Jokainen sosiaalialan ammattilainen tuntee tilanteen, kun asiakkaan kanssa ei oikein päästä eteenpäin. Tunnelma voi olla hieman jähmettynyt. Asiakas pälyilee käsiään ja vilkuilee kelloa, eikä kumpikaan saa sanottua niitä oikeita sanoja.

 

Lasten kanssa on jo pitkään käytetty erilaisia toimin­nal­lisia menetelmiä. On leikitty, pelattu ja kuviteltu. Aikuisten kanssa sen sijaan usein vain puhutaan. Ainakin vielä.

– Monella muulla alalla pelil­li­syyttä on paljon enemmän kuin sosiaa­lia­lalla, sanoo sosiaa­li­työn­tekijä, erikois­suun­nit­telija Tytti Hytti.

Hän kehittää aikuis­so­si­aa­li­työhön sovel­tuvia pelil­li­syyden ja leikil­li­syyden menetelmiä pääkau­pun­ki­seudun sosiaa­lialan osaamis­keskus Soccassa osana valta­kun­nal­lista Pro Sos ­-hanketta.

– Itse ajattelen, että pelil­li­syy­dessä sosiaa­li­työssä olisi mahdol­lisuus asiakkaan mukaan ottamiseen. Jos sosiaa­li­työn­te­ki­jäkin olisi pelaaja, voitaisiin rikkoa viran­omais­roolia ja käsitellä asioita yhdessä tutkai­le­malla, Tytti Hytti sanoo.

Peli antaa keskustelulle turvallisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet.

Peli antaa keskus­te­lulle turval­lisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet. Kaikille ei ole helppoa puhua henki­lö­koh­tai­sista asioistaan, saati sitten ongel­mistaan. Sopivan pelin avulla ne nousevat kuitenkin esille luonnostaan. Toimin­nal­lisuus luo puitteet keskus­te­lulle.

– Pelaa­minen on monelle tuttua ja luonnol­lista. Lisäksi on olemassa erita­soisia pelejä, joista osaan pääsee mukaan helposti. Kaikki eivät ole virkkaajia tai ruuan­lait­tajia. Pelaa­minen on sellaista, mihin on helpompaa ihmisten päästä mukaan, sanoo erikois­suun­nit­telija Pekko Kähkönen, joka toimii Tytti Hytin kehit­tä­jä­työ­parina Soccassa.

Peli ja leikki kietoutuvat yhteen

Aikuis­so­si­aa­lityön asiak­kaaksi ei tulla ilman ongelmia, ja taval­li­sesti ne ovat kietou­tuneet isoksi vyyhdeksi, jota yksin on hankala selvittää. Myös peleissä ratkotaan ongelmia, mutta siinä ohella kehit­tyvät ongel­man­rat­kai­su­tai­dotkin.

Lisäksi pelaa­minen ruokkii leikil­listä asennoi­tu­mis­tapaa ja voima­va­ra­kes­keistä ajattelua. Leikil­lisyys puolestaan on tutki­muk­sessa liitetty esimer­kiksi ahdis­tuk­sesta ja masen­nuk­sesta toipu­miseen ja luovaan ongelman­ ratkaisuun.

– Peleissä ollaan kuitenkin aktii­visia osallis­tujia. Pelaa­minen vaatii luovuutta ja heittäy­ty­mistä. Sosiaa­li­työn­tekijä voi esimer­kiksi Afrikan tähden kautta käydä läpi, mitkä ovat asiakkaan elämän rosvot ja timantit tai mistä hän on lähtenyt ja mihin hän menossa. Monissa peleissä on elämästä tuttua symbo­liikkaa ja tarinal­li­suutta, Tytti Hytti sanoo.

Pelissä voi turval­li­sesti kokeilla erilaisia mahdol­li­suuksia. Pelin ”taika­piiri” magic circle irrottaa pelaajan toiseen todel­li­suuteen, jossa on omat, pelissä sovitut säännöt.

Tässä suhteessa pelil­lisyys eroaa leikil­li­syy­destä. Leikki on yleensä vapaampaa ja luovempaa, kun taas peleissä on selkeät säännöt, joita kaikki noudat­tavat. Peleillä on myös selkeä alku ja loppu, mutta leikillä ei.

– Mielestäni pelil­lisyys ja leikil­lisyys kuitenkin liittyvät toisiinsa lähei­sesti, sanoo Mirka Oinonen, joka työsken­telee pelaa­misen kokemus­asian­tun­tijana Pekan ja Tytin kollegana.

Lisäksi hankkeessa työsken­telee osalli­suuden ja yhteis­tut­ki­juuden kokemus­asian­tun­tijana Yontale Gebre­negus.

– Toisaalta tutki­mustra­ditiot ovat olleet hyvin erilliset, sillä pelejä on tutkittu erityi­sesti media­tut­ki­muk­sessa ja leikil­li­syyttä varhais­kas­va­tuk­sessa, sanoo Oinonen.

Pelaaminen ruokkii leikillistä asennoitumistapaa ja voimavarakeskeistä ajattelua.

Leikil­li­syy­destä tulee helposti mieleen leikki, mutta sen voi nähdä myös laajemmin.

– Leikki on tapa toimia ja ajatella. Asiakas­työssä se voidaan nähdä uskal­luksena hypätä ja kokeilla jotain uutta, sanoo Pekko Kähkönen.

Leikki antaa myös työnte­ki­jöille. Se voi tuoda asiakas­pro­sessiin uutta tulokulmaa ja toisen­laiset näkökulmat voivat vähitellen parantaa palve­lujen laatua.

– Pelistä voi tulla esiin ihan muita kysymyksiä kuin mitä työntekijä olisi osannut kysyä, kertoo Hytti.

Jos asiakkaalla on peliongelma?

Aikuis­so­si­aa­li­työssä on asiak­kaita, joille itsessään pelaa­minen on ongelma. Heidän aikansa saattaa kulua suurelta osin digipelien parissa. Kannat­taako tämän ryhmän kanssa hyödyntää pelil­lisiä menetelmiä?

– Tässä tilan­teessa asiakas voi olla pelaa­mi­sessa asian­tuntija. Pelaa­minen voi ihan itsessään olla väline pelaa­mi­sesta keskus­teluun, sanoo Tytti Hytti.

Se antaa työnte­ki­jälle tilai­suuden oppia, jos hänellä ei vielä ole riittä­västi tietoa peleistä tai pelaa­mi­sesta. Työnte­kijän ennak­ko­luu­loton suhtau­tu­minen helpottaa samalla asiakkaan tilan­netta.

– Jos menet paljon pelaavana sosiaa­li­työn­te­kijän luokse, pelaa­mista ei tarvitse tällöin piilo­tella. Se ei ole kauhea demoni, joka pitää poistaa. Tärkeää on työnte­kijän ymmär­ryksen ja tiedon lisää­minen, jotta voidaan keskittyä varsi­naisiin ongelmiin eikä siihen yhteen harras­tukseen, joka ihmisellä on, Mirka Oinonen sanoo

Sosped säätiön Digipelirajat’on­ -hankkeen tutki­mus­kat­sauksen mukaan digipe­laa­jista noin 8 – 12 prosenttia on ongel­mal­li­sesti digipe­laavia tai digipe­li­riip­pu­vaisia. Usein ongelma voi kuitenkin alun perin olla aiheu­tunut jostain muusta kuin itse pelaa­mi­sesta. Esimer­kiksi yksinäi­syyteen ja viite­ryh­mästä syrjäy­ty­miseen saatetaan hakea apua peleistä. Toisaalta yksinäi­sellä voi olla pelimaa­il­massa oma sosiaa­linen verkos­tonsa.

– Pelaa­minen ei välttä­mättä ole tällaisen pelaajan kohdalla se, mistä sosiaa­li­työn­te­kijän kannattaa aloittaa ja sanoa, että ”nyt sulla on tämä ongelma ja kerron, miten se korjataan.” Ennemmin voi lähestyä asiaa niin, että pyytää asiakasta kertomaan pelaa­mi­sesta, sanoo Tytti Hytti.

Sopiiko se kaikille?

Leikil­liset ja pelil­liset menetelmät saattavat joskus herättää aikui­sissa vastus­tusta.

– Jos leikki vain repäistään konteks­tistaan mietti­mättä, mitä sillä tehdään, tulee monella aikui­sella vasta­reaktio, sanoo Pekko Kähkönen.

On mietittävä tarkkaan, millainen peli sopii mihinkin tilan­teeseen.

– Pelejä ei voida käyttää jokaisen asiakkaan kanssa ilman harkintaa, vaan pitää aina miettiä, päästäänkö asiakkaan kanssa pelil­lisen menetelmän avulla paremmin juttuun, Mirka Oinonen jatkaa.

Ketään ei pidä pakottaa pelaamaan tai leikkimään, mutta moni saattaa kuitenkin kokeilun jälkeen innostua.

Työsken­telyn pitää olla kunnioit­tavaa ja ihmisten on saatava itse päättää, mihin he haluavat osallistua. Ketään ei saa pakottaa ja olennaista on salliva ja rohkaiseva asenne, joka kannustaa kokei­lemaan.

– Pelil­li­syyttä ei kuitenkaan voi ottaa kaikkeen sosiaa­li­työhön mukaan. Esimer­kiksi kriisi­ti­lan­teisiin se ei sovellu, Tytti Hytti sanoo.

Milloin pelil­lisiä menetelmiä oikein kannat­taisi käyttää?

– Esimer­kiksi kun asiakkuus alkaa uutena tai joku tulee pitkän ajan jälkeen uudelleen asiak­kaaksi, pitää tehdä palve­lu­tarpeen arvioin­ ti ja selvittää, mistä on kyse. Voisiko siinä elämän­ti­lanteen selvi­tyk­sessä eri osa-­alueissa pelil­li­syyttä jotenkin hyödyntää, Hytti kysyy.

Hankkeessa yksi mahdol­lisuus onkin kehittää pelil­linen menetelmä, jonka avulla voidaan käydä läpi asiakkaan elämän­ta­rinaa. Se sopisi hyvin arviointiin, jossa käydään läpi elämän eri osa-­alueita.

– Arvioinnin lisäksi hyöty­pe­leillä voi olla käyttöä muutos­työssä niin yksilön kuin ryhmien kanssa. Tärkeää on myös kohtaa­minen ja vuoro­vai­kutus. Jotta ihminen lähtee puhu­ maan omista asioistaan, voivat leikil­liset ja pelil­liset menetelmät toimia jäänmur­tajina ja auttaa luotta­muksen luomi­sessa, Tytti Hytti sanoo.

Johdon tukea ja täydennyskoulutusta tarvitaan

Perus­toi­meen­tu­lotuen Kela-­siirron jälkeen aikuis­so­si­aa­lityön toimeen­tu­lo­tu­ki­kes­keisyys on vähen­tynyt. Samaan aikaan pelil­lisyys on digita­li­saation myötä lisään­tynyt toimin­taym­pä­ris­töis­sämme. Yhä useampi ihminen tarkkailee esimer­kiksi omaa kehoaan ja elämän­ta­pojaan erilaisten aktii­vi­suus­ran­nek­keiden ja mobii­liappien kautta. Miltä aikuis­so­si­aa­lityön tulevaisuus näyttää pelien osalta?

– Menetelmä on varmaankin nouseva, mutta se ei ehkä ole vielä kaikille se omin tapa tehdä sosiaa­li­työtä, sanoo Tytti Hytti.

Mahdol­li­suudet pelil­li­syyteen riippuvat myös siitä, miten aikuis­so­si­aa­lityö on kunnissa organi­soitu. Menetelmän hyödyn­tä­miseen tarvitaan täyden­nys­kou­lu­tusta ja johdon tukea. Usein vaaditaan muutosta toimin­ta­kult­tuuriin. Työnte­ki­jöiden pitää kokea, että tuki on olemassa ja pelil­li­syyteen kannus­tetaan. Ryhmä­työllä voidaan luoda lisää mahdol­li­suuksia menetelmän käytölle.

– Esimer­kiksi yhteis­tut­kijuus on yksi sosiaa­lityön piiristä lähtenyt ryhmätyön muoto, jota voidaan käyttää vaikut­ta­miseen ja raken­teel­liseen sosiaa­li­työhön. Yhteis­tut­ki­juu­dessa asiakkaat otetaan mukaan kehit­tämään palveluja ja tuodaan heidän äänensä esiin ryhmä­ muotoi­sesti, Tytti Hytti kertoo.

Kehit­tä­mis­hankkeen tärkeänä tehtävänä on tehdä vaikut­ta­mis­työtä, jotta pelil­lisiä menetelmiä rohkais­tut­taisiin kokei­lemaan. Toimin­ta­kult­tuurin muutos on avaina­se­massa. Asiakas­työssä on annettava itselleen lupa löytää itsestään leikil­linen puoli.

– Avain­juttu on siinä, että mitä vaan, vaikka Uno-­kortteja, voi käyttää asiakkaan kanssa. Se vaatii vain heittäy­ty­mistä ja ajattelua boksin ulkopuo­lelta, sanoo Pekko Kähkönen.

Kaisa Yliruo­kanen

Pro Sos -hanke on Euroopan sosiaa­li­ra­haston 1.8.2016 – 31.12.2018 ajalle rahoittama kahdeksan osahankkeen kokonaisuus, jolla vahvis­tetaan asiakas­läh­töistä ja vaikut­tavaa sosiaa­li­työtä maakun­nissa. Hankkeessa on mukana 7 sosiaa­lialan osaamis­kes­kusta, 95 kuntaa, Kunta­liitto ja Jyväs­kylän yliopisto/Kokkolan yliopis­to­keskus Chydenius. Pelil­lisyys ja leikil­lisyys aikuis­so­si­aa­li­työssä -osahank­keessa kehitetään leikil­li­syyden ja pelil­li­syyden elementtejä hyödyntävä sosiaa­lisen kuntou­tuksen toimin­ta­malli. 

 

Ruoka­kau­passa My Monopolyn pelin hinta on noin 40 euroa. Sen lisäksi kuluja voi tulla valokuvien tekemi­sestä. Kuva: Kaisa Yliruo­kanen

Asumistaitoja Monopolin parissa

Vapaan elämän asioita voi harjoitella myös pelaamalla. Joskus se saattaa olla luentoa parempi vaihtoehto.

 

Asumisen monopoli syntyi eräänä aamuna kolme vuotta sitten, kun Krimi­naa­li­huollon tukisäätiön Kritsin asumis­pal­ve­lu­koor­di­naattori Mia Juselius oli aamulla pitämässä luentoa asumi­sesta lyhytai­kais­van­geille Sininau­ha­säätiön Miikka Rautiaisen kanssa.

– Kuusi vankia kahdeksan hengen ryhmästä iski päänsä pöytään luennol­lamme. He eivät olleet kauhean innok­kaita. Se oli todel­linen pohja­no­teeraus, sanoo Mia Juselius.

My Monopoly sopii oman alueen palvelujärjestelmän oppimiseen, päihdetyöhön ja nuorten kanssa työskentelyyn.

Juselius alkoi silloisen koulut­ta­ja­pa­rinsa kanssa miettiä, miten koulu­tusta saisi elävöi­tettyä ja pidettyä ihmiset hereillä.

– Lyhytai­kai­silla vangeilla on usein oppimis­vai­keuksia, eivätkä asiat mene perille luennoi­malla. Näiden vankien elämä on monesti ollut myös aika risaista, he saattavat olla huonossa kunnossa eikä heillä välttä­mättä ole ollut päihtee­töntä aikaa sivii­lissä vuosi­kym­meniin. He ovet tippuneet kaikesta. Näistä lähtö­koh­dista syntyi idea pelistä.

Räätälöity My Monopoly

Mia Juselius on koulu­tuk­seltaan sosionomi (AMK) ja on ohjannut vankeja asuntoa­sia­oissa jo 12 vuotta. Krimi­naa­li­huollon tukisäätiön asumis­pal­ve­luohjaus on tarkoi­tettu asunn­ot­to­mille tai epäva­kaissa oloissa asuville vapau­tu­massa oleville vangeille.

Työssä raken­netaan toimivia polkuja vanki­lasta vapauteen yhteis­työssä vankilan, vangin ja kotikunnan tai muu asumista tarjoavan yhteis­työ­tahon välillä.

Katso videolta, miten asumisen monopolia pelataan. Asumisen monopolia saa myös lainata. Kysy lisää mia.juselius@krits.fi.

Vankila on hyvä keino pysäyttää mahdol­li­sesti jo pitkään jatkunut ongel­ma­kierre. Lyhytai­kais­vangit ovat usein vanki­lassa ollessaan parem­massa kunnossa kuin ovat olleet vuosi­kym­meniin. Vanki­lassa he ovat selvinpäin ja tavoi­tet­ta­vissa. Sivii­lissä heitä ei tavoiteta kovin helposti.

Monelle vangille asumisen asiat eivät ole tuttuja eikä heillä esimer­kiksi ole tietoa siitä, miten toimia, jos naapuri valittaa tai sähköt lakkaavat toimi­masta maksa­mat­toman lasku vuoksi. Ennen Mia Juselius käsitteli näitä asioita luennoi­malla, nyt hän pelaa vankien kanssa vankeja varten tehdyllä monopo­lilla.

– Monopoli valikoitui peliksi, koska se sopii niin hyvin aiheeseen kiinteis­töjen vuoksi. Monet vangeista ovat myös pelanneet monopolia. Ehkä se johtuu siitä, että useim­milla on lasten­suo­je­lu­lai­tos­taustaa ja siellä on pelattu sitä, Mia Juselius kertoo.

Asumis­pal­ve­luoh­jauk­sessa käytetty monopoli on raken­nettu asumiseen teemaan sopivaksi My Monopoly ­-pelistä. My Monopolia myydään vähit­täis­kau­poissa ja inter­ne­tissä, ja sen voi itse rakentaa teeman mukaan sopivaksi. Asumisen monopoli on tehty käytet­tä­väksi pääkau­pun­ki­seu­dulla, ja sitä pelaa­malla vangit oppivat tuntemaan myös tukipal­ve­lu­ver­kostoa, kuten velka­neu­vontaa ja Kelan palve­luita, asumisen käytännön asioiden lisäksi.

Vankien mieleen

Peli on yritetty pitää mahdol­li­simman yksin­ker­taisena ja siitä on pidetty kovasti. Kukaan vielä ole antanut kielteistä palau­tetta.

– Itse toimin pelissä kysyjänä ja tuomarina. Tarkoi­tuksena on pelata huumo­rilla ja rennolla meinin­gillä. Raha on pelissä mukana ja sitä kerätään. Yksi vangeista on aina rahas­ton­hoitaja ja jo siitä syntyy heti alussa keskus­telua, Mia Juselius kertoo.

Peliä pelataan 2 – 5 hengen joukkueissa, joten kenenkään ei tarvitse vastata kysymyksiin yksin. Asiat käydään läpi yhdessä keskus­tellen ja usein pelin myötä on päästy puhumaan myös sellai­sista henki­lö­koh­tai­sista asioista, joihin ei luennolla olisi päästy.

– Tämä on parempi tapa kuin luento ja uskon, että näin asiat jäävät hyvin mieleen. Peli myös rakentaa iloa ja luotta­musta ja vaikuttaa ryhmä­dy­na­miikkaan. Uskon, että pelaa­minen on lyömässä läpi kuntout­tavaa toimintaa tarjoa­vissa palve­luissa.

Kaisa Yliruo­kanen

Pelivinkkejä aikuissosiaalityöhön

Bingo-pelit erilaisiin keskus­te­lu­tee­moihin Perin­teinen bingo sopii käytet­tä­väksi monen­laisten keskus­telun apuvä­li­neeksi ja bingon voi itse muokata tarpeen mukai­seksi. Esimerkkinä kohtaa­mis­bingo.

Elämäni peli – Game of my life 16 – 19-vuotiaille nuorille
Visuaa­lisena novelli, jossa keskei­sessä roolissa on tarina ja pelaajan tekemät valinnat. Pelissä tehdään elämän­va­lintoja kodin, koulun ja vapaa-ajan tarinoissa.

eTyön­ha­kupeli
Netti- tai lautapeli, joka vahvistaa työnhaun ja työelämän tietoja ja taitoja.

Game of life -lautapeli
Jopa ruoka­kau­poista saata­vissa oleva peli, jossa pyritään elämään unelmien elämä. Pelissä pääsee muun muassa päättämään, jatkaako opintoja vai ei.

Kepeli-peli maahan­muut­tajien kotout­ta­miseen
Kepeli – Kotou­tu­mista kehol­li­silla ja pelil­li­sillä menetel­millä -hanke kehittää maahan­muut­ta­ja­ryhmien ohjaa­jille toimin­nal­lisia harjoit­teita, joilla voidaan vahvistaa maahan­muut­tajien yhteis­kun­ta­tie­toutta, hyvin­vointia ja suomen kieltä.

Motivaattori-sovellus alkoho­lin­käytön tarkkailuun
Helsingin Diako­nis­sa­lai­toksen, Aalto-yliopiston tieto­tek­niikan laitoksen ja Ehyt ry:n yhdessä kehittämä sovellus, jonka avulla voi seurata omaa alkoho­lin­käyt­töään.

Nestori Nurja­mieli -lautapeli mielen hyvin­voinnin tukemiseen
Mielen­ter­veys­seuran kehittämä peli rohkaisee (ikä)ihmisiä liikkumaan ja synnyttää oival­luksia siitä, miten pienillä teoilla voi vaikuttaa omaan fyysiseen ja psyyk­kiseen hyvin­vointiin.

Spiral-lautapeli mielen­ter­veys­kun­tou­tu­jille ja autismin kirjon nuorille
Pelissä kuntoutuja arvioi omaa toimin­ta­ky­kyään ja tunnistaa henki­lö­koh­taisia kehitys­koh­teitaan.

Hellblade Senias Story työnte­kijän oman osaamisen kehit­tä­miseen
Digipeli, joka tarjoaa kokemuksen siitä, millaista on olla psykoot­tinen.

Depression Quest
Interak­tii­vinen peli, jossa tarinaa eletään masen­tuneen henkilön näkökul­masta. Ei sovellu asiak­kaiden kanssa pelat­ta­vaksi.

Lydia
Tarina­poh­jainen seikkai­lupeli, jossa koetaan aikuisten alkoho­lismi lapsen silmin.

Perus­turva-agility
Sosiaa­li­työn­tekijä Otso Laaksamon kehittämä tukivii­dakkoa ironi­soiva peli, jossa pelaaja joutuu selviy­tymään byrokratian rattaissa.

Lisää pelejä on koottu Pelaten osalliseks -hankkeen pelika­ta­logiin.

Lähteet:
Tytti Hytin, Pekko Kähkösen ja Mirka Oinosen haastat­telun lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Hyper­me­dia­pro­fessori Frans Mäyrän luentoa 10.3.2017 Pelil­lisyys ja leikil­lisyys uuden­laisen vuoro­vai­ku­tuksen mahdol­lis­tajana sosiaa­li­työssä -seminaa­rissa sekä Leikil­lisyys ja pelil­lisyys -hankkeessa tehtyä kirjal­li­suus­kat­sausta.