Tutkija Heidi Poikonen pistäisi päihde­huol­tolain uusiksi, mutta ei näe perus­teita päihdeäitien pakkohoidolle.

 

Päihde­asiakas pääsee kynnyksen yli, mutta jää tuuli­kaappiin pyörimään. Näin eräs Heidi Poikosen haastat­telema ammat­ti­lainen kuvasi päihdea­siakkaan asemaa palvelujärjestelmässä.
– Kynnys palve­lujen piiriin voi olla matala, mutta jatko eteenpäin on ongelma. Hoidot ovat usein liian lyhyitä ja katko­naisia. Asiakkaan lakisää­teiset oikeudet eivät toteudu, Poikonen tiivistää.

Itä-Suomen yliopis­tossa oikeus­tie­teiden laitok­sella työsken­televä Poikonen tekee väitös­kirjaa asiakkaan oikeu­del­li­sesta asemasta päihde­huol­lossa. Innostus päihde­teemaan syntyi jo silloin, kun Poikonen työskenteli sosiaa­li­työn­te­kijänä. Hän haki lukemaan hallinto-oikeutta ja teki gradunsa päihdeäitien pakkohoidosta.

– Gradussa tulin siihen johto­pää­tökseen, että olisi hyvin vaikeaa säätää lakia, jossa tahdon­vas­tainen hoito olisi mahdol­lista, Poikonen summaa.

Keskustelu pakko­hoi­to­laista ryöpsähtää esiin julki­suu­dessa säännöl­li­sesti. Poikosen mukaan lain perusteet tiivis­tyvät siihen, onko löydet­tä­vissä hyväk­syt­tävää syytä äidin itsemää­rää­mi­soi­keuden rajoit­ta­miseen. Suoma­lai­sessa oikeus­jär­jes­tel­mässä sikiöllä ei ole itsenäistä oikeus­a­semaa, toisin sanoen sikiö nauti täyttä perusoikeussuojaa.
– Vaikka sikiö joutuu vaaraan äidin käytöksen vuoksi, lainsää­dän­nöl­li­sesti ei voi katsoa, että kahden yksilön perus­oi­keudet olisivat vastakkain. Norja on harvoja maita, joka on säätänyt lain tahdon­vas­tai­sesta hoidosta.

Päihdeäideille eivät sovellu samat palvelut kuin jollekin toiselle päihdekuntoutujalle.


Poikosen mukaan lakia sovel­letaan siellä lähinnä huumekuntoutujiin.

– Meillä ei ole riittä­västi kiista­tonta tutki­mus­tietoa siitä, miten huumeet vaikut­tavat sikiöön. Lainval­mis­te­lutyön pohjana pitäisi aina olla riittä­västi tutkittua tietoa, Poikonen muistuttaa.

Palvelun on vastattava asiakkaan tarvetta

Suurimmat pakko­hoi­tolain ongelmat ovat Poikosen mielestä kuitenkin käytän­nöl­lisiä. Tutki­musten mukaan päihteiden käyttöön pitäisi puuttua jo raskauden varhai­sessa vaiheessa. Miten tavoi­tetaan äidit, jotka eivät välttä­mättä edes itse tiedä olevansa raskaana?

Itsekin sosiaa­li­työn­te­kijänä toiminut Poikonen ymmärtää ammat­ti­laisen tuskan tilan­teessa, jossa vastaa­no­tolle tulee raskaana oleva päihteiden käyttäjä.
– Voi tuntua raasta­valta, jos ei pysty tekemään mitään. Oikeu­del­li­sesta näkökul­masta ei kuitenkaan voida edes harkita tahdon­vas­taisen hoidon mahdol­lis­ta­mista, jos vapaa­eh­toista hoitoakaan ei ole riittä­västi saatavilla.

Poikonen muistuttaa myös asiakkaan kohtaa­misen ja siitä syntyvän ensivai­ku­telman tärkey­destä. Jos asiak­kaalle tulee heti alkuun tunne torjun­nasta tai pahek­sun­nasta, hän ei välttä­mättä tule toista kertaa.
– Myös neuvo­loissa olisi hyvä olla esillä tietoa päihde­asioista. Asia pitäisi myös pystyä ottamaan puheeksi rohkeasti, mutta tuomit­se­matta, Poikonen evästää.

Väitös­kir­jassaan Poikonen käy läpi olemassa olevaa lainsää­däntöä. Lisäksi hän on haasta­tellut laajasti päihdealan ammat­ti­laisia päihde­pal­ve­lujen arjesta. Haastat­te­luista Poikonen on saanut vaiku­telman, että kunnat hoitavat päihde­asioita valitet­tavan usein minimi­ta­solla. Tutkija muistuttaa, että jos palvelut eivät vastaa asiak­kaiden tarvetta, ne eivät silloin liioin ole sitä, mitä laki vaatii.

Päihdelain saisi laittaa uusiksi. Sen pitäisi olla nykyistä tarkempi.


– Esimer­kiksi päihdeäi­deille eivät sovellu samat palvelut kuin jollekin toiselle päihde­kun­tou­tu­jalle. Äidit tarvit­sevat tukea päihdeon­gelman lisäksi myös vanhem­muuteen kasvamiseen.
Päihde­huol­tolaki uusiksi

Jos Heidi Poikonen saisi päättää, hän pistäisi päihde­huol­tolain päivi­tykseen. Laki saisi olla nykyistä tarkempi. Hyviä ideoita lakival­mis­telun pohjalle kannat­taisi kysyä päihdealan järjes­töiltä ja muilta alan asiantuntijoilta.
– Päihde­huol­tolaki oli hyvin moderni, kun se luotiin 1980-luvulla. Laki vaikuttaa kuitenkin olevan niin ympäri­pyöreä, että se soveltuu kaikkiin aikakausiin.

Ympäri­pyö­rey­destä seuraa tulkin­nan­va­raisuus. Kuntien talous­pai­neissa päihde­huol­to­lakia on helpompi kiertää kuin esimer­kiksi lasten­suo­je­lu­lakia. Tämä kostautuu. Päihteiden käytön kustan­nukset eivät kirjaudu pelkästään päihde­pal­ve­lujen momen­tille, vaan ne heijas­tuvat esimer­kiksi lasten­suo­jeluun ja terveydenhoitoon.

Poikonen muistuttaa, ettei sosiaa­lialan ammat­ti­laisen kannata pelätä lainsää­däntöä. Laki on työväline, joka kertoo, miten voi toimia ja mitä ei saa tehdä. Se antaa ammat­ti­lai­selle toimi­vallan ja rajat.  Sosiaa­li­huol­to­lakiin tuli vuoden 2015 alussa pykälä, joka varmistaa raskaana oleville subjek­tii­visen oikeuden saada välittömästi 

Päihdeäideilla on subjektiivinen oikeus saada välittömästi hoitoa.

tarvit­se­miaan päihde­pal­veluja. Poikosen mukaan vielä ei ole tietoa, miten hyvin tämä on käytän­nössä toteu­tunut. Usein ongelma voi olla se, että asiak­kaalla ei ole riittä­västi tietoa oikeuksistaan.

Poikonen kertoo, miten hän on etsinyt päihde­asioista vastaavia työnte­ki­jöitä kuntien netti­si­vuilta tutki­mustaan varten. Usein yhteys­tietoja ei löydy eikä esimer­kiksi kunnan puhelin­vaih­teesta osata ohjata eteenpäin.
– Jos minun on tutkijana vaikeaa löytää yhteys­tietoja, palveluja tarvit­se­valle asiak­kaalle se voi olla vielä haastavampaa.

Hanna Moilanen