Saksassa kehitetty Papilio-menetelmä tukee tutkimusten mukaan 3−7‑vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja ehkäisee erilaisia käyttäytymisen ongelmia.

 

 

Papi­lion toi Suo­meen Iiris Björn­berg Lap­set ensin ry:stä. Vuonna 2015 mene­tel­mään alet­tiin kou­lut­taa kah­den jyväs­ky­lä­läi­sen päi­vä­ko­din hen­ki­lös­töä. Nykyi­sin kou­lu­tuk­sen ovat saa­neet noin kah­den­kym­me­nen päi­vä­ko­din kas­vat­ta­jat, ja pilot­ti­päi­vä­ko­teja on Jyväs­ky­län lisäksi Uudes­sa­kau­pun­gissa ja Rau­malla.

− Emme ole mark­ki­noi­neet kou­lu­tusta, vaan tieto siitä on kul­ke­nut suusta suu­hun, Björn­berg ker­too.

Kou­lu­tuk­sessa kas­vat­ta­jat saa­vat kon­kreet­ti­sia kei­noja las­ten kan­nus­ta­mi­seen. Kun kas­vat­taja esi­mer­kiksi kehuu lap­sen pii­rus­tusta, hänen pitää ker­toa lap­selle lisäksi, mikä siinä hänen mie­les­tään on kau­nista ja hyvää. Myön­teistä puhe­ta­paa ope­tel­laan myös niissä tilan­teissa, kun kiel­le­tään jotain: jos katolle ei saa mennä, kes­kus­tel­laan las­ten kanssa yhdessä siitä, miksi se ei ole sal­lit­tua.

Papi­liossa lasta kut­su­taan nimeltä myön­tei­sessä yhtey­dessä, sillä lap­sen iden­ti­teetti on hänen nimes­sään. Ei-toi­vot­tuun käy­tök­seen puu­tut­taessa ei mai­nita lap­sen nimeä.

− Kun myön­tei­nen ja kan­nus­tava puhe­tapa tulee osaksi arkea, se on hyvin voi­maan­nut­ta­vaa myös kas­vat­ta­jalle, Björn­berg huo­maut­taa.

Leluttomuus kasvattaa luovuutta

Tun­ne­tai­to­jen har­joit­te­le­mi­seksi on Papi­liossa kolme toi­min­ta­ta­paa. Ensim­mäi­nen on ”lelu­jen vapaa­päivä”, jonka ydin­a­ja­tuk­sena on Björn­ber­gin mukaan muun muassa riip­pu­vuuk­sien var­hai­nen ehkäisy ja luo­vuu­teen kan­nus­ta­mi­nen. Se opet­taa lap­sille myös, että aina ei saa kaik­kea, mitä haluaa.

”Lelu­jen vapaa­päi­vänä” jäte­tään kaikki päi­vä­ko­din lelut hyl­lyyn. Lap­set saa­vat käyt­tää leik­kei­hinsä päi­vä­ko­dista löy­ty­viä peit­toja, tyy­nyjä, kan­kaita, tuo­leja ja myös pape­ria. ”Lelu­jen vapaa­päivä” kan­nus­taa lap­sia ideoi­maan yhdessä uuden­lai­sia leik­kejä.

− Se lisää las­ten kes­ki­näistä vuo­ro­vai­ku­tusta, kie­lel­listä ilmai­sua ja sosi­aa­li­sia tai­toja.

Kun myönteinen ja kannustava puhetapa tulee osaksi arkea, se on hyvin voimaannuttavaa myös kasvattajalle.

Seu­raava askel on ”Paula ja tun­ne­pei­kot”, jonka ”sisään­ajo” kes­tää viisi viik­koa. Tari­nan pää­osissa ovat Paula-tyttö ja kul­la­kin vii­kolla esi­tel­tävä tun­ne­peikko: Nyyhky‑, Äksy- ja Säikky- sekä tari­nan lopussa esi­tel­tävä Hymy-peikko.

Peik­ko­jen avulla lap­set oppi­vat tun­nis­ta­maan ja sää­te­le­mään tun­tei­taan kuten surua, kiuk­kua, pel­koa, iloa ja ilmai­se­maan niitä sekä sanal­li­sesti että sanat­to­masti. Lap­set oppi­vat myös ymmär­tä­mään tois­ten tun­teita.

Suomalaista tutkimusta vaikuttavuudesta

Arjessa tun­ne­pei­kot kul­ke­vat mukana esi­mer­kiksi siten, että päi­vä­ko­tiin tul­les­saan lapsi saa kiin­nit­tää oman kuvansa sen het­kistä tun­ne­ti­laansa vas­taa­van pei­kon koh­dalle. Kas­vat­ta­jien kanssa kes­kus­tel­laan myös siitä, missä koh­dassa kehoa kukin tunne tun­tuu.

− Tässä toi­min­ta­ta­vassa roh­kais­taan kas­vat­ta­jia­kin puhu­maan tun­teis­taan, Björn­berg sanoo.

Paula ja tun­ne­pei­kot ‑tari­nat on koottu kir­jaksi, joka sisäl­tää myös lau­luja ja kuun­nel­man sekä vink­kejä van­hem­mille. Mats Lill­rank Frö­be­lin Pali­koista on aut­ta­nut kään­tä­mään lau­lut sak­sasta suo­meksi.

Kol­mas toi­min­ta­tapa on ”minun–sinun–meidän”-peli. Tässä pelissä lap­set muo­dos­ta­vat noin vii­den hen­gen ryh­miä, joissa kes­kus­tel­laan eri­lai­sista sään­nöistä ja ope­tel­laan nou­dat­ta­maan niitä. Kun joku ryhmä onnis­tuu käyt­täy­ty­mään sovi­tusti, se saa päät­tää pal­kin­nosta, jonka kaikki lap­set saa­vat.

Jyväs­ky­län yli­opisto tut­kii Papi­lio-ohjel­man vai­kut­ta­vuutta suo­ma­lai­sessa var­hais­kas­va­tuk­sessa. Var­hais­kas­va­tuk­sen pro­fes­so­rin Marja-Leena Laak­son mukaan Papi­liosta on yksi väi­tös­kirja tekeillä ja alus­ta­via tut­ki­mus­tu­lok­sia on esi­telty sekä koti­mai­sissa että kan­sain­vä­li­sissä semi­naa­reissa ja kon­fe­rens­seissa.

Tunteiden sanottaminen tärkeää

Mää­räl­lis­ten tut­ki­mus­ten pää­tu­los on Laak­son mukaan se, että suu­rin muu­tos on tapah­tu­nut nii­den las­ten sosio­emo­tio­naa­li­sissa tai­doissa, joilla on eni­ten impul­sii­vi­suutta ja haas­teita oman toi­min­nan kont­rol­lissa.

Laa­dul­lis­ten havain­to­jen mukaan ohjelma on otettu hyvin vas­taan suo­ma­lai­sissa päi­vä­ko­deissa var­sin pie­nin modi­fi­kaa­tioin. Laakso ker­too, että kas­va­tusa­lalla kas­vat­ta­jat ovat hyvin luo­via, joten ohjelma elää moni­puo­li­sesti päi­vä­ko­din arjessa.

− Joil­lain jump­pa­tuo­kioilla on esi­mer­kiksi jokai­selle tun­ne­pei­kolle tehty pesä. Jos musii­kin lop­puessa lapsi on jon­kun pei­kon pesän koh­dalla, lapsi saa näyt­tää omalla kehol­laan, miltä juuri siinä pesässä asu­van pei­kon tunne tun­tuu.

Papiliosta on tekeillä yksi väitöskirja ja alustavia tutkimustuloksia on esitelty kotimaisissa ja kansainvälisissä seminaareissa.

Tut­ki­muk­sen mukaan pei­kot ovat teh­neet hel­pom­maksi jutella tun­teista. Joil­la­kin lap­silla on peik­ko­jen kautta tul­lut esille ja käsit­te­lyyn myös vai­keita asioita, joista kas­vat­ta­jilla ei aiem­min ollut tie­toa.

− On erit­täin tär­keää, että lapsi oppii sanot­ta­maan tun­tei­taan ja ilmai­se­maan, mistä ne joh­tu­vat ja mikä nii­hin aut­taa.

Aikuiset mukaan leikkiin

Tut­ki­muk­sen mukaan ”lelu­jen vapaa­päi­vänä” las­ten lei­kit ovat pit­kä­kes­toi­sem­pia ja pit­kä­jän­tei­sem­piä, ja lap­set osal­lis­tu­vat nii­hin isom­pina ryh­minä. Tässä toi­min­nassa on myös parem­min tun­nis­tettu lap­sia, joilla on vai­keuk­sia mennä mukaan leik­kiin tai käyt­tää mie­li­ku­vi­tusta.

− Kun samaan leik­kiin tulee mukaan enem­män lap­sia, vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot kehit­ty­vät ja las­ten tur­val­li­suu­den tunne vah­vis­tuu, koska he oppi­vat parem­min tun­te­maan toi­si­aan ja toi­mi­maan yhdessä.

”Lelu­jen vapaa­päi­vänä” lei­keissä tar­vi­taan usein aikui­sen mukana ole­mista. Kas­vat­ta­jilla oli Laak­son mukaan aluksi vai­keuk­sia hah­mot­taa tässä omaa roo­li­aan.

− Lap­set toi­vo­vat, että aikui­set otta­vat lei­keissä aktii­vi­sen roo­lin. Kun aikui­set heit­täy­ty­vät mukaan leik­kiin, se tuot­taa arvok­kaita yhtei­siä koke­muk­sia.

”Minun, sinun, mei­dän” ‑peli aut­taa lap­sia muis­ta­maan sään­töjä. Pelin avulla on saatu joi­ta­kin ongel­mal­li­sia tilan­teita, kuten ruo­kai­luun siir­ty­mistä, suju­maan parem­min. Pelissä täy­tyy itse kun­kin muis­taa sääntö ja toi­mia sen mukaan, mutta on huo­leh­dit­tava myös kave­rista, että hän­kin muis­taa sen.

− Peli aut­taa ymmär­tä­mään, että kun toi­sella asiat mene­vät hyvin, sil­loin menee minul­la­kin, ja se tuo iloa meille kai­kille, Marja-Leena Laakso sanoo.

Iita Ket­tu­nen