Vaikka perhehoitajista on huutava pula, on sateenkaariperheiden osuus perhehoitajista Suomessa häviävän pieni moniin muihin maihin verrattuna.

 

 

Se kuitenkin tiede­tään, että yli puo­let sateenkaariper­heistä halu­aisi toimia kas­vat­ta­ji­na. Tätä kohtaan­to-ongel­maa ja ilmiöön liit­tyviä mui­ta rak­en­teel­lisia, sosi­aal­isia ja psykol­o­gisia kysymyk­siä yritetään parhail­laan ratkaista Sateenkaariper­heet ry:n Väriä per­he­hoitoon ‑han­kkeessa.

– Sateenkaarisi­jais­van­hem­muudelle ei ole lain­säädän­nöl­lisiä esteitä, mut­ta sateenkaariper­heil­lä saat­taa olla tietämät­tömyyt­tä ja arku­ut­ta ja he saat­ta­vat ajatel­la, että eivät voi toimia sijais­per­heenä, sanoo han­kkeen pro­jek­tipääl­likkö Hei­di Puusti­nen.

– On myös ollut tilantei­ta, jois­sa sateenkaariper­heet eivät ole päässeet sijais­van­hempi­en PRIDE-val­men­nuk­seen ja hei­dän on annet­tu ymmärtää, ettei heille ole käyt­töä.

Sosiaalityöntekijällä iso merkitys

Kodin ulkop­uolelle sijoitet­tu­ja lap­sia on Suomes­sa noin 18 000, ja heistä noin puo­let on sijoitet­tuna sijais­per­heisi­in. Per­he­hoito on las­ten­suo­jelu­lain mukaan laitoshoitoon näh­den ensisi­jainen lapsen sijaishuol­lon muo­to. Lap­si sijoite­taan laitoshuoltoon vain, jos lapsen sijaishuoltoa ei voi­da jär­jestää lapsen edun mukaises­ti riit­tävien tuk­i­toimien avul­la per­he­hoi­dos­sa tai muual­la.

Per­he­hoitoon pääsy riip­puu paljon kun­nas­ta ja sen päät­täjien tah­toti­las­ta. Toiset kun­nat sat­saa­vat per­he­hoitoon enem­män kuin toiset. Ongel­mana kuitenkin on, että per­heistä on jatku­va pula.

Vanhempien kanssa yhteistyö on sujunut mutkattomasti. He luottavat meihin.

Sateenkaarisi­jais­per­heitä ei Suomes­sa tilas­toi­da, mut­ta arvi­ol­ta heitä on noin promille kaik­ista sijais­per­heistä. Ver­rat­tuna esimerkik­si Yhdys­val­toi­hin vas­taa­va luku on 3 pros­ent­tia. Osa suo­ma­lai­sista sateenkaariper­heistä on Hei­di Puus­tisen mukaan toimin­ut sijais­per­heinä jo pitkään, ja osa on juuri valmis­tu­mas­sa han­kkeen yhtey­dessä jär­jeste­tys­tä PRIDE-val­men­nuk­ses­ta.

Val­men­nuk­sen jäl­keen uudet sijais­per­heet saa­vat usein ensim­mäiset sijoite­tut lapset jo muu­ta­mas­sa kuukaudessa, mut­ta tiedos­sa on, että monis­sa sateenkaarisi­jais­per­heis­sä lap­sia on odotet­tu yli vuosi tai jopa enem­män.

– Se ei tun­nu reilul­ta ja per­heet toivo­vatkin, että ainakaan ammat­ti­laisille ei tarvit­sisi vakuutel­la, kel­paako van­hempana, vaik­ka on vähem­mistöä, sanoo Puusti­nen.

Vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jä on Puus­tisen mielestä tärkeim­mässä roolis­sa, kun lapselle etsitään sopi­vaa sijais­per­het­tä.

– Tapaamis­tamme sosi­aal­i­työn­tek­i­jöistä val­taosa on suh­tau­tunut sateenkaariper­he­hoitoon myön­teis­es­ti ja ennakkolu­u­lot­tomasti. Sosi­aal­i­työn­tek­i­jän tieto­taidol­la ja kyvyl­lä lähteä viemään sateenkaariper­he­hoitoon sijoit­tamista määräti­etois­es­ti eteen­päin on erit­täin suuri merk­i­tys.

– Vaik­ka van­hem­mil­la olisi ennakkolu­u­lo­ja, olisi asi­as­ta hyvä kuitenkin rohkeasti puhua. Tiedos­sani on hyviä koke­muk­sia siitä, että kun on lähdet­ty tutus­tu­maan, on kohtaamisel­la saatu suhdet­ta raken­net­tua, vaik­ka van­hem­mil­la on ollut ennakkolu­u­lo­ja, Puusti­nen ker­too.

Kos­ka sijoitet­tavien las­ten van­hem­mat ovat 20–35-vuotiaita ja sitä ikäpolvea, joka on elänyt mon­i­naises­sa kult­tuuris­sa, ei heil­lä ole samal­la taval­la ennakkolu­u­lo­ja kuin ken­ties 20 vuot­ta sit­ten olisi ollut. Lapset eivät liioin kyseenalaista tai ihmettele per­in­teis­es­tä het­erop­er­he­mallista poikkeavaa sateenkaariper­het­tä.

Ihan tavallisia perheitä

Vuon­na 2018 alka­nut Väriä per­he­hoitoon ‑han­ke jatkuu vielä vuode 2020 ajan. Vuosi 2018 keski­tyt­ti­in lisäämään sateenkaariper­hei­den tietoa per­he­hoita­jak­si ryhtymis­es­tä ja rekry­toiti­in per­heitä PRIDE-val­men­nuk­seen. Lisäk­si eri toim­i­joiden kanssa on pohdit­tu per­he­hoidon rak­en­tei­ta ja per­he­hoidon mon­imuo­toisu­ut­ta. Seu­raavak­si on tarkoi­tus koulut­taa ammat­ti­laisia kohtaa­maan mon­i­naisu­ut­ta.

– Suomes­sa sijais­van­hem­muu­teen liit­tyy vielä ideaaliper­heen tavoitet­ta, mikä ei vas­taa sitä, mitä suo­ma­laiset per­heet oikeasti ovat, Puusti­nen sanoo.

Eri­ty­isiä syitä sateenkaariper­hei­den syr­jimiseen ei kuitenkaan ole, sil­lä sateenkaariper­heis­sä arki on ihan saman­laista kuin muis­sakin lap­siper­heis­sä: vils­ket­tä riit­tää ja maka­roni­laatikkoa kuluu. Tätä vahvis­taa myös psykolo­gian tohtorin Kia Aarnion tutkimus sateenkaariper­hei­den las­ten hyv­in­voin­nista, jos­sa osoit­tau­tui, että suurel­la enem­mistöl­lä sateenkaariper­hei­den lap­sista on iloinen mieliala ja hyvä ter­veys, aivan kuten myös val­taväestön lap­sil­la.

Lisäk­si sateenkaariper­hei­den van­hempi­en ja las­ten suh­teet ovat pääsään­töis­es­ti hyvät.

– Sosi­aalialan ammat­ti­laisil­ta toivon avoin­ta mieltä ja rohkeut­ta kysyä lisää. Meil­lä on jär­jestöken­täl­lä paljon osaamista, jota voi hyö­dyn­tää. Kaikkea ei tarvitse tietää, mut­ta omia tieto­jaan kan­nat­taa päivit­tää, sanoo Hei­di Puusti­nen.

Kaisa Yliruoka­nen