Paraisten kaupungin perhepalveluiden yksikkö on nyt rekrytoinut kolme uutta sosiaalityöntekijää. Koko kevään lastensuojelua on hoidettu vajaamiehityksellä ja ostopalveluiden turvin. Avi on pitänyt vaikeata tilannetta työsuojelun näkökulmasta laittomana.

 

Varsi­nais-Suo­messa sijait­se­van Parais­ten kau­pun­gin per­heyk­si­kössä las­ten­suo­je­lu­työtä teh­neet kaikki neljä sosi­aa­li­työn­te­ki­jää irti­sa­nou­tui­vat viime syk­syn ja kulu­van kevään aikana, muun muassa joh­ta­mi­seen ja työ­kult­tuu­riin liit­ty­nei­den ongel­mien vuoksi. Vii­mei­sim­pänä irti­sa­nou­tu­nut perui myö­hem­min eroilmoituksensa.

Per­heyk­si­kön pääl­lik­könä aloitti huh­ti­kuun alussa val­tio­tie­tei­den mais­teri Sami Sal­mi­virta vir­kaa aiem­min hoi­ta­neen hen­ki­lön jää­tyä eläk­keelle. Sal­mi­virta on toi­mi­nut aiem­min kah­desti esi­mie­henä, vii­meksi Hämeen­lin­nassa joh­ta­vana sosiaalityöntekijänä.

– Tie­sin, mihin olen tulossa ja mikä minua odotti. Parai­silla tilanne on pit­kään ollut haas­tava, jonka vuoksi teke­mä­töntä sosi­aa­li­työtä on pal­jon, sanoo Salmivirta.

Osto­pal­ve­luina oli yksik­köön han­kittu kaksi sosi­aa­li­työn­te­ki­jää, joi­den työs­ken­te­lystä ker­tyi vii­kossa yhden työn­te­ki­jän työ­pa­nos. He eivät kui­ten­kaan voi­neet tehdä päätöksiä.

– Kiel­tei­nen jul­ki­suus on var­masti hei­ken­tä­nyt luot­ta­musta toi­min­taamme koh­taan, myös alan ammat­ti­lais­ten parissa. Asiak­kaat ovat oikeu­te­tusti olleet tur­hau­tu­neita ja pet­ty­neitä työn­te­ki­jöi­den vaih­tuessa, Sal­mi­virta myöntää.

Keväällä jo tois­ta­mi­seen jär­jes­tetty työn­te­ki­jöi­den haku­kier­ros tuotti tulosta. Kahta las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ja yhtä per­he­pal­ve­lui­den sosi­aa­li­työn­te­ki­jän vir­kaa haki 13 päte­vää ammat­ti­laista. Sosi­aa­lioh­jaa­jan toi­meen jätet­tiin 20 hakemusta.

Kielteinen julkisuus on varmasti heikentänyt luottamusta toimintaamme kohtaan.

Tou­ko­kuun puo­li­vä­lissä vir­koi­hin valit­tiin haki­joista kolme. He ovat työs­ken­nel­leet aiem­min yksi­tyi­sellä tai jul­ki­sella sek­to­rilla. Jokai­sella on työ­ko­ke­musta vähin­tään 15 vuotta eri­lai­sista sosi­aa­li­työn tehtävistä.

Lou­nais-Suo­men alue­hal­lin­to­vi­rasto oli val­von­ta­tar­kas­tuk­ses­saan vali­tel­lut per­heyk­si­kön työn­te­ki­jöi­den ja sil­loi­sen pääl­li­kön vähäistä koke­musta las­ten­suo­je­lu­työstä, joten uusien työn­te­ki­jöi­den vahva työ­ko­ke­mus ilah­dutti Salmivirtaa.

Parais­ten kau­punki korotti keväällä kah­desti las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jän palk­kaa, ensin 3 500 euroon ja sit­ten 3 650 euroon kuu­kau­dessa. Lisäksi luvat­tiin mak­saa sitout­ta­mis­palk­kiota 1 800 euroa vuo­dessa ensi vuo­den lop­puun saakka.

– Palkka on Var­si­nais-Suo­men kor­kein ja sijoit­tuu koko maas­sa­kin kär­ki­pää­hän. Sitout­ta­mis­palk­kiot ja muut pal­kan­li­sät ovat alalla yleis­ty­neet hen­ki­lö­kun­nan vaih­tu­vuu­den vähen­tä­mi­seksi, Sal­mi­virta selittää.

Aluehallintovirasto huomautti

Parais­ten per­heyk­si­köstä irti­sa­nou­tui­vat ensim­mäi­set neljä las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jää lyhyen ajan sisällä kaksi vuotta sit­ten. Eron­neet työ­te­ki­jät kan­te­li­vat Lou­nais-Suo­men alue­hal­lin­to­vi­ras­tolle useista epä­koh­dista työssään.

Hei­dän kir­jees­sään aville ker­rot­tiin huo­nosta työ­kult­tuu­rista, epä­pä­te­västä työn­joh­dosta sekä asiak­kai­den lain­vas­tai­sesta ja epäeet­ti­sestä koh­te­lusta. Sen jäl­keen avi otti Parais­ten kau­pun­gin las­ten­suo­je­lun valvontaansa.

Parais­ten sosi­aali- ja ter­veys­lau­ta­kunta toi­mitti aviin useam­pia sel­vi­tyk­siä. Avi antoi viime kesänä nii­den poh­jalta huo­mau­tuk­sen sosi­aali- ja ter­veys­lau­ta­kun­nalle siitä, että las­ten­suo­je­lu­lain mukai­set pää­tök­set on teh­tävä kai­kissa tilan­teissa lain edel­lyt­tä­mällä tavalla. Kaksi lain­vas­taista huos­taan­ot­to­pää­töstä mainittiin.

Aville kerrottiin huonosta työkulttuurista, epäpätevästä työnjohdosta, asiakkaiden lainvastaisesta ja epäeettisestä kohtelusta.

Parais­ten sosi­aali- ja ter­veys­joh­taja Paula Sund­qvist on pää­osin samaa mieltä avin pää­tök­sen sisäl­löstä. Hän muis­tut­taa, että pää­tök­sessä otet­tiin kan­taa vuo­den 2013 aikana teh­tyi­hin las­ten­suo­je­lu­pää­tök­siin. Vaa­di­tut las­ten­suo­je­lun pro­ses­si­ku­vauk­set ovat val­mis­tu­neet viime vuo­den aikana.

– Hen­ki­löstö on osal­lis­tu­nut kir­jaa­mis­kou­lu­tuk­seen paran­taak­seen asia­kas­suun­ni­tel­mien laa­tua. Val­von­taan on kiin­ni­tetty eri­tyistä huo­miota. Asiak­kaan kuu­le­mi­sesta on tehty eril­li­set ohjeet hen­ki­lös­tölle, luet­te­lee Sund­qvist ongel­mien rat­kai­se­mi­seksi teh­tyjä toimenpiteitä.

Ongelmana heikko johtajuus

Parais­ten kau­pun­gin Jul­ki­sa­lan kou­lu­tet­tu­jen neu­vot­te­lu­jär­jes­tön (JUKO) pää­luot­ta­mus­mie­het Annika Norrgård ja Matti Karplund ovat työs­ken­nel­leet sosi­aa­li­toi­men ongel­mien kanssa jo kah­den vuo­den ajan.

Annika Norrgård ja Matti Karplund toi­vo­vat uusien rek­ry­toin­tien tuo­van kai­vat­tuja muu­tok­sia per­heyk­si­kön toi­min­taan ja työ­rau­haa las­ten­suo­je­lu­työ­hön. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Per­heyk­si­kön ris­ti­rii­doissa on ollut pää­luot­ta­mus­mies­ten mie­lestä yksi yhtei­nen nimit­täjä: heikko joh­ta­juus. Sitä kos­ke­via yhtey­den­ot­toja he ovat saa­neet myös mui­den sek­to­rei­den työntekijöiltä.

Karplund ja Norrgård laa­ti­vat kaksi vuotta sit­ten joh­ta­juuson­gel­maa käsit­te­le­vän kir­jel­män. Se tuo­tiin esille Parais­ten kau­pun­gin yhteis­työ­toi­mi­kun­nassa, joka on työ­nan­ta­jan ja hen­ki­lös­tön edus­ta­jien yhteistoimintaelin.

– Tuo­hon kir­jel­mään suh­tau­dut­tiin sil­loin vähät­te­le­västi, mutta jo kah­den vuo­den kulut­tua olimme jäl­leen samassa tilanteessa.

Norrgår­din mie­lestä työ­nan­ta­jan nou­dat­tama neu­vot­te­lu­kult­tuuri on ollut pul­mal­li­nen. Vaikka käy­tiin asial­li­sia kes­kus­te­luja ja saa­tiin joh­dolta lupauk­sia­kin, neu­vot­te­lut eivät kui­ten­kaan joh­ta­neet toimenpiteisiin.

Kukaan ei ottanut vastuuta

Parais­ten per­heyk­si­kön las­ten­suo­je­luun lähes puo­li­toista vuotta sit­ten pal­ka­tulla sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä, jota hänen hen­ki­löl­li­syy­tensä suo­jaa­mi­seksi kut­su­taan tässä jutussa Eevaksi, oli vähäi­sesti koke­musta las­ten­suo­je­lu­työstä. Hän mai­nitsi puut­teensa työ­haas­tat­te­lussa ja ilmoitti tar­vit­se­vansa tukea.

– Olin tie­toi­nen Parais­ten tilan­teesta, mutta minun annet­tiin ymmär­tää, että kor­jauk­sia oli tehty, ker­too Parai­silta viime syk­synä irti­sa­nou­tu­nut Eeva.

Viime vuo­den syk­synä nuo­relle sosi­aa­li­työn­te­ki­jälle alkoi pal­jas­tua työyh­tei­sön ongel­mien laa­juus ja pysyvä luonne. Joh­don suh­tau­tu­mi­nen alue­hal­lin­to­vi­ras­ton huo­mau­tuk­seen oli vähättelevä.

– Vaikka pyy­sin näyt­tä­mään lausun­toa, sitä ei näy­tetty. Näin en voi­nut ottaa huo­mioon sitä työs­säni ja kor­jata mah­dol­li­sesti teke­miäni virheitä.

Eeva ei saa­nut koko työ­suh­teensa aikana sel­vyyttä sii­hen, mikä oli kun­kin työn­te­ki­jän vas­tuu­alue. Pape­rilla yksi­köllä oli kaksi esi­miestä, mutta työyh­tei­sössä oli myös pii­lo­joh­ta­juutta, mikä aiheutti kaoot­ti­sia työtilanteita.

– Työt vaih­tui­vat jat­ku­vasti. Pää­tök­siä teki kuka mil­loin­kin. Kaikki halusi­vat val­taa, mutta kukaan ei vas­tuuta. Lop­pu­jen lopuksi se oli aina sosi­aa­li­työn­te­kijä, joka kan­toi kai­ken vastuun.

Eeva uskoo ongel­mien joh­tu­neen osit­tain siitä, ettei sil­loi­sella yksi­kön­pääl­li­köllä ollut koke­musta las­ten­suo­je­lusta. Hän oli tul­lut työ­hönsä kou­lu­toi­men puolelta.

En saanut koko työsuhteeni aikana selvyyttä siihen, mikä oli kunkin työntekijän vastuualue.

Eeva ker­too suu­rim­maksi syyksi omaan irti­sa­nou­tu­mi­seensa juri­di­sen tuen puut­tu­mi­sen työs­sään. Lai­no­pil­lista ohjausta var­ten Parai­sille oli han­kittu osto­pal­velu, joka vas­tasi työn­te­ki­jöi­den kysy­myk­siin sala­tun säh­kö­pos­tiyh­tey­den ja puhe­li­men kautta.

– Olin teke­mässä työ­urani ensim­mäi­siä huos­taan­ot­to­pää­tök­siä. Vai­keissa kysy­myk­sissä tar­vi­taan kas­vok­kaista työs­ken­te­lyä ja poh­din­taa. Emme saa­neet lai­no­pil­lista apua edes hal­linto-oikeus­kä­sit­te­lyyn. Meitä vas­tassa oli kui­ten­kin juristi.

Perheyksikön laiton tilanne

Parais­ten las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jät tie­si­vät sosi­aa­li­huol­to­laissa hen­ki­lös­tölle sää­de­tystä vel­voit­teesta ilmoit­taa havai­tuista epä­koh­dista. Eeva ker­too hei­dän olleen epä­var­moja siitä, mil­lai­sista asioista tulisi ilmoit­taa ja missä vaiheessa.

– Koimme amma­til­li­sesti vai­keaksi sen, että tie­simme yksik­kömme toi­min­nan vaa­ran­ta­van asia­kas­tur­val­li­suu­den, mutta emme sitä, miten asiassa edetä. Pel­kä­simme myös, millä tavalla johto tulee ilmoi­tuk­seen suhtautumaan.

Eeva ker­too hei­dän yrit­tä­neen tulok­setta rat­koa ongel­mia sisäi­sesti otta­malla niitä puheeksi joh­don kanssa. Hän päätti lopulta irti­sa­nou­tua viime syk­synä, koska ei kat­so­nut enää voi­vansa tehdä työ­tään eet­ti­sesti kes­tä­vällä tavalla.

Oletimme tietysti, että Paraisilla otetaan on­keensa antamastamme huomautuksesta.

Samana syk­synä oli aviin alka­nut jäl­leen vir­rata epä­koh­tail­moi­tuk­sia ja kan­te­luita. Lou­nais-Suo­men alue­hal­lin­to­vi­ras­ton sosi­aa­li­huol­lon yli­tar­kas­ta­jan Tiina Ron­ka­mon mukaan nämä tie­dot yhdis­tet­tyinä uuti­seen työn­te­ki­jöi­den uusista irti­sa­nou­tu­mi­sista oli­vat vakava merkki.

– Ole­timme tie­tysti, että he otta­vat on­keensa anta­mas­tamme huo­mau­tuk­sesta. Nyt pal­jas­tui­kin, ettei käy­tän­töjä ollut siellä muu­tettu ohjeis­ta­mal­lamme tavalla.

Avi päätti tehdä val­von­ta­tar­kas­tuk­sen Parai­sille viime jou­lu­kuussa. Tar­kas­tuk­sesta laa­dittu avin muis­tio on kova­sa­naista teks­tiä. Asiak­kai­den tilan­tei­den sanot­tiin pol­ke­van pai­koil­laan, koska sosi­aa­li­työn­te­ki­jät vaih­tui­vat jat­ku­vasti ja pit­kä­jän­teistä työtä ei ollut mah­dol­lista tehdä. ”Työ näyt­täy­tyy syök­sy­mi­seltä krii­sin rat­kai­se­mi­sesta seu­raa­vaan kriisiin.”

Yksi­kön esi­mies­ten tai kol­le­goi­den tuen todet­tiin ole­van riit­tä­mä­töntä, koska heiltä puut­tui subs­tans­sio­saa­mista, mitä osto­pal­ve­luna han­kittu säh­kö­pos­ti­kon­sul­taa­tio ei korvannut.

Virasto ilmoitti seu­raa­vansa Parais­ten per­heyk­si­kön las­ten­suo­je­lu­työn toi­min­ta­ta­po­jen kor­jaus­toi­mia. Tar­vit­taessa asia ote­taan uudes­taan vireille ja har­ki­taan mää­räyk­sen anta­mista sekä kun­nan vel­voit­ta­mista nou­dat­ta­maan mää­räystä sakon uhalla.

Parais­ten per­heyk­sik­köön oli tehty jo mar­ras­kuussa ensim­mäi­nen, työ­suo­je­luun koh­dis­tu­nut avin val­von­ta­tar­kas­tus. Tar­kas­tus­ker­to­muk­sessa ker­rot­tiin työ­pai­kalla kär­sit­tä­vän eri­tyi­sesti hen­ki­lös­tö­re­surs­si­pu­lasta joh­tu­vasta psy­ko­so­si­aa­li­sesta kuor­mi­tuk­sesta. Tilan­netta pidet­tiin sel­keästi laittomana.

Työ­nan­ta­jalle annet­tiin keho­tus välit­tö­mästi rat­kaista työ­pai­kalla val­lit­seva lai­ton tilanne ja ryh­tyä riit­tä­viin toi­men­pi­tei­siin vahin­gol­lis­ten kuor­mi­tus­te­ki­jöi­den pois­ta­mi­seksi. Työyh­tei­sössä esiin­tyi myös häi­rin­tää tai epä­asial­lista kohtelua.

Esimiesten katsottava peiliin

Sosi­aali- ja ter­veys­joh­taja Paula Sund­qvis­tin mie­lestä las­ten­suo­je­lun toi­miva johto on otta­nut onkeensa avin ohjeis­tuk­sen, mutta ”kehit­tä­mis­työ ei ole näky­nyt hen­ki­lös­tölle riit­tä­vän selkeästi”.

– Jokai­sen esi­mie­hen on kat­sot­tava pei­liin ja poh­dit­tava, mitä olisi voi­nut tehdä toi­sin, Sund­qvist sanoo.

Hänen mie­les­tään joh­ta­mi­seen kyllä kiin­ni­tet­tiin huo­miota. Eri­lai­silla toi­men­pi­teillä ei kui­ten­kaan pys­tytty vai­kut­ta­maan työyh­tei­sön ilma­pii­riin riittävästi.

Uusilla sosiaalityöntekijöillä on pitkä kokemus työssään.

– Parais­ten las­ten­suo­je­lun tulok­set ovat olleet vuo­sien ajan hyviä eri mit­ta­reilla mitat­tuna. Sijoi­tet­tu­jen las­ten ja asiak­kai­den määrä on ollut alle val­ta­kun­nal­li­sen kes­ki­ta­son, mutta viime vuonna las­ten­suo­je­luil­moi­tus­ten määrä kas­voi jyrkästi.

Parais­ten kau­punki myönsi per­heyk­si­köi­den ongel­mien ole­mas­sao­lon työ­paik­kail­moi­tuk­ses­saan keväällä luva­ten, että asiat teh­dään tule­vai­suu­dessa parem­min kuin aikai­sem­min. Miten se oikein tapahtuu?

Sami Sal­mi­vir­ran mukaan kehit­tä­mällä omaa Parais­ten sosi­aa­li­työn mal­lia sys­tee­mi­sen ajat­te­lun poh­jalta. Hän ker­too itse tun­te­vansa riit­tä­vällä tasolla las­ten­suo­je­lu­lain ja muun lain­sää­dän­nön. Uusilla sosi­aa­li­työn­te­ki­jöillä on pitkä koke­mus lakien sovel­ta­mi­sesta työssään.

Alue­hal­lin­to­vi­rasto vel­voitti per­heyk­sik­köä tart­tu­maan jat­ku­vaan yli­töi­den teet­tä­mi­seen. Sal­mi­virta uskoo sen onnis­tu­van työs­ken­te­ly­ta­poja ja käy­tän­töjä muok­kaa­malla. Parai­silla on kui­ten­kin pit­kään jat­ku­neen vajaa­mie­hi­tyk­sen takia niin pal­jon kasaan­tu­nutta työtä, että tilan­teesta ei aina­kaan aluksi sel­vitä nor­maa­lin työ­ajan puitteissa.

Markku Tasala