Hallituksen normin­purku- ja säästö­hankkeet ovat nostaneet sosiaa­lialan ammat­ti­laisten keskuu­dessa myrskyn. Vaikka huolel­li­sesti valmis­teltu sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lölaki tuli voimaan 1.3.2016, jatkuu speku­lointi kelpoi­suuk­sista edelleen. Sitä pyörit­tävät normin­pur­ku­hankkeet ja työnan­tajien pelottelu sillä, että palvelut vaaran­tuvat sosiaa­li­työn­te­ki­jä­pulan vuoksi.

Hallitus sanoo poista­vansa tarkat tutkintoa koskevat kelpoi­suusehdot, jos niille ei ole erityisen painavaa syytä. Sosio­nomin, geronomin ja sosiaa­li­työn­te­kijän ammat­ti­hen­ki­lö­laissa oleville vaati­muk­sille on erittäin painat syyt: sosiaa­li­huollon asiak­kaiden oikeudet ja julkisen vallan käyttö sosiaalihuollossa.

Sosiaalihuollon ammatit eivät ole uhattuna.

Kun hallitus käy yhdis­tämään tervey­den­huollon ja sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­lö­lakia ja rekis­teriä uudis­tuksen toisena vaiheena, ei ole syytä sille, että sosiaa­lialan ammat­ti­hen­ki­löiden valvon­nasta ja rekis­te­röin­nistä luovuttaisiin.

Painava syy on myös sosiaali- ja tervey­den­huollon integraatio, jossa kunkin ammat­tialan syväl­linen ammatil­linen osaaminen on edellytys onnis­tu­neelle tiimi­työlle ja keski­näi­selle luottamukselle.

Kristiina Koskiluoma.

Kristiina Koski­luoma. Kuva: Jyrki Komulainen.

Työnte­ki­jä­pulaan auttaa se, että tehtäviä jaetaan uudella lailla sosio­nomien ja sosiaa­li­työn­te­ki­jöiden kesken. Tehtä­vä­jakoa ei pidä tehdä yksisil­mäi­sesti säästöjen näkökul­masta, vaan nosta­malla asiakkaan tarpeet ensisi­jai­seksi lähtökohdaksi.

Säästöt syntyvät vaikut­tavan työn tulok­sista, ei niinkään palkka­ku­lujen säästöistä. Päättäjien tulisi nyt malttaa, ja antaa uudis­tus­vyöryn pölyn tasaantua ennen hätiköityjä johto­pää­töksiä. Tehtä­vä­jaolle antaa nimittäin vauhtia myös muu lainsää­däntö kuten perus­toi­meen­tu­lotuen Kela-siirto, sosiaa­li­huol­tolaki ja lastensuojelulaki.

Myös sote-uudistus muokkaa tehtä­vä­jakoja ja tuo uusia vaati­vampia tehtäviä sosiaa­li­huollon ammat­ti­hen­ki­löille. Sen sijaan kiirettä kannattaa pitää pitää siinä, että tarjotaan koulu­tus­mah­dol­li­suuksia. Hallitus lupaakin selvittää yhdessä yliopis­tojen kanssa jousta­vamman tavan suorittaa sosiaa­li­työn­te­kijän ammat­ti­hen­ki­lö­oi­keuden edellyt­tämät sosiaa­lityön opinnot muun muassa hyödyn­tä­mällä aikuiskoulutusta.

Kristiina Koski­luoma