Vaikka perhehoitajista on huutava pula, on sateenkaariperheiden osuus perhehoitajista Suomessa häviävän pieni moniin muihin maihin verrattuna.

 

 

Se kui­ten­kin tie­de­tään, että yli puo­let sateen­kaa­ri­per­heistä haluaisi toi­mia kas­vat­ta­jina. Tätä koh­taanto-ongel­maa ja ilmi­öön liit­ty­viä muita raken­teel­li­sia, sosi­aa­li­sia ja psy­ko­lo­gi­sia kysy­myk­siä yri­te­tään par­hail­laan rat­kaista Sateen­kaa­ri­per­heet ry:n Väriä per­he­hoi­toon ‑hank­keessa.

– Sateen­kaa­ri­si­jais­van­hem­muu­delle ei ole lain­sää­dän­nöl­li­siä esteitä, mutta sateen­kaa­ri­per­heillä saat­taa olla tie­tä­mät­tö­myyttä ja arkuutta ja he saat­ta­vat aja­tella, että eivät voi toi­mia sijais­per­heenä, sanoo hank­keen pro­jek­ti­pääl­likkö Heidi Puus­ti­nen.

– On myös ollut tilan­teita, joissa sateen­kaa­ri­per­heet eivät ole pääs­seet sijais­van­hem­pien PRIDE-val­men­nuk­seen ja hei­dän on annettu ymmär­tää, ettei heille ole käyttöä.

Sosiaalityöntekijällä iso merkitys

Kodin ulko­puo­lelle sijoi­tet­tuja lap­sia on Suo­messa noin 18 000, ja heistä noin puo­let on sijoi­tet­tuna sijais­per­hei­siin. Per­he­hoito on las­ten­suo­je­lu­lain mukaan lai­tos­hoi­toon näh­den ensi­si­jai­nen lap­sen sijais­huol­lon muoto. Lapsi sijoi­te­taan lai­tos­huol­toon vain, jos lap­sen sijais­huol­toa ei voida jär­jes­tää lap­sen edun mukai­sesti riit­tä­vien tuki­toi­mien avulla per­he­hoi­dossa tai muualla.

Per­he­hoi­toon pääsy riip­puu pal­jon kun­nasta ja sen päät­tä­jien tah­to­ti­lasta. Toi­set kun­nat sat­saa­vat per­he­hoi­toon enem­män kuin toi­set. Ongel­mana kui­ten­kin on, että per­heistä on jat­kuva pula.

Vanhempien kanssa yhteistyö on sujunut mutkattomasti. He luottavat meihin.

Sateen­kaa­ri­si­jais­per­heitä ei Suo­messa tilas­toida, mutta arviolta heitä on noin pro­mille kai­kista sijais­per­heistä. Ver­rat­tuna esi­mer­kiksi Yhdys­val­toi­hin vas­taava luku on 3 pro­sent­tia. Osa suo­ma­lai­sista sateen­kaa­ri­per­heistä on Heidi Puus­ti­sen mukaan toi­mi­nut sijais­per­heinä jo pit­kään, ja osa on juuri val­mis­tu­massa hank­keen yhtey­dessä jär­jes­te­tystä PRIDE-valmennuksesta.

Val­men­nuk­sen jäl­keen uudet sijais­per­heet saa­vat usein ensim­mäi­set sijoi­te­tut lap­set jo muu­ta­massa kuu­kau­dessa, mutta tie­dossa on, että monissa sateen­kaa­ri­si­jais­per­heissä lap­sia on odo­tettu yli vuosi tai jopa enemmän.

– Se ei tunnu rei­lulta ja per­heet toi­vo­vat­kin, että aina­kaan ammat­ti­lai­sille ei tar­vit­sisi vakuu­tella, kel­paako van­hem­pana, vaikka on vähem­mis­töä, sanoo Puustinen.

Vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­kijä on Puus­ti­sen mie­lestä tär­keim­mässä roo­lissa, kun lap­selle etsi­tään sopi­vaa sijaisperhettä.

– Tapaa­mis­tamme sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä val­taosa on suh­tau­tu­nut sateen­kaa­ri­per­he­hoi­toon myön­tei­sesti ja ennak­ko­luu­lot­to­masti. Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän tie­to­tai­dolla ja kyvyllä läh­teä vie­mään sateen­kaa­ri­per­he­hoi­toon sijoit­ta­mista mää­rä­tie­toi­sesti eteen­päin on erit­täin suuri merkitys.

– Vaikka van­hem­milla olisi ennak­ko­luu­loja, olisi asiasta hyvä kui­ten­kin roh­keasti puhua. Tie­dos­sani on hyviä koke­muk­sia siitä, että kun on läh­detty tutus­tu­maan, on koh­taa­mi­sella saatu suh­detta raken­net­tua, vaikka van­hem­milla on ollut ennak­ko­luu­loja, Puus­ti­nen kertoo.

Koska sijoi­tet­ta­vien las­ten van­hem­mat ovat 20–35-vuotiaita ja sitä ikä­pol­vea, joka on elä­nyt moni­nai­sessa kult­tuu­rissa, ei heillä ole samalla tavalla ennak­ko­luu­loja kuin ken­ties 20 vuotta sit­ten olisi ollut. Lap­set eivät lii­oin kysee­na­laista tai ihmet­tele perin­tei­sestä hete­ro­per­he­mal­lista poik­kea­vaa sateenkaariperhettä.

Ihan tavallisia perheitä

Vuonna 2018 alka­nut Väriä per­he­hoi­toon ‑hanke jat­kuu vielä vuode 2020 ajan. Vuosi 2018 kes­ki­tyt­tiin lisää­mään sateen­kaa­ri­per­hei­den tie­toa per­he­hoi­ta­jaksi ryh­ty­mi­sestä ja rek­ry­toi­tiin per­heitä PRIDE-val­men­nuk­seen. Lisäksi eri toi­mi­joi­den kanssa on poh­dittu per­he­hoi­don raken­teita ja per­he­hoi­don moni­muo­toi­suutta. Seu­raa­vaksi on tar­koi­tus kou­lut­taa ammat­ti­lai­sia koh­taa­maan moninaisuutta.

– Suo­messa sijais­van­hem­muu­teen liit­tyy vielä ide­aa­li­per­heen tavoi­tetta, mikä ei vas­taa sitä, mitä suo­ma­lai­set per­heet oikeasti ovat, Puus­ti­nen sanoo.

Eri­tyi­siä syitä sateen­kaa­ri­per­hei­den syr­ji­mi­seen ei kui­ten­kaan ole, sillä sateen­kaa­ri­per­heissä arki on ihan saman­laista kuin muis­sa­kin lap­si­per­heissä: vils­kettä riit­tää ja maka­ro­ni­laa­tik­koa kuluu. Tätä vah­vis­taa myös psy­ko­lo­gian toh­to­rin Kia Aar­nion tut­ki­mus sateen­kaa­ri­per­hei­den las­ten hyvin­voin­nista, jossa osoit­tau­tui, että suu­rella enem­mis­töllä sateen­kaa­ri­per­hei­den lap­sista on iloi­nen mie­liala ja hyvä ter­veys, aivan kuten myös val­ta­väes­tön lapsilla.

Lisäksi sateen­kaa­ri­per­hei­den van­hem­pien ja las­ten suh­teet ovat pää­sään­töi­sesti hyvät.

– Sosi­aa­lia­lan ammat­ti­lai­silta toi­von avointa mieltä ja roh­keutta kysyä lisää. Meillä on jär­jes­tö­ken­tällä pal­jon osaa­mista, jota voi hyö­dyn­tää. Kaik­kea ei tar­vitse tie­tää, mutta omia tie­to­jaan kan­nat­taa päi­vit­tää, sanoo Heidi Puustinen.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen