Suomalaisuuden salaisuudeksi on sanottu sisua. Sen avulla on selvitty vaikeista luonnonoloista, taisteltu sodissa ja luotu hyvinvointia.

 

Elisa Aaltolan ja Sami Keton kirja herät­tää kysy­mään, oli­siko uusien yhteis­kun­nal­lis­ten ongel­mien rat­kaisu empa­tia. Enää ei riitä pus­kea ham­paat irvessä läpi har­maan kiven. Tarvitaan yhteis­työtä, ja se edel­lyt­tää ymmärrys­tä, luot­ta­musta ja kun­nioi­tusta toi­sia koh­taan. Empatia aut­taa, että tun­nis­taa toi­sen näkö­kul­man ja antaa sille arvon. On vaa­ral­lista aset­taa oma itse kai­ken mitaksi ja arvos­taa vain itsensä kal­taista. Elisa Aaltola ja Sami Keto: Empatia – Myötäelämisen tiede. Into Kustannus 2017.Siinä on rasis­min, sek­sis­min ja natio­na­lis­min siemen.

Elisa Aaltolan ja Sami Keton evo­luu­tio­bio­lo­gista, psy­ko­lo­gista ja filo­so­fista tut­ki­musta hyö­dyn­tävä kirja ruo­tii empa­tian ase­maa nykyih­mi­sen maa­il­massa ja kysyy, tuli­siko yhteis­kun­taa raken­taa empa­tia­myön­tei­sem­pään suuntaa.

Elisa Aaltola esit­te­lee empa­tiaa filo­so­fian ja psy­ko­lo­gian näkö­kul­masta. Viisi empa­tian muo­toa – projektio­ ja simul­taa­tio­em­pa­tia, kog­ni­tio­em­pa­tia, affek­tii­vi­nen empa­tia, ruu­miil­li­nen ja reflek­tio­em­pa­tia liik­ku­vat suh­teessa itsen ja toi­sen ihmi­sen välillä.

Projektioempatia yrit­tää aset­tua toi­sen ase­maan, kurot­taa itsestä kohti toista, kog­ni­tio­em­pa­tia kat­soo toista etäältä parem­min näkö­alan saa­mi­seksi. Affaktioempatiassa kul­je­taan taas toista kohti ja ote­taan tämän tun­teet omiksi, jol­loin herää yleensä myös halu toi­mia toi­sen hyväksi. Ruumiillisessa empa­tiassa suhde on molemminpuolinen.

Empatialla on myös var­jo­puo­lensa. Kirja antaa kei­noja vält­tää kal­tais­tensa suo­si­mista, empa­ti­a­uu­pu­musta ja ­vajeita, empa­tian käyt­töä mani­pu­laa­tioon, mui­den tul­kit­se­mi­sen vai­keutta ja muita empa­tian säröjä.

Sami Keto poh­tii osuu­des­saan talou­den ja empa­tian suh­detta. Hän väit­tää, että uus­li­be­ra­lis­min pahin virhe on sen ihmis­kuva. Ihminen ei toimi moraa­li­sesti, jos ainoa pää­määrä on oman hyö­dyn mak­si­moi­mi­nen. Jos jokai­nen toi­misi vain omaksi hyväk­seen, olisi hin­tana sosi­aa­li­sen kohee­sion heik­ke­ne­mi­nen, oman­arvontunnon vähe­ne­mi­nen, yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­teen häviä­mi­nen ja ihmis­suh­tei­den supis­tu­mi­nen hyö­dyn välineiksi.

Kirjassa nos­te­taan esiin myös ihmi­sen vas­tuu kaik­kea ole­vaista koh­taan. Keto puhuu eko­so­si­aa­li­sesta sivis­tyk­sestä, jossa kes­ki­öön ase­te­taan elä­män mer­ki­tyk­sestä puhu­mi­nen. Empatia antaa mah­dol­li­suu­den nähdä, miten mei­dän ja mui­den elä­mät kie­tou­tu­vat yhteen. Vakuutuin. Empatia on suh­teessa kaik­keen ole­vai­seen. Ilman sitä eksymme itse­kes­kei­syy­teen. Ilman empa­tiaa ei pelas­teta maailmaa.

Kristiina Koskiluoma

Elisa Aaltola ja Sami Keto: Empatia – Myötäelämisen tiede. Into Kustannus 2017.