Vanhassa uuti­sessa todet­tiin paket­ti­au­ton töy­täis­seen ”noin 60-vuo­tiasta van­husta”. Siis esi­mer­kiksi minua. Uutinen hei­jas­taa aikansa asen­neil­ma­pii­riä – tällä het­kellä patis­tel­laan 60-vuo­tiaita pysy­mään työ­elä­mässä mah­dol­li­sim­man pitkään.

 

 

Niin onkin käy­mässä: yli kuusi­kymp­pi­set jat­ka­vat työ­elä­mässä pitem­pään kuin ikä­to­ve­rinsa 20 vuotta sit­ten. Ei kui­ten­kaan työl­li­syys­ta­voit­teen näkö­kul­masta riit­tä­vän pitkään.
Työttömäksi jää­nyt kuusi­kymp­pi­nen on han­kala tapaus. Työllistymisvaikeuksien syytä on tapana hakea työt­tö­mästä itses­tään tai etuus­jär­jes­tel­mästä. Etenkin elä­ke­putki, eli työt­tö­myys­päi­vä­ra­ha­kau­den piden­nys, koe­taan ikään­ty­neen työt­tö­män hen­ki­lö­koh­tai­seksi työl­lis­ty­mi­ses­teeksi. Järjestelmätason perus­on­gelma kui­ten­kin on, että meitä kuusi­kymp­pi­siä on moneksi. Kuudenkympin ker­ho­lai­set muo­dos­ta­vat fyy­sis­ten, psyyk­kis­ten ja sosiaali­sten omi­nai­suuk­siensa valossa vaih­te­le­vam­man sil­li­sa­laa­tin kuin mikään muu ikäryhmä.

Eläkeputken tulppaaminen johtaa ikääntyneiden osa-aikatyön markkinoihin.

Vallitsevan taus­tao­le­tuk­sen mukaan ikään­ty­nyt työn­ha­kija voi nyt valita, jääkö pit­källe ja työl­lis­tä­mis­töi­den ket­jut­ta­malle työt­tö­myys­päi­vä­ra­halle vai jat­kaako työ­elä­mässä. Miksi ikään­ty­neet työt­tö­mät ovat työl­lis­tä­mis­töi­den varassa, ei kai­vanne seli­tyk­siä, mut­tei sitä ole koettu poh­din­nan arvoi­seksi pul­maksi. Pinttyneenä elää sitä vas­toin usko ”kan­nus­tin­louk­kui­hin”. Tutkimuksista tie­de­tään, että etui­suuk­sien vai­ku­tuk­set ja työn­ha­ki­jan aktii­vi­suu­den hyö­dyt riip­pu­vat pää­osin työ­mark­ki­noi­den raken­teista ja kul­loi­sis­ta­kin kil­pai­luo­lo­suh­teista. Samallakin kou­lu­tuk­sella ja saman ikäi­senä työl­lis­ty­mi­sen aste vaih­te­lee suh­dan­tei­den vaih­del­lessa. Eli suo­meksi: työl­lis­ty­mi­nen edel­lyt­tää, että ammat­ti­tai­toon sovel­tu­vaa työtä on yli­pää­tään tarjolla.

Tutkimus sanoo niin­kin, että kun elä­ke­put­ken alai­kä­ra­jaa on nos­tettu, ikään­ty­vien työl­li­syy­saste on nous­sut. Se jäte­tään sano­matta, että tut­ki­mus koh­dis­tuu muu­tos­vai­hee­seen, jossa ikä­ra­jaa nos­tet­tiin 55 vuo­desta 57 vuo­teen. Kahden vuo­den koro­tus johti kes­ki­mää­rin seit­se­män kuu­kau­den piden­nyk­seen työ­urassa. Ja tällä ker­taa puhu­taan yli 60-­vuo­tiaista työllistettävistä.

Kunnianhimoisen työl­li­syys­ta­voit­teen takana on tie­tysti perin­tei­nen ver­tailu Ruotsiin, jossa sar­jan 60+ työl­li­syy­saste on kym­me­ni­sen pro­sent­tia kor­keampi kuin Suomessa. Ruotsissa se tosin on EU-mai­den kär­keä ja Suomessa EU-kes­ki­ta­soa, mutta täl­lai­sesta ver­tai­lusta ei irtoa dra­ma­tiik­kaa. Tuskin sat­tu­malta Ruotsi komei­lee kär­ki­si­jalla myös aikuis­kou­lu­tuk­seen käy­tet­tä­vien resurs­sien sar­jassa, jossa ­Suomen voi kuvailla tais­te­le­van sar­ja­pai­kas­taan. Osa-aika­työtä teh­dään Ruotsiss­a enem­män, mutta kai­kissa ikä­ryh­missä. Ja kun ver­tai­lun vauh­tiin pääs­tiin, ei voida sivuut­taa väes­tön ter­vey­se­roja. Suomessa 65-vuo­tiailla on ter­veitä elin­vuo­sia jäl­jellä kes­ki­mää­rin yhdek­sän, ruot­sa­lai­silla noin kuusitoista.

Pahimmillaan ja samalla toden­nä­köi­sim­mil­lään elä­ke­put­ken tulp­paa­mi­nen joh­taa ikään­ty­nei­den mie­hit­tä­miin osa-­ai­ka­työn mark­ki­noi­hin. Työttömyyden tilalle saa­daan mas­sii­vi­nen ali­työl­lis­ty­mi­nen. Työllisyysasteen nimel­li­nen kohoa­mi­nen ei läm­mitä, jol­lei ansio­taso riitä tuo­maan sen parem­min toi­meen­tu­loa työn­te­ki­jälle kuin veroeu­roja yhteiskunnalle.