Jos alat väsyä eikä mikään enää kiinnosta, älä jää sinnittelemään yksin. Masennus pitää hoitaa, sillä pitkittyessään se voi kroonistua ja muun muassa nostaa kuolemanriskiä.

 

Yksi plus yksi on enem­män kuin kak­si, väit­tää psyki­a­tri­an tohtori Niina Markku­la. Se tarkoit­taa, että jos ihmi­nen kär­sii masen­nuk­ses­ta ja sydän- ja verisuon­i­sairaud­es­ta, hänen riskin­sä kuol­la on suurem­pi kuin molem­pi­en sairauk­sien ris­ki yhteen­sä.

– Vaik­ka mui­ta sairauk­sia ei olisi, pelkkä masen­nus nos­taa kuole­man­riskin kaksinker­taisek­si. Sik­si masen­nus on vaka­va sairaus, joka kan­nat­taa ottaa tosis­saan jo kun ensim­mäisiä oire­i­ta ilme­nee.  Masen­nushäir­iöt ovat kas­va­va kansan­ter­vey­den ongel­ma, ja niihin liit­tyy vakavia pitkäaikaisia vaiku­tuk­sia, Markku­la sanoo.

Masennus voi kroonistua

Masen­nushäir­iöitä ovat masen­nusti­la ja pitkit­tynyt masen­nus. Masen­nusti­la on sairaus, johon liit­tyy erip­i­tu­isia, syviä masen­nuskau­sia. Pitkit­tyneen masen­nuk­sen oireet ovat lievem­piä, mut­ta sairaus kestää kauan. Kol­mas masen­nus­sairaus on kak­so­is­masen­nus. Siihen liit­tyy piirteitä sekä masen­nusti­las­ta että pitkit­tyneestä masen­nuk­ses­ta.

Markku­la tut­ki tuoreessa väitöskir­jas­saan suo­ma­laisia, joil­la oli todet­tu masen­nushäir­iö vuon­na 2000. Hän kat­soi, mitä masen­nus­di­ag­noosin saaneille kuu­lui vuon­na 2011. Lisäk­si hän ver­tasi tutkimuk­seen osal­lis­tunei­den tieto­ja kuolin­ti­las­toi­hin.

Kävi ilmi, että suurel­la osal­la masen­nus- häir­iöstä vuon­na 2000 kärsineistä oli masen­nu­soire­i­ta myös vuon­na 2011 eli yli vuosikymme­nen myöhem­min. Eri­tyisen sitkeä on pitkit­tynyt masen­nus. Kolmel­la viidestä poti­laas­ta oli merkit­täviä masen­nu­soire­i­ta myös tutkimuskau­den lop­pupäässä. Monel­la oli masen­nuk­sen lisäk­si ahdis­tus­ta ja alko­ho­lion­gelmia. Joka toisel­la masen­nusti­la­di­ag­noosin saa­neel­la oli merkit­täviä masen­nuk­sen oire­i­ta myös 11 vuo­den kulut­tua.

Masennus voi hiipiä pikkuhiljaa ja niin, että sen oireisiin tottuu.

– Heil­lä on voin­ut olla hyviä jak­so­ja välis­sä, eli masen­nus ei vält­tämät­tä ole jatkunut koko aikaa. He kuitenkin arvioi­vat elämän­laatun­sa ja ter­veyten­sä selvästi huonom­mik­si kuin muut. Masen­nuk­sel­la oli pitkät jäl­jet näi­den ihmis­ten elämässä.

Se näkyy myös kuolleisu­udessa. Masen­tunei­ta kuoli kak­si ker­taa muu­ta väestöä enem­män vuosi­na 2000–2008. Tarkastelus­sa sul­jet­ti­in pois muut selit­tävät syyt, esimerkik­si muut sairaudet sekä elin­tapo­jen ja sosi­aalisen ase­man vaiku­tus elinikään.

Ota vakavasti mielialan lasku

Masen­nus voi hiip­iä pikkuhil­jaa ja niin, että sen oireisi­in tot­tuu, Markku­la kuvaa. Sik­si itse on vaikea heti huo­ma­ta, mis­tä on kyse. Oireet liit­tyvät myös moni­in mui­hin sairauk­si­in sekä elämän­ti­lanteisi­in. Niitä ovat muun muas­sa unet­to­muus, väsymi­nen tai uupumus, surullisu­us ja apea mieliala sekä ilot­to­muus.

– Jos elämä alkaa väsyt­tää ja siitä menee maku pois, alavireen kanssa ei pidä sin­nitel­lä yksin. Masen­nus pitää hoitaa. Piste, Markku­la sanoo.

Huolestut­ta­va merk­ki on kyvyt­tömyys tun­tea nautin­toa. Ne asi­at, jot­ka aiem­min tuot­ti­vat mieli­hyvää, eivät tuo­ta sitä enää. Se on usein helpom­pi huo­ma­ta kuin alavireinen olo.

Tärkeää on myös se, miten kauan ilot­to­muus ja muut oireet jatku­vat. Jos paha olo kestää suurim­man osan päivää kah­den viikon ajan, kyse on jo sairaud­es­ta. Markku­la neu­voo men­emään ter­veyskeskuk­seen tai työter­veys- lääkärin jut­tusille mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä, jos huo­maa, että oire­i­ta alkaa tul­la.

Työpaikallakin saa ottaa puheeksi. Se on oikeaa välittämistä.

On hyvä myös puut­tua asi­aan, jos työkaveri tai ystävä muut­tuu. Usein toinen ihmi­nen näkee, että läheinen ei ole enää oma itsen­sä. Markku­la kehot­taa puhu­maan asi­as­ta läheiselle hieno­tun­teis­es­ti kah­den kesken ja niin, että läheinen tai työkaveri saa mah­dol­lisu­u­den reagoi­da asi­aan. Hänelle voi sanoa esimerkik­si, että hei, miten sin­ul­la menee. Olen huo­man­nut, että et enää tykkää istua kahvi­tun­nil­la seuras­sa tai että et enää halua tava­ta tai lähteä lenkkiseu­rak­si. Sovi­taanko, että puhutaan tästä myöhem­min uudelleen?

– Työ­paikallakin saa ottaa puheek­si, jos työkaveri on selvästi muut­tunut. Se on oikeaa välit­tämistä.

Masennusta on turha hävetä

– Masen­nus on yleinen mut­ta ali­hoidet­tu sairaus Suomes­sa. Ihmiset yrit­tävät selvitä arjes­ta huonon olon kanssa turhaan yksin. Masen­nus­ta osa­taan jo hoitaa hyvin lääkkeil­lä ja ter­api­al­la, Markku­la sanoo.

Eri tutkimusten mukaan joka kymmenes suo­ma­lainen kär­sii masen­nushäir­iöistä. Huolestut­tavaa on, että kak­si kol­ma­sosaa masen­tuneista ei saa hoitoa eikä heil­lä oli sairaud­es­ta diag­noosia.

– Masen­nuk­seen liit­tyy yhä häpeää. Se on turhaa. Masen­nus voi tul­la kenelle vain. Se ei ole heikon ihmisen tau­ti. Ei ole ihmistyyp­piä, joka masen­tuu.

Joil­lakin kuitenkin on keskimääräistä suurem­pi toden­näköisyys sairas­tua masen­nuk­seen. Yksi tek­i­jä on sukupuoli: naisil­la on kak­si ker­taa enem­män masen­nushäir­iöitä kuin miehillä. Sairau­den ennuste kuitenkin on saman- lainen miehillä ja naisil­la.

– Naiset ovat yhä mon­en taakan kan­ta­jia. Naisen elämää kuor­mit­ta­vat mon­et asi­at. Nais­ten masen­nuk­sista on syytet­ty myös hor­mone­ja. Asi­aa koske­vat tutkimus­tu­lok­set ovat kuitenkin ris­tiri­itaisia

Masen­nus iskee etenkin 20–30-vuotiaisiin naisi­in use­am­min kuin saman ikälu­okan miehi­in. Viime vuosi­na nais­ten masen­nuk­set ovat vain yleistyneet. Toisaal­ta monil­la naisil­la on masen­nuk­selta suo­jaavia tek­i­jöitä: har­ras­tuk­set, vapaae­htoistyö ja muu sosi­aa­li­nen toiminta. Masen­nuk­selta suo­jaa­vat myös sosi­aa­li­nen pääo­ma eli ystävät ja per­he sekä kyky kokea luot­ta­mus­ta mui­hin ihmisi­in.

Masennus voi parantua myös ilman hoitoa, mutta masentunutta ei voi pyytää odottelemaan.

Masen­nushäir­iön riske­jä sen sijaan ovat nuori ikä, use­at lap­su­u­den vas­toinkäymiset, ahdis­tuneisu­ushäir­iö, lievät masen­nu­soireet ja heikko kyky tun­tea luot­ta­mus­ta.

Hoitoa vai sittenkään ei?

Psyki­a­tri Juha Lehti näkee lievän masen­nuk­sen eri lail­la kuin psyki­a­tri­an tohtori Niina Markku­la. Lehti työsken­telee vierail­e­vana tutk­i­jana Ter­vey­den ja hyv­in­voin­nin laitok­sel­la (THL). Siel­lä myös Markku­la teki väitöskir­jansa. Lehden mukaan lievästä ja lyhyestä masen­nuk­ses­ta voi olla jopa hyö­tyä, eikä sen aiheut­ta­mas­ta pahas­ta olosta pidä pyris­tel­lä irti. Sen sijaan hän kehot­taa käyt­tämään masen­nus­ta hyväk­si, jol­loin se yleen­sä pois­tuu itses­tään.

– Alaku­lo aut­taa löytämään uusia, parem­pia keino­ja reagoi­da stres­siä aiheut­tavi­in asioi­hin, Lehti sanoo. Lehden näke­myk­siä esit­telee Lääkärile­hti (19/2016).

Lehden mukaan lievä masen­nus syn­tyy, kun ihmisen nor­maal­isti käyt­tämät stress­in­hallintakeinot eivät toi­mi.

Masen­nus pakot­taa sil­loin etsimään ratkaisu­ja vaikeaan tilanteeseen. Sik­si se on Lehden mukaan avuk­si. Masen­nuk­sen vält­te­lyn sijaan Lehti suosit­telee masen­nus­taito­jen opet­telua.

Kun masen­nus iskee, pitää yrit­tää kek­siä, mikä elämässä on pielessä: työ, per­he-elämä, ystävät? Samal­la kan­nat­taa käy­dä läpi, mitä tun­tei­ta ne syn­nyt­tävät minus­sa ja miten ne saa­vat min­ut käyt­täy­tymään. On hyvä myös miet­tiä, voisiko omaa käyt­täy­tymistä kor­ja­ta. Toinen masen­nus­taito on avun pyytämi­nen, Lehti opet­taa.

”Itku, suo­raan puhumi­nen tai pani­ikkiko­htaus voivat olla ihan hyviä tapo­ja viestit­tää läheisille, että tarvit­see apua.”

Niina Markku­lan mielestä oman elämän kipuko­h­tien löytämi­nen ja kor­jaami­nen masen­nu­soirei­den tul­tua on hyvä aja­tus. On kuitenkin tärkeätä, ettei masen­tuneelle jää käsi­tys, että asi­as­ta on selvit­tävä yksin. Avun pyytämisen tärkey­destä Markku­la ja Lehti ovat samaa mieltä.

Masen­nus voi paran­tua myös ilman hoitoa, Markku­la sanoo. Sil­loin taustal­la on jokin muu­tos, jon­ka masen­tunut on tehnyt elämässään.

– Mut­ta hyvä viesti masen­nu­soireista kär­sivälle ei ole se, että odota vain, se menee ohi.

Jaana Laiti­nen