On työpäivä, mutta Hanna-Leena Laitinen pelaa tietokoneella Suojellaan lapsia -yhdistyksen toimistossa Helsingin Alppilassa.

 

 

Erivä­ri­set palat putoi­le­vat ruu­dun ylä­reu­nasta, ja hän sovit­te­lee niitä laa­tik­koon. Peli muis­tut­taa Tet­ristä. Pelaa­jan sil­mät liik­ku­vat nopeasti ruu­dun lai­dasta lai­taan.

Pelaa­mi­nen huuh­too mie­lestä pois sen, mitä hän näki hetki aiem­min.

Suo­jel­laan Lap­sia ‑yhdis­tys kuu­luu kan­sain­vä­li­seen las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lais­ten ver­kos­toon. Sen asian­tun­ti­jat ana­ly­soi­vat netissä ole­via kuvia ja videoita, joissa on lap­siin koh­dis­tu­vaa sek­su­aa­li­vä­ki­val­taa. Ver­kos­toa joh­taa Cana­dian Centre for Child Pro­tec­tion. Käy­tössä on kei­no­ä­lyä hyö­dyn­tä­vää tek­no­lo­giaa, joka seu­loo ver­kosta mate­ri­aa­lia.

Hanna-Leena Lai­ti­nen luo­kit­te­lee kuva­ma­te­ri­aa­lia 1–3 ker­taa vii­kossa.

– Jos kolme eri luo­kit­te­li­jaa arvioi kuvan tai videon samalla lailla, tieto kuvasta läh­tee viran­omai­sille ja alus­tan yllä­pi­tä­jälle. Tavoit­teena on saada lap­siuh­rien kuvat mah­dol­li­sim­man nopeasti pois ver­kosta. Työ edis­tää myös uhrien tun­nis­ta­mista ja pelas­ta­mista. Var­si­nai­sen tut­kin­nan tekee sit­ten poliisi.

Ker­ralla hän käy läpi jopa tuhan­sia kuvia ja videoita.

Työ ei sovi kai­kille, hän sanoo. Kuva­ma­te­ri­aali on trau­ma­ti­soi­vaa, ja sen näke­mi­nen voi uuvut­taa. Kuviin ei kui­ten­kaan saa tur­tua, sillä se las­kisi ana­lyy­si­työn laa­tua. Siksi pelaa­mi­nen kuvien luo­kit­te­lun jäl­keen on tär­keää. Se aut­taa palau­tu­maan ja palaa­maan mui­hin työ­teh­tä­viin.

– Tie­dän, että tällä työllä on oikeasti mer­ki­tystä. Se tieto antaa voi­maa ja aut­taa jak­sa­maan. Pro­ject Arach­nid on tut­ki­tusti tehok­kain tapa saada kuva­ma­te­ri­aa­lia pois ver­kosta.

Jotta yksikään lapsi ei joutuisi seksuaaliväkivallan uhriksi

Suo­jel­laan lap­sia on Suo­men ainoa eri­tyis­asian­tun­ti­jayh­dis­tys, joka kes­kit­tyy lap­siin koh­dis­tu­van sek­su­aa­li­vä­ki­val­lan vas­tai­seen työ­hön. Hanna-Leena Lai­ti­nen työs­ken­te­lee yhdis­tyk­sen yhteis­kun­ta­suhde- ja vai­kut­ta­mis­työn joh­ta­jana ja eri­tyis­asian­tun­ti­jana.

Työ sisäl­tää run­saasti yhteis­työtä kan­sal­lis­ten ja kan­sain­vä­lis­ten toi­mi­joi­den kanssa. Lai­ti­nen luen­noi laa­jasti ja kou­lut­taa ammat­ti­lai­sia. Yhdis­tys myös tuot­taa mate­ri­aa­leja ja tar­joaa asian­tun­ti­juut­taan viran­omai­sille, jär­jes­töille, yri­tyk­sille ja kan­sa­lai­sille.

– Toi­mimme, jotta yksi­kään lapsi ei jou­tuisi sek­su­aa­li­sen häi­rin­nän, hou­kut­te­lun eikä sek­su­aa­li­vä­ki­val­lan koh­teeksi. Tuomme ilmiötä esiin ja yhteis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun. Vaa­dimme muu­tosta epä­koh­tiin, jotka estä­vät lap­sen oikeuk­sien toteu­tu­mista.

Kukaan ei tiedä, miten pal­jon lap­siin ja nuo­riin koh­dis­tu­vaa sek­su­aa­li­vä­ki­val­taa Suo­messa on.

– Usein lap­set ja nuo­ret eivät häpeän ja pelon takia kerro siitä. Val­taosa rikok­sista jää pii­loon ja rapor­toi­matta. Tilas­tot eivät kerro ilmiön todel­lista laa­juutta.

Se tie­de­tään, että sek­su­aa­li­vä­ki­val­lalla on monia muo­toja. Ver­kossa tapah­tuva groo­ming eli lap­sen val­mis­telu sek­su­aa­li­siin tar­koi­tuk­siin tun­ne­taan jo. Nyt ver­kossa liik­kuu myös pal­jon las­ten itse kuvaa­maa mate­ri­aa­lia, Lai­ti­nen sanoo. Lapsi on voitu hou­ku­tella, pai­nos­taa tai kiris­tää kuvaa­maan ja jaka­maan kuvat.

Jaana Lai­ti­nen