Tutkija Heidi Poikonen pistäisi päihdehuoltolain uusiksi, mutta ei näe perusteita päihdeäitien pakkohoidolle.

 

Päihdeasi­akas pääsee kyn­nyk­sen yli, mut­ta jää tuu­likaap­pi­in pyörimään. Näin eräs Hei­di Poikosen haas­tat­tele­ma ammat­ti­lainen kuvasi päi­hdeasi­akkaan ase­maa palvelu­jär­jestelmässä.
– Kyn­nys palvelu­jen piiri­in voi olla mata­la, mut­ta jatko eteen­päin on ongel­ma. Hoidot ovat usein liian lyhy­itä ja katkon­aisia. Asi­akkaan lak­isääteiset oikeudet eivät toteudu, Poiko­nen tiivistää.

Itä-Suomen yliopis­tossa oikeusti­etei­den laitok­sel­la työsken­televä Poiko­nen tekee väitöskir­jaa asi­akkaan oikeudel­lis­es­ta ase­mas­ta päi­hde­huol­los­sa. Innos­tus päi­hde­teemaan syn­tyi jo sil­loin, kun Poiko­nen työsken­teli sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä. Hän haki luke­maan hallinto-oikeut­ta ja teki gradun­sa päi­hdeäi­tien pakko­hoi­dos­ta.

– Gradus­sa tulin siihen johtopäätök­seen, että olisi hyvin vaikeaa säätää lakia, jos­sa tah­don­va­s­tainen hoito olisi mah­dol­lista, Poiko­nen sum­maa.

Keskustelu pakko­hoito­laista ryöp­sähtää esi­in julk­isu­udessa sään­nöl­lis­es­ti. Poikosen mukaan lain perus­teet tiivistyvät siihen, onko löy­det­tävis­sä hyväksyt­tävää syytä äidin itsemääräämisoikeu­den rajoit­tamiseen. Suo­ma­laises­sa oikeusjär­jestelmässä sik­iöl­lä ei ole itsenäistä oikeusase­maa, toisin sanoen sik­iö nau­ti täyt­tä peru­soikeussuo­jaa.
– Vaik­ka sik­iö joutuu vaaraan äidin käytök­sen vuok­si, lain­säädän­nöl­lis­es­ti ei voi kat­soa, että kah­den yksilön peru­soikeudet oli­si­vat vas­takkain. Nor­ja on har­vo­ja mai­ta, joka on säätänyt lain tah­don­va­s­tais­es­ta hoi­dos­ta.

Päihdeäideille eivät sovellu samat palvelut kuin jollekin toiselle päihdekuntoutujalle.


Poikosen mukaan lakia sovel­letaan siel­lä lähin­nä huumekuntoutu­ji­in.

– Meil­lä ei ole riit­tävästi kiis­ta­ton­ta tutkimusti­etoa siitä, miten huumeet vaikut­ta­vat sik­iöön. Lain­valmis­te­lu­työn poh­jana pitäisi aina olla riit­tävästi tutkit­tua tietoa, Poiko­nen muis­tut­taa.

Palvelun on vastattava asiakkaan tarvetta

Suurim­mat pakko­hoito­lain ongel­mat ovat Poikosen mielestä kuitenkin käytän­nöl­lisiä. Tutkimusten mukaan päi­htei­den käyt­töön pitäisi puut­tua jo raskau­den varhaises­sa vai­heessa. Miten tavoite­taan äid­it, jot­ka eivät vält­tämät­tä edes itse tiedä ole­vansa raskaana?

Itsekin sosi­aal­i­työn­tek­i­jänä toimin­ut Poiko­nen ymmärtää ammat­ti­laisen tuskan tilanteessa, jos­sa vas­taan­otolle tulee raskaana ole­va päi­htei­den käyt­täjä.
– Voi tun­tua raas­taval­ta, jos ei pysty tekemään mitään. Oikeudel­lis­es­ta näkökul­mas­ta ei kuitenkaan voi­da edes harki­ta tah­don­va­s­taisen hoidon mah­dol­lis­tamista, jos vapaae­htoista hoitoakaan ei ole riit­tävästi saatavil­la.

Poiko­nen muis­tut­taa myös asi­akkaan kohtaamisen ja siitä syn­tyvän ensi­vaikutel­man tärkey­destä. Jos asi­akkaalle tulee heti alku­un tunne tor­jun­nas­ta tai pahek­sun­nas­ta, hän ei vält­tämät­tä tule toista ker­taa.
– Myös neu­volois­sa olisi hyvä olla esil­lä tietoa päi­hdea­sioista. Asia pitäisi myös pystyä otta­maan puheek­si rohkeasti, mut­ta tuomit­se­mat­ta, Poiko­nen evästää.

Väitöskir­jas­saan Poiko­nen käy läpi ole­mas­sa ole­vaa lain­säädän­töä. Lisäk­si hän on haas­tatel­lut laa­jasti päi­hdealan ammat­ti­laisia päi­hde­palvelu­jen arjes­ta. Haas­tat­teluista Poiko­nen on saanut vaikutel­man, että kun­nat hoita­vat päi­hdea­sioi­ta valitet­ta­van usein minim­i­ta­sol­la. Tutk­i­ja muis­tut­taa, että jos palve­lut eivät vas­taa asi­akkaiden tarvet­ta, ne eivät sil­loin liioin ole sitä, mitä laki vaatii.

Päihdelain saisi laittaa uusiksi. Sen pitäisi olla nykyistä tarkempi.


– Esimerkik­si päi­hdeäideille eivät sovel­lu samat palve­lut kuin jollekin toiselle päi­hdekuntoutu­jalle. Äid­it tarvit­se­vat tukea päi­hdeon­gel­man lisäk­si myös van­hem­muu­teen kas­vamiseen.
Päihdehuoltolaki uusiksi

Jos Hei­di Poiko­nen saisi päät­tää, hän pistäisi päi­hde­huolto­lain päiv­i­tyk­seen. Laki saisi olla nyky­istä tarkem­pi. Hyviä ideoita laki­valmis­telun poh­jalle kan­nat­taisi kysyä päi­hdealan jär­jestöiltä ja muil­ta alan asiantun­ti­joil­ta.
– Päi­hde­huolto­la­ki oli hyvin mod­erni, kun se luoti­in 1980-luvul­la. Laki vaikut­taa kuitenkin ole­van niin ympäripyöreä, että se sovel­tuu kaikki­in aikakausi­in.

Ympäripyörey­destä seu­raa tulkin­nan­varaisu­us. Kun­tien talou­s­paineis­sa päi­hde­huolto­lakia on helpom­pi kiertää kuin esimerkik­si las­ten­suo­jelu­lakia. Tämä kostau­tuu. Päi­htei­den käytön kus­tan­nuk­set eivät kir­jaudu pelkästään päi­hde­palvelu­jen momen­tille, vaan ne hei­jas­tu­vat esimerkik­si las­ten­suo­jelu­un ja ter­vey­den­hoitoon.

Poiko­nen muis­tut­taa, ettei sosi­aalialan ammat­ti­laisen kan­na­ta pelätä lain­säädän­töä. Laki on työvä­line, joka ker­too, miten voi toimia ja mitä ei saa tehdä. Se antaa ammat­ti­laiselle toimi­val­lan ja rajat.  Sosi­aal­i­huolto­laki­in tuli vuo­den 2015 alus­sa pykälä, joka varmis­taa raskaana oleville sub­jek­ti­ivisen oikeu­den saa­da välit­tömästi

Päihdeäideilla on subjektiivinen oikeus saada välittömästi hoitoa.

tarvit­semi­aan päi­hde­palvelu­ja. Poikosen mukaan vielä ei ole tietoa, miten hyvin tämä on käytän­nössä toteu­tunut. Usein ongel­ma voi olla se, että asi­akkaal­la ei ole riit­tävästi tietoa oikeuk­sis­taan.

Poiko­nen ker­too, miten hän on etsinyt päi­hdea­sioista vas­taavia työn­tek­i­jöitä kun­tien net­ti­sivuil­ta tutkimus­taan varten. Usein yhteysti­eto­ja ei löy­dy eikä esimerkik­si kun­nan puhe­lin­vai­h­teesta osa­ta ohja­ta eteen­päin.
– Jos min­un on tutk­i­jana vaikeaa löytää yhteysti­eto­ja, palvelu­ja tarvit­se­valle asi­akkaalle se voi olla vielä haas­tavam­paa.

Han­na Moila­nen