Vuonna 2013 hallitus esitti uuden 29 §:n lisäämistä lastensuojelulakiin. Pykälällä haluttiin lisätä lastensuojelussa lasten tapaamisten määrää. Lain voimaantulosta on viisi vuotta. Mitä tänä aikana on tapahtunut?

 

Ennen las­ten­suo­jelu­lain 29 § voimaan tuloa ammat­ti­jär­jestö Tal­en­tia tote­si lausun­nos­saan, että hal­li­tuk­sen esi­tyk­sessä ehdotet­tu ”akti­ivisen työn tehost­a­mi­nen” ei tuo laadullista paran­nus­ta las­ten­suo­je­lu­työhön ilman mitoi­tus­pe­rustei­den muut­tamista. Työn inten­si­teet­tiä ei voi jät­tää yksit­täisen työn­tek­i­jän vas­tu­ulle, sil­lä se ja asi­akas­määrä ovat sidok­sis­sa toisi­in­sa.

Vuon­na 2018 mitoi­tuskysymys­tä on jälleen käsitel­ty Aulik­ki Kanano­jan selvi­tys­ryh­mässä. Ryh­mä lin­jasi alku­talves­ta, ettei se esitä enim­mäis­mi­toituk­sen säätämistä lail­la. Tal­en­tia jät­ti eriävän mielip­i­teen lin­jauk­seen. Samanaikaises­ti kansane­dus­ta­ja Li Ander­s­son teki esi­tyk­sen mitoituk­ses­ta las­ten­suo­jelu­laki­in. Tämä esi­tys juut­tui valiokun­ti­in, eikä oppo­si­tion esi­tyk­sel­lä ole todel­lisia läpi­menon mah­dol­lisuuk­sia.

Vuon­na 2013 Tal­en­ti­as­ta esiteti­in myös, että las­ten­suo­jelun kehit­tämiseen osoite­tus­ta määrära­has­ta olisi otet­tu erik­seen rahoi­tus sille, että selvitet­täisi­in mitoituk­sen vaiku­tuk­sia. Ehdo­timme kokeilukun­ti­in kehit­tämispi­lot­te­ja ja erik­seen palkat­tu­ja työn­tek­i­jöitä. Mitoi­tus olisi ollut Tal­ent­ian van­han mitoi­tus­su­osi­tuk­sen mukaises­ti enin­tään 30 las­ta vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jää kohden.

Kehit­tämispi­lotin osak­si esitimme arvioin­ti­tutkimus­ta, jot­ta saataisi­in tietoa mitoituk­sen vaiku­tuk­sista las­ten­suo­jelun asi­akastyy­tyväisyy­teen sekä työn­tek­i­jöi­den jak­samiseen, pysyvyy­teen ja työhyv­in­voin­ti­in. Pilot­ti ei koskaan toteu­tunut.

Vuon­na 2014 ammat­ti­jär­jestö Tal­en­ti­as­ta totes­imme Valvi­ran tekemään las­ten­suo­jelun henkilöstö­selvi­tyk­seen ja Toimi­va las­ten­suo­jelu ‑selvi­tyk­seen liit­tyen, että las­ten­suo­jelun kuor­mi­tus on työ­suo­jelukysymys. Valvi­ran henkilöstö­selvi­tys toden­si sen, minkä olimme tien­neet las­ten­suo­jelun tilas­ta jo kauan. Asi­akas­määrät ovat suuria ja sijaistyövoimaa käytetään paljon. Valvi­ran kyse­lyyn vas­tan­neista 11 kun­taa ilmoit­ti, että vireil­lä ole­vien las­ten­suo­jelu­a­sioiden lukumäärä oli yli 100 työn­tek­i­jää kohti. Näistä enem­mistö oli yli 50 000 asukkaan kun­tia. Liian moni kun­ta ylläpi­ti las­ten­suo­jelua sijaisvoimin.

Las­ten­suo­jelun henkilöstön resur­soin­ti ja vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den asi­akas­määrät ovat myös olleet nähtävil­lä kuu­den suurim­man kaupun­gin ”Kuusikko”-vertailuissa vuosia. Yli 60 lapsen määrä herät­tää lievää pahek­sun­taa. Alle 60 ker­too, että kuor­mi­tus­ta on. Alle 50 las­ta ker­too jo sen, että virko­ja on aivan riit­tävästi ja hom­ma toimii.

Kuinka kauan yhteiskunnalla on varaa odottaa sen poliittisen tavoitteen toteutumista, että ehkäisevä työ tuottaa tulosta?

Viime vuosien kehi­tys on kuitenkin kulkenut siihen suun­taan, että sopi­vak­si lap­simääräk­si on kaavail­tu vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jälle 15–20 las­ta. Tätä pienem­pääkin lap­simääriä on esitet­ty opti­maalisek­si.

Istu­van hal­li­tuk­sen LAPE-han­kkeen yhtey­dessä aloitet­ti­in las­ten­suo­jelun sys­teemisen toim­inta­mallin mukainen tiim­i­työkokeilu, jos­sa työn­tek­i­jäko­htainen asi­akas­määrä on nyky­istä pienem­pi. Kokeilu­un osal­lis­tunei­ta ryh­miä on usei­ta kym­meniä eri maakun­nis­sa ja kehit­tämistyötä ohjaa THL.

Sys­teemisen toim­inta­mallin etu­na on, että sen on arvioitu kolminker­tais­ta­van asi­akkaan kohtaamiseen käytet­tävän ajan – ja vas­ta nyt on toteu­tu­mas­sa vuo­den 2013 las­ten­suo­jelu­lain 29 §:n tavoite. Vähän kuin varkain, sil­lä lakimuu­tos ei ohjan­nut kun­tia toiv­ot­tuun suun­taan. Se sijaan las­ten­suo­jelun suun­nan­muu­tok­sen tekivät sosi­aal­i­työn johto ja työn­tek­i­jät itse käyt­töön ottamil­laan uusil­la ammatil­lisil­la menet­te­ly­tavoil­la.

Valvonnan vaikutuksia

Kuluneen viiden vuo­den aikana las­ten­suo­je­lu­työn­tek­i­jöi­den asi­akas­mi­toi­tus on koros­tu­tusti ollut esil­lä alue­hallintovi­ras­to­jen (avi) kaupunkei­hin tekemien tarkas­tusten yhtey­dessä.

Las­ten­suo­jelun kri­isiy­tymi­nen kun­nis­sa nou­dat­telee hyvin saman­ta­paista kaavaa. Ensin vuosien ajan las­ten­suo­jelun asi­akas­määrä on kas­vanut kas­vamis­taan, ja tästä on seu­ran­nut työn hallinnan tun­teen menet­tämi­nen. Kuor­mi­tus on todet­tu kuor­mi­tusky­se­lyl­lä.

Ylikuor­mi­tuk­ses­ta on sit­ten seu­ran­nut työn­tek­i­jöi­den vai­h­tu­vu­us, ja tästä koke­muk­sen ja tietopääo­man katoami­nen per­hei­den tilanteesta. Tämä on aiheut­tanut lisäkuor­mi­tus­ta jäl­jelle jääneille johtaville sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille ja vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jöille. Lop­ul­ta ongelmien kehä vaikut­taa lapsen ja per­heen saa­man las­ten­suo­jelu­palvelu­jen saatavu­u­teen ja laatu­un.

Alue­hallintovi­ras­to­jen tarkas­tusten tulok­set ovat olleet yksiselit­teisiä: yleen­sä kun­ta on määrät­ty palkkaa­maan lisähenkilöstöä.

Yhteiskun­nalli­nen ja poli­it­ti­nen paine las­ten­suo­jelun mitoituk­sen tarpeel­lisu­ud­es­ta ei ole hävin­nyt. Päin­vas­toin. Avien tarkas­tuk­set, sosi­aal­i­huolto­lain epäko­htail­moi­tusten lisään­tymi­nen ja ammat­ti­henkilön eet­tis­ten velvoit­tei­den uusi esille nousu yhdessä LAPE-han­kkeen sys­teemis­es­tä toim­inta­mallista saatu­jen koke­musten kanssa ovat kaik­ki pitäneet mitoi­tuskysymys­tä tapetil­la. Lisäk­si las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den ääni muu­tok­sen vält­tämät­tömyy­destä tuli esille Face­bookin Uraverkos­ton 1 000 nimeä ‑adressin voimin.

Joidenkin kun­tien yksit­täiset val­tu­ute­tut ovat myös esit­täneet rajauk­sia vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jän lap­simäärän. Mitoituk­sen on ymmär­ret­ty vaikut­ta­van työhyv­in­voin­ti­in ja työn­tek­i­jöi­den saatavu­u­teen. Kun­takymp­pi-tutkimuk­sen yhtey­dessä arvelti­in, että mitoi­tus vaikut­taa työn kuor­mi­tuk­seen ja työn­tek­i­jän ammat­tieet­tiseen sietokykyyn. Yhteis­vaiku­tus saa työn­tek­i­jät pohti­maan jopa alan, mut­ta vähin­tään työ­paikan vai­h­toa.

Palkka keinona

Eri­tyis­es­ti kuluneena vuon­na palkkauk­sen paran­tamista on käytet­ty kil­pailu­valt­ti­na lail­lis­tet­tu­jen las­ten­suo­jelun sosi­aal­i­työn­tek­i­jöi­den saamisek­si, ja tulok­set ovat olleet hyviä. Meil­lä on usei­ta esimerkkikun­tia, jois­sa palkkauk­sen paran­t­a­mi­nen vaikut­ti heti kokenei­den ja kelpois­t­en työn­tek­i­jöi­den saan­ti­in.

Palkkauk­sen paran­t­a­mi­nen on kuitenkin ollut eri­tyis­es­ti iso­jen kaupunkien henkilöstöpoli­ti­ikas­sa kuin kivi kengässä. Nämä ilmeis­es­ti luot­ta­vat viimeiseen asti asuin­paikan houkut­tele­vu­u­teen ja mah­dol­lisen oman yliopis­ton vaiku­tus­pi­iri­in. Vaiku­tus­ta lie­nee myös sil­lä, että tilapäis­ten työn­tek­i­jöi­den saatavu­us on yliopistopaikkakun­nil­la parem­pi.

Toisaal­ta valin­nan­mah­dol­lisu­udet ovat myös työn­tek­i­jäl­lä itselleen rajal­liset ja vain har­voil­la alueil­la aidosti kil­pail­laan vaki­in­tuneesti pal­ka­lla kelpoi­sista las­ten­suo­jelun ammat­ti­lai­sista. Palkan lisäk­si työmenetelmien kehit­tämi­nen on tarpeel­lista. Sys­teem­i­nen malli on ter­ve­tul­lut, mut­ta sen perus­ra­hoituk­seen han­kkeena on syytä vara­ta pitkähkö, vähin­tään kah­den hal­li­tuskau­den mit­tainen juur­rut­ta­mi­nen ja ajal­lis­es­ti vielä pidem­pi tutkimuk­selli­nen seu­ran­ta.

Syksyl­lä 2018 mitoituk­sen kokon­aisku­vaa ja valvon­nan selkiyt­tämistä tarkastel­laan las­ten­suo­jelun selvi­tyshenkilö Kanano­jan aset­ta­mas­sa asiantun­ti­jaryh­mässä.

Poliittisesti on viisaampaa ollut sanomatta, että lastensuojelun virkoja pitäisi lisätä koko maassa.

Lisäk­si eloku­us­sa julka­istaan Las­ten­suo­jelun Keskus­li­iton ja ammat­ti­jär­jestö Tal­ent­ian tekemä selvi­tys, jos­ta saadaan vas­tauk­sia siihen, mille tasolle sosi­aal­i­työn­tek­i­jät, sosi­aalio­h­jaa­jat ja per­hetyön­tek­i­jät itse aset­taisi­vat asi­akas­määrän mitoituk­sen.

Puhdistuksen aika

Las­ten­suo­jelun työn­tek­i­jäko­htaista lap­sim­i­toi­tus­ta on pidet­ty poli­it­tis­es­ti koske­mat­tomana maaperänä. Mitoituk­sen säätämisen esteenä on selkeästi ollut joukko poli­it­tisia perustei­ta. Las­ten­suo­jeluhan on virkamäärän osalta val­takun­nal­lis­es­ti varsin pieni ammat­tikun­ta.

Poli­it­tis­es­ti päätök­sen­tek­i­jöille on viisaam­paa olla sanomat­ta, että las­ten­suo­jelun virko­ja pitäisi lisätä koko maas­sa, jot­ta asi­akas­määrää voidaan pienen­tää. Jos asia todet­taisi­in ääneen, tun­nustet­taisi­in samal­la, että meil­lä on tehty tietoinen poli­it­ti­nen arvo­val­in­ta ja las­ten­suo­jelu on halut­tu hoitaa juuri nykyisen tasoise­na.

Pelätäänkö ken­ties sijoi­tusten määrän kasvua? Pal­jas­tu­isiko se, että poli­ti­ikkaa ja päätök­sen­tekoa ohjaavis­sa insti­tuu­tiois­sa on peit­ellysti ajatel­tu lapsen sijoituk­sen tarpeen arvioin­nin ole­van parem­minkin ammat­ti­in itseen­sä sisäl­tyvä toim­intat­a­pa ja moti­vaa­tiotek­i­jä, kuin ammat­ti­taitoon, koulu­tuk­seen ja koke­muk­seen perus­tu­va kyky pyrk­iä objek­ti­ivi­su­u­teen ja oikeu­den­mukaisu­u­teen lapsen olo­suhtei­den ja tarpei­den arvioin­nis­sa.

Täl­lainen peit­el­ty poli­it­tis-hallinnolli­nen psyko­ana­lyysi syö luot­ta­muk­sen ja johtaa eet­tiseen arvokatas­trofi­in. On myös ollut vaikeaa tun­nus­taa, että lap­siper­hei­den tuen tarpeessa oli piilore­servi, jon­ka vuok­si uusi sosi­aal­i­huolto­la­ki ei vähen­tänytkään las­ten­suo­jelun tarvet­ta, vaan sosi­aal­i­huol­lon per­hetyö toi esille per­hei­den tuen lisä­tarpeet.

On kysyt­tävä, kuin­ka kauan yhteiskun­nal­la on varaa odot­taa sen poli­it­tisen tavoit­teen toteu­tu­mista, että ehkäi­se­vien toimen­pitei­den kat­tavu­us las­ten­suo­jelun ulkop­uolel­la ja perus­palvelu­jen vaikut­tavu­us pienen­tävät las­ten­suo­jelun vas­tu­u­sosi­aal­i­työn­tek­i­jän lap­simäärää. Jos jokainen hal­li­tus ker­ral­laan rak­en­taa vision­sa tämän unel­man varaan, olisiko aika kokeil­la rin­nakkaisunel­maa, lap­sim­i­toituk­sen lak­isääteistämistä. Aika ei enää menisi poli­it­tiseen unel­moin­ti­in, ja lap­si saa kolminker­taisen ajan kohtaamiseen.

Alpo Heikki­nen
eri­ty­isas­iantun­ti­ja
ammat­ti­jär­jestö Tal­en­tia