Kaisa Yli­ruo­ka­nen. Kuva: Veikko Somer­puro

Yhä useampi lapsi Suo­messa elää köy­hyy­dessä. Tilas­to­kes­kuk­sen uusim­pien, vuo­den 2016 tulon­ja­ko­ti­las­to­jen mukaan heitä on reilu 100 000. Nämä lap­set eivät keiku Lin­nan­mäellä kesä­lo­milla tai har­rasta kal­lista, mutta aivoja kehit­tä­vää viu­lun­soit­toa – ellei sii­hen ole tul­lut myön­teistä toi­meen­tu­lo­tu­ki­pää­töstä.

Samaan aikaan vau­voja syn­tyy hälyt­tä­vän vähän, mikä vään­tää vinou­tu­nutta huol­to­suh­det­tamme enti­ses­tään vää­rään asen­toon. Siitä ei kan­nata syyt­tää nai­sia, vaan sitä poliit­tista tah­to­ti­laa, jolla on viety mel­kein vii­mei­set­kin per­heen­pe­rus­ta­mi­sen kan­nus­ti­met ja roh­kai­sut.

Lasten pitäminen köyhyydessä on typerää säästämistä.

Esi­merk­keinä olkoon lap­si­li­sien leik­kaus, päi­vä­ko­ti­ryh­mien pai­sut­ta­mi­nen, koko­päi­vä­hoi­don poisto työt­tö­mien lap­silta, per­he­va­paa­uu­dis­tuk­sen epä­on­nis­tu­mi­nen, nais­val­tais­ten alo­jen mata­la­palk­kai­suu­den sal­li­mi­nen ja nol­la­tun­ti­so­pi­muk­set ja nyt tuo­reena kehys­rii­hi­lah­jana alle 30-vuo­tiai­den työt­tö­mien mää­rä­ai­kais­ten työ­so­pi­mus­ten sal­li­mi­nen ilman mitään syytä.

Miten näillä rat­kai­suilla vähen­ne­tään lap­si­köy­hyyttä ja lisä­tään vau­voja?

Jos vau­vat lop­pu­vat ja ole­massa ole­vat­kin vain köyh­ty­vät ja jou­tu­vat kär­si­mään jo pie­nenä monin tavoin osat­to­muu­des­taan, miten mei­dän käy? Miten Suo­men käy? Huo­nosti, sen­hän tie­tää.

Kehi­tys on pysäy­tet­tävä. Tar­vit­semme vau­voja ja lap­semme tar­vit­se­vat hyvän lap­suu­den, jossa hei­dän van­hem­piensa voi­ma­va­roja ei kulu­teta lop­puun Hurs­tin valin­nan jonossa. Hal­li­tuk­sen on ryh­dyt­tävä toi­miin kii­reel­li­sesti. Hyvä kulma aloit­taa on esi­mer­kiksi perua kaikki ylle lis­taa­mani hei­ken­nyk­set ja hau­data ne loput, joista ei ole vielä uskal­lettu ker­toa. Lisä­vink­kejä muille toi­men­pi­teille saa var­masti lap­si­asian­val­tuu­te­tun toi­mis­tosta ja ammat­ti­jär­jestö Talen­tiasta.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen