Jokainen sosiaa­lialan ammat­ti­lainen tuntee tilanteen, kun asiakkaan kanssa ei oikein päästä eteenpäin. Tunnelma voi olla hieman jähmet­tynyt. Asiakas pälyilee käsiään ja vilkuilee kelloa, eikä kumpikaan saa sanottua niitä oikeita sanoja.

 

Lasten kanssa on jo pitkään käytetty erilaisia toimin­nal­lisia menetelmiä. On leikitty, pelattu ja kuviteltu. Aikuisten kanssa sen sijaan usein vain puhutaan. Ainakin vielä.

– Monella muulla alalla pelil­li­syyttä on paljon enemmän kuin sosiaa­lia­lalla, sanoo sosiaa­li­työn­tekijä, erikois­suun­nit­telija Tytti Hytti.

Hän kehittää aikuis­so­si­aa­li­työhön sovel­tuvia pelil­li­syyden ja leikil­li­syyden menetelmiä pääkau­pun­ki­seudun sosiaa­lialan osaamis­keskus Soccassa osana valta­kun­nal­lista Pro Sos ­-hanketta.

– Itse ajattelen, että pelil­li­syy­dessä sosiaa­li­työssä olisi mahdol­lisuus asiakkaan mukaan ottamiseen. Jos sosiaa­li­työn­te­ki­jäkin olisi pelaaja, voitaisiin rikkoa viran­omais­roolia ja käsitellä asioita yhdessä tutkai­le­malla, Tytti Hytti sanoo.

Peli antaa keskustelulle turvallisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet.

Peli antaa keskus­te­lulle turval­lisen muodon ja tietyt sovitut rakenteet. Kaikille ei ole helppoa puhua henki­lö­koh­tai­sista asioistaan, saati sitten ongel­mistaan. Sopivan pelin avulla ne nousevat kuitenkin esille luonnostaan. Toimin­nal­lisuus luo puitteet keskus­te­lulle.

– Pelaa­minen on monelle tuttua ja luonnol­lista. Lisäksi on olemassa erita­soisia pelejä, joista osaan pääsee mukaan helposti. Kaikki eivät ole virkkaajia tai ruuan­lait­tajia. Pelaa­minen on sellaista, mihin on helpompaa ihmisten päästä mukaan, sanoo erikois­suun­nit­telija Pekko Kähkönen, joka toimii Tytti Hytin kehit­tä­jä­työ­parina Soccassa.

Peli ja leikki kietou­tuvat yhteen

Aikuis­so­si­aa­lityön asiak­kaaksi ei tulla ilman ongelmia, ja taval­li­sesti ne ovat kietou­tuneet isoksi vyyhdeksi, jota yksin on hankala selvittää. Myös peleissä ratkotaan ongelmia, mutta siinä ohella kehit­tyvät ongel­man­rat­kai­su­tai­dotkin.

Lisäksi pelaa­minen ruokkii leikil­listä asennoi­tu­mis­tapaa ja voima­va­ra­kes­keistä ajattelua. Leikil­lisyys puolestaan on tutki­muk­sessa liitetty esimer­kiksi ahdis­tuk­sesta ja masen­nuk­sesta toipu­miseen ja luovaan ongelman­ ratkaisuun.

– Peleissä ollaan kuitenkin aktii­visia osallis­tujia. Pelaa­minen vaatii luovuutta ja heittäy­ty­mistä. Sosiaa­li­työn­tekijä voi esimer­kiksi Afrikan tähden kautta käydä läpi, mitkä ovat asiakkaan elämän rosvot ja timantit tai mistä hän on lähtenyt ja mihin hän menossa. Monissa peleissä on elämästä tuttua symbo­liikkaa ja tarinal­li­suutta, Tytti Hytti sanoo.

Pelissä voi turval­li­sesti kokeilla erilaisia mahdol­li­suuksia. Pelin ”taika­piiri” magic circle irrottaa pelaajan toiseen todel­li­suuteen, jossa on omat, pelissä sovitut säännöt.

Tässä suhteessa pelil­lisyys eroaa leikil­li­syy­destä. Leikki on yleensä vapaampaa ja luovempaa, kun taas peleissä on selkeät säännöt, joita kaikki noudat­tavat. Peleillä on myös selkeä alku ja loppu, mutta leikillä ei.

– Mielestäni pelil­lisyys ja leikil­lisyys kuitenkin liittyvät toisiinsa lähei­sesti, sanoo Mirka Oinonen, joka työsken­telee pelaa­misen kokemus­asian­tun­tijana Pekan ja Tytin kollegana.

Lisäksi hankkeessa työsken­telee osalli­suuden ja yhteis­tut­ki­juuden kokemus­asian­tun­tijana Yontale Gebre­negus.

– Toisaalta tutki­mustra­ditiot ovat olleet hyvin erilliset, sillä pelejä on tutkittu erityi­sesti media­tut­ki­muk­sessa ja leikil­li­syyttä varhais­kas­va­tuk­sessa, sanoo Oinonen.

Pelaaminen ruokkii leikillistä asennoitumistapaa ja voimavarakeskeistä ajattelua.

Leikil­li­syy­destä tulee helposti mieleen leikki, mutta sen voi nähdä myös laajemmin.

– Leikki on tapa toimia ja ajatella. Asiakas­työssä se voidaan nähdä uskal­luksena hypätä ja kokeilla jotain uutta, sanoo Pekko Kähkönen.

Leikki antaa myös työnte­ki­jöille. Se voi tuoda asiakas­pro­sessiin uutta tulokulmaa ja toisen­laiset näkökulmat voivat vähitellen parantaa palve­lujen laatua.

– Pelistä voi tulla esiin ihan muita kysymyksiä kuin mitä työntekijä olisi osannut kysyä, kertoo Hytti.

Jos asiak­kaalla on pelion­gelma?

Aikuis­so­si­aa­li­työssä on asiak­kaita, joille itsessään pelaa­minen on ongelma. Heidän aikansa saattaa kulua suurelta osin digipelien parissa. Kannat­taako tämän ryhmän kanssa hyödyntää pelil­lisiä menetelmiä?

– Tässä tilan­teessa asiakas voi olla pelaa­mi­sessa asian­tuntija. Pelaa­minen voi ihan itsessään olla väline pelaa­mi­sesta keskus­teluun, sanoo Tytti Hytti.

Se antaa työnte­ki­jälle tilai­suuden oppia, jos hänellä ei vielä ole riittä­västi tietoa peleistä tai pelaa­mi­sesta. Työnte­kijän ennak­ko­luu­loton suhtau­tu­minen helpottaa samalla asiakkaan tilan­netta.

– Jos menet paljon pelaavana sosiaa­li­työn­te­kijän luokse, pelaa­mista ei tarvitse tällöin piilo­tella. Se ei ole kauhea demoni, joka pitää poistaa. Tärkeää on työnte­kijän ymmär­ryksen ja tiedon lisää­minen, jotta voidaan keskittyä varsi­naisiin ongelmiin eikä siihen yhteen harras­tukseen, joka ihmisellä on, Mirka Oinonen sanoo

Sosped säätiön Digipelirajat’on­ -hankkeen tutki­mus­kat­sauksen mukaan digipe­laa­jista noin 8 – 12 prosenttia on ongel­mal­li­sesti digipe­laavia tai digipe­li­riip­pu­vaisia. Usein ongelma voi kuitenkin alun perin olla aiheu­tunut jostain muusta kuin itse pelaa­mi­sesta. Esimer­kiksi yksinäi­syyteen ja viite­ryh­mästä syrjäy­ty­miseen saatetaan hakea apua peleistä. Toisaalta yksinäi­sellä voi olla pelimaa­il­massa oma sosiaa­linen verkos­tonsa.

– Pelaa­minen ei välttä­mättä ole tällaisen pelaajan kohdalla se, mistä sosiaa­li­työn­te­kijän kannattaa aloittaa ja sanoa, että ”nyt sulla on tämä ongelma ja kerron, miten se korjataan.” Ennemmin voi lähestyä asiaa niin, että pyytää asiakasta kertomaan pelaa­mi­sesta, sanoo Tytti Hytti.

Sopiiko se kaikille?

Leikil­liset ja pelil­liset menetelmät saattavat joskus herättää aikui­sissa vastus­tusta.

– Jos leikki vain repäistään konteks­tistaan mietti­mättä, mitä sillä tehdään, tulee monella aikui­sella vasta­reaktio, sanoo Pekko Kähkönen.

On mietittävä tarkkaan, millainen peli sopii mihinkin tilan­teeseen.

– Pelejä ei voida käyttää jokaisen asiakkaan kanssa ilman harkintaa, vaan pitää aina miettiä, päästäänkö asiakkaan kanssa pelil­lisen menetelmän avulla paremmin juttuun, Mirka Oinonen jatkaa.

Ketään ei pidä pakottaa pelaamaan tai leikkimään, mutta moni saattaa kuitenkin kokeilun jälkeen innostua.

Työsken­telyn pitää olla kunnioit­tavaa ja ihmisten on saatava itse päättää, mihin he haluavat osallistua. Ketään ei saa pakottaa ja olennaista on salliva ja rohkaiseva asenne, joka kannustaa kokei­lemaan.

– Pelil­li­syyttä ei kuitenkaan voi ottaa kaikkeen sosiaa­li­työhön mukaan. Esimer­kiksi kriisi­ti­lan­teisiin se ei sovellu, Tytti Hytti sanoo.

Milloin pelil­lisiä menetelmiä oikein kannat­taisi käyttää?

– Esimer­kiksi kun asiakkuus alkaa uutena tai joku tulee pitkän ajan jälkeen uudelleen asiak­kaaksi, pitää tehdä palve­lu­tarpeen arvioin­ ti ja selvittää, mistä on kyse. Voisiko siinä elämän­ti­lanteen selvi­tyk­sessä eri osa-­alueissa pelil­li­syyttä jotenkin hyödyntää, Hytti kysyy.

Hankkeessa yksi mahdol­lisuus onkin kehittää pelil­linen menetelmä, jonka avulla voidaan käydä läpi asiakkaan elämän­ta­rinaa. Se sopisi hyvin arviointiin, jossa käydään läpi elämän eri osa-­alueita.

– Arvioinnin lisäksi hyöty­pe­leillä voi olla käyttöä muutos­työssä niin yksilön kuin ryhmien kanssa. Tärkeää on myös kohtaa­minen ja vuoro­vai­kutus. Jotta ihminen lähtee puhu­ maan omista asioistaan, voivat leikil­liset ja pelil­liset menetelmät toimia jäänmur­tajina ja auttaa luotta­muksen luomi­sessa, Tytti Hytti sanoo.

Johdon tukea ja täyden­nys­kou­lu­tusta tarvitaan

Perus­toi­meen­tu­lotuen Kela-­siirron jälkeen aikuis­so­si­aa­lityön toimeen­tu­lo­tu­ki­kes­keisyys on vähen­tynyt. Samaan aikaan pelil­lisyys on digita­li­saation myötä lisään­tynyt toimin­taym­pä­ris­töis­sämme. Yhä useampi ihminen tarkkailee esimer­kiksi omaa kehoaan ja elämän­ta­pojaan erilaisten aktii­vi­suus­ran­nek­keiden ja mobii­liappien kautta. Miltä aikuis­so­si­aa­lityön tulevaisuus näyttää pelien osalta?

– Menetelmä on varmaankin nouseva, mutta se ei ehkä ole vielä kaikille se omin tapa tehdä sosiaa­li­työtä, sanoo Tytti Hytti.

Mahdol­li­suudet pelil­li­syyteen riippuvat myös siitä, miten aikuis­so­si­aa­lityö on kunnissa organi­soitu. Menetelmän hyödyn­tä­miseen tarvitaan täyden­nys­kou­lu­tusta ja johdon tukea. Usein vaaditaan muutosta toimin­ta­kult­tuuriin. Työnte­ki­jöiden pitää kokea, että tuki on olemassa ja pelil­li­syyteen kannus­tetaan. Ryhmä­työllä voidaan luoda lisää mahdol­li­suuksia menetelmän käytölle.

– Esimer­kiksi yhteis­tut­kijuus on yksi sosiaa­lityön piiristä lähtenyt ryhmätyön muoto, jota voidaan käyttää vaikut­ta­miseen ja raken­teel­liseen sosiaa­li­työhön. Yhteis­tut­ki­juu­dessa asiakkaat otetaan mukaan kehit­tämään palveluja ja tuodaan heidän äänensä esiin ryhmä­ muotoi­sesti, Tytti Hytti kertoo.

Kehit­tä­mis­hankkeen tärkeänä tehtävänä on tehdä vaikut­ta­mis­työtä, jotta pelil­lisiä menetelmiä rohkais­tut­taisiin kokei­lemaan. Toimin­ta­kult­tuurin muutos on avaina­se­massa. Asiakas­työssä on annettava itselleen lupa löytää itsestään leikil­linen puoli.

– Avain­juttu on siinä, että mitä vaan, vaikka Uno-­kortteja, voi käyttää asiakkaan kanssa. Se vaatii vain heittäy­ty­mistä ja ajattelua boksin ulkopuo­lelta, sanoo Pekko Kähkönen.

Kaisa Yliruo­kanen

Pro Sos -hanke on Euroopan sosiaa­li­ra­haston 1.8.2016 – 31.12.2018 ajalle rahoittama kahdeksan osahankkeen kokonaisuus, jolla vahvis­tetaan asiakas­läh­töistä ja vaikut­tavaa sosiaa­li­työtä maakun­nissa. Hankkeessa on mukana 7 sosiaa­lialan osaamis­kes­kusta, 95 kuntaa, Kunta­liitto ja Jyväs­kylän yliopisto/Kokkolan yliopis­to­keskus Chydenius. Pelil­lisyys ja leikil­lisyys aikuis­so­si­aa­li­työssä -osahank­keessa kehitetään leikil­li­syyden ja pelil­li­syyden elementtejä hyödyntävä sosiaa­lisen kuntou­tuksen toimin­ta­malli. 

 

Ruoka­kau­passa My Monopolyn pelin hinta on noin 40 euroa. Sen lisäksi kuluja voi tulla valokuvien tekemi­sestä. Kuva: Kaisa Yliruo­kanen

Asumis­taitoja Monopolin parissa

Vapaan elämän asioita voi harjoi­tella myös pelaa­malla. Joskus se saattaa olla luentoa parempi vaihtoehto.

 

Asumisen monopoli syntyi eräänä aamuna kolme vuotta sitten, kun Krimi­naa­li­huollon tukisäätiön Kritsin asumis­pal­ve­lu­koor­di­naattori Mia Juselius oli aamulla pitämässä luentoa asumi­sesta lyhytai­kais­van­geille Sininau­ha­säätiön Miikka Rautiaisen kanssa.

– Kuusi vankia kahdeksan hengen ryhmästä iski päänsä pöytään luennol­lamme. He eivät olleet kauhean innok­kaita. Se oli todel­linen pohja­no­teeraus, sanoo Mia Juselius.

My Monopoly sopii oman alueen palvelujärjestelmän oppimiseen, päihdetyöhön ja nuorten kanssa työskentelyyn.

Juselius alkoi silloisen koulut­ta­ja­pa­rinsa kanssa miettiä, miten koulu­tusta saisi elävöi­tettyä ja pidettyä ihmiset hereillä.

– Lyhytai­kai­silla vangeilla on usein oppimis­vai­keuksia, eivätkä asiat mene perille luennoi­malla. Näiden vankien elämä on monesti ollut myös aika risaista, he saattavat olla huonossa kunnossa eikä heillä välttä­mättä ole ollut päihtee­töntä aikaa sivii­lissä vuosi­kym­meniin. He ovet tippuneet kaikesta. Näistä lähtö­koh­dista syntyi idea pelistä.

Räätä­löity My Monopoly

Mia Juselius on koulu­tuk­seltaan sosionomi (AMK) ja on ohjannut vankeja asuntoa­sia­oissa jo 12 vuotta. Krimi­naa­li­huollon tukisäätiön asumis­pal­ve­luohjaus on tarkoi­tettu asunn­ot­to­mille tai epäva­kaissa oloissa asuville vapau­tu­massa oleville vangeille.

Työssä raken­netaan toimivia polkuja vanki­lasta vapauteen yhteis­työssä vankilan, vangin ja kotikunnan tai muu asumista tarjoavan yhteis­työ­tahon välillä.

Katso videolta, miten asumisen monopolia pelataan. Asumisen monopolia saa myös lainata. Kysy lisää mia.juselius@krits.fi.

Vankila on hyvä keino pysäyttää mahdol­li­sesti jo pitkään jatkunut ongel­ma­kierre. Lyhytai­kais­vangit ovat usein vanki­lassa ollessaan parem­massa kunnossa kuin ovat olleet vuosi­kym­meniin. Vanki­lassa he ovat selvinpäin ja tavoi­tet­ta­vissa. Sivii­lissä heitä ei tavoiteta kovin helposti.

Monelle vangille asumisen asiat eivät ole tuttuja eikä heillä esimer­kiksi ole tietoa siitä, miten toimia, jos naapuri valittaa tai sähköt lakkaavat toimi­masta maksa­mat­toman lasku vuoksi. Ennen Mia Juselius käsitteli näitä asioita luennoi­malla, nyt hän pelaa vankien kanssa vankeja varten tehdyllä monopo­lilla.

– Monopoli valikoitui peliksi, koska se sopii niin hyvin aiheeseen kiinteis­töjen vuoksi. Monet vangeista ovat myös pelanneet monopolia. Ehkä se johtuu siitä, että useim­milla on lasten­suo­je­lu­lai­tos­taustaa ja siellä on pelattu sitä, Mia Juselius kertoo.

Asumis­pal­ve­luoh­jauk­sessa käytetty monopoli on raken­nettu asumiseen teemaan sopivaksi My Monopoly ­-pelistä. My Monopolia myydään vähit­täis­kau­poissa ja inter­ne­tissä, ja sen voi itse rakentaa teeman mukaan sopivaksi. Asumisen monopoli on tehty käytet­tä­väksi pääkau­pun­ki­seu­dulla, ja sitä pelaa­malla vangit oppivat tuntemaan myös tukipal­ve­lu­ver­kostoa, kuten velka­neu­vontaa ja Kelan palve­luita, asumisen käytännön asioiden lisäksi.

Vankien mieleen

Peli on yritetty pitää mahdol­li­simman yksin­ker­taisena ja siitä on pidetty kovasti. Kukaan vielä ole antanut kielteistä palau­tetta.

– Itse toimin pelissä kysyjänä ja tuomarina. Tarkoi­tuksena on pelata huumo­rilla ja rennolla meinin­gillä. Raha on pelissä mukana ja sitä kerätään. Yksi vangeista on aina rahas­ton­hoitaja ja jo siitä syntyy heti alussa keskus­telua, Mia Juselius kertoo.

Peliä pelataan 2 – 5 hengen joukkueissa, joten kenenkään ei tarvitse vastata kysymyksiin yksin. Asiat käydään läpi yhdessä keskus­tellen ja usein pelin myötä on päästy puhumaan myös sellai­sista henki­lö­koh­tai­sista asioista, joihin ei luennolla olisi päästy.

– Tämä on parempi tapa kuin luento ja uskon, että näin asiat jäävät hyvin mieleen. Peli myös rakentaa iloa ja luotta­musta ja vaikuttaa ryhmä­dy­na­miikkaan. Uskon, että pelaa­minen on lyömässä läpi kuntout­tavaa toimintaa tarjoa­vissa palve­luissa.

Kaisa Yliruo­kanen

Pelivinkkejä aikuis­so­si­aa­li­työhön

Bingo-pelit erilaisiin keskus­te­lu­tee­moihin Perin­teinen bingo sopii käytet­tä­väksi monen­laisten keskus­telun apuvä­li­neeksi ja bingon voi itse muokata tarpeen mukai­seksi. Esimerkkinä kohtaa­mis­bingo.

Elämäni peli – Game of my life 16 – 19-vuotiaille nuorille
Visuaa­lisena novelli, jossa keskei­sessä roolissa on tarina ja pelaajan tekemät valinnat. Pelissä tehdään elämän­va­lintoja kodin, koulun ja vapaa-ajan tarinoissa.

eTyön­ha­kupeli
Netti- tai lautapeli, joka vahvistaa työnhaun ja työelämän tietoja ja taitoja.

Game of life -lautapeli
Jopa ruoka­kau­poista saata­vissa oleva peli, jossa pyritään elämään unelmien elämä. Pelissä pääsee muun muassa päättämään, jatkaako opintoja vai ei.

Kepeli-peli maahan­muut­tajien kotout­ta­miseen
Kepeli – Kotou­tu­mista kehol­li­silla ja pelil­li­sillä menetel­millä -hanke kehittää maahan­muut­ta­ja­ryhmien ohjaa­jille toimin­nal­lisia harjoit­teita, joilla voidaan vahvistaa maahan­muut­tajien yhteis­kun­ta­tie­toutta, hyvin­vointia ja suomen kieltä.

Motivaattori-sovellus alkoho­lin­käytön tarkkailuun
Helsingin Diako­nis­sa­lai­toksen, Aalto-yliopiston tieto­tek­niikan laitoksen ja Ehyt ry:n yhdessä kehittämä sovellus, jonka avulla voi seurata omaa alkoho­lin­käyt­töään.

Nestori Nurja­mieli -lautapeli mielen hyvin­voinnin tukemiseen
Mielen­ter­veys­seuran kehittämä peli rohkaisee (ikä)ihmisiä liikkumaan ja synnyttää oival­luksia siitä, miten pienillä teoilla voi vaikuttaa omaan fyysiseen ja psyyk­kiseen hyvin­vointiin.

Spiral-lautapeli mielen­ter­veys­kun­tou­tu­jille ja autismin kirjon nuorille
Pelissä kuntoutuja arvioi omaa toimin­ta­ky­kyään ja tunnistaa henki­lö­koh­taisia kehitys­koh­teitaan.

Hellblade Senias Story työnte­kijän oman osaamisen kehit­tä­miseen
Digipeli, joka tarjoaa kokemuksen siitä, millaista on olla psykoot­tinen.

Depression Quest
Interak­tii­vinen peli, jossa tarinaa eletään masen­tuneen henkilön näkökul­masta. Ei sovellu asiak­kaiden kanssa pelat­ta­vaksi.

Lydia
Tarina­poh­jainen seikkai­lupeli, jossa koetaan aikuisten alkoho­lismi lapsen silmin.

Perus­turva-agility
Sosiaa­li­työn­tekijä Otso Laaksamon kehittämä tukivii­dakkoa ironi­soiva peli, jossa pelaaja joutuu selviy­tymään byrokratian rattaissa.

Lisää pelejä on koottu Pelaten osalliseks -hankkeen pelika­ta­logiin.

Lähteet:
Tytti Hytin, Pekko Kähkösen ja Mirka Oinosen haastat­telun lisäksi jutussa on käytetty lähteenä Hyper­me­dia­pro­fessori Frans Mäyrän luentoa 10.3.2017 Pelil­lisyys ja leikil­lisyys uuden­laisen vuoro­vai­ku­tuksen mahdol­lis­tajana sosiaa­li­työssä -seminaa­rissa sekä Leikil­lisyys ja pelil­lisyys -hankkeessa tehtyä kirjal­li­suus­kat­sausta.