Jokainen sosiaalialan ammattilainen tuntee tilanteen, kun asiakkaan kanssa ei oikein päästä eteenpäin. Tunnelma voi olla hieman jähmettynyt. Asiakas pälyilee käsiään ja vilkuilee kelloa, eikä kumpikaan saa sanottua niitä oikeita sanoja.

 

Lasten kanssa on jo pit­kään käy­tetty eri­lai­sia toi­min­nal­li­sia mene­tel­miä. On lei­kitty, pelattu ja kuvi­teltu. Aikuis­ten kanssa sen sijaan usein vain puhu­taan. Aina­kin vielä.

– Monella muulla alalla pelil­li­syyttä on pal­jon enem­män kuin sosi­aa­lia­lalla, sanoo sosi­aa­li­työn­te­kijä, eri­kois­suun­nit­te­lija Tytti Hytti.

Hän kehit­tää aikuis­so­si­aa­li­työ­hön sovel­tu­via pelil­li­syy­den ja lei­kil­li­syy­den mene­tel­miä pää­kau­pun­ki­seu­dun sosi­aa­lia­lan osaa­mis­kes­kus Soccassa osana val­ta­kun­nal­lista Pro Sos ­-han­ketta.

– Itse ajat­te­len, että pelil­li­syy­dessä sosi­aa­li­työssä olisi mah­dol­li­suus asiak­kaan mukaan otta­mi­seen. Jos sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­kin olisi pelaaja, voi­tai­siin rik­koa viran­omais­roo­lia ja käsi­tellä asioita yhdessä tut­kai­le­malla, Tytti Hytti sanoo.

Peli antaa keskustelulle turvallisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet.

Peli antaa kes­kus­te­lulle tur­val­li­sen muo­don ja tie­tyt sovi­tut raken­teet. Kai­kille ei ole help­poa puhua hen­ki­lö­koh­tai­sista asiois­taan, saati sit­ten ongel­mis­taan. Sopi­van pelin avulla ne nouse­vat kui­ten­kin esille luon­nos­taan. Toi­min­nal­li­suus luo puit­teet kes­kus­te­lulle.

– Pelaa­mi­nen on monelle tut­tua ja luon­nol­lista. Lisäksi on ole­massa eri­ta­soi­sia pelejä, joista osaan pää­see mukaan hel­posti. Kaikki eivät ole virk­kaa­jia tai ruu­an­lait­ta­jia. Pelaa­mi­nen on sel­laista, mihin on hel­pom­paa ihmis­ten päästä mukaan, sanoo eri­kois­suun­nit­te­lija Pekko Käh­kö­nen, joka toi­mii Tytti Hytin kehit­tä­jä­työ­pa­rina Soccassa.

Peli ja leikki kietoutuvat yhteen

Aikuis­so­si­aa­li­työn asiak­kaaksi ei tulla ilman ongel­mia, ja taval­li­sesti ne ovat kie­tou­tu­neet isoksi vyyh­deksi, jota yksin on han­kala sel­vit­tää. Myös peleissä rat­ko­taan ongel­mia, mutta siinä ohella kehit­ty­vät ongel­man­rat­kai­su­tai­dot­kin.

Lisäksi pelaa­mi­nen ruok­kii lei­kil­listä asen­noi­tu­mis­ta­paa ja voi­ma­va­ra­kes­keistä ajat­te­lua. Lei­kil­li­syys puo­les­taan on tut­ki­muk­sessa lii­tetty esi­mer­kiksi ahdis­tuk­sesta ja masen­nuk­sesta toi­pu­mi­seen ja luo­vaan ongelman­ rat­kai­suun.

– Peleissä ollaan kui­ten­kin aktii­vi­sia osal­lis­tu­jia. Pelaa­mi­nen vaa­tii luo­vuutta ja heit­täy­ty­mistä. Sosi­aa­li­työn­te­kijä voi esi­mer­kiksi Afri­kan täh­den kautta käydä läpi, mitkä ovat asiak­kaan elä­män ros­vot ja timan­tit tai mistä hän on läh­te­nyt ja mihin hän menossa. Monissa peleissä on elä­mästä tut­tua sym­bo­liik­kaa ja tari­nal­li­suutta, Tytti Hytti sanoo.

Pelissä voi tur­val­li­sesti kokeilla eri­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia. Pelin ”tai­ka­piiri” magic circle irrot­taa pelaa­jan toi­seen todel­li­suu­teen, jossa on omat, pelissä sovi­tut sään­nöt.

Tässä suh­teessa pelil­li­syys eroaa lei­kil­li­syy­destä. Leikki on yleensä vapaam­paa ja luo­vem­paa, kun taas peleissä on sel­keät sään­nöt, joita kaikki nou­dat­ta­vat. Peleillä on myös sel­keä alku ja loppu, mutta lei­killä ei.

– Mie­les­täni pelil­li­syys ja lei­kil­li­syys kui­ten­kin liit­ty­vät toi­siinsa lähei­sesti, sanoo Mirka Oino­nen, joka työs­ken­te­lee pelaa­mi­sen koke­mus­asian­tun­ti­jana Pekan ja Tytin kol­le­gana.

Lisäksi hank­keessa työs­ken­te­lee osal­li­suu­den ja yhteis­tut­ki­juu­den koke­mus­asian­tun­ti­jana Yon­tale Gebre­ne­gus.

– Toi­saalta tut­ki­mustra­di­tiot ovat olleet hyvin eril­li­set, sillä pelejä on tut­kittu eri­tyi­sesti media­tut­ki­muk­sessa ja lei­kil­li­syyttä var­hais­kas­va­tuk­sessa, sanoo Oino­nen.

Pelaaminen ruokkii leikillistä asennoitumistapaa ja voimavarakeskeistä ajattelua.

Lei­kil­li­syy­destä tulee hel­posti mie­leen leikki, mutta sen voi nähdä myös laa­jem­min.

– Leikki on tapa toi­mia ja aja­tella. Asia­kas­työssä se voi­daan nähdä uskal­luk­sena hypätä ja kokeilla jotain uutta, sanoo Pekko Käh­kö­nen.

Leikki antaa myös työn­te­ki­jöille. Se voi tuoda asia­kas­pro­ses­siin uutta tulo­kul­maa ja toi­sen­lai­set näkö­kul­mat voi­vat vähi­tel­len paran­taa pal­ve­lu­jen laa­tua.

– Pelistä voi tulla esiin ihan muita kysy­myk­siä kuin mitä työn­te­kijä olisi osan­nut kysyä, ker­too Hytti.

Jos asiakkaalla on peliongelma?

Aikuis­so­si­aa­li­työssä on asiak­kaita, joille itses­sään pelaa­mi­nen on ongelma. Hei­dän aikansa saat­taa kulua suu­relta osin digi­pe­lien parissa. Kan­nat­taako tämän ryh­män kanssa hyö­dyn­tää pelil­li­siä mene­tel­miä?

– Tässä tilan­teessa asia­kas voi olla pelaa­mi­sessa asian­tun­tija. Pelaa­mi­nen voi ihan itses­sään olla väline pelaa­mi­sesta kes­kus­te­luun, sanoo Tytti Hytti.

Se antaa työn­te­ki­jälle tilai­suu­den oppia, jos hänellä ei vielä ole riit­tä­västi tie­toa peleistä tai pelaa­mi­sesta. Työn­te­ki­jän ennak­ko­luu­lo­ton suh­tau­tu­mi­nen hel­pot­taa samalla asiak­kaan tilan­netta.

– Jos menet pal­jon pelaa­vana sosi­aa­li­työn­te­ki­jän luokse, pelaa­mista ei tar­vitse täl­löin pii­lo­tella. Se ei ole kau­hea demoni, joka pitää pois­taa. Tär­keää on työn­te­ki­jän ymmär­ryk­sen ja tie­don lisää­mi­nen, jotta voi­daan kes­kit­tyä var­si­nai­siin ongel­miin eikä sii­hen yhteen har­ras­tuk­seen, joka ihmi­sellä on, Mirka Oino­nen sanoo

Sos­ped sää­tiön Digipelirajat’on­ ‑hank­keen tut­ki­mus­kat­sauk­sen mukaan digi­pe­laa­jista noin 8–12 pro­sent­tia on ongel­mal­li­sesti digi­pe­laa­via tai digi­pe­li­riip­pu­vai­sia. Usein ongelma voi kui­ten­kin alun perin olla aiheu­tu­nut jos­tain muusta kuin itse pelaa­mi­sesta. Esi­mer­kiksi yksi­näi­syy­teen ja vii­te­ryh­mästä syr­jäy­ty­mi­seen saa­te­taan hakea apua peleistä. Toi­saalta yksi­näi­sellä voi olla peli­maa­il­massa oma sosi­aa­li­nen ver­kos­tonsa.

– Pelaa­mi­nen ei vält­tä­mättä ole täl­lai­sen pelaa­jan koh­dalla se, mistä sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kan­nat­taa aloit­taa ja sanoa, että ”nyt sulla on tämä ongelma ja ker­ron, miten se kor­ja­taan.” Ennem­min voi lähes­tyä asiaa niin, että pyy­tää asia­kasta ker­to­maan pelaa­mi­sesta, sanoo Tytti Hytti.

Sopiiko se kaikille?

Lei­kil­li­set ja pelil­li­set mene­tel­mät saat­ta­vat jos­kus herät­tää aikui­sissa vas­tus­tusta.

– Jos leikki vain repäis­tään kon­teks­tis­taan miet­ti­mättä, mitä sillä teh­dään, tulee monella aikui­sella vas­ta­reak­tio, sanoo Pekko Käh­kö­nen.

On mie­tit­tävä tark­kaan, mil­lai­nen peli sopii mihin­kin tilan­tee­seen.

– Pelejä ei voida käyt­tää jokai­sen asiak­kaan kanssa ilman har­kin­taa, vaan pitää aina miet­tiä, pääs­täänkö asiak­kaan kanssa pelil­li­sen mene­tel­män avulla parem­min jut­tuun, Mirka Oino­nen jat­kaa.

Ketään ei pidä pakottaa pelaamaan tai leikkimään, mutta moni saattaa kuitenkin kokeilun jälkeen innostua.

Työs­ken­te­lyn pitää olla kun­nioit­ta­vaa ja ihmis­ten on saa­tava itse päät­tää, mihin he halua­vat osal­lis­tua. Ketään ei saa pakot­taa ja olen­naista on sal­liva ja roh­kai­seva asenne, joka kan­nus­taa kokei­le­maan.

– Pelil­li­syyttä ei kui­ten­kaan voi ottaa kaik­keen sosi­aa­li­työ­hön mukaan. Esi­mer­kiksi krii­si­ti­lan­tei­siin se ei sovellu, Tytti Hytti sanoo.

Mil­loin pelil­li­siä mene­tel­miä oikein kan­nat­taisi käyt­tää?

– Esi­mer­kiksi kun asiak­kuus alkaa uutena tai joku tulee pit­kän ajan jäl­keen uudel­leen asiak­kaaksi, pitää tehdä pal­ve­lu­tar­peen arvioin­ ti ja sel­vit­tää, mistä on kyse. Voi­siko siinä elä­män­ti­lan­teen sel­vi­tyk­sessä eri osa-­alueissa pelil­li­syyttä joten­kin hyö­dyn­tää, Hytti kysyy.

Hank­keessa yksi mah­dol­li­suus onkin kehit­tää pelil­li­nen mene­telmä, jonka avulla voi­daan käydä läpi asiak­kaan elä­män­ta­ri­naa. Se sopisi hyvin arvioin­tiin, jossa käy­dään läpi elä­män eri osa-­alueita.

– Arvioin­nin lisäksi hyö­ty­pe­leillä voi olla käyt­töä muu­tos­työssä niin yksi­lön kuin ryh­mien kanssa. Tär­keää on myös koh­taa­mi­nen ja vuo­ro­vai­ku­tus. Jotta ihmi­nen läh­tee puhu­ maan omista asiois­taan, voi­vat lei­kil­li­set ja pelil­li­set mene­tel­mät toi­mia jään­mur­ta­jina ja aut­taa luot­ta­muk­sen luo­mi­sessa, Tytti Hytti sanoo.

Johdon tukea ja täydennyskoulutusta tarvitaan

Perus­toi­meen­tu­lo­tuen Kela-­siir­ron jäl­keen aikuis­so­si­aa­li­työn toi­meen­tu­lo­tu­ki­kes­kei­syys on vähen­ty­nyt. Samaan aikaan pelil­li­syys on digi­ta­li­saa­tion myötä lisään­ty­nyt toi­min­taym­pä­ris­töis­sämme. Yhä useampi ihmi­nen tark­kai­lee esi­mer­kiksi omaa keho­aan ja elä­män­ta­po­jaan eri­lais­ten aktii­vi­suus­ran­nek­kei­den ja mobii­liap­pien kautta. Miltä aikuis­so­si­aa­li­työn tule­vai­suus näyt­tää pelien osalta?

– Mene­telmä on var­maan­kin nouseva, mutta se ei ehkä ole vielä kai­kille se omin tapa tehdä sosi­aa­li­työtä, sanoo Tytti Hytti.

Mah­dol­li­suu­det pelil­li­syy­teen riip­pu­vat myös siitä, miten aikuis­so­si­aa­li­työ on kun­nissa orga­ni­soitu. Mene­tel­män hyö­dyn­tä­mi­seen tar­vi­taan täy­den­nys­kou­lu­tusta ja joh­don tukea. Usein vaa­di­taan muu­tosta toi­min­ta­kult­tuu­riin. Työn­te­ki­jöi­den pitää kokea, että tuki on ole­massa ja pelil­li­syy­teen kan­nus­te­taan. Ryh­mä­työllä voi­daan luoda lisää mah­dol­li­suuk­sia mene­tel­män käy­tölle.

– Esi­mer­kiksi yhteis­tut­ki­juus on yksi sosi­aa­li­työn pii­ristä läh­te­nyt ryh­mä­työn muoto, jota voi­daan käyt­tää vai­kut­ta­mi­seen ja raken­teel­li­seen sosi­aa­li­työ­hön. Yhteis­tut­ki­juu­dessa asiak­kaat ote­taan mukaan kehit­tä­mään pal­ve­luja ja tuo­daan hei­dän äänensä esiin ryhmä­ muo­toi­sesti, Tytti Hytti ker­too.

Kehit­tä­mis­hank­keen tär­keänä teh­tä­vänä on tehdä vai­kut­ta­mis­työtä, jotta pelil­li­siä mene­tel­miä roh­kais­tut­tai­siin kokei­le­maan. Toi­min­ta­kult­tuu­rin muu­tos on avai­na­se­massa. Asia­kas­työssä on annet­tava itsel­leen lupa löy­tää itses­tään lei­kil­li­nen puoli.

– Avain­juttu on siinä, että mitä vaan, vaikka Uno-­kort­teja, voi käyt­tää asiak­kaan kanssa. Se vaa­tii vain heit­täy­ty­mistä ja ajat­te­lua bok­sin ulko­puo­lelta, sanoo Pekko Käh­kö­nen.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen

Pro Sos ‑hanke on Euroo­pan sosi­aa­li­ra­has­ton 1.8.2016–31.12.2018 ajalle rahoit­tama kah­dek­san osa­hank­keen koko­nai­suus, jolla vah­vis­te­taan asia­kas­läh­töistä ja vai­kut­ta­vaa sosi­aa­li­työtä maa­kun­nissa. Hank­keessa on mukana 7 sosi­aa­lia­lan osaa­mis­kes­kusta, 95 kun­taa, Kun­ta­liitto ja Jyväs­ky­län yliopisto/Kokkolan yli­opis­to­kes­kus Chy­de­nius. Pelil­li­syys ja lei­kil­li­syys aikuis­so­si­aa­li­työssä ‑osa­hank­keessa kehi­te­tään lei­kil­li­syy­den ja pelil­li­syy­den ele­ment­tejä hyö­dyn­tävä sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen toi­min­ta­malli. 

 

Ruo­ka­kau­passa My Mono­po­lyn pelin hinta on noin 40 euroa. Sen lisäksi kuluja voi tulla valo­ku­vien teke­mi­sestä. Kuva: Kaisa Yli­ruo­ka­nen

Asumistaitoja Monopolin parissa

Vapaan elämän asioita voi harjoitella myös pelaamalla. Joskus se saattaa olla luentoa parempi vaihtoehto.

 

Asu­mi­sen mono­poli syn­tyi eräänä aamuna kolme vuotta sit­ten, kun Kri­mi­naa­li­huol­lon tuki­sää­tiön Krit­sin asu­mis­pal­ve­lu­koor­di­naat­tori Mia Juse­lius oli aamulla pitä­mässä luen­toa asu­mi­sesta lyhy­tai­kais­van­geille Sini­nau­ha­sää­tiön Miikka Rau­tiai­sen kanssa.

– Kuusi van­kia kah­dek­san hen­gen ryh­mästä iski päänsä pöy­tään luen­nol­lamme. He eivät olleet kau­hean innok­kaita. Se oli todel­li­nen poh­ja­no­tee­raus, sanoo Mia Juse­lius.

My Monopoly sopii oman alueen palvelujärjestelmän oppimiseen, päihdetyöhön ja nuorten kanssa työskentelyyn.

Juse­lius alkoi sil­loi­sen kou­lut­ta­ja­pa­rinsa kanssa miet­tiä, miten kou­lu­tusta saisi elä­vöi­tet­tyä ja pidet­tyä ihmi­set hereillä.

– Lyhy­tai­kai­silla van­geilla on usein oppi­mis­vai­keuk­sia, eivätkä asiat mene perille luen­noi­malla. Näi­den van­kien elämä on monesti ollut myös aika risaista, he saat­ta­vat olla huo­nossa kun­nossa eikä heillä vält­tä­mättä ole ollut päih­tee­töntä aikaa sivii­lissä vuo­si­kym­me­niin. He ovet tip­pu­neet kai­kesta. Näistä läh­tö­koh­dista syn­tyi idea pelistä.

Räätälöity My Monopoly

Mia Juse­lius on kou­lu­tuk­sel­taan sosio­nomi (AMK) ja on ohjan­nut van­keja asun­toa­sia­oissa jo 12 vuotta. Kri­mi­naa­li­huol­lon tuki­sää­tiön asu­mis­pal­ve­luoh­jaus on tar­koi­tettu asunn­ot­to­mille tai epä­va­kaissa oloissa asu­ville vapau­tu­massa ole­ville van­geille.

Työssä raken­ne­taan toi­mi­via pol­kuja van­ki­lasta vapau­teen yhteis­työssä van­ki­lan, van­gin ja koti­kun­nan tai muu asu­mista tar­joa­van yhteis­työ­ta­hon välillä.

Katso videolta, miten asumisen monopolia pelataan. Asumisen monopolia saa myös lainata. Kysy lisää mia.juselius@krits.fi.

Van­kila on hyvä keino pysäyt­tää mah­dol­li­sesti jo pit­kään jat­ku­nut ongel­ma­kierre. Lyhy­tai­kais­van­git ovat usein van­ki­lassa olles­saan parem­massa kun­nossa kuin ovat olleet vuo­si­kym­me­niin. Van­ki­lassa he ovat sel­vin­päin ja tavoi­tet­ta­vissa. Sivii­lissä heitä ei tavoi­teta kovin hel­posti.

Monelle van­gille asu­mi­sen asiat eivät ole tut­tuja eikä heillä esi­mer­kiksi ole tie­toa siitä, miten toi­mia, jos naa­puri valit­taa tai säh­köt lak­kaa­vat toi­mi­masta mak­sa­mat­to­man lasku vuoksi. Ennen Mia Juse­lius käsit­teli näitä asioita luen­noi­malla, nyt hän pelaa van­kien kanssa van­keja var­ten teh­dyllä mono­po­lilla.

– Mono­poli vali­koi­tui peliksi, koska se sopii niin hyvin aihee­seen kiin­teis­tö­jen vuoksi. Monet van­geista ovat myös pelan­neet mono­po­lia. Ehkä se joh­tuu siitä, että useim­milla on las­ten­suo­je­lu­lai­tos­taus­taa ja siellä on pelattu sitä, Mia Juse­lius ker­too.

Asu­mis­pal­ve­luoh­jauk­sessa käy­tetty mono­poli on raken­nettu asu­mi­seen tee­maan sopi­vaksi My Mono­poly ­-pelistä. My Mono­po­lia myy­dään vähit­täis­kau­poissa ja inter­ne­tissä, ja sen voi itse raken­taa tee­man mukaan sopi­vaksi. Asu­mi­sen mono­poli on tehty käy­tet­tä­väksi pää­kau­pun­ki­seu­dulla, ja sitä pelaa­malla van­git oppi­vat tun­te­maan myös tuki­pal­ve­lu­ver­kos­toa, kuten vel­ka­neu­von­taa ja Kelan pal­ve­luita, asu­mi­sen käy­tän­nön asioi­den lisäksi.

Vankien mieleen

Peli on yri­tetty pitää mah­dol­li­sim­man yksin­ker­tai­sena ja siitä on pidetty kovasti. Kukaan vielä ole anta­nut kiel­teistä palau­tetta.

– Itse toi­min pelissä kysy­jänä ja tuo­ma­rina. Tar­koi­tuk­sena on pelata huu­mo­rilla ja ren­nolla mei­nin­gillä. Raha on pelissä mukana ja sitä kerä­tään. Yksi van­geista on aina rahas­ton­hoi­taja ja jo siitä syn­tyy heti alussa kes­kus­te­lua, Mia Juse­lius ker­too.

Peliä pela­taan 2–5 hen­gen jouk­kueissa, joten kenen­kään ei tar­vitse vas­tata kysy­myk­siin yksin. Asiat käy­dään läpi yhdessä kes­kus­tel­len ja usein pelin myötä on päästy puhu­maan myös sel­lai­sista hen­ki­lö­koh­tai­sista asioista, joi­hin ei luen­nolla olisi päästy.

– Tämä on parempi tapa kuin luento ja uskon, että näin asiat jää­vät hyvin mie­leen. Peli myös raken­taa iloa ja luot­ta­musta ja vai­kut­taa ryh­mä­dy­na­miik­kaan. Uskon, että pelaa­mi­nen on lyö­mässä läpi kun­tout­ta­vaa toi­min­taa tar­joa­vissa pal­ve­luissa.

Kaisa Yli­ruo­ka­nen

Pelivinkkejä aikuissosiaalityöhön

Bingo-pelit eri­lai­siin kes­kus­te­lu­tee­moi­hin Perin­tei­nen bingo sopii käy­tet­tä­väksi monen­lais­ten kes­kus­te­lun apu­vä­li­neeksi ja bin­gon voi itse muo­kata tar­peen mukai­seksi. Esi­merk­kinä koh­taa­mis­bingo.

Elä­mäni peli – Game of my life 16–19-vuotiaille nuo­rille
Visu­aa­li­sena novelli, jossa kes­kei­sessä roo­lissa on tarina ja pelaa­jan teke­mät valin­nat. Pelissä teh­dään elä­män­va­lin­toja kodin, kou­lun ja vapaa-ajan tari­noissa.

eTyön­ha­ku­peli
Netti- tai lau­ta­peli, joka vah­vis­taa työn­haun ja työ­elä­män tie­toja ja tai­toja.

Game of life ‑lau­ta­peli
Jopa ruo­ka­kau­poista saa­ta­vissa oleva peli, jossa pyri­tään elä­mään unel­mien elämä. Pelissä pää­see muun muassa päät­tä­mään, jat­kaako opin­toja vai ei.

Kepeli-peli maa­han­muut­ta­jien kotout­ta­mi­seen
Kepeli – Kotou­tu­mista kehol­li­silla ja pelil­li­sillä mene­tel­millä ‑hanke kehit­tää maa­han­muut­ta­ja­ryh­mien ohjaa­jille toi­min­nal­li­sia har­joit­teita, joilla voi­daan vah­vis­taa maa­han­muut­ta­jien yhteis­kun­ta­tie­toutta, hyvin­voin­tia ja suo­men kieltä.

Moti­vaat­tori-sovel­lus alko­ho­lin­käy­tön tark­kai­luun
Hel­sin­gin Dia­ko­nis­sa­lai­tok­sen, Aalto-yli­opis­ton tie­to­tek­nii­kan lai­tok­sen ja Ehyt ry:n yhdessä kehit­tämä sovel­lus, jonka avulla voi seu­rata omaa alko­ho­lin­käyt­töään.

Nes­tori Nur­ja­mieli ‑lau­ta­peli mie­len hyvin­voin­nin tuke­mi­seen
Mie­len­ter­veys­seu­ran kehit­tämä peli roh­kai­see (ikä)ihmisiä liik­ku­maan ja syn­nyt­tää oival­luk­sia siitä, miten pie­nillä teoilla voi vai­kut­taa omaan fyy­si­seen ja psyyk­ki­seen hyvin­voin­tiin.

Spi­ral-lau­ta­peli mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jille ja autis­min kir­jon nuo­rille
Pelissä kun­tou­tuja arvioi omaa toi­min­ta­ky­ky­ään ja tun­nis­taa hen­ki­lö­koh­tai­sia kehi­tys­koh­tei­taan.

Hellblade Senias Story työn­te­ki­jän oman osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen
Digi­peli, joka tar­joaa koke­muk­sen siitä, mil­laista on olla psy­koot­ti­nen.

Depres­sion Quest
Inte­rak­tii­vi­nen peli, jossa tari­naa ele­tään masen­tu­neen hen­ki­lön näkö­kul­masta. Ei sovellu asiak­kai­den kanssa pelat­ta­vaksi.

Lydia
Tari­na­poh­jai­nen seik­kai­lu­peli, jossa koe­taan aikuis­ten alko­ho­lismi lap­sen sil­min.

Perus­turva-agi­lity
Sosi­aa­li­työn­te­kijä Otso Laak­sa­mon kehit­tämä tuki­vii­dak­koa iro­ni­soiva peli, jossa pelaaja jou­tuu sel­viy­ty­mään byro­kra­tian rat­taissa.

Lisää pelejä on koottu Pela­ten osal­li­seks ‑hank­keen peli­ka­ta­lo­giin.

Läh­teet:
Tytti Hytin, Pekko Käh­kö­sen ja Mirka Oino­sen haas­tat­te­lun lisäksi jutussa on käy­tetty läh­teenä Hyper­me­dia­pro­fes­sori Frans Mäy­rän luen­toa 10.3.2017 Pelil­li­syys ja lei­kil­li­syys uuden­lai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen mah­dol­lis­ta­jana sosi­aa­li­työssä ‑semi­naa­rissa sekä Lei­kil­li­syys ja pelil­li­syys ‑hank­keessa teh­tyä kir­jal­li­suus­kat­sausta.