Paraisten kaupungin perhepalveluiden yksikkö on nyt rekrytoinut kolme uutta sosiaalityöntekijää. Koko kevään lastensuojelua on hoidettu vajaamiehityksellä ja ostopalveluiden turvin. Avi on pitänyt vaikeata tilannetta työsuojelun näkökulmasta laittomana.

 

Varsinais-Suomessa sijait­sevan Paraisten kaupungin perheyk­si­kössä lasten­suo­je­lu­työtä tehneet kaikki neljä sosiaa­li­työn­te­kijää irtisa­nou­tuivat viime syksyn ja kuluvan kevään aikana, muun muassa johta­miseen ja työkult­tuuriin liitty­neiden ongelmien vuoksi. Viimei­simpänä irtisa­nou­tunut perui myöhemmin eroil­moi­tuk­sensa.

Perheyk­sikön päällikkönä aloitti huhtikuun alussa valtio­tie­teiden maisteri Sami Salmi­virta virkaa aiemmin hoitaneen henkilön jäätyä eläkkeelle. Salmi­virta on toiminut aiemmin kahdesti esimiehenä, viimeksi Hämeen­lin­nassa johtavana sosiaa­li­työn­te­kijänä.

– Tiesin, mihin olen tulossa ja mikä minua odotti. Parai­silla tilanne on pitkään ollut haastava, jonka vuoksi tekemä­töntä sosiaa­li­työtä on paljon, sanoo Salmi­virta.

Ostopal­ve­luina oli yksikköön hankittu kaksi sosiaa­li­työn­te­kijää, joiden työsken­te­lystä kertyi viikossa yhden työnte­kijän työpanos. He eivät kuitenkaan voineet tehdä päätöksiä.

– Kielteinen julkisuus on varmasti heiken­tänyt luotta­musta toimin­taamme kohtaan, myös alan ammat­ti­laisten parissa. Asiakkaat ovat oikeu­te­tusti olleet turhau­tu­neita ja petty­neitä työnte­ki­jöiden vaihtuessa, Salmi­virta myöntää.

Keväällä jo toista­miseen järjes­tetty työnte­ki­jöiden hakukierros tuotti tulosta. Kahta lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­kijän ja yhtä perhe­pal­ve­luiden sosiaa­li­työn­te­kijän virkaa haki 13 pätevää ammat­ti­laista. Sosiaa­lioh­jaajan toimeen jätettiin 20 hakemusta.

Kielteinen julkisuus on varmasti heikentänyt luottamusta toimintaamme kohtaan.

Toukokuun puoli­vä­lissä virkoihin valittiin hakijoista kolme. He ovat työsken­nelleet aiemmin yksityi­sellä tai julki­sella sekto­rilla. Jokai­sella on työko­ke­musta vähintään 15 vuotta erilai­sista sosiaa­lityön tehtä­vistä.

Lounais-Suomen aluehal­lin­to­vi­rasto oli valvon­ta­tar­kas­tuk­sessaan valitellut perheyk­sikön työnte­ki­jöiden ja silloisen päällikön vähäistä kokemusta lasten­suo­je­lu­työstä, joten uusien työnte­ki­jöiden vahva työko­kemus ilahdutti Salmi­virtaa.

Paraisten kaupunki korotti keväällä kahdesti lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­kijän palkkaa, ensin 3 500 euroon ja sitten 3 650 euroon kuukau­dessa. Lisäksi luvattiin maksaa sitout­ta­mis­palk­kiota 1 800 euroa vuodessa ensi vuoden loppuun saakka.

– Palkka on Varsinais-Suomen korkein ja sijoittuu koko maassakin kärki­päähän. Sitout­ta­mis­palkkiot ja muut palkan­lisät ovat alalla yleis­tyneet henki­lö­kunnan vaihtu­vuuden vähen­tä­mi­seksi, Salmi­virta selittää.

Aluehallintovirasto huomautti

Paraisten perheyk­si­köstä irtisa­nou­tuivat ensim­mäiset neljä lasten­suojelun työnte­kijää lyhyen ajan sisällä kaksi vuotta sitten. Eronneet työte­kijät kante­livat Lounais-Suomen aluehal­lin­to­vi­ras­tolle useista epäkoh­dista työssään.

Heidän kirjeessään aville kerrottiin huonosta työkult­tuu­rista, epäpä­te­västä työnjoh­dosta sekä asiak­kaiden lainvas­tai­sesta ja epäeet­ti­sestä kohte­lusta. Sen jälkeen avi otti Paraisten kaupungin lasten­suojelun valvon­taansa.

Paraisten sosiaali- ja terveys­lau­ta­kunta toimitti aviin useampia selvi­tyksiä. Avi antoi viime kesänä niiden pohjalta huomau­tuksen sosiaali- ja terveys­lau­ta­kun­nalle siitä, että lasten­suo­je­lulain mukaiset päätökset on tehtävä kaikissa tilan­teissa lain edellyt­tä­mällä tavalla. Kaksi lainvas­taista huostaan­ot­to­pää­töstä mainittiin.

Aville kerrottiin huonosta työkulttuurista, epäpätevästä työnjohdosta, asiakkaiden lainvastaisesta ja epäeettisestä kohtelusta.

Paraisten sosiaali- ja terveys­johtaja Paula Sundqvist on pääosin samaa mieltä avin päätöksen sisäl­löstä. Hän muistuttaa, että päätök­sessä otettiin kantaa vuoden 2013 aikana tehtyihin lasten­suo­je­lu­pää­töksiin. Vaaditut lasten­suojelun proses­si­ku­vaukset ovat valmis­tuneet viime vuoden aikana.

– Henki­löstö on osallis­tunut kirjaa­mis­kou­lu­tukseen paran­taakseen asiakas­suun­ni­telmien laatua. Valvontaan on kiinni­tetty erityistä huomiota. Asiakkaan kuule­mi­sesta on tehty erilliset ohjeet henki­lös­tölle, luettelee Sundqvist ongelmien ratkai­se­mi­seksi tehtyjä toimen­pi­teitä.

Ongelmana heikko johtajuus

Paraisten kaupungin Julki­salan koulu­tet­tujen neuvot­te­lu­jär­jestön (JUKO) pääluot­ta­mus­miehet Annika Norrgård ja Matti Karplund ovat työsken­nelleet sosiaa­li­toimen ongelmien kanssa jo kahden vuoden ajan.

Annika Norrgård ja Matti Karplund toivovat uusien rekry­tointien tuovan kaivattuja muutoksia perheyk­sikön toimintaan ja työrauhaa lasten­suo­je­lu­työhön. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Perheyk­sikön risti­rii­doissa on ollut pääluot­ta­mus­miesten mielestä yksi yhteinen nimittäjä: heikko johtajuus. Sitä koskevia yhtey­den­ottoja he ovat saaneet myös muiden sekto­reiden työnte­ki­jöiltä.

Karplund ja Norrgård laativat kaksi vuotta sitten johta­juuson­gelmaa käsit­te­levän kirjelmän. Se tuotiin esille Paraisten kaupungin yhteis­työ­toi­mi­kun­nassa, joka on työnan­tajan ja henki­löstön edustajien yhteis­toi­min­taelin.

– Tuohon kirjelmään suhtau­duttiin silloin vähät­te­le­västi, mutta jo kahden vuoden kuluttua olimme jälleen samassa tilan­teessa.

Norrgårdin mielestä työnan­tajan noudattama neuvot­te­lu­kult­tuuri on ollut pulmal­linen. Vaikka käytiin asial­lisia keskus­teluja ja saatiin johdolta lupauk­siakin, neuvot­telut eivät kuitenkaan johtaneet toimen­pi­teisiin.

Kukaan ei ottanut vastuuta

Paraisten perheyk­sikön lasten­suo­jeluun lähes puoli­toista vuotta sitten palka­tulla sosiaa­li­työn­te­ki­jällä, jota hänen henki­löl­li­syy­tensä suojaa­mi­seksi kutsutaan tässä jutussa Eevaksi, oli vähäi­sesti kokemusta lasten­suo­je­lu­työstä. Hän mainitsi puutteensa työhaas­tat­te­lussa ja ilmoitti tarvit­se­vansa tukea.

– Olin tietoinen Paraisten tilan­teesta, mutta minun annettiin ymmärtää, että korjauksia oli tehty, kertoo Parai­silta viime syksynä irtisa­nou­tunut Eeva.

Viime vuoden syksynä nuorelle sosiaa­li­työn­te­ki­jälle alkoi paljastua työyh­teisön ongelmien laajuus ja pysyvä luonne. Johdon suhtau­tu­minen aluehal­lin­to­vi­raston huomau­tukseen oli vähät­televä.

– Vaikka pyysin näyttämään lausuntoa, sitä ei näytetty. Näin en voinut ottaa huomioon sitä työssäni ja korjata mahdol­li­sesti tekemiäni virheitä.

Eeva ei saanut koko työsuh­teensa aikana selvyyttä siihen, mikä oli kunkin työnte­kijän vastuualue. Paperilla yksiköllä oli kaksi esimiestä, mutta työyh­tei­sössä oli myös piilo­joh­ta­juutta, mikä aiheutti kaoot­tisia työti­lan­teita.

– Työt vaihtuivat jatku­vasti. Päätöksiä teki kuka milloinkin. Kaikki halusivat valtaa, mutta kukaan ei vastuuta. Loppujen lopuksi se oli aina sosiaa­li­työn­tekijä, joka kantoi kaiken vastuun.

Eeva uskoo ongelmien johtuneen osittain siitä, ettei silloi­sella yksikön­pääl­li­köllä ollut kokemusta lasten­suo­je­lusta. Hän oli tullut työhönsä koulu­toimen puolelta.

En saanut koko työsuhteeni aikana selvyyttä siihen, mikä oli kunkin työntekijän vastuualue.

Eeva kertoo suurim­maksi syyksi omaan irtisa­nou­tu­mi­seensa juridisen tuen puuttu­misen työssään. Laino­pil­lista ohjausta varten Parai­sille oli hankittu ostopalvelu, joka vastasi työnte­ki­jöiden kysymyksiin salatun sähkö­pos­tiyh­teyden ja puhelimen kautta.

– Olin tekemässä työurani ensim­mäisiä huostaan­ot­to­pää­töksiä. Vaikeissa kysymyk­sissä tarvitaan kasvok­kaista työsken­telyä ja pohdintaa. Emme saaneet laino­pil­lista apua edes hallinto-oikeus­kä­sit­telyyn. Meitä vastassa oli kuitenkin juristi.

Perheyksikön laiton tilanne

Paraisten lasten­suojelun sosiaa­li­työn­te­kijät tiesivät sosiaa­li­huol­to­laissa henki­lös­tölle sääde­tystä velvoit­teesta ilmoittaa havai­tuista epäkoh­dista. Eeva kertoo heidän olleen epävarmoja siitä, millai­sista asioista tulisi ilmoittaa ja missä vaiheessa.

– Koimme ammatil­li­sesti vaikeaksi sen, että tiesimme yksik­kömme toiminnan vaaran­tavan asiakas­tur­val­li­suuden, mutta emme sitä, miten asiassa edetä. Pelkä­simme myös, millä tavalla johto tulee ilmoi­tukseen suhtau­tumaan.

Eeva kertoo heidän yrittäneen tulok­setta ratkoa ongelmia sisäi­sesti ottamalla niitä puheeksi johdon kanssa. Hän päätti lopulta irtisa­noutua viime syksynä, koska ei katsonut enää voivansa tehdä työtään eetti­sesti kestä­vällä tavalla.

Oletimme tietysti, että Paraisilla otetaan on­keensa antamastamme huomautuksesta.

Samana syksynä oli aviin alkanut jälleen virrata epäkoh­tail­moi­tuksia ja kante­luita. Lounais-Suomen aluehal­lin­to­vi­raston sosiaa­li­huollon ylitar­kas­tajan Tiina Ronkamon mukaan nämä tiedot yhdis­tet­tyinä uutiseen työnte­ki­jöiden uusista irtisa­nou­tu­mi­sista olivat vakava merkki.

– Oletimme tietysti, että he ottavat on­keensa antamas­tamme huomau­tuk­sesta. Nyt paljas­tuikin, ettei käytäntöjä ollut siellä muutettu ohjeis­ta­mal­lamme tavalla.

Avi päätti tehdä valvon­ta­tar­kas­tuksen Parai­sille viime joulu­kuussa. Tarkas­tuk­sesta laadittu avin muistio on kovasa­naista tekstiä. Asiak­kaiden tilan­teiden sanottiin polkevan paikoillaan, koska sosiaa­li­työn­te­kijät vaihtuivat jatku­vasti ja pitkä­jän­teistä työtä ei ollut mahdol­lista tehdä. ”Työ näyttäytyy syöksy­mi­seltä kriisin ratkai­se­mi­sesta seuraavaan kriisiin.”

Yksikön esimiesten tai kolle­goiden tuen todettiin olevan riittä­mä­töntä, koska heiltä puuttui substans­sio­saa­mista, mitä ostopal­veluna hankittu sähkö­pos­ti­kon­sul­taatio ei korvannut.

Virasto ilmoitti seuraa­vansa Paraisten perheyk­sikön lasten­suo­je­lutyön toimin­ta­ta­pojen korjaus­toimia. Tarvit­taessa asia otetaan uudestaan vireille ja harkitaan määräyksen antamista sekä kunnan velvoit­ta­mista noudat­tamaan määräystä sakon uhalla.

Paraisten perheyk­sikköön oli tehty jo marras­kuussa ensim­mäinen, työsuo­jeluun kohdis­tunut avin valvon­ta­tar­kastus. Tarkas­tus­ker­to­muk­sessa kerrottiin työpai­kalla kärsit­tävän erityi­sesti henki­lös­tö­re­surs­si­pu­lasta johtu­vasta psyko­so­si­aa­li­sesta kuormi­tuk­sesta. Tilan­netta pidettiin selkeästi laittomana.

Työnan­ta­jalle annettiin kehotus välit­tö­mästi ratkaista työpai­kalla vallitseva laiton tilanne ja ryhtyä riittäviin toimen­pi­teisiin vahin­gol­listen kuormi­tus­te­ki­jöiden poista­mi­seksi. Työyh­tei­sössä esiintyi myös häirintää tai epäasial­lista kohtelua.

Esimiesten katsottava peiliin

Sosiaali- ja terveys­johtaja Paula Sundqvistin mielestä lasten­suojelun toimiva johto on ottanut onkeensa avin ohjeis­tuksen, mutta ”kehit­tä­mistyö ei ole näkynyt henki­lös­tölle riittävän selkeästi”.

– Jokaisen esimiehen on katsottava peiliin ja pohdittava, mitä olisi voinut tehdä toisin, Sundqvist sanoo.

Hänen mielestään johta­miseen kyllä kiinni­tettiin huomiota. Erilai­silla toimen­pi­teillä ei kuitenkaan pystytty vaikut­tamaan työyh­teisön ilmapiiriin riittä­västi.

Uusilla sosiaalityöntekijöillä on pitkä kokemus työssään.

– Paraisten lasten­suojelun tulokset ovat olleet vuosien ajan hyviä eri mitta­reilla mitattuna. Sijoi­tet­tujen lasten ja asiak­kaiden määrä on ollut alle valta­kun­nal­lisen keski­tason, mutta viime vuonna lasten­suo­je­luil­moi­tusten määrä kasvoi jyrkästi.

Paraisten kaupunki myönsi perheyk­si­köiden ongelmien olemas­saolon työpaik­kail­moi­tuk­sessaan keväällä luvaten, että asiat tehdään tulevai­suu­dessa paremmin kuin aikai­semmin. Miten se oikein tapahtuu?

Sami Salmi­virran mukaan kehit­tä­mällä omaa Paraisten sosiaa­lityön mallia systee­misen ajattelun pohjalta. Hän kertoo itse tunte­vansa riittä­vällä tasolla lasten­suo­je­lulain ja muun lainsää­dännön. Uusilla sosiaa­li­työn­te­ki­jöillä on pitkä kokemus lakien sovel­ta­mi­sesta työssään.

Aluehal­lin­to­vi­rasto velvoitti perheyk­sikköä tarttumaan jatkuvaan ylitöiden teettä­miseen. Salmi­virta uskoo sen onnis­tuvan työsken­te­ly­tapoja ja käytäntöjä muokkaa­malla. Parai­silla on kuitenkin pitkään jatkuneen vajaa­mie­hi­tyksen takia niin paljon kasaan­tu­nutta työtä, että tilan­teesta ei ainakaan aluksi selvitä normaalin työajan puitteissa.

Markku Tasala