Saksassa kehitetty Papilio-menetelmä tukee tutkimusten mukaan 3−7‑vuotiaiden lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä ja ehkäisee erilaisia käyttäytymisen ongelmia.

 

 

Papilion toi Suomeen Iiris Björnberg Lapset ensin ry:stä. Vuonna 2015 menetelmään alettiin kouluttaa kahden jyväs­ky­lä­läisen päivä­kodin henki­löstöä. Nykyisin koulu­tuksen ovat saaneet noin kahden­kym­menen päivä­kodin kasvat­tajat, ja pilot­ti­päi­vä­koteja on Jyväs­kylän lisäksi Uudes­sa­kau­pun­gissa ja Raumalla.

− Emme ole markki­noineet koulu­tusta, vaan tieto siitä on kulkenut suusta suuhun, Björnberg kertoo.

Koulu­tuk­sessa kasvat­tajat saavat konkreet­tisia keinoja lasten kannus­ta­miseen. Kun kasvattaja esimer­kiksi kehuu lapsen piirus­tusta, hänen pitää kertoa lapselle lisäksi, mikä siinä hänen mielestään on kaunista ja hyvää. Myönteistä puhetapaa opetellaan myös niissä tilan­teissa, kun kielletään jotain: jos katolle ei saa mennä, keskus­tellaan lasten kanssa yhdessä siitä, miksi se ei ole sallittua.

Papiliossa lasta kutsutaan nimeltä myöntei­sessä yhtey­dessä, sillä lapsen identi­teetti on hänen nimessään. Ei-toivottuun käytökseen puutut­taessa ei mainita lapsen nimeä.

− Kun myönteinen ja kannustava puhetapa tulee osaksi arkea, se on hyvin voimaan­nut­tavaa myös kasvat­ta­jalle, Björnberg huomauttaa.

Leluttomuus kasvattaa luovuutta

Tunne­tai­tojen harjoit­te­le­mi­seksi on Papiliossa kolme toimin­ta­tapaa. Ensim­mäinen on ”lelujen vapaa­päivä”, jonka ydina­ja­tuksena on Björn­bergin mukaan muun muassa riippu­vuuksien varhainen ehkäisy ja luovuuteen kannus­ta­minen. Se opettaa lapsille myös, että aina ei saa kaikkea, mitä haluaa.

”Lelujen vapaa­päivänä” jätetään kaikki päivä­kodin lelut hyllyyn. Lapset saavat käyttää leikkei­hinsä päivä­ko­dista löytyviä peittoja, tyynyjä, kankaita, tuoleja ja myös paperia. ”Lelujen vapaa­päivä” kannustaa lapsia ideoimaan yhdessä uuden­laisia leikkejä.

− Se lisää lasten keski­näistä vuoro­vai­ku­tusta, kielel­listä ilmaisua ja sosiaa­lisia taitoja.

Kun myönteinen ja kannustava puhetapa tulee osaksi arkea, se on hyvin voimaannuttavaa myös kasvattajalle.

Seuraava askel on ”Paula ja tunne­peikot”, jonka ”sisäänajo” kestää viisi viikkoa. Tarinan pääosissa ovat Paula-tyttö ja kullakin viikolla esiteltävä tunne­peikko: Nyyhky‑, Äksy- ja Säikky- sekä tarinan lopussa esiteltävä Hymy-peikko.

Peikkojen avulla lapset oppivat tunnis­tamaan ja sääte­lemään tunteitaan kuten surua, kiukkua, pelkoa, iloa ja ilmai­semaan niitä sekä sanal­li­sesti että sanat­to­masti. Lapset oppivat myös ymmär­tämään toisten tunteita.

Suomalaista tutkimusta vaikuttavuudesta

Arjessa tunne­peikot kulkevat mukana esimer­kiksi siten, että päivä­kotiin tullessaan lapsi saa kiinnittää oman kuvansa sen hetkistä tunne­ti­laansa vastaavan peikon kohdalle. Kasvat­tajien kanssa keskus­tellaan myös siitä, missä kohdassa kehoa kukin tunne tuntuu.

− Tässä toimin­ta­ta­vassa rohkaistaan kasvat­ta­jiakin puhumaan tunteistaan, Björnberg sanoo.

Paula ja tunne­peikot ‑tarinat on koottu kirjaksi, joka sisältää myös lauluja ja kuunnelman sekä vinkkejä vanhem­mille. Mats Lillrank Fröbelin Palikoista on auttanut kääntämään laulut saksasta suomeksi.

Kolmas toimin­tatapa on ”minun – sinun – meidän”-peli. Tässä pelissä lapset muodos­tavat noin viiden hengen ryhmiä, joissa keskus­tellaan erilai­sista säännöistä ja opetellaan noudat­tamaan niitä. Kun joku ryhmä onnistuu käyttäy­tymään sovitusti, se saa päättää palkin­nosta, jonka kaikki lapset saavat.

Jyväs­kylän yliopisto tutkii Papilio-ohjelman vaikut­ta­vuutta suoma­lai­sessa varhais­kas­va­tuk­sessa. Varhais­kas­va­tuksen profes­sorin Marja-Leena Laakson mukaan Papiliosta on yksi väitös­kirja tekeillä ja alustavia tutki­mus­tu­loksia on esitelty sekä kotimai­sissa että kansain­vä­li­sissä seminaa­reissa ja konfe­rens­seissa.

Tunteiden sanottaminen tärkeää

Määräl­listen tutki­musten päätulos on Laakson mukaan se, että suurin muutos on tapah­tunut niiden lasten sosio­emo­tio­naa­li­sissa taidoissa, joilla on eniten impul­sii­vi­suutta ja haasteita oman toiminnan kontrol­lissa.

Laadul­listen havain­tojen mukaan ohjelma on otettu hyvin vastaan suoma­lai­sissa päivä­ko­deissa varsin pienin modifi­kaa­tioin. Laakso kertoo, että kasva­tusa­lalla kasvat­tajat ovat hyvin luovia, joten ohjelma elää monipuo­li­sesti päivä­kodin arjessa.

− Joillain jumppa­tuo­kioilla on esimer­kiksi jokai­selle tunne­pei­kolle tehty pesä. Jos musiikin loppuessa lapsi on jonkun peikon pesän kohdalla, lapsi saa näyttää omalla kehollaan, miltä juuri siinä pesässä asuvan peikon tunne tuntuu.

Papiliosta on tekeillä yksi väitöskirja ja alustavia tutkimustuloksia on esitelty kotimaisissa ja kansainvälisissä seminaareissa.

Tutki­muksen mukaan peikot ovat tehneet helpom­maksi jutella tunteista. Joillakin lapsilla on peikkojen kautta tullut esille ja käsit­telyyn myös vaikeita asioita, joista kasvat­ta­jilla ei aiemmin ollut tietoa.

− On erittäin tärkeää, että lapsi oppii sanot­tamaan tunteitaan ja ilmai­semaan, mistä ne johtuvat ja mikä niihin auttaa.

Aikuiset mukaan leikkiin

Tutki­muksen mukaan ”lelujen vapaa­päivänä” lasten leikit ovat pitkä­kes­toi­sempia ja pitkä­jän­tei­sempiä, ja lapset osallis­tuvat niihin isompina ryhminä. Tässä toimin­nassa on myös paremmin tunnis­tettu lapsia, joilla on vaikeuksia mennä mukaan leikkiin tai käyttää mieli­ku­vi­tusta.

− Kun samaan leikkiin tulee mukaan enemmän lapsia, vuoro­vai­ku­tus­taidot kehit­tyvät ja lasten turval­li­suuden tunne vahvistuu, koska he oppivat paremmin tuntemaan toisiaan ja toimimaan yhdessä.

”Lelujen vapaa­päivänä” leikeissä tarvitaan usein aikuisen mukana olemista. Kasvat­ta­jilla oli Laakson mukaan aluksi vaikeuksia hahmottaa tässä omaa rooliaan.

− Lapset toivovat, että aikuiset ottavat leikeissä aktii­visen roolin. Kun aikuiset heittäy­tyvät mukaan leikkiin, se tuottaa arvok­kaita yhteisiä kokemuksia.

”Minun, sinun, meidän” ‑peli auttaa lapsia muistamaan sääntöjä. Pelin avulla on saatu joitakin ongel­mal­lisia tilan­teita, kuten ruokailuun siirty­mistä, sujumaan paremmin. Pelissä täytyy itse kunkin muistaa sääntö ja toimia sen mukaan, mutta on huoleh­dittava myös kaverista, että hänkin muistaa sen.

− Peli auttaa ymmär­tämään, että kun toisella asiat menevät hyvin, silloin menee minul­lakin, ja se tuo iloa meille kaikille, Marja-Leena Laakso sanoo.

Iita Kettunen