Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen oli pettynyt, kun hallitus ei koronaviruspandemian poikkeusoloissa ryhtynyt toimiin lapsivaikutusten arvioimiseksi. Kiireeseen ei voi aina vedota. Päätöksiä lasten hyvinvointiin vaikuttavista koulujen sulkemisesta ja avaamisesta tehtiin pitkin kevättä.

 

 

Sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön jul­kai­sussa Kan­sal­li­sen lap­si­stra­te­gian oikeu­del­li­nen perusta (2020) tode­taan, että poik­keus­o­lo­jen aikai­set rajoi­tuk­set ja nii­den jäl­kei­set toi­met voi­vat mer­kit­tä­västi vai­kut­taa las­ten oikeuk­sien toteu­tu­mi­seen. Eri­tyi­sesti hei­kom­massa ase­massa ole­vien las­ten tilanne voi vaa­ran­tua merkittävästi.

Kou­lu­jen siir­ryt­tyä etä­ope­tuk­seen jul­ki­suu­dessa puhut­tiin lap­sista, joita koulu ei onnis­tu­nut tavoit­ta­maan. Varat­to­mien per­hei­den las­ten ravit­se­mus­ti­lan­teesta oltiin huo­lis­saan, kun kou­lu­ruo­kai­lun tur­vaama päi­vit­täi­nen ate­ria jäi heiltä puut­tu­maan. Myös päihde- ja mie­len­ter­vey­son­gel­mais­ten per­hei­den lap­sien hätä saat­toi jäädä piiloon.

Val­mius­laki otet­tin käyt­töön ilman vai­ku­tusar­vioin­teja. Hal­li­tuk­sen esi­tyk­sessä vedot­tiin kii­ree­seen, mitä Pek­ka­ri­nen pitää tuossa vai­heessa vielä perus­tel­tuna. Minis­te­riöissä ja valio­kun­nissa pyrit­tiin arvioi­maan seu­rauk­sia ole­massa ole­van tie­don varassa.

– Mutta ajan kuluessa olisi ollut mah­dol­li­suus orga­ni­soi­tua ja ryh­tyä pitem­mällä täh­täi­mellä arvioi­maan lapsivaikutuksia.

Valmistelun yhteydessä ei kuultu yhtäkään lapsiryhmää. Sen sijaan kuultiin etujärjestöjä.

Kun ope­tus- ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riössä sää­det­tiin kesän alussa etä­ope­tuk­sesta syk­syn osalta, lausun­to­kier­rok­selle tul­leessa hal­li­tuk­sen esi­tyk­sessä oli kyllä arvioitu vai­ku­tuk­sia lap­siin, mutta val­mis­te­lun yhtey­dessä ei ollut kuultu yhtä­kään lap­si­ryh­mää. Sen sijaan oli kuultu etujärjestöjä.

– Pidän ihmeel­li­senä, että las­ten arkeen näin kes­kei­sesti liit­ty­vissä hank­keissa ei lap­sia eikä nuo­ria ole kuultu. Se on oireel­lista, Pek­ka­ri­nen oudoksuu.

Lap­si­vai­ku­tus­ten arvioin­nilla tar­koi­te­taan eri­lais­ten pää­tös­ten ja toi­men­pi­tei­den yhtey­dessä teh­tä­vää lap­siin koh­dis­tu­vien vai­ku­tus­ten enna­koin­tia ja seurantaa.

– Lap­si­vai­ku­tus­ten arvioin­tiin ei osoi­teta riit­tä­viä hen­ki­lö­re­surs­seja tai osaa­mista. Mikäli se olisi laki­sää­tei­nen vel­voite, eri­lais­ten ins­ti­tuu­tioi­den olisi pakko resur­soida sitä paremmin.

Osataanko ajatella päätöksen vaikutuksia lapsiin?

Lap­sia­sia­val­tuu­tettu Elina Pek­ka­ri­sen mukaan teemme jat­ku­vasti pää­tök­siä, joi­den vai­ku­tuk­sia lap­siin emme osaa edes aja­tella. Kun kun­nissa suun­ni­tel­laan jouk­ko­lii­ken­ne­hank­keita, niitä val­mis­tel­lessa poh­di­taan hyvin vähän niistä aiheu­tu­via lapsivaikutuksia.

– Hank­kei­den toteu­dut­tua saa­te­taan­kin huo­mata, että lap­set eivät pää­se­kään har­ras­tuk­siinsa tai lap­si­per­heet pake­vat seu­dulta tai syn­ty­vys siellä romah­taa, Pek­ka­ri­nen kuvai­lee ongelmaa.

Jos kaa­voi­tuk­sen yhtey­dessä teh­täi­siin lap­si­vai­ku­tus­ten arviointi jo ennak­koon, niin sääs­tyi­simme ikä­viltä yllä­tyk­siltä. Turussa luo­vut­tiin viime vuonna jouk­ko­lii­ken­teen mak­su­jen koro­tuk­sesta, kun arvioin­nin kautta tuli ilmi, että koro­tus olisi ollut koh­tuu­ton las­ten ja nuor­ten arjen kannalta.

– Pie­net muu­tok­set voi­vat vai­kut­taa kiel­tei­sesti lap­si­väes­töön. Näi­den suo­rien vai­ku­tus­ten lisäksi meillä on pal­jon epä­suo­ria vai­ku­tuk­sia, jotka vai­kut­ta­vat välil­li­sesti lap­siin van­hem­pien arjen kautta.

Epä­suo­rat vai­ku­tuk­set liit­ty­vät usein työ­elä­mään. Kyse voi olla esi­mer­kiksi eri­lai­sista per­he­va­paista, sai­raus­pois­sao­loista, työ­ajan ja loma-aiko­jen järjestelyistä.

Lapsistrategiasta napakka raami

– Koro­na­pan­de­mia osoitti, että mei­dän olisi hel­pompi koor­di­noida lap­si­po­li­tiik­kaa ja arvioida lap­si­vai­ku­tuk­sia, jos meillä olisi kan­sal­li­nen napakka raami, Pek­ka­ri­nen sanoo.

YK:n lap­sen oikeuk­sien komi­tea suo­sit­teli jo vuonna 2011 Suo­mea laa­ti­maan lap­si­stra­te­gian lap­sen oikeuk­sien toi­meen­pa­noa var­ten. Hal­li­tus käyn­nisti yli kaksi vuotta sit­ten kan­sal­li­sen lap­si­stra­te­gian val­mis­te­lun. Oikeus­pe­rus­tai­nen poh­ja­työ aloi­tet­tiin viime vuo­den lopulla. Nykyi­nen hal­li­tus asetti keväällä par­la­men­taa­ri­sen komi­tean val­mis­te­le­maan strategiaa.

Asiakasraadit, lapsiparlamentit, nuorisovaltuustot ja oppilaskunnat ovat tärkeitä muotoja osallistua lapsivaikutusten arviointiin.

Lap­sen oikeuk­sien sopi­mus rati­fioi­tiin Suo­messa jo vuonna 1991. Lap­sen oikeuk­sien komi­tean mukaan suo­ma­lai­sessa lain­sää­dän­nössä lap­sen etuun ei vii­tata kat­ta­vasti, sitä ei ymmär­retä riit­tä­västi eikä sitä oteta huo­mioon pää­tök­sen­teossa. Lap­sen edun arvioi­mi­seksi on kehi­tetty mene­tel­miä eri­lais­ten pää­tös­ten lap­si­vai­ku­tus­ten arviointiin.

– Arvioin­tia ei kui­ten­kaan toteu­teta joh­don­mu­kai­sesti. Lain­val­mis­te­lussa se jäte­tään val­tao­sin koko­naan teke­mättä tai se teh­dään yli­mal­kai­sesti, Pek­ka­ri­nen toteaa.

Arvioin­tien puut­teel­li­suu­desta ovat tois­tu­vasti huo­maut­ta­neet niin lap­sia­sia­val­tuu­tettu kuin lapsi- ja per­he­jär­jes­töt­kin. Pek­ka­ri­sen mie­lestä tekeillä oleva lap­si­stra­te­giaa tulisi val­mis­tella rin­nak­kain hal­li­tus­oh­jel­maan sisäl­ty­vien sosi­aali- ja ter­veys­pal­ve­lui­den uudis­tuk­sen sekä sosi­aa­li­tur­van uudis­tuk­sen kanssa.

– Kun pal­ve­luja uudis­te­taan, niin lap­si­per­heet­hän ovat nii­den suu­rim­pia käyt­tä­jä­ryh­miä. Sosi­aa­li­tur­va­uu­dis­tus taas kos­ket­taa eten­kin pie­ni­tu­loi­sia ja vähä­va­rai­sia lapsiperheitä.

Lap­sia ja nuo­ria tulisi ottaa enem­män mukaan vai­ku­tus­ten arvioin­tiin. Näin mene­tel­tiin esi­mer­kiksi var­hais­kas­va­tus­la­kia val­mis­tel­taessa. Tär­keitä ovat myös edus­tuk­sel­li­sen osal­lis­tu­mi­sen muo­dot kuten asia­kas­raa­dit, lap­si­par­la­men­tit, nuo­ri­so­val­tuus­tot ja oppilaskunnat.

– Haa­voit­tu­vai­sessa ase­massa ole­vat lap­set ja nuo­ret pää­se­vät har­voin lausu­maan mie­li­pi­tei­tään. On jal­kau­dut­tava ja koh­dat­tava heitä hei­dän omissa arki­sissa ympä­ris­töis­sään. Lap­sia ja nuo­ria voi huo­mioida myös seu­raa­malla heille luon­teen­omai­sia aree­noita, net­tiä, somea ja pelimaailmaa.

Markku Tasala