Sananvapaudella viitataan yksilön vapauksiin, kansalaisoikeuksiin tai demokraattisen yhteiskunnan arvoihin. Sananvapauden taustalla on kuitenkin hyvin erilaisia yhteyksiä riippuen siitä, missä siitä puhutaan.

 

 

Sanan­va­paus on kes­kei­nen ihmi­soi­keus. Sillä puo­lus­te­taan kaik­kia muita oikeuk­sia. Ilman sanan­va­pautta me emme voisi hank­kia, vas­taa­not­taa ja levit­tää tie­toja yhteis­kun­nal­li­sista ongel­mista. Mutta sanaa voi­daan käyt­tää myös oikeuk­sien louk­kaa­mi­seen. Yksityisyyden suo­jaa, syr­jin­nän kiel­toa tai ihmi­sar­voa louk­kaa­vat ilmai­sut eivät kuulu sanan­va­pau­den pii­riin. Sananvapaus ei tar­koita sitä, että mitä tahansa saa sanoa. Sananvapauteen kuu­luu vas­tuu. Jokaisen kun­nia ja yksi­tyi­se­lämä on tur­vattu myös perus­tus­laissa. Kun kysy­mys on sanan­va­pau­den ja yksi­tyi­se­lä­män väli­sestä konflik­tista, oikeuk­sia jou­du­taan pun­nit­se­maan: kumpi oikeus on vah­vempi, kun ote­taan huo­mioon olo­suh­teet? Lisäksi sanan­va­pautta voi­daan rajata myös suh­teessa työ­elä­män sään­töi­hin ja yri­tys­ten ja orga­ni­saa­tioi­den oikeuk­siin, jol­loin sanan­va­paus ei koske asioita, jotka ovat salassa pidet­tä­viksi luokiteltuja.

Ilman sananvapautta me emme voisi hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja yhteiskunnallisista ongelmista.

Talentian ammat­tieet­ti­sessä oppaassa on todettu, että sosiaali­alan ammat­ti­hen­ki­lön osal­lis­tu­mi­nen jul­ki­seen kes­kus­te­luun on suo­ta­vaa. Tiedottaessaan ihmis­ten eli­no­lo­suh­teista ja sosi­aa­li­sista ongel­mista ammat­ti­hen­kilö har­kit­see etu­kä­teen, mitä mah­dol­li­sia vai­ku­tuk­sia tie­to­jen anta­mi­sella on asian­omais­ten ihmis­ten ja yhtei­sö­jen elä­mään. Ammattietiikan, loja­li­teet­ti­vel­vol­li­suu­den ja sanan­va­pau­den suhde perus­tuu koko­nai­sar­vioin­tiin, jossa on otet­tava huo­mioon asian yhteis­kun­nal­li­nen pai­noarvo, ammat­ti­hen­ki­lön asema ja hänen teh­tä­viensä luonne. Sananvapauden käy­töllä perus­oi­keu­tena vah­vis­te­taan asiak­kaan oikeuk­sien toteu­tu­mista ja ammat­tieet­ti­nen vel­vol­li­suus voi toteu­tua asiak­kaan puo­lesta puhu­mi­sena esi­mer­kiksi niissä tilan­teissa, joissa ammat­ti­hen­kilö jou­tuu työnsä yhtey­dessä koh­taa­maan toi­sille näky­mä­töntä raken­teel­lista eriar­voi­suutta tai epäeet­tistä päätöksentekoa.

Ilmoitusvelvollisuus tukee sananvapautta

Vuosikymmenessä suh­tau­tu­mi­nen sanan­va­pau­den käyt­töön on muut­tu­nut myön­tei­sem­mäksi. Perinteisen vai­kut­ta­mis­kei­non ”kir­joi­tan tästä epä­koh­dasta ylei­sön­osas­toon” rin­nalle on saatu uusia kana­via ammat­ti­hen­ki­lö­lain ammat­tieet­tis­ten vel­vol­li­suuk­sien (2016) ja uuden sosi­aa­li­huol­to­lain ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­den (2015) myötä. Muutosta tukee se, että sosi­aa­li­huol­to­laki tur­vaa epä­koh­dista ilmoit­ta­van ammat­ti­hen­ki­lön ja työyh­tei­sön ase­man kiel­tä­mällä vas­ta­toi­met ilmoit­ta­jaa koh­taan. Tarve ”jul­ki­siin pal­jas­tuk­siin” vai­kut­ta­mis­kei­nona on muut­tu­nut toissijaiseksi.

Sosiaalipalvelujen yksi­tyis­ty­mi­nen on tuo­nut sanan­va­pau­den käyt­töön uusia ele­ment­tejä. Jopa työ­so­pi­muk­sessa on lain­vas­tai­sesti saa­tettu rajoit­taa sanan­va­pautta perus­oi­keu­tena. Sananvapauden käy­tön on ilmei­sesti aja­teltu vaa­ran­ta­van lii­ke­toi­min­nan mai­netta ja vai­kut­ta­van hei­ken­tä­västi toi­min­taan mark­ki­noilla. Yksittäinen ammat­ti­hen­kilö jou­tuu toi­mi­maan omilla työ­mark­ki­noil­laan, ja jos­kus jän­nite asiak­kai­den tar­pei­siin liit­ty­vien sosiaali­alan arvo­jen, ammat­tieet­tis­ten vel­voit­tei­den ja työ­nan­ta­jaan koh­dis­tu­van loja­li­teet­ti­vel­voit­teen välillä voi muo­dos­tua koh­tuut­to­maksi. Totuuden puhu­mi­sen ja ammat­tieet­tis­ten vel­voit­tei­den nou­dat­ta­mi­sen hinta voi olla kova. On rea­lis­tista poh­tia ase­tel­maa kus­sa­kin yksit­täis­ti­lan­teessa ja ennen kaik­kea työyh­tei­sön ammat­tieet­ti­senä linjauksena.

Totuuden puhumisen ja ammattieettisten velvoitteiden noudattamisen hinta voi olla kova.

Myös sosi­aa­li­huol­lon ammat­ti­hen­ki­lönä toi­mi­van yri­tyk­sen joh­toa ja esi­mie­hiä kos­ket­ta­vat sosi­aa­li­huol­to­lain, asia­kas­lain ja ammat­ti­hen­ki­lö­lain vel­voit­teet toi­min­nan eet­ti­syy­destä ja asian­mu­kai­suu­desta. Ammattijärjestöön usein jäse­niltä tul­leina esi­merk­keinä ovat yksi­tyis­ten päi­vä­ko­tien hen­ki­lös­tön jat­ku­van ali­mi­toi­tuk­sen yllä­pi­tä­mi­nen, lap­sen tar­pei­den mukai­sen laki­sää­tei­sen pal­ve­lun puut­teel­li­nen toteu­tu­mi­nen lap­si­per­hei­den pal­ve­luissa tai laa­dun heik­kous sijais­huol­lon palveluissa.

Juridinen ja eet­ti­nen koko­nais­vas­tuu hämär­tyy, kun pal­ve­lu­jen laa­dun ensi­si­jai­nen lain­mu­kai­nen koko­nais­vas­tuu on tilaa­jalla eli kun­nalla ja kau­pun­gilla, kun var­si­nai­sen työn toteut­ta­jalle eli tuot­ta­jalle jää oma­val­vonta. Kuinka pii­lossa ja tur­vassa avoi­melta arvioin­nilta pal­ve­luja voi tuot­taa? Omavalvontasuunnitelmissa tulisi sopia näky­västi vas­tuista epä­koh­tien käsit­te­ly­pro­ses­sissa ja työn­te­ki­jöi­den oikeu­desta tuoda epä­koh­tia julki. Vastuun osalta tar­vi­taan myös uutta lain­sää­dän­töä, joka suo­jaa ilmoit­ta­jan aseman.

Sananvapauden käytöstä muistettavaa

  • Sananvapauden käyt­töön ei sosiaali­alalla voida suh­tau­tua samoin kuin muilla ammat­tia­loilla. Sosiaalialalla on sisään­ra­ken­nettu koko ajan läsnä oleva eet­ti­nen vel­vol­li­suus ja sosi­aa­li­nen oikeu­den­mu­kai­suus­nä­kö­kulma vai­kut­taa epäkohtiin.
  • Sosiaalialalla on raken­teel­li­seen sosi­aa­li­työ­hön liit­tyvä lain­sää­dän­nöl­li­nen vel­voite ker­toa jul­ki­sesti syr­ji­vistä ja eriar­vois­ta­vista meka­nis­meista sekä vai­kut­taa sor­ta­vaan poli­tiik­kaan ja päättäjiin.
  • Sosiaalialalla on yhteis­kun­ta­re­for­mis­ti­nen vel­voite muut­taa eriar­vois­ta­via käytäntöjä.
  • Sananvapaus ei ole vain työn­te­ki­jän ja joh­don työ­so­pi­mus­re­laa­tio, vaan sillä on ylei­sempi yhteis­kun­nal­li­nen merkitys.
  • Sananvapauden kiel­toa ei voi antaa etu­kä­teen. Ei ole lain­sää­dän­töä, jolla työ­an­taja voisi rajoit­taa sanan­va­pautta etukäteen
  • Vaientaminen tapah­tuu suh­tei­den hie­rar­kioi­den ja hal­lin­nan kei­noilla. Sitä toteu­te­taan kont­rol­loi­malla tie­don­kul­kua ja kes­kus­te­lu­ka­na­via, har­haut­ta­malla ja vii­väs­tyt­tä­mällä epä­koh­tien rat­kai­se­mista, häpäi­se­mällä ja mitä­töi­mällä epä­koh­tien pal­jas­ta­jaa, pelot­te­le­malla seu­rauk­sista ja ran­kai­se­malla epä­koh­dan pal­jas­ta­mis­pyr­ki­myk­sistä (Laura Tiitinen, 2019).
  • Viranomaistoiminta on jul­kista, ellei tie­toja ole erik­seen laissa sää­detty salassa pidettäviksi.
  • Työntekijän tai työyh­tei­sön jul­ki­nen kri­tiikki ei saa perus­tua vää­rään tie­toon. Mikäli syn­tyy eriä­viä näke­myk­siä tie­don paik­kan­sa­pi­tä­vyy­destä, ne arvioi­daan tuo­miois­tui­messa jälkikäteen.
  • Tiedolla tulee olla yleistä hyö­tyä pal­ve­leva tar­koi­tus, sanan­va­pautta ei saa käyt­tää hen­ki­lö­koh­tai­sen hyö­dyn, louk­kauk­sen tai kos­ton välineenä.
  • Työntekijät ja työyh­tei­söt saa­vat kri­ti­soida jul­ki­sesti mitoi­tuk­sia ja pal­ve­lui­hin liit­ty­viä puut­teita omalla nimel­lään. Työpaikalla epä­koh­dat on käsi­tel­tävä ensi­si­jai­sesti sisäi­sesti ilmoi­tus­vel­vol­li­suu­teen perus­tu­vana menet­te­lynä. Mikäli tilan­tee­seen ei saada kor­jausta, on oikeus ilmoit­taa asiasta alue­hal­lin­to­vi­ras­tolle (Kts. tar­kem­min ilmoitusvelvollisuusmenettely)
  • Epäasialliseen koh­te­luun ja työ­pai­kan ilma­pii­riin liit­ty­viin ongel­miin on käy­tössä lain mukai­nen työ­suo­je­luil­moi­tus, josta seu­raa työ­suo­je­lun viranomaisvalvonta.
  • Työyhteisön ammat­tieet­ti­nen vas­tuu ja avoin kes­kus­te­lu­kult­tuuri on ensisijainen.
  • Työpaikkatasolla on poh­dit­tava, onko kyseessä ensi­si­jai­sesti pal­ve­lun laa­tuun liit­tyvä vai työ­suo­je­lu­lain­sää­dän­töön liit­tyvä epä­kohta (hen­ki­lös­tön mitoi­tus, kuor­mi­tus, epä­asial­li­nen koh­telu, vaa­ro­jen arviointi, työ­suo­je­lun organisointi).

Alpo Heikkinen
eri­tyis­asian­tun­tija
Ammattieettisen lau­ta­kun­nan asiantuntijasihteeri
Talentia