Jokainen sosiaalialan ammattilainen tuntee tilanteen, kun asiakkaan kanssa ei oikein päästä eteenpäin. Tunnelma voi olla hieman jähmettynyt. Asiakas pälyilee käsiään ja vilkuilee kelloa, eikä kumpikaan saa sanottua niitä oikeita sanoja.

 

Lasten kanssa on jo pit­kään käy­tetty eri­lai­sia toi­min­nal­li­sia mene­tel­miä. On lei­kitty, pelattu ja kuvi­teltu. Aikuisten kanssa sen sijaan usein vain puhu­taan. Ainakin vielä.

– Monella muulla alalla pelil­li­syyttä on pal­jon enem­män kuin sosiaali­alalla, sanoo sosi­aa­li­työn­te­kijä, eri­kois­suun­nit­te­lija Tytti Hytti.

Hän kehit­tää aikuis­so­si­aa­li­työ­hön sovel­tu­via pelil­li­syy­den ja lei­kil­li­syy­den mene­tel­miä pää­kau­pun­ki­seu­dun sosiaali­alan osaa­mis­kes­kus Soccassa osana val­ta­kun­nal­lista Pro Sos -hanketta.

– Itse ajat­te­len, että pelil­li­syy­dessä sosi­aa­li­työssä olisi mah­dol­li­suus asiak­kaan mukaan otta­mi­seen. Jos sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­kin olisi pelaaja, voi­tai­siin rik­koa viran­omais­roo­lia ja käsi­tellä asioita yhdessä tut­kai­le­malla, Tytti Hytti sanoo.

Peli antaa keskustelulle turvallisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet.

Peli antaa kes­kus­te­lulle tur­val­li­sen muo­don ja tie­tyt sovi­tut raken­teet. Kaikille ei ole help­poa puhua hen­ki­lö­koh­tai­sista asiois­taan, saati sit­ten ongel­mis­taan. Sopivan pelin avulla ne nouse­vat kui­ten­kin esille luon­nos­taan. Toiminnallisuus luo puit­teet keskustelulle.

– Pelaaminen on monelle tut­tua ja luon­nol­lista. Lisäksi on ole­massa eri­ta­soi­sia pelejä, joista osaan pää­see mukaan hel­posti. Kaikki eivät ole virk­kaa­jia tai ruu­an­lait­ta­jia. Pelaaminen on sel­laista, mihin on hel­pom­paa ihmis­ten päästä mukaan, sanoo eri­kois­suun­nit­te­lija Pekko Kähkönen, joka toi­mii Tytti Hytin kehit­tä­jä­työ­pa­rina Soccassa.

Peli ja leikki kietoutuvat yhteen

Aikuissosiaalityön asiak­kaaksi ei tulla ilman ongel­mia, ja taval­li­sesti ne ovat kie­tou­tu­neet isoksi vyyh­deksi, jota yksin on han­kala sel­vit­tää. Myös peleissä rat­ko­taan ongel­mia, mutta siinä ohella kehit­ty­vät ongelmanratkaisutaidotkin.

Lisäksi pelaa­mi­nen ruok­kii lei­kil­listä asen­noi­tu­mis­ta­paa ja voi­ma­va­ra­kes­keistä ajat­te­lua. Leikillisyys puo­les­taan on tut­ki­muk­sessa lii­tetty esi­mer­kiksi ahdis­tuk­sesta ja masen­nuk­sesta toi­pu­mi­seen ja luo­vaan ongelman­ rat­kai­suun.

– Peleissä ollaan kui­ten­kin aktii­vi­sia osal­lis­tu­jia. Pelaaminen vaa­tii luo­vuutta ja heit­täy­ty­mistä. Sosiaalityöntekijä voi esi­mer­kiksi Afrikan täh­den kautta käydä läpi, mitkä ovat asiak­kaan elä­män ros­vot ja timan­tit tai mistä hän on läh­te­nyt ja mihin hän menossa. Monissa peleissä on elä­mästä tut­tua sym­bo­liik­kaa ja tari­nal­li­suutta, Tytti Hytti sanoo.

Pelissä voi tur­val­li­sesti kokeilla eri­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia. Pelin ”tai­ka­piiri” magic circle irrot­taa pelaa­jan toi­seen todel­li­suu­teen, jossa on omat, pelissä sovi­tut säännöt.

Tässä suh­teessa pelil­li­syys eroaa lei­kil­li­syy­destä. Leikki on yleensä vapaam­paa ja luo­vem­paa, kun taas peleissä on sel­keät sään­nöt, joita kaikki nou­dat­ta­vat. Peleillä on myös sel­keä alku ja loppu, mutta lei­killä ei.

– Mielestäni pelil­li­syys ja lei­kil­li­syys kui­ten­kin liit­ty­vät toi­siinsa lähei­sesti, sanoo Mirka Oinonen, joka työs­ken­te­lee pelaa­mi­sen koke­mus­asian­tun­ti­jana Pekan ja Tytin kollegana.

Lisäksi hank­keessa työs­ken­te­lee osal­li­suu­den ja yhteis­tut­ki­juu­den koke­mus­asian­tun­ti­jana Yontale Gebrenegus.

– Toisaalta tut­ki­mustra­di­tiot ovat olleet hyvin eril­li­set, sillä pelejä on tut­kittu eri­tyi­sesti media­tut­ki­muk­sessa ja lei­kil­li­syyttä var­hais­kas­va­tuk­sessa, sanoo Oinonen.

Pelaaminen ruokkii leikillistä asennoitumistapaa ja voimavarakeskeistä ajattelua.

Leikillisyydestä tulee hel­posti mie­leen leikki, mutta sen voi nähdä myös laajemmin.

– Leikki on tapa toi­mia ja aja­tella. Asiakastyössä se voi­daan nähdä uskal­luk­sena hypätä ja kokeilla jotain uutta, sanoo Pekko Kähkönen.

Leikki antaa myös työn­te­ki­jöille. Se voi tuoda asia­kas­pro­ses­siin uutta tulo­kul­maa ja toi­sen­lai­set näkö­kul­mat voi­vat vähi­tel­len paran­taa pal­ve­lu­jen laatua.

– Pelistä voi tulla esiin ihan muita kysy­myk­siä kuin mitä työn­te­kijä olisi osan­nut kysyä, ker­too Hytti.

Jos asiakkaalla on peliongelma?

Aikuissosiaalityössä on asiak­kaita, joille itses­sään pelaa­mi­nen on ongelma. Heidän aikansa saat­taa kulua suu­relta osin digi­pe­lien parissa. Kannattaako tämän ryh­män kanssa hyö­dyn­tää pelil­li­siä menetelmiä?

– Tässä tilan­teessa asia­kas voi olla pelaa­mi­sessa asian­tun­tija. Pelaaminen voi ihan itses­sään olla väline pelaa­mi­sesta kes­kus­te­luun, sanoo Tytti Hytti.

Se antaa työn­te­ki­jälle tilai­suu­den oppia, jos hänellä ei vielä ole riit­tä­västi tie­toa peleistä tai pelaa­mi­sesta. Työntekijän ennak­ko­luu­lo­ton suh­tau­tu­mi­nen hel­pot­taa samalla asiak­kaan tilannetta.

– Jos menet pal­jon pelaa­vana sosi­aa­li­työn­te­ki­jän luokse, pelaa­mista ei tar­vitse täl­löin pii­lo­tella. Se ei ole kau­hea demoni, joka pitää pois­taa. Tärkeää on työn­te­ki­jän ymmär­ryk­sen ja tie­don lisää­mi­nen, jotta voi­daan kes­kit­tyä var­si­nai­siin ongel­miin eikä sii­hen yhteen har­ras­tuk­seen, joka ihmi­sellä on, Mirka Oinonen sanoo

Sosped sää­tiön Digipelirajat’on­ ‑hank­keen tut­ki­mus­kat­sauk­sen mukaan digi­pe­laa­jista noin 8–12 pro­sent­tia on ongel­mal­li­sesti digi­pe­laa­via tai digi­pe­li­riip­pu­vai­sia. Usein ongelma voi kui­ten­kin alun perin olla aiheu­tu­nut jos­tain muusta kuin itse pelaa­mi­sesta. Esimerkiksi yksi­näi­syy­teen ja vii­te­ryh­mästä syr­jäy­ty­mi­seen saa­te­taan hakea apua peleistä. Toisaalta yksi­näi­sellä voi olla peli­maa­il­massa oma sosi­aa­li­nen verkostonsa.

– Pelaaminen ei vält­tä­mättä ole täl­lai­sen pelaa­jan koh­dalla se, mistä sosi­aa­li­työn­te­ki­jän kan­nat­taa aloit­taa ja sanoa, että ”nyt sulla on tämä ongelma ja ker­ron, miten se kor­ja­taan.” Ennemmin voi lähes­tyä asiaa niin, että pyy­tää asia­kasta ker­to­maan pelaa­mi­sesta, sanoo Tytti Hytti.

Sopiiko se kaikille?

Leikilliset ja pelil­li­set mene­tel­mät saat­ta­vat jos­kus herät­tää aikui­sissa vastustusta.

– Jos leikki vain repäis­tään kon­teks­tis­taan miet­ti­mättä, mitä sillä teh­dään, tulee monella aikui­sella vas­ta­reak­tio, sanoo Pekko Kähkönen.

On mie­tit­tävä tark­kaan, mil­lai­nen peli sopii mihin­kin tilanteeseen.

– Pelejä ei voida käyt­tää jokai­sen asiak­kaan kanssa ilman har­kin­taa, vaan pitää aina miet­tiä, pääs­täänkö asiak­kaan kanssa pelil­li­sen mene­tel­män avulla parem­min jut­tuun, Mirka Oinonen jatkaa.

Ketään ei pidä pakottaa pelaamaan tai leikkimään, mutta moni saattaa kuitenkin kokeilun jälkeen innostua.

Työskentelyn pitää olla kun­nioit­ta­vaa ja ihmis­ten on saa­tava itse päät­tää, mihin he halua­vat osal­lis­tua. Ketään ei saa pakot­taa ja olen­naista on sal­liva ja roh­kai­seva asenne, joka kan­nus­taa kokeilemaan.

– Pelillisyyttä ei kui­ten­kaan voi ottaa kaik­keen sosi­aa­li­työ­hön mukaan. Esimerkiksi krii­si­ti­lan­tei­siin se ei sovellu, Tytti Hytti sanoo.

Milloin pelil­li­siä mene­tel­miä oikein kan­nat­taisi käyttää?

– Esimerkiksi kun asiak­kuus alkaa uutena tai joku tulee pit­kän ajan jäl­keen uudel­leen asiak­kaaksi, pitää tehdä pal­ve­lu­tar­peen arvioin­ ti ja sel­vit­tää, mistä on kyse. Voisiko siinä elä­män­ti­lan­teen sel­vi­tyk­sessä eri osa-­alueissa pelil­li­syyttä joten­kin hyö­dyn­tää, Hytti kysyy.

Hankkeessa yksi mah­dol­li­suus onkin kehit­tää pelil­li­nen mene­telmä, jonka avulla voi­daan käydä läpi asiak­kaan elä­män­ta­ri­naa. Se sopisi hyvin arvioin­tiin, jossa käy­dään läpi elä­män eri osa-alueita.

– Arvioinnin lisäksi hyö­ty­pe­leillä voi olla käyt­töä muu­tos­työssä niin yksi­lön kuin ryh­mien kanssa. Tärkeää on myös koh­taa­mi­nen ja vuo­ro­vai­ku­tus. Jotta ihmi­nen läh­tee puhu­ maan omista asiois­taan, voi­vat lei­kil­li­set ja pelil­li­set mene­tel­mät toi­mia jään­mur­ta­jina ja aut­taa luot­ta­muk­sen luo­mi­sessa, Tytti Hytti sanoo.

Johdon tukea ja täydennyskoulutusta tarvitaan

Perustoimeentulotuen Kela-­siir­ron jäl­keen aikuis­so­si­aa­li­työn toi­meen­tu­lo­tu­ki­kes­kei­syys on vähen­ty­nyt. Samaan aikaan pelil­li­syys on digi­ta­li­saa­tion myötä lisään­ty­nyt toi­min­taym­pä­ris­töis­sämme. Yhä useampi ihmi­nen tark­kai­lee esi­mer­kiksi omaa keho­aan ja elä­män­ta­po­jaan eri­lais­ten aktii­vi­suus­ran­nek­kei­den ja mobii­liap­pien kautta. Miltä aikuis­so­si­aa­li­työn tule­vai­suus näyt­tää pelien osalta?

– Menetelmä on var­maan­kin nouseva, mutta se ei ehkä ole vielä kai­kille se omin tapa tehdä sosi­aa­li­työtä, sanoo Tytti Hytti.

Mahdollisuudet pelil­li­syy­teen riip­pu­vat myös siitä, miten aikuis­so­si­aa­li­työ on kun­nissa orga­ni­soitu. Menetelmän hyö­dyn­tä­mi­seen tar­vi­taan täy­den­nys­kou­lu­tusta ja joh­don tukea. Usein vaa­di­taan muu­tosta toi­min­ta­kult­tuu­riin. Työntekijöiden pitää kokea, että tuki on ole­massa ja pelil­li­syy­teen kan­nus­te­taan. Ryhmätyöllä voi­daan luoda lisää mah­dol­li­suuk­sia mene­tel­män käytölle.

– Esimerkiksi yhteis­tut­ki­juus on yksi sosi­aa­li­työn pii­ristä läh­te­nyt ryh­mä­työn muoto, jota voi­daan käyt­tää vai­kut­ta­mi­seen ja raken­teel­li­seen sosi­aa­li­työ­hön. Yhteistutkijuudessa asiak­kaat ote­taan mukaan kehit­tä­mään pal­ve­luja ja tuo­daan hei­dän äänensä esiin ryhmä­ muo­toi­sesti, Tytti Hytti kertoo.

Kehittämishankkeen tär­keänä teh­tä­vänä on tehdä vai­kut­ta­mis­työtä, jotta pelil­li­siä mene­tel­miä roh­kais­tut­tai­siin kokei­le­maan. Toimintakulttuurin muu­tos on avai­na­se­massa. Asiakastyössä on annet­tava itsel­leen lupa löy­tää itses­tään lei­kil­li­nen puoli.

– Avainjuttu on siinä, että mitä vaan, vaikka Uno-­kort­teja, voi käyt­tää asiak­kaan kanssa. Se vaa­tii vain heit­täy­ty­mistä ja ajat­te­lua bok­sin ulko­puo­lelta, sanoo Pekko Kähkönen.

Kaisa Yliruokanen

Pro Sos ‑hanke on Euroopan sosi­aa­li­ra­has­ton 1.8.2016–31.12.2018 ajalle rahoit­tama kah­dek­san osa­hank­keen koko­nai­suus, jolla vah­vis­te­taan asia­kas­läh­töistä ja vai­kut­ta­vaa sosi­aa­li­työtä maa­kun­nissa. Hankkeessa on mukana 7 sosiaali­alan osaa­mis­kes­kusta, 95 kun­taa, Kuntaliitto ja Jyväskylän yliopisto/Kokkolan yli­opis­to­kes­kus Chydenius. Pelillisyys ja lei­kil­li­syys aikuis­so­si­aa­li­työssä ‑osa­hank­keessa kehi­te­tään lei­kil­li­syy­den ja pelil­li­syy­den ele­ment­tejä hyö­dyn­tävä sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen toimintamalli. 

 

Ruokakaupassa My Monopolyn pelin hinta on noin 40 euroa. Sen lisäksi kuluja voi tulla valo­ku­vien teke­mi­sestä. Kuva: Kaisa Yliruokanen

Asumistaitoja Monopolin parissa

Vapaan elämän asioita voi harjoitella myös pelaamalla. Joskus se saattaa olla luentoa parempi vaihtoehto.

 

Asumisen mono­poli syn­tyi eräänä aamuna kolme vuotta sit­ten, kun Kriminaalihuollon tuki­sää­tiön Kritsin asu­mis­pal­ve­lu­koor­di­naat­tori Mia Juselius oli aamulla pitä­mässä luen­toa asu­mi­sesta lyhy­tai­kais­van­geille Sininauhasäätiön Miikka Rautiaisen kanssa.

– Kuusi van­kia kah­dek­san hen­gen ryh­mästä iski päänsä pöy­tään luen­nol­lamme. He eivät olleet kau­hean innok­kaita. Se oli todel­li­nen poh­ja­no­tee­raus, sanoo Mia Juselius.

My Monopoly sopii oman alueen palvelujärjestelmän oppimiseen, päihdetyöhön ja nuorten kanssa työskentelyyn.

Juselius alkoi sil­loi­sen kou­lut­ta­ja­pa­rinsa kanssa miet­tiä, miten kou­lu­tusta saisi elä­vöi­tet­tyä ja pidet­tyä ihmi­set hereillä.

– Lyhytaikaisilla van­geilla on usein oppi­mis­vai­keuk­sia, eivätkä asiat mene perille luen­noi­malla. Näiden van­kien elämä on monesti ollut myös aika risaista, he saat­ta­vat olla huo­nossa kun­nossa eikä heillä vält­tä­mättä ole ollut päih­tee­töntä aikaa sivii­lissä vuo­si­kym­me­niin. He ovet tip­pu­neet kai­kesta. Näistä läh­tö­koh­dista syn­tyi idea pelistä.

Räätälöity My Monopoly

Mia Juselius on kou­lu­tuk­sel­taan sosio­nomi (AMK) ja on ohjan­nut van­keja asun­toa­sia­oissa jo 12 vuotta. Kriminaalihuollon tuki­sää­tiön asu­mis­pal­ve­luoh­jaus on tar­koi­tettu asunn­ot­to­mille tai epä­va­kaissa oloissa asu­ville vapau­tu­massa ole­ville vangeille.

Työssä raken­ne­taan toi­mi­via pol­kuja van­ki­lasta vapau­teen yhteis­työssä van­ki­lan, van­gin ja koti­kun­nan tai muu asu­mista tar­joa­van yhteis­työ­ta­hon välillä.

Katso videolta, miten asumisen monopolia pelataan. Asumisen monopolia saa myös lainata. Kysy lisää mia.juselius@krits.fi.

Vankila on hyvä keino pysäyt­tää mah­dol­li­sesti jo pit­kään jat­ku­nut ongel­ma­kierre. Lyhytaikaisvangit ovat usein van­ki­lassa olles­saan parem­massa kun­nossa kuin ovat olleet vuo­si­kym­me­niin. Vankilassa he ovat sel­vin­päin ja tavoi­tet­ta­vissa. Siviilissä heitä ei tavoi­teta kovin helposti.

Monelle van­gille asu­mi­sen asiat eivät ole tut­tuja eikä heillä esi­mer­kiksi ole tie­toa siitä, miten toi­mia, jos naa­puri valit­taa tai säh­köt lak­kaa­vat toi­mi­masta mak­sa­mat­to­man lasku vuoksi. Ennen Mia Juselius käsit­teli näitä asioita luen­noi­malla, nyt hän pelaa van­kien kanssa van­keja var­ten teh­dyllä monopolilla.

– Monopoli vali­koi­tui peliksi, koska se sopii niin hyvin aihee­seen kiin­teis­tö­jen vuoksi. Monet van­geista ovat myös pelan­neet mono­po­lia. Ehkä se joh­tuu siitä, että useim­milla on las­ten­suo­je­lu­lai­tos­taus­taa ja siellä on pelattu sitä, Mia Juselius kertoo.

Asumispalveluohjauksessa käy­tetty mono­poli on raken­nettu asu­mi­seen tee­maan sopi­vaksi My Monopoly ­-pelistä. My Monopolia myy­dään vähit­täis­kau­poissa ja inter­ne­tissä, ja sen voi itse raken­taa tee­man mukaan sopi­vaksi. Asumisen mono­poli on tehty käy­tet­tä­väksi pää­kau­pun­ki­seu­dulla, ja sitä pelaa­malla van­git oppi­vat tun­te­maan myös tuki­pal­ve­lu­ver­kos­toa, kuten vel­ka­neu­von­taa ja Kelan pal­ve­luita, asu­mi­sen käy­tän­nön asioi­den lisäksi.

Vankien mieleen

Peli on yri­tetty pitää mah­dol­li­sim­man yksin­ker­tai­sena ja siitä on pidetty kovasti. Kukaan vielä ole anta­nut kiel­teistä palautetta.

– Itse toi­min pelissä kysy­jänä ja tuo­ma­rina. Tarkoituksena on pelata huu­mo­rilla ja ren­nolla mei­nin­gillä. Raha on pelissä mukana ja sitä kerä­tään. Yksi van­geista on aina rahas­ton­hoi­taja ja jo siitä syn­tyy heti alussa kes­kus­te­lua, Mia Juselius kertoo.

Peliä pela­taan 2–5 hen­gen jouk­kueissa, joten kenen­kään ei tar­vitse vas­tata kysy­myk­siin yksin. Asiat käy­dään läpi yhdessä kes­kus­tel­len ja usein pelin myötä on päästy puhu­maan myös sel­lai­sista hen­ki­lö­koh­tai­sista asioista, joi­hin ei luen­nolla olisi päästy.

– Tämä on parempi tapa kuin luento ja uskon, että näin asiat jää­vät hyvin mie­leen. Peli myös raken­taa iloa ja luot­ta­musta ja vai­kut­taa ryh­mä­dy­na­miik­kaan. Uskon, että pelaa­mi­nen on lyö­mässä läpi kun­tout­ta­vaa toi­min­taa tar­joa­vissa palveluissa.

Kaisa Yliruokanen

Pelivinkkejä aikuissosiaalityöhön

Bingo-pelit eri­lai­siin kes­kus­te­lu­tee­moi­hin Perinteinen bingo sopii käy­tet­tä­väksi monen­lais­ten kes­kus­te­lun apu­vä­li­neeksi ja bin­gon voi itse muo­kata tar­peen mukai­seksi. Esimerkkinä koh­taa­mis­bingo.

Elämäni peli – Game of my life 16–19-vuotiaille nuorille
Visuaalisena novelli, jossa kes­kei­sessä roo­lissa on tarina ja pelaa­jan teke­mät valin­nat. Pelissä teh­dään elä­män­va­lin­toja kodin, kou­lun ja vapaa-ajan tarinoissa.

eTyönhakupeli
Netti- tai lau­ta­peli, joka vah­vis­taa työn­haun ja työ­elä­män tie­toja ja tai­toja.

Game of life ‑lau­ta­peli
Jopa ruo­ka­kau­poista saa­ta­vissa oleva peli, jossa pyri­tään elä­mään unel­mien elämä. Pelissä pää­see muun muassa päät­tä­mään, jat­kaako opin­toja vai ei.

Kepeli-peli maa­han­muut­ta­jien kotouttamiseen
Kepeli – Kotoutumista kehol­li­silla ja pelil­li­sillä mene­tel­millä ‑hanke kehit­tää maa­han­muut­ta­ja­ryh­mien ohjaa­jille toi­min­nal­li­sia har­joit­teita, joilla voi­daan vah­vis­taa maa­han­muut­ta­jien yhteis­kun­ta­tie­toutta, hyvin­voin­tia ja suo­men kieltä.

Motivaattori-sovel­lus alko­ho­lin­käy­tön tarkkailuun
Helsingin Diakonissalaitoksen, Aalto-yli­opis­ton tie­to­tek­nii­kan lai­tok­sen ja Ehyt ry:n yhdessä kehit­tämä sovel­lus, jonka avulla voi seu­rata omaa alko­ho­lin­käyt­töään.

Nestori Nurjamieli ‑lau­ta­peli mie­len hyvin­voin­nin tukemiseen
Mielenterveysseuran kehit­tämä peli roh­kai­see (ikä)ihmisiä liik­ku­maan ja syn­nyt­tää oival­luk­sia siitä, miten pie­nillä teoilla voi vai­kut­taa omaan fyy­si­seen ja psyyk­ki­seen hyvin­voin­tiin.

Spiral-lau­ta­peli mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jille ja autis­min kir­jon nuorille
Pelissä kun­tou­tuja arvioi omaa toi­min­ta­ky­ky­ään ja tun­nis­taa hen­ki­lö­koh­tai­sia kehi­tys­koh­tei­taan.

Hellblade Senias Story työn­te­ki­jän oman osaa­mi­sen kehittämiseen
Digipeli, joka tar­joaa koke­muk­sen siitä, mil­laista on olla psy­koot­ti­nen.

Depression Quest
Interaktiivinen peli, jossa tari­naa ele­tään masen­tu­neen hen­ki­lön näkö­kul­masta. Ei sovellu asiak­kai­den kanssa pelattavaksi.

Lydia
Tarinapohjainen seik­kai­lu­peli, jossa koe­taan aikuis­ten alko­ho­lismi lap­sen silmin.

Perusturva-agi­lity
Sosiaalityöntekijä Otso Laaksamon kehit­tämä tuki­vii­dak­koa iro­ni­soiva peli, jossa pelaaja jou­tuu sel­viy­ty­mään byro­kra­tian rattaissa.

Lisää pelejä on koottu Pelaten osal­li­seks ‑hank­keen pelikatalogiin.

Lähteet:
Tytti Hytin, Pekko Kähkösen ja Mirka Oinosen haas­tat­te­lun lisäksi jutussa on käy­tetty läh­teenä Hypermediaprofessori Frans Mäyrän luen­toa 10.3.2017 Pelillisyys ja lei­kil­li­syys uuden­lai­sen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen mah­dol­lis­ta­jana sosi­aa­li­työssä ‑semi­naa­rissa sekä Leikillisyys ja pelil­li­syys ‑hank­keessa teh­tyä kirjallisuuskatsausta.