tuotokset kirjasi Terhi. Yksi kuntoutujista järjesti vastaukset teemoittaisiksi klustereiksi helpottamaan käsittelyä. Sähköpostin kautta jaettiin kuvia, runoja ja musiikkia.
Listoilla on vaihteleva määrä asiakkaita, ja etäkahvilaan on osallistunut kerta kerralta enemmän väkeä. Ensitapaamisessa oli 22 ihmistä ja kolme viikkoa myöhemmin 65 ja toukokuun puolivälissä jo 90.
Tuleeko raja vastaan? Nyt tarvitaan jo neljä ohjaaja huolehtimaan Teams-kokoontumisista.
Bäckman iloitsee siitä, että etätyöskentely on tuonut uuden näkökulman asiakkaisiin. Heidän luovuutensa ja osallistumisensa voimaannuttaa työntekijöitä.
– Asiakkailla on paljon tietoa ja osaamista, jota he voivat jakaa toisilleen ja työntekijöille. Keskustelu ja osallistuminen on kohteliasta ja hyvää, Bäckman toteaa.
– Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, koska etäkahvila tuo jotakin tekemistä päivisin. Rajoitukset ja eristäytyminen, turvavälien pitäminen alkavat rasittaa ja kesäkuun alku, jolloin lähitoiminta saattaa taas alkaa, on monelle liian kaukainen asia, kertoo Bäckman.
Terhi Bäckman näkee myös puutteita.
– Vaikka chatissa voi kommentoida elämäntilanteita, jää henkilökohtaisen kannattelemisen elementti ohueksi.
Ongelma on myös siinä, että kaikilla ei ole älypuhelimia, tietokoneita, tabletteja ja niihin nettiyhteyksiä. Onneksi pajapäiviin kaikilla on mahdollisuus osallistua.
– Kaikkiin asiakkaisiin ei ole saatu yhteyttä, emmekä tiedä miten heillä nyt menee. Elämänhallinta on saattanut hävitä ja entiset ahdistukset vaivata ja se tietenkin huolestuttaa.
Kristiina Koskiluoma
