Kun lähisuhdeväkivalta ei pääty eroon, vaan jatkuu eron jälkeisenä eriasteisena uhkailuna, on sillä vakavat seuraukset vainotun aikuisen elämään, mutta myös lapsiin.

 

Eron jäl­kei­nen vaino on pit­kään ollut ilkeä ilmiö, johon ei oikein ole osattu tart­tua ja uhrit ovat jou­tu­neet sel­viy­ty­mään yksin.

Valosta vai­noon ‑teok­sen esi­pu­heessa ker­ro­taan ”Ellasta”, joka pakeni väki­val­taista ex-puo­li­so­aan paik­ka­kun­nalta toi­selle jäl­ki­ään häi­vyt­täen. Ella pyysi apua, ker­toi tari­nansa, mutta pal­ve­lu­jär­jes­tel­mässä ker­to­muk­siin ei suh­tau­duttu vaka­vasti. Seu­rauk­set oli­vat koh­ta­lok­kaat. Usei­den vuo­sien pakoi­lun jäl­keen enti­nen puo­liso löysi Ellan ja sur­masi hänet.

Seu­rauk­set Ellan koh­ta­losta muis­tut­ta­vat Vilja Eeri­kan tapausta. Jos Vilja Eerika herätti huo­maa­maan las­ten­suo­je­lu­työn kipu­pis­teet ja kehit­tä­mi­sen pai­kat, Ellan koh­talo aloitti pro­ses­sin eron jäl­kei­sen väki­val­tai­sen vai­non koh­teeksi jou­tu­nei­den aut­ta­mi­seksi ja lain­sää­dän­nön uudistamiseksi.

Vai­noa­mi­nen kri­mi­na­li­soi­tiin Suo­messa vuonna 2014. Itä-Suo­men syyt­tä­jä­vi­ras­ton eri­kois­syyt­täjä Pia Mäen­pää ker­too kir­jan artik­ke­lissa, että lain voi­mas­sao­lon jäl­keen riko­sil­moi­tuk­sia vai­nosta on tehty vähin­tään kol­min­ker­tai­sesti odo­tuk­siin näh­den. Vuonna 2014 ilmoi­tuk­sia oli 656, vuonna 2015 niitä oli 680 ja vuo­den 2016 kesä­kuun lop­puun men­nessä 364 ilmoitusta.

Vai­nosta valoon ‑teos on kat­tava ja moni­puo­li­nen koko­nai­suus eron jäl­kei­sen vai­non tun­nis­ta­mi­seen, kat­kai­suun ja uhrien tukeen. Teos aut­taa ymmär­tä­mään vai­non mer­ki­tystä eri osa­puol­ten näkö­kul­masta, jotta uhreja voi­tai­siin aut­taa. Kir­jan kus­tansi Ensi- ja tur­va­ko­tien liitto, ja se on osa laa­jaa Varjo-hanketta.

Kir­jan ensim­mäi­sessä osassa valo­te­taan vai­noa yhteis­kun­nal­lis-amma­til­li­sena kysy­myk­senä. Toi­nen osa kes­kit­tyy sii­hen, miten vaino vai­kut­taa eri osa­puo­liin − per­heen lap­siin, vai­not­tu­jen lähei­siin. Tässä osassa Marjo Oino­nen kir­joit­taa, kuinka vai­non koh­teeksi voi jou­tua myös aut­ta­vat ammattilaiset.

Amma­til­li­sia inter­ven­tioita ‑osassa ker­ro­taan kei­noista työ­ta­po­jen kehit­tä­mi­seksi. Miten arvioida vai­non ris­kiä ja miten lap­sen ja van­hem­pien kanssa voi työs­ken­nellä? Kir­joit­ta­jat myös esit­te­le­vät Lon­toossa kehi­te­tyn hoi­to­mal­lin vai­noa­jien kanssa työs­ken­te­lyyn. Sitä sovel­ta­malla teki­jöi­den on mah­dol­lista muut­taa käy­tös­tään. Täl­lai­nen työ on myös edel­ly­tys uhrin tehok­kaalle aut­ta­mi­selle. Tämä läh­tö­kohta on hyvin sosiaalityöllinen.

Helena Jaak­kola

Merja Lai­ti­nen, Jaana Kin­nu­nen ja Riitta Han­nus (toim.): Var­josta valoon. Eron jäl­kei­sen vai­non tun­nis­ta­mi­nen, kat­kaisu ja uhrien sel­viy­ty­mi­sen tuke­mi­nen.  Ensi- ja tur­va­ko­tien liitto 2017.