Kun lähisuh­de­vä­ki­valta ei pääty eroon, vaan jatkuu eron jälkeisenä erias­teisena uhkailuna, on sillä vakavat seuraukset vainotun aikuisen elämään, mutta myös lapsiin.

 

Eron jälkeinen vaino on pitkään ollut ilkeä ilmiö, johon ei oikein ole osattu tarttua ja uhrit ovat joutuneet selviy­tymään yksin.

Valosta vainoon -teoksen esipu­heessa kerrotaan ”Ellasta”, joka pakeni väkival­taista ex-puoli­soaan paikka­kun­nalta toiselle jälkiään häivyttäen. Ella pyysi apua, kertoi tarinansa, mutta palve­lu­jär­jes­tel­mässä kerto­muksiin ei suhtau­duttu vakavasti. Seuraukset olivat kohta­lokkaat. Useiden vuosien pakoilun jälkeen entinen puoliso löysi Ellan ja surmasi hänet.

Seuraukset Ellan kohta­losta muistut­tavat Vilja Eerikan tapausta. Jos Vilja Eerika herätti huomaamaan lasten­suo­je­lutyön kipupisteet ja kehit­tä­misen paikat, Ellan kohtalo aloitti prosessin eron jälkeisen väkival­taisen vainon kohteeksi joutu­neiden autta­mi­seksi ja lainsää­dännön uudis­ta­mi­seksi.

Vainoa­minen krimi­na­li­soitiin Suomessa vuonna 2014. Itä-Suomen syyttä­jä­vi­raston erikois­syyttäjä Pia Mäenpää kertoo kirjan artik­ke­lissa, että lain voimas­saolon jälkeen rikosil­moi­tuksia vainosta on tehty vähintään kolmin­ker­tai­sesti odotuksiin nähden. Vuonna 2014 ilmoi­tuksia oli 656, vuonna 2015 niitä oli 680 ja vuoden 2016 kesäkuun loppuun mennessä 364 ilmoi­tusta.

Vainosta valoon -teos on kattava ja monipuo­linen kokonaisuus eron jälkeisen vainon tunnis­ta­miseen, katkaisuun ja uhrien tukeen. Teos auttaa ymmär­tämään vainon merki­tystä eri osapuolten näkökul­masta, jotta uhreja voitaisiin auttaa. Kirjan kustansi Ensi- ja turva­kotien liitto, ja se on osa laajaa Varjo-hanketta.

Kirjan ensim­mäi­sessä osassa valotetaan vainoa yhteis­kun­nallis-ammatil­lisena kysymyksenä. Toinen osa keskittyy siihen, miten vaino vaikuttaa eri osapuoliin − perheen lapsiin, vainot­tujen läheisiin. Tässä osassa Marjo Oinonen kirjoittaa, kuinka vainon kohteeksi voi joutua myös auttavat ammat­ti­laiset.

Ammatil­lisia inter­ven­tioita -osassa kerrotaan keinoista työta­pojen kehit­tä­mi­seksi. Miten arvioida vainon riskiä ja miten lapsen ja vanhempien kanssa voi työsken­nellä? Kirjoit­tajat myös esitte­levät Lontoossa kehitetyn hoito­mallin vainoajien kanssa työsken­telyyn. Sitä sovel­ta­malla tekijöiden on mahdol­lista muuttaa käytöstään. Tällainen työ on myös edellytys uhrin tehok­kaalle autta­mi­selle. Tämä lähtö­kohta on hyvin sosiaa­li­työl­linen.

Helena Jaakkola

Merja Laitinen, Jaana Kinnunen ja Riitta Hannus (toim.): Varjosta valoon. Eron jälkeisen vainon tunnis­ta­minen, katkaisu ja uhrien selviy­ty­misen tukeminen.  Ensi- ja turva­kotien liitto 2017.