Sipilän halli­tuksen ohjel­massa todettiin lakoni­sesti: toteu­tetaan perus­tu­lo­ko­keilu. Kokeiluun kohdistui alusta alkaen monen­laisia toiveita. Sosiaa­li­turvan raken­teiden yksin­ker­tais­ta­minen ja sen käsit­telyn automa­ti­soi­minen ovat  monien tavoi­te­lis­talla.

Jotkut haluavat poistaa kannus­tin­loukkuja, toiset lisätä osalli­suutta. Työmark­ki­noihin kuten työn tarjontaan ja työn kannus­teisiin halutaan vaikuttaa. Työlli­syyttä halutaan parantaa. Moni haluaisi myös puuttua tulon­jakoon ja kohentaa sosiaa­li­turvan minimi­tasoa, jonka alhai­suutta Suomessa Euroopan neuvos­tokin on kriti­soinut.

Takkia tavoiteltiin, mutta ehkä saadaan edes kukkaro.

Kokei­lu­mallia raken­netaan ja loppu­vuo­desta hallitus päättää, miten kokeilu lopulta toteutuu.

Päätoimittaja Kristiina Koskiluoma

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen

Ongel­maksi näyttää käyvän jälleen kerran se, että kokeiluun on varattu liian vähän rahaa. Rahat riittävät vain pieneen kokei­lu­joukkoon, jolloin kokeilun vaiku­tuksia ei pystytä luotet­ta­vasti arvioimaan. Kokeilu koskee vain vähim­mäis­toi­meen­tuloa. Asumistuet ja ansio­si­don­naiset
tuet jäävät ulkopuo­lelle. Perus­tulon taso uhkaa myös jäädä pieneksi, kun ehkä olisi haluttu tutkia, mikä vaikutus kannus­ta­vam­malla tuella olisi.

Kokeilun yksityis­koh­dista riippu­matta, sosiaa­lialan ammat­ti­lai­silla askar­ruttaa, miten  sosiaa­li­pal­ve­luita ja toimin­ta­ky­kynsä tukemista tarvit­sevat ohjau­tuvat palve­luihin perus­tu­lo­ko­kei­lussa. Vaarana on, että perustulo ei autakaan heitä, vaan heikentää heidän asemaansa. Takkia tavoi­teltiin, mutta ehkä saadaan edes kukkaro.

Kristiina Koski­luoma