Toivo on psyko­lo­gisen pääoman elementti, joka vaikuttaa työssä jaksa­miseen ja siihen sitou­tu­miseen. Jari Kylmä tutkii toivoa ja sen dynamiikkaa.

 

Tutkija Jari Kylmän mukaan toivoa täytyy ja kannattaa tutkia, koska toivo on ihmisen elämän
perus­voi­mavara ja suojaava tekijä, joka auttaa ihmistä suuntamaan katseensa eteenpäin. Toivo antaa ihmiselle vahvan luotta­muksen tunteen, että hän selviää koette­le­muk­sista.

− Toivo on aina olemassa ihmisen elämässä, vaikka sitä ei vaikeuksien keskellä huomai­sikaan,
Kylmä muistuttaa.

Epätoivo voi olla läsnä silloin, kun ihminen joutuu koette­le­musten eteen. Epätoi­vossa ihminen kadottaa tulevai­suuden perspek­tiivin. Mutta usein epätoivoon liittyy myös pyrkimys takaisin toivoon. Hän saattaa kokea, että ei ole mitään syytä jatkaa elämää.

Toivottomuus on ikään kuin piste, jossa ihminen on pohjalla.

Kylmä kertoo, että erilai­sissa tutki­muk­sissa on todettu, että toivot­to­muuden ulottu­vuuk­silla saattaa
olla yhteyttä fyysi­seenkin sairas­ta­vuuteen. Pitkään jatkunut toivot­tomuus liittyy myös itsemurhiin.
Toivo ei liity vain ääritun­teisiin vaan jokapäi­väiseen elämään, ja toivon vahvis­ta­minen on terveyden edistä­mistä.

Toivosta on tehty paljon tutki­muksia erityi­sesti terveys­tie­teissä, mutta toivoa on lisäksi tutkittu johta­mis­tie­teissä ja psyko­lo­giassa. Toivon ja toivot­to­muuden mittaa­mi­seenkin on kehitetty eri tieteiden alalla omat mitta­rinsa.
− Toivo on työhy­vin­voinnin kannalta merkittävä.

Toivo syntyy vuoro­vai­ku­tuk­sessa

Jos työntekijä kohtaa työssään asiakkaan toivot­to­muuden, hänen ei kannata yrittää kääntää sitä suoraan toivoksi, vaan hänen on otettava se ensin vastaan ja kyseltävä siitä. On tärkeää, että asiakas pystyy sanoit­tamaan tai muuten kuvaamaan omaa toivot­to­muuttaan. Kun toivot­to­muu­delle ja ahdis­tuk­selle on annettu riittä­västi tilaa ja niitä on käsitelty, pystytään löytämään tilaa myös myöntei­sille asioille.

− Tässä raken­netaan samalla luotta­musta asiakas­suh­teessa. Joskus voi vaatia useitakin tapaa­misia,
ennen kuin asiakas pystyy puhumaan toivot­to­muu­destaan.

Kylmä korostaa, että toivo tai toiveikkuus ei ole tahdo­na­lainen asia.

Asiakasta ei kannata yrittää ”taivutella” näkemään toivoa.

− Kannattaa mieluummin sanoa, että vaikka tilanne näyttää toivot­ta­malta, teemme yhdessä kaikkemme löytääk­semme ratkaisun siihen.

On tärkeää saada ihminen kokemaan, että häntä ei jätetä yksin. Kun hän näkee tilan­teensa toivot­tomana, on työnte­kijän kannettava toivoa hänen puolestaan. Työntekijä voi yrittää helpottaa asiakkaan oloa selvit­tä­mällä hänelle esimer­kiksi erilaisia etuuksia tai muita konkreet­tisia keinoja tilanteen ratkai­se­mi­seksi.

− Toivo syntyy nimenomaan vuoro­vai­ku­tuk­sessa, Kylmä painottaa.

Asiak­kaalta voi kysyä, mistä hän on yleensä saanut toivoa ja mitä se hänelle kaiken kaikkiaan merkitsee. Esimer­kiksi monilla masen­tu­neilla henki­löillä on taustalla aikai­sempia masen­nuse­pi­sodeja. Silloin kannattaa asiakkaan kanssa pohtia, mitä aikai­semmin tapahtui, kun toipu­minen alkoi.
− Joskus kun tätä kysytään, ihminen saattaa löytää elämästään sellaisia asioita, joita kannattaa nykyi­ses­säkin tilan­teessa alkaa vahvistaa.

Koeteltu toivo

Jotkut toivosta kirjoit­taneet näkevät, että toivo syntyy tilan­teessa, kun ihminen on vaarassa menettää toivon, eli toivot­to­muuden hetkellä.

− Se on mielestäni aika toivoton ajatus, koska jos ei ole ollut jonkin­laista suhdetta toivoon ennen koette­le­muksia, on sitä aika vaikea siinä tilan­teessa löytää, Kylmä huomauttaa.
Työnte­kijän kyky ottaa vastaan asiakkaan toivot­tomuus riippuu paljon siitä, millä tavoin hän on omassa elämässään joutunut ja kyennyt kokemaan toivot­to­muutta. Työnohjaus ja työto­ve­reiden kanssa asian jakaminen auttavat kohtaamaan asiak­kaiden toivot­to­muutta.

Jotta työntekijä voisi vahvistaa asiakkaan toivoa, hänellä täytyy itsellään olla sitä. Tutki­musten mukaan toivoa vahvis­tavat muun muassa henki­lö­koh­taisen elämän antamat voima­varat. Toivon dynamii­kassa ihmis­suh­teilla on erittäin suuri sija. Suhde voi olla jokin
muu: suhde Jumalaan, korkeampaan voimaan, uskomus­jär­jes­telmään tai suhde ylipäänsä johonkin.

Myös työyh­teisön ihmis­suhteet ovat oleel­lisia. On tärkeää, että työssä voidaan oikeasti jakaa asioita ja keskus­tella ongel­ma­koh­dista. Koulutus lisää valmiuksia toimia haasta­vissa tilan­teissa.

Kylmä korostaa työyh­teisön johta­misen merki­tystä. On tärkeää, että johtaja kohtaa empaat­ti­sesti ja arvos­ta­vasti työnte­kijät. Työhön annetuilla resurs­seilla viestitään, kuinka työtä arvos­tetaan ja onko se yhteis­kun­nal­li­sesti tärkeää.

− Jos ei anneta resursseja, se vie toivoa. Toivo on osittain ihmisen elämän­ko­ke­muksen myötä rakentuva voima. Kun toivo on joutunut jossakin vaiheessa uhatuksi, mutta ihminen on selvinnyt vaikeuk­sista ja kyennyt jatkamaan elämäänsä, on toivo saanut vahvis­tusta. Tällöin puhutaan koetel­lusta toivosta.
− En usko, että kärsimys jalostaa ihmistä, mutta siitä selviä­minen voi vahvistaa toivoa, Jari Kylmä sanoo.