On työpäivä, mutta Hanna-Leena Laitinen pelaa tietokoneella Suojellaan lapsia -yhdistyksen toimistossa Helsingin Alppilassa.

 

 

Erivä­ri­set palat putoi­le­vat ruu­dun ylä­reu­nasta, ja hän sovit­te­lee niitä laa­tik­koon. Peli muis­tut­taa Tetristä. Pelaajan sil­mät liik­ku­vat nopeasti ruu­dun lai­dasta laitaan.

Pelaaminen huuh­too mie­lestä pois sen, mitä hän näki hetki aiemmin.

Suojellaan Lapsia ‑yhdis­tys kuu­luu kan­sain­vä­li­seen las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lais­ten ver­kos­toon. Sen asian­tun­ti­jat ana­ly­soi­vat netissä ole­via kuvia ja videoita, joissa on lap­siin koh­dis­tu­vaa sek­su­aa­li­vä­ki­val­taa. Verkostoa joh­taa Canadian Centre for Child Protection. Käytössä on kei­no­ä­lyä hyö­dyn­tä­vää tek­no­lo­giaa, joka seu­loo ver­kosta materiaalia.

Hanna-Leena Laitinen luo­kit­te­lee kuva­ma­te­ri­aa­lia 1–3 ker­taa viikossa.

– Jos kolme eri luo­kit­te­li­jaa arvioi kuvan tai videon samalla lailla, tieto kuvasta läh­tee viran­omai­sille ja alus­tan yllä­pi­tä­jälle. Tavoitteena on saada lap­siuh­rien kuvat mah­dol­li­sim­man nopeasti pois ver­kosta. Työ edis­tää myös uhrien tun­nis­ta­mista ja pelas­ta­mista. Varsinaisen tut­kin­nan tekee sit­ten poliisi.

Kerralla hän käy läpi jopa tuhan­sia kuvia ja videoita.

Työ ei sovi kai­kille, hän sanoo. Kuvamateriaali on trau­ma­ti­soi­vaa, ja sen näke­mi­nen voi uuvut­taa. Kuviin ei kui­ten­kaan saa tur­tua, sillä se las­kisi ana­lyy­si­työn laa­tua. Siksi pelaa­mi­nen kuvien luo­kit­te­lun jäl­keen on tär­keää. Se aut­taa palau­tu­maan ja palaa­maan mui­hin työtehtäviin.

– Tiedän, että tällä työllä on oikeasti mer­ki­tystä. Se tieto antaa voi­maa ja aut­taa jak­sa­maan. Project Arachnid on tut­ki­tusti tehok­kain tapa saada kuva­ma­te­ri­aa­lia pois verkosta.

Jotta yksikään lapsi ei joutuisi seksuaaliväkivallan uhriksi

Suojellaan lap­sia on Suomen ainoa eri­tyis­asian­tun­ti­jayh­dis­tys, joka kes­kit­tyy lap­siin koh­dis­tu­van sek­su­aa­li­vä­ki­val­lan vas­tai­seen työ­hön. Hanna-Leena Laitinen työs­ken­te­lee yhdis­tyk­sen yhteis­kun­ta­suhde- ja vai­kut­ta­mis­työn joh­ta­jana ja erityisasiantuntijana.

Työ sisäl­tää run­saasti yhteis­työtä kan­sal­lis­ten ja kan­sain­vä­lis­ten toi­mi­joi­den kanssa. Laitinen luen­noi laa­jasti ja kou­lut­taa ammat­ti­lai­sia. Yhdistys myös tuot­taa mate­ri­aa­leja ja tar­joaa asian­tun­ti­juut­taan viran­omai­sille, jär­jes­töille, yri­tyk­sille ja kansalaisille.

– Toimimme, jotta yksi­kään lapsi ei jou­tuisi sek­su­aa­li­sen häi­rin­nän, hou­kut­te­lun eikä sek­su­aa­li­vä­ki­val­lan koh­teeksi. Tuomme ilmiötä esiin ja yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun. Vaadimme muu­tosta epä­koh­tiin, jotka estä­vät lap­sen oikeuk­sien toteutumista.

Kukaan ei tiedä, miten pal­jon lap­siin ja nuo­riin koh­dis­tu­vaa sek­su­aa­li­vä­ki­val­taa Suomessa on.

– Usein lap­set ja nuo­ret eivät häpeän ja pelon takia kerro siitä. Valtaosa rikok­sista jää pii­loon ja rapor­toi­matta. Tilastot eivät kerro ilmiön todel­lista laajuutta.

Se tie­de­tään, että sek­su­aa­li­vä­ki­val­lalla on monia muo­toja. Verkossa tapah­tuva groo­ming eli lap­sen val­mis­telu sek­su­aa­li­siin tar­koi­tuk­siin tun­ne­taan jo. Nyt ver­kossa liik­kuu myös pal­jon las­ten itse kuvaa­maa mate­ri­aa­lia, Laitinen sanoo. Lapsi on voitu hou­ku­tella, pai­nos­taa tai kiris­tää kuvaa­maan ja jaka­maan kuvat.

Jaana Laitinen