Vuonna 2013 hallitus esitti uuden 29 §:n lisäämistä lastensuojelulakiin. Pykälällä haluttiin lisätä lastensuojelussa lasten tapaamisten määrää. Lain voimaantulosta on viisi vuotta. Mitä tänä aikana on tapahtunut?

 

Ennen las­ten­suo­je­lu­lain 29 § voi­maan tuloa ammat­ti­jär­jestö Talen­tia totesi lausun­nos­saan, että hal­li­tuk­sen esi­tyk­sessä ehdo­tettu ”aktii­vi­sen työn tehos­ta­mi­nen” ei tuo laa­dul­lista paran­nusta las­ten­suo­je­lu­työ­hön ilman mitoi­tus­pe­rus­tei­den muut­ta­mista. Työn inten­si­teet­tiä ei voi jät­tää yksit­täi­sen työn­te­ki­jän vas­tuulle, sillä se ja asia­kas­määrä ovat sidok­sissa toisiinsa.

Vuonna 2018 mitoi­tus­ky­sy­mystä on jäl­leen käsi­telty Aulikki Kana­no­jan sel­vi­tys­ryh­mässä. Ryhmä lin­jasi alku­tal­vesta, ettei se esitä enim­mäis­mi­toi­tuk­sen sää­tä­mistä lailla. Talen­tia jätti eriä­vän mie­li­pi­teen lin­jauk­seen. Saman­ai­kai­sesti kan­san­edus­taja Li Anders­son teki esi­tyk­sen mitoi­tuk­sesta las­ten­suo­je­lu­la­kiin. Tämä esi­tys juut­tui valio­kun­tiin, eikä oppo­si­tion esi­tyk­sellä ole todel­li­sia läpi­me­non mahdollisuuksia.

Vuonna 2013 Talen­tiasta esi­te­tiin myös, että las­ten­suo­je­lun kehit­tä­mi­seen osoi­te­tusta mää­rä­ra­hasta olisi otettu erik­seen rahoi­tus sille, että sel­vi­tet­täi­siin mitoi­tuk­sen vai­ku­tuk­sia. Ehdo­timme kokei­lu­kun­tiin kehit­tä­mis­pi­lot­teja ja erik­seen pal­kat­tuja työn­te­ki­jöitä. Mitoi­tus olisi ollut Talen­tian van­han mitoi­tus­suo­si­tuk­sen mukai­sesti enin­tään 30 lasta vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­ki­jää kohden.

Kehit­tä­mis­pi­lo­tin osaksi esi­timme arvioin­ti­tut­ki­musta, jotta saa­tai­siin tie­toa mitoi­tuk­sen vai­ku­tuk­sista las­ten­suo­je­lun asia­kas­tyy­ty­väi­syy­teen sekä työn­te­ki­jöi­den jak­sa­mi­seen, pysy­vyy­teen ja työ­hy­vin­voin­tiin. Pilotti ei kos­kaan toteutunut.

Vuonna 2014 ammat­ti­jär­jestö Talen­tiasta tote­simme Val­vi­ran teke­mään las­ten­suo­je­lun hen­ki­lös­tö­sel­vi­tyk­seen ja Toi­miva las­ten­suo­jelu ‑sel­vi­tyk­seen liit­tyen, että las­ten­suo­je­lun kuor­mi­tus on työ­suo­je­lu­ky­sy­mys. Val­vi­ran hen­ki­lös­tö­sel­vi­tys todensi sen, minkä olimme tien­neet las­ten­suo­je­lun tilasta jo kauan. Asia­kas­mää­rät ovat suu­ria ja sijais­työ­voi­maa käy­te­tään pal­jon. Val­vi­ran kyse­lyyn vas­tan­neista 11 kun­taa ilmoitti, että vireillä ole­vien las­ten­suo­je­lu­asioi­den luku­määrä oli yli 100 työn­te­ki­jää kohti. Näistä enem­mistö oli yli 50 000 asuk­kaan kun­tia. Liian moni kunta yllä­piti las­ten­suo­je­lua sijaisvoimin.

Las­ten­suo­je­lun hen­ki­lös­tön resur­sointi ja vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­ki­jöi­den asia­kas­mää­rät ovat myös olleet näh­tä­villä kuu­den suu­rim­man kau­pun­gin ”Kuusikko”-vertailuissa vuo­sia. Yli 60 lap­sen määrä herät­tää lie­vää pahek­sun­taa. Alle 60 ker­too, että kuor­mi­tusta on. Alle 50 lasta ker­too jo sen, että vir­koja on aivan riit­tä­västi ja homma toimii.

Kuinka kauan yhteiskunnalla on varaa odottaa sen poliittisen tavoitteen toteutumista, että ehkäisevä työ tuottaa tulosta?

Viime vuo­sien kehi­tys on kui­ten­kin kul­ke­nut sii­hen suun­taan, että sopi­vaksi lap­si­mää­räksi on kaa­vailtu vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­ki­jälle 15–20 lasta. Tätä pie­nem­pää­kin lap­si­mää­riä on esi­tetty optimaaliseksi.

Istu­van hal­li­tuk­sen LAPE-hank­keen yhtey­dessä aloi­tet­tiin las­ten­suo­je­lun sys­tee­mi­sen toi­min­ta­mal­lin mukai­nen tii­mi­työ­ko­keilu, jossa työn­te­ki­jä­koh­tai­nen asia­kas­määrä on nykyistä pie­nempi. Kokei­luun osal­lis­tu­neita ryh­miä on useita kym­me­niä eri maa­kun­nissa ja kehit­tä­mis­työtä ohjaa THL.

Sys­tee­mi­sen toi­min­ta­mal­lin etuna on, että sen on arvioitu kol­min­ker­tais­ta­van asiak­kaan koh­taa­mi­seen käy­tet­tä­vän ajan – ja vasta nyt on toteu­tu­massa vuo­den 2013 las­ten­suo­je­lu­lain 29 §:n tavoite. Vähän kuin var­kain, sillä laki­muu­tos ei ohjan­nut kun­tia toi­vot­tuun suun­taan. Se sijaan las­ten­suo­je­lun suun­nan­muu­tok­sen teki­vät sosi­aa­li­työn johto ja työn­te­ki­jät itse käyt­töön otta­mil­laan uusilla amma­til­li­silla menettelytavoilla.

Valvonnan vaikutuksia

Kulu­neen vii­den vuo­den aikana las­ten­suo­je­lu­työn­te­ki­jöi­den asia­kas­mi­toi­tus on koros­tu­tusti ollut esillä alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen (avi) kau­pun­kei­hin teke­mien tar­kas­tus­ten yhteydessä.

Las­ten­suo­je­lun krii­siy­ty­mi­nen kun­nissa nou­dat­te­lee hyvin saman­ta­paista kaa­vaa. Ensin vuo­sien ajan las­ten­suo­je­lun asia­kas­määrä on kas­va­nut kas­va­mis­taan, ja tästä on seu­ran­nut työn hal­lin­nan tun­teen menet­tä­mi­nen. Kuor­mi­tus on todettu kuormituskyselyllä.

Yli­kuor­mi­tuk­sesta on sit­ten seu­ran­nut työn­te­ki­jöi­den vaih­tu­vuus, ja tästä koke­muk­sen ja tie­to­pää­oman katoa­mi­nen per­hei­den tilan­teesta. Tämä on aiheut­ta­nut lisä­kuor­mi­tusta jäl­jelle jää­neille joh­ta­ville sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille ja vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­ki­jöille. Lopulta ongel­mien kehä vai­kut­taa lap­sen ja per­heen saa­man las­ten­suo­je­lu­pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­teen ja laatuun.

Alue­hal­lin­to­vi­ras­to­jen tar­kas­tus­ten tulok­set ovat olleet yksi­se­lit­tei­siä: yleensä kunta on mää­rätty palk­kaa­maan lisähenkilöstöä.

Yhteis­kun­nal­li­nen ja poliit­ti­nen paine las­ten­suo­je­lun mitoi­tuk­sen tar­peel­li­suu­desta ei ole hävin­nyt. Päin­vas­toin. Avien tar­kas­tuk­set, sosi­aa­li­huol­to­lain epä­koh­tail­moi­tus­ten lisään­ty­mi­nen ja ammat­ti­hen­ki­lön eet­tis­ten vel­voit­tei­den uusi esille nousu yhdessä LAPE-hank­keen sys­tee­mi­sestä toi­min­ta­mal­lista saa­tu­jen koke­mus­ten kanssa ovat kaikki pitä­neet mitoi­tus­ky­sy­mystä tape­tilla. Lisäksi las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den ääni muu­tok­sen vält­tä­mät­tö­myy­destä tuli esille Face­boo­kin Ura­ver­kos­ton 1 000 nimeä ‑adres­sin voimin.

Joi­den­kin kun­tien yksit­täi­set val­tuu­te­tut ovat myös esit­tä­neet rajauk­sia vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­ki­jän lap­si­mää­rän. Mitoi­tuk­sen on ymmär­retty vai­kut­ta­van työ­hy­vin­voin­tiin ja työn­te­ki­jöi­den saa­ta­vuu­teen. Kun­ta­kymppi-tut­ki­muk­sen yhtey­dessä arvel­tiin, että mitoi­tus vai­kut­taa työn kuor­mi­tuk­seen ja työn­te­ki­jän ammat­tieet­ti­seen sie­to­ky­kyyn. Yhteis­vai­ku­tus saa työn­te­ki­jät poh­ti­maan jopa alan, mutta vähin­tään työ­pai­kan vaihtoa.

Palkka keinona

Eri­tyi­sesti kulu­neena vuonna palk­kauk­sen paran­ta­mista on käy­tetty kil­pai­lu­valt­tina lail­lis­tet­tu­jen las­ten­suo­je­lun sosi­aa­li­työn­te­ki­jöi­den saa­mi­seksi, ja tulok­set ovat olleet hyviä. Meillä on useita esi­merk­ki­kun­tia, joissa palk­kauk­sen paran­ta­mi­nen vai­kutti heti koke­nei­den ja kel­pois­ten työn­te­ki­jöi­den saantiin.

Palk­kauk­sen paran­ta­mi­nen on kui­ten­kin ollut eri­tyi­sesti iso­jen kau­pun­kien hen­ki­lös­tö­po­li­tii­kassa kuin kivi ken­gässä. Nämä ilmei­sesti luot­ta­vat vii­mei­seen asti asuin­pai­kan hou­kut­te­le­vuu­teen ja mah­dol­li­sen oman yli­opis­ton vai­ku­tus­pii­riin. Vai­ku­tusta lie­nee myös sillä, että tila­päis­ten työn­te­ki­jöi­den saa­ta­vuus on yli­opis­to­paik­ka­kun­nilla parempi.

Toi­saalta valin­nan­mah­dol­li­suu­det ovat myös työn­te­ki­jällä itsel­leen rajal­li­set ja vain har­voilla alueilla aidosti kil­pail­laan vakiin­tu­neesti pal­kalla kel­poi­sista las­ten­suo­je­lun ammat­ti­lai­sista. Pal­kan lisäksi työ­me­ne­tel­mien kehit­tä­mi­nen on tar­peel­lista. Sys­tee­mi­nen malli on ter­ve­tul­lut, mutta sen perus­ra­hoi­tuk­seen hank­keena on syytä varata pit­kähkö, vähin­tään kah­den hal­li­tus­kau­den mit­tai­nen juur­rut­ta­mi­nen ja ajal­li­sesti vielä pidempi tut­ki­muk­sel­li­nen seuranta.

Syk­syllä 2018 mitoi­tuk­sen koko­nais­ku­vaa ja val­von­nan sel­kiyt­tä­mistä tar­kas­tel­laan las­ten­suo­je­lun sel­vi­tys­hen­kilö Kana­no­jan aset­ta­massa asiantuntijaryhmässä.

Poliittisesti on viisaampaa ollut sanomatta, että lastensuojelun virkoja pitäisi lisätä koko maassa.

Lisäksi elo­kuussa jul­kais­taan Las­ten­suo­je­lun Kes­kus­lii­ton ja ammat­ti­jär­jestö Talen­tian tekemä sel­vi­tys, josta saa­daan vas­tauk­sia sii­hen, mille tasolle sosi­aa­li­työn­te­ki­jät, sosi­aa­lioh­jaa­jat ja per­he­työn­te­ki­jät itse aset­tai­si­vat asia­kas­mää­rän mitoituksen.

Puhdistuksen aika

Las­ten­suo­je­lun työn­te­ki­jä­koh­taista lap­si­mi­toi­tusta on pidetty poliit­ti­sesti kos­ke­mat­to­mana maa­pe­ränä. Mitoi­tuk­sen sää­tä­mi­sen esteenä on sel­keästi ollut joukko poliit­ti­sia perus­teita. Las­ten­suo­je­lu­han on vir­ka­mää­rän osalta val­ta­kun­nal­li­sesti var­sin pieni ammattikunta.

Poliit­ti­sesti pää­tök­sen­te­ki­jöille on vii­saam­paa olla sano­matta, että las­ten­suo­je­lun vir­koja pitäisi lisätä koko maassa, jotta asia­kas­mää­rää voi­daan pie­nen­tää. Jos asia todet­tai­siin ääneen, tun­nus­tet­tai­siin samalla, että meillä on tehty tie­toi­nen poliit­ti­nen arvo­va­linta ja las­ten­suo­jelu on haluttu hoi­taa juuri nykyi­sen tasoisena.

Pelä­täänkö ken­ties sijoi­tus­ten mää­rän kas­vua? Pal­jas­tui­siko se, että poli­tiik­kaa ja pää­tök­sen­te­koa ohjaa­vissa ins­ti­tuu­tioissa on pei­tel­lysti aja­teltu lap­sen sijoi­tuk­sen tar­peen arvioin­nin ole­van parem­min­kin ammat­tiin itseensä sisäl­tyvä toi­min­ta­tapa ja moti­vaa­tio­te­kijä, kuin ammat­ti­tai­toon, kou­lu­tuk­seen ja koke­muk­seen perus­tuva kyky pyr­kiä objek­tii­vi­suu­teen ja oikeu­den­mu­kai­suu­teen lap­sen olo­suh­tei­den ja tar­pei­den arvioinnissa.

Täl­lai­nen pei­telty poliit­tis-hal­lin­nol­li­nen psy­koa­na­lyysi syö luot­ta­muk­sen ja joh­taa eet­ti­seen arvo­ka­ta­stro­fiin. On myös ollut vai­keaa tun­nus­taa, että lap­si­per­hei­den tuen tar­peessa oli pii­lo­re­servi, jonka vuoksi uusi sosi­aa­li­huol­to­laki ei vähen­tä­nyt­kään las­ten­suo­je­lun tar­vetta, vaan sosi­aa­li­huol­lon per­he­työ toi esille per­hei­den tuen lisätarpeet.

On kysyt­tävä, kuinka kauan yhteis­kun­nalla on varaa odot­taa sen poliit­ti­sen tavoit­teen toteu­tu­mista, että ehkäi­se­vien toi­men­pi­tei­den kat­ta­vuus las­ten­suo­je­lun ulko­puo­lella ja perus­pal­ve­lu­jen vai­kut­ta­vuus pie­nen­tä­vät las­ten­suo­je­lun vas­tuuso­si­aa­li­työn­te­ki­jän lap­si­mää­rää. Jos jokai­nen hal­li­tus ker­ral­laan raken­taa visionsa tämän unel­man varaan, oli­siko aika kokeilla rin­nak­kai­su­nel­maa, lap­si­mi­toi­tuk­sen laki­sää­teis­tä­mistä. Aika ei enää menisi poliit­ti­seen unel­moin­tiin, ja lapsi saa kol­min­ker­tai­sen ajan kohtaamiseen.

Alpo Heik­ki­nen
erityisasiantuntija
ammat­ti­jär­jestö Talentia