Voidaanko sosiaalityön työtapoja muuttamalla vähentää pitkäaikaistyöttömien toimeentulotukiriippuvuutta ja löytää polkuja parempaan osallisuuteen sekä työllistymiseen. Malleja tähän on haettu osallistavan sosiaaliturvan kuntakokeilussa.

 

 

Osal­lis­ta­van sosi­aa­li­tur­van kun­ta­ko­keilu aloi­tet­tiin vuonna 2018 kuu­dessa kun­nassa. Tor­nion jää­tyä pois kokeilu on jat­ku­nut Kan­ga­sa­lalla, Kemi­jär­vellä, Kuo­piossa, Rai­siossa ja Tam­pe­reella. Kokei­lua hal­lin­noi Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin­lai­tos (THL)

Kun­ta­ko­kei­lun taus­talla on toi­meen­tu­lo­tu­ki­uu­dis­tus ja yhteis­kun­nal­li­nen eriy­ty­mis­ke­hi­tys. Vaikka työl­li­syys­ti­lanne paran­tui, vii­me­si­jais­ten etuuk­sien käyttö lisään­tyi.

Näh­tä­vissä on ollut, että sel­lais­ten ihmis­ten elä­män­ti­lanne on vai­keu­tu­nut enti­ses­tään, joilla on omien asioi­den hoi­ta­mi­seen liit­ty­viä rajoit­teita, kuten ter­vey­del­li­siä tai elä­män­hal­lin­taan liit­ty­viä ongel­mia.

Kokei­lun tar­koi­tus on ollut vähen­tää aikuis­ten pit­kä­ai­kais­työt­tö­mien toi­meen­tu­lo­tu­ki­riip­pu­vuutta ja aut­taa heitä löy­tä­mään pol­kuja parem­paan hyvin­voin­tiin, osal­li­suu­teen ja työl­lis­ty­mi­seen. Lisäksi kokei­lussa on kehi­tetty eri­lai­sia inter­ven­tioita ja mitattu nii­den vai­kut­ta­vuutta THL:n kehit­tä­mällä AVAIN-mit­ta­rilla.

Hanke on päättymässä, pysyvyyttä toivotaan

Osal­lis­ta­van sosi­aa­li­tur­van kun­ta­ko­keilu jat­kuu tämän vuo­den lop­puun asti. Ensi keväänä saa­daan kokei­lusta lop­pu­ra­portti, mutta nyt on jo käy­tössä kokei­lu­kun­tien sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille ja sosi­aa­lioh­jaa­jille suun­na­tun kyse­lyn tulok­set. Siinä sel­vi­tet­tiin hei­dän käsi­tyk­si­ään kokei­lun mer­ki­tyk­sestä asiak­kaille ja aikuis­ten parissa teh­tä­välle sosi­aa­li­työlle.

– Työn­te­ki­jöi­den arviot kokei­lusta ovat hyviä. Kokei­lulla on pys­tytty paran­ta­maan asiak­kai­den osal­li­suutta sekä hei­dän hyvin­voin­ti­aan ja elä­män­laa­tu­aan, ker­too THL:n tut­kija Erja Kopo­nen.

Vaikuttavuutta on, jos aikuisten parissa tehtävä työ saa kehittyä.

Ylei­sim­min käy­tetty tuen keino on täy­den­tävä ja ehkäi­sevä toi­meen­tu­lo­tuki, jolla vah­vis­te­taan asiak­kai­den elä­mi­sen perus­e­del­ly­tyk­siä. Näi­den rin­nalla toi­min­ta­ky­kyä ja osal­li­suutta tuke­vat myös eri­lai­set, hank­keessa kehi­te­tyt uudet ryh­mä­muo­toi­set sosi­aa­li­sen kun­tou­tuk­sen muo­dot ja tehos­tettu yksi­lö­työ.

– Kun­nissa on kehi­tetty asu­kas­tu­pia, ‑raa­teja ja muita asiak­kaille suun­nat­tuja ryh­miä, joi­hin he voi­vat osal­lis­tua omien mah­dol­li­suuk­siensa mukaan, jat­kaa Kopo­nen.

– Nämä ryh­mä­toi­min­nat ovat myös tuke­neet sitä, että sosi­aa­li­työ on siir­ty­nyt toi­mis­toista vaih­toeh­toi­sissa pai­koissa teh­tä­väksi. Tämä muu­tos on koettu hyvänä suun­tana.

Arvio: työllistymisvaikutukset voivat näkyä vasta ajan päästä

Suu­rin osa työn­te­ki­jöistä arvioi, että asiak­kaita ohjau­tui pois toi­meen­tu­lo­tuelta, kuten kokei­lun tavoite oli. Heitä on ohjattu ensi­si­jais­ten etuuk­sien pii­riin ja jon­kin ver­ran heille on löy­ty­nyt pol­kuja työ­elä­mään, pää­asiassa tuet­tuun työ­hön tai palk­ka­tu­ki­työ­hön.

– Suo­rat työl­lis­ty­mis­vai­ku­tuk­set eivät työn­te­ki­jöi­den mukaan ole kovin suu­ret. Tähän var­masti vai­kut­taa, että asiak­kai­den tilanne on voi­nut olla pit­kään vai­kea ja kokei­lun aika­jakso on lyhyt, sanoo Kopo­nen.

– Voi­daan silti aja­tella, että vaikka kokei­lun aikana suo­ria työl­lis­ty­mis­vai­ku­tuk­sia ei aina­kaan vielä ole, on voitu paran­taa työl­lis­ty­mi­se­del­ly­tyk­siä tai muita edel­ly­tyk­siä osal­lis­tua yhteis­kun­taan ja samalla rai­vata pol­kua myös työ­elä­mään.

Kokei­lu­kun­nissa kun­nan joh­dolta saatu tuki, lisä­kou­lu­tus ja uusien työ­muo­to­jen kehit­tä­mi­nen sekä lisä­re­surs­sit inten­sii­vi­seen asia­kas­työ­hön näyt­ti­vät aikuis­ten parissa teh­tä­vän sosi­aa­li­työn mah­dol­li­suu­det ja sen, että vai­keassa elä­män­ti­lan­teessa elä­vien ihmis­ten tilanne voi kohen­tua.

– Kokei­lun päät­tyessä on var­mis­tut­tava siitä, ettei­vät kun­nat tämän jäl­keen palaa reak­tii­vi­seen työ­ta­paan eli ”tuli­pa­lo­jen sam­mut­ta­mi­seen”, toteaa Kopo­nen.

Aikuissosiaalityön uusi aika

Työn­te­ki­jä­ky­se­lyssä nousi vah­vasti esille tarve kir­kas­taa sosi­aa­li­työn jul­kista kuvaa, lisätä ja paran­taa sosi­aa­li­työstä tie­dot­ta­mista kan­sa­lai­sille, yhteis­työ­kump­pa­neille ja päät­tä­jille.

– Työn­te­ki­jät koke­vat, että kun­nan orga­ni­saa­tiossa sosi­aa­li­työn asema on huono. Sana ”kaa­to­luokka” esiin­tyi useassa vas­tauk­sessa. Yleistä yhteis­kun­nal­lista näky­vyyttä tar­vi­taan siksi, että pal­ve­luita tar­vit­se­vat kan­sa­lai­set roh­ke­ne­vat hakeu­tua nii­hin var­hai­sessa vai­heessa ennen kuin elämä on koko­naan sol­mussa.

Kehi­tet­tä­vää on myös viran­omai­syh­teis­työssä. Kelan ja TE-toi­mis­to­jen jäy­kät toi­min­ta­ta­vat ja tul­kin­nat vai­keut­ta­vat sosi­aa­li­työn asiak­kai­den tilan­teita, ker­to­vat kyse­lyyn vas­tan­neet työn­te­ki­jät.

– Kokei­lun aikana näi­hin saa­tiin jo joi­tain paran­nuk­sia. Esi­mer­kiksi pie­niä koke­mus­asian­tun­ti­ja­palk­kioita ei enää oteta huo­mioon toi­meen­tu­lo­tu­ki­las­kel­missa.

– Osassa kun­nista oli otettu käyt­töön Skype-rinki Kelan kanssa sään­nöl­li­seksi yhteis­työ­muo­doksi, ja tämä koet­tiin hyväksi toi­min­ta­ta­vaksi. Vas­taus­ten perus­teella nousee kui­ten­kin esille tarve jat­ku­vasti etsiä mah­dol­li­suuk­sia yhteis­työn ja eri­tyi­sesti yhtei­sym­mär­ryk­sen lisää­mi­seksi, esi­mer­kiksi yhteis­ten raken­teel­li­siin ongel­miin kes­kit­ty­vien moniam­ma­til­lis­ten viran­omais­ta­paa­mis­ten ja yhteis­työ­ryh­mien tuella.

AVAIN on Ter­vey­den ja hyvin­voin­nin­lai­tok­sen ja kun­tien sosi­aa­li­työn ammat­ti­lais­ten yhdessä raken­tama työ­kalu, jonka kehit­tä­mi­nen alkoi vuonna 2010.
AVAIN sisäl­tää asiak­kaan tilan­tee­seen ja hänen käyt­tä­miinsä pal­ve­lui­hin liit­ty­viä kysy­myk­siä. Se ohjaa kokoa­maan tie­toa sosi­aa­li­työn tavoit­teista, mene­tel­mistä ja niistä tilan­ne­te­ki­jöistä, jotka edis­tä­vät tai vai­keut­ta­vat tavoit­tei­den saa­vut­ta­mista asiak­kaan elä­mässä.
Mit­tari myös tuot­taa tie­toa sosi­aa­li­työstä ja sen vai­kut­ta­vuu­desta. Sosi­aa­li­työn­te­kijä tai sosi­aa­lioh­jaaja sekä asia­kas täyt­tä­vät mit­ta­rin yhdessä.
Osal­lis­ta­van sosi­aa­li­tur­van kun­ta­ko­kei­lussa mukana olleet työn­te­ki­jät piti­vät AVAIN-mit­ta­ria moni­puo­li­sena, kes­kus­te­lua herät­tä­vänä ja loo­gi­sena työ­ka­luna asiak­kaan koko­nais­ti­lan­teen hah­mot­ta­mi­sessa. Osin se koet­tiin kui­ten­kin vai­keasti ymmär­ret­tä­vänä ja liian laa­jana.
Kehi­ty­seh­do­tuk­sena työn­te­ki­jät ker­toi­vat toi­vo­vansa visu­aa­lista työ­ka­lua asiak­kaan suun­ni­tel­man laa­ti­mi­seen, mitä asia­kas voisi täyt­tää osin itse­näi­sesti ja nähdä samalla oman tilan­teensa sekä muu­tok­sensa. Tämä voi tukea myös asiak­kaan sitou­tu­mista pal­ve­lui­hin.

Helena Jaak­kola

Lue lisää:
Erja Kopo­nen ja Markku Mak­si­mai­nen: Kun­tien aikuis­so­si­aa­li­työn koke­muk­sia Osal­lis­ta­van sosi­aa­li­tur­van kokei­lusta, AVAIN-mit­ta­rista ja sosi­aa­li­työn tule­vai­suu­desta. THL: Tut­ki­muk­sesta tii­viisti 37, 2019 4.