Jos alat väsyä eikä mikään enää kiinnosta, älä jää sinnittelemään yksin. Masennus pitää hoitaa, sillä pitkittyessään se voi kroonistua ja muun muassa nostaa kuolemanriskiä.

 

Yksi plus yksi on enem­män kuin kaksi, väit­tää psy­kiat­rian toh­tori Niina Mark­kula. Se tar­koit­taa, että jos ihmi­nen kär­sii masen­nuk­sesta ja sydän- ja veri­suo­ni­sai­rau­desta, hänen ris­kinsä kuolla on suu­rempi kuin molem­pien sai­rauk­sien riski yhteensä.

– Vaikka muita sai­rauk­sia ei olisi, pelkkä masen­nus nos­taa kuo­le­man­ris­kin kak­sin­ker­tai­seksi. Siksi masen­nus on vakava sai­raus, joka kan­nat­taa ottaa tosis­saan jo kun ensim­mäi­siä oireita ilme­nee.  Masen­nus­häi­riöt ovat kas­vava kan­san­ter­vey­den ongelma, ja nii­hin liit­tyy vaka­via pit­kä­ai­kai­sia vai­ku­tuk­sia, Mark­kula sanoo.

Masennus voi kroonistua

Masen­nus­häi­riöitä ovat masen­nus­tila ja pit­kit­ty­nyt masen­nus. Masen­nus­tila on sai­raus, johon liit­tyy eri­pi­tui­sia, syviä masen­nus­kausia. Pit­kit­ty­neen masen­nuk­sen oireet ovat lie­vem­piä, mutta sai­raus kes­tää kauan. Kol­mas masen­nus­sai­raus on kak­sois­ma­sen­nus. Sii­hen liit­tyy piir­teitä sekä masen­nus­ti­lasta että pit­kit­ty­neestä masennuksesta.

Mark­kula tutki tuo­reessa väi­tös­kir­jas­saan suo­ma­lai­sia, joilla oli todettu masen­nus­häi­riö vuonna 2000. Hän kat­soi, mitä masen­nus­diag­noo­sin saa­neille kuu­lui vuonna 2011. Lisäksi hän ver­tasi tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­nei­den tie­toja kuolintilastoihin.

Kävi ilmi, että suu­rella osalla masen­nus- häi­riöstä vuonna 2000 kär­si­neistä oli masen­nusoi­reita myös vuonna 2011 eli yli vuo­si­kym­me­nen myö­hem­min. Eri­tyi­sen sit­keä on pit­kit­ty­nyt masen­nus. Kol­mella vii­destä poti­laasta oli mer­kit­tä­viä masen­nusoi­reita myös tut­ki­mus­kau­den lop­pu­päässä. Monella oli masen­nuk­sen lisäksi ahdis­tusta ja alko­ho­lion­gel­mia. Joka toi­sella masen­nus­ti­la­diag­noo­sin saa­neella oli mer­kit­tä­viä masen­nuk­sen oireita myös 11 vuo­den kuluttua.

Masennus voi hiipiä pikkuhiljaa ja niin, että sen oireisiin tottuu.

– Heillä on voi­nut olla hyviä jak­soja välissä, eli masen­nus ei vält­tä­mättä ole jat­ku­nut koko aikaa. He kui­ten­kin arvioi­vat elä­män­laa­tunsa ja ter­vey­tensä sel­västi huo­nom­miksi kuin muut. Masen­nuk­sella oli pit­kät jäl­jet näi­den ihmis­ten elämässä.

Se näkyy myös kuol­lei­suu­dessa. Masen­tu­neita kuoli kaksi ker­taa muuta väes­töä enem­män vuo­sina 2000–2008. Tar­kas­te­lussa sul­jet­tiin pois muut selit­tä­vät syyt, esi­mer­kiksi muut sai­rau­det sekä elin­ta­po­jen ja sosi­aa­li­sen ase­man vai­ku­tus elinikään.

Ota vakavasti mielialan lasku

Masen­nus voi hii­piä pik­ku­hil­jaa ja niin, että sen oirei­siin tot­tuu, Mark­kula kuvaa. Siksi itse on vai­kea heti huo­mata, mistä on kyse. Oireet liit­ty­vät myös moniin mui­hin sai­rauk­siin sekä elä­män­ti­lan­tei­siin. Niitä ovat muun muassa unet­to­muus, väsy­mi­nen tai uupu­mus, surul­li­suus ja apea mie­liala sekä ilottomuus.

– Jos elämä alkaa väsyt­tää ja siitä menee maku pois, ala­vi­reen kanssa ei pidä sin­ni­tellä yksin. Masen­nus pitää hoi­taa. Piste, Mark­kula sanoo.

Huo­les­tut­tava merkki on kyvyt­tö­myys tun­tea nau­tin­toa. Ne asiat, jotka aiem­min tuot­ti­vat mie­li­hy­vää, eivät tuota sitä enää. Se on usein hel­pompi huo­mata kuin ala­vi­rei­nen olo.

Tär­keää on myös se, miten kauan ilot­to­muus ja muut oireet jat­ku­vat. Jos paha olo kes­tää suu­rim­man osan päi­vää kah­den vii­kon ajan, kyse on jo sai­rau­desta. Mark­kula neu­voo mene­mään ter­veys­kes­kuk­seen tai työ­ter­veys- lää­kä­rin jut­tusille mata­lalla kyn­nyk­sellä, jos huo­maa, että oireita alkaa tulla.

Työpaikallakin saa ottaa puheeksi. Se on oikeaa välittämistä.

On hyvä myös puut­tua asi­aan, jos työ­ka­veri tai ystävä muut­tuu. Usein toi­nen ihmi­nen näkee, että lähei­nen ei ole enää oma itsensä. Mark­kula kehot­taa puhu­maan asiasta lähei­selle hie­no­tun­tei­sesti kah­den kes­ken ja niin, että lähei­nen tai työ­ka­veri saa mah­dol­li­suu­den rea­goida asi­aan. Hänelle voi sanoa esi­mer­kiksi, että hei, miten sinulla menee. Olen huo­man­nut, että et enää tyk­kää istua kah­vi­tun­nilla seu­rassa tai että et enää halua tavata tai läh­teä lenk­ki­seu­raksi. Sovi­taanko, että puhu­taan tästä myö­hem­min uudelleen?

– Työ­pai­kal­la­kin saa ottaa puheeksi, jos työ­ka­veri on sel­västi muut­tu­nut. Se on oikeaa välittämistä.

Masennusta on turha hävetä

– Masen­nus on ylei­nen mutta ali­hoi­dettu sai­raus Suo­messa. Ihmi­set yrit­tä­vät sel­vitä arjesta huo­non olon kanssa tur­haan yksin. Masen­nusta osa­taan jo hoi­taa hyvin lääk­keillä ja tera­pialla, Mark­kula sanoo.

Eri tut­ki­mus­ten mukaan joka kym­me­nes suo­ma­lai­nen kär­sii masen­nus­häi­riöistä. Huo­les­tut­ta­vaa on, että kaksi kol­mas­osaa masen­tu­neista ei saa hoi­toa eikä heillä oli sai­rau­desta diagnoosia.

– Masen­nuk­seen liit­tyy yhä häpeää. Se on tur­haa. Masen­nus voi tulla kenelle vain. Se ei ole hei­kon ihmi­sen tauti. Ei ole ihmis­tyyp­piä, joka masentuu.

Joil­la­kin kui­ten­kin on kes­ki­mää­räistä suu­rempi toden­nä­köi­syys sai­ras­tua masen­nuk­seen. Yksi tekijä on suku­puoli: nai­silla on kaksi ker­taa enem­män masen­nus­häi­riöitä kuin mie­hillä. Sai­rau­den ennuste kui­ten­kin on saman- lai­nen mie­hillä ja naisilla.

– Nai­set ovat yhä monen taa­kan kan­ta­jia. Nai­sen elä­mää kuor­mit­ta­vat monet asiat. Nais­ten masen­nuk­sista on syy­tetty myös hor­mo­neja. Asiaa kos­ke­vat tut­ki­mus­tu­lok­set ovat kui­ten­kin ristiriitaisia

Masen­nus iskee eten­kin 20–30-vuotiaisiin nai­siin useam­min kuin saman ikä­luo­kan mie­hiin. Viime vuo­sina nais­ten masen­nuk­set ovat vain yleis­ty­neet. Toi­saalta monilla nai­silla on masen­nuk­selta suo­jaa­via teki­jöitä: har­ras­tuk­set, vapaa­eh­tois­työ ja muu sosi­aa­li­nen toi­minta. Masen­nuk­selta suo­jaa­vat myös sosi­aa­li­nen pää­oma eli ystä­vät ja perhe sekä kyky kokea luot­ta­musta mui­hin ihmisiin.

Masennus voi parantua myös ilman hoitoa, mutta masentunutta ei voi pyytää odottelemaan.

Masen­nus­häi­riön ris­kejä sen sijaan ovat nuori ikä, useat lap­suu­den vas­toin­käy­mi­set, ahdis­tu­nei­suus­häi­riö, lie­vät masen­nusoi­reet ja heikko kyky tun­tea luottamusta.

Hoitoa vai sittenkään ei?

Psy­kiatri Juha Lehti näkee lie­vän masen­nuk­sen eri lailla kuin psy­kiat­rian toh­tori Niina Mark­kula. Lehti työs­ken­te­lee vie­rai­le­vana tut­ki­jana Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin lai­tok­sella (THL). Siellä myös Mark­kula teki väi­tös­kir­jansa. Leh­den mukaan lie­västä ja lyhyestä masen­nuk­sesta voi olla jopa hyö­tyä, eikä sen aiheut­ta­masta pahasta olosta pidä pyris­tellä irti. Sen sijaan hän kehot­taa käyt­tä­mään masen­nusta hyväksi, jol­loin se yleensä pois­tuu itsestään.

– Ala­kulo aut­taa löy­tä­mään uusia, parem­pia kei­noja rea­goida stres­siä aiheut­ta­viin asioi­hin, Lehti sanoo. Leh­den näke­myk­siä esit­te­lee Lää­kä­ri­lehti (19/2016).

Leh­den mukaan lievä masen­nus syn­tyy, kun ihmi­sen nor­maa­listi käyt­tä­mät stres­sin­hal­lin­ta­kei­not eivät toimi.

Masen­nus pakot­taa sil­loin etsi­mään rat­kai­suja vai­ke­aan tilan­tee­seen. Siksi se on Leh­den mukaan avuksi. Masen­nuk­sen vält­te­lyn sijaan Lehti suo­sit­te­lee masen­nus­tai­to­jen opettelua.

Kun masen­nus iskee, pitää yrit­tää kek­siä, mikä elä­mässä on pie­lessä: työ, perhe-elämä, ystä­vät? Samalla kan­nat­taa käydä läpi, mitä tun­teita ne syn­nyt­tä­vät minussa ja miten ne saa­vat minut käyt­täy­ty­mään. On hyvä myös miet­tiä, voi­siko omaa käyt­täy­ty­mistä kor­jata. Toi­nen masen­nus­taito on avun pyy­tä­mi­nen, Lehti opettaa.

”Itku, suo­raan puhu­mi­nen tai paniik­ki­koh­taus voi­vat olla ihan hyviä tapoja vies­tit­tää lähei­sille, että tar­vit­see apua.”

Niina Mark­ku­lan mie­lestä oman elä­män kipu­koh­tien löy­tä­mi­nen ja kor­jaa­mi­nen masen­nusoi­rei­den tul­tua on hyvä aja­tus. On kui­ten­kin tär­keätä, ettei masen­tu­neelle jää käsi­tys, että asiasta on sel­vit­tävä yksin. Avun pyy­tä­mi­sen tär­key­destä Mark­kula ja Lehti ovat samaa mieltä.

Masen­nus voi paran­tua myös ilman hoi­toa, Mark­kula sanoo. Sil­loin taus­talla on jokin muu­tos, jonka masen­tu­nut on teh­nyt elämässään.

– Mutta hyvä viesti masen­nusoi­reista kär­si­välle ei ole se, että odota vain, se menee ohi.

Jaana Lai­ti­nen