Yrittäjyys sosiaalialalla vaatii epävarmuuden sietokykyä mutta antaa paljon. Hyvinvointialueiden tulo tuo mukanaan lisää liikkuvia osia.

 

 

Matka Karkkilan Uuskylässä sijait­se­vaan nuo­ri­so­koti Villa Dorotheaan kul­kee läpi kau­niin Länsi-Uusimaalaisen maa­lais­mai­se­man. Turun moot­to­ri­tien huli­nat vaih­tu­vat mut­kai­seen kylä­tie­hen, jonka reu­nalla sei­soo kel­tai­nen man­sar­di­kat­toi­nen Villa Dorothea.

Nuorisokodin yrit­tä­jät, sosio­nomi (YAMK) Emmi Takala ja sosio­nomi (AMK) Asta Rossi tule­vat ovelle vas­taan ja toi­vot­ta­vat ter­ve­tul­leiksi. Vanhan puu­ta­lon etei­sessä loju­vat ken­gät ja har­ras­tus­vä­li­neet ker­to­vat, että talossa asuu nuoria.

Nuorisokodin yrit­tä­jiksi he pää­tyi­vät sat­tu­malta. Tuttu alan toi­mija vink­kasi, että kiin­teistö oli tulossa myyn­tiin. Aivan aloit­te­li­joita yrit­tä­jinä Takala ja Rossi eivät olleet. He ovat toi­mi­neet Pornaisissa sijait­se­van per­he­ko­din yrit­tä­jinä jo vuo­desta 2012. Kun pankki näytti yri­tyk­sen laa­jen­nuk­seen tar­vit­ta­valle lai­nalle vih­reää valoa, homma oli selvä.

Toiminta lähti heti käyn­tiin, kun edel­li­sen toi­mi­jan työn­te­ki­jät ja nuo­ret siir­tyi­vät heille. Sattumalla oli sor­mensa pelissä myös yrit­tä­jyy­den alkutaipaleella.

– Olimme per­he­ko­dissa töissä, kun sen omis­ta­jat ehdot­ti­vat meille yrit­tä­jiksi siir­ty­mistä. Teimme Astan kir­jan­pi­tä­jänä työs­ken­te­le­vän enon ja äidin avulla pikai­set kan­nat­ta­vuus­las­kel­mat, ja tote­simme, että tällä pys­tyy elämään.

Paljon selvitettäviä asioita

Yritystoiminta alkoi Takalalla ja Rossilla aikoi­naan googlai­le­malla mikä yri­tys­muoto heille sopisi parhaiten.

Sosiaalialalla pal­ve­lu­tuot­ta­jana toi­mi­valla täy­tyy olla y‑tunnus, kevy­ty­rit­tä­jyys ei tule kysy­myk­seen. Osakeyhtiön, sää­tiön tai osuus­kun­nan lisäksi sosiaali­alalla voi toi­mia yksi­tyi­senä elin­kei­no­har­joit­ta­jana eli niin sano­tusti toiminimellä.

Takala ja Rossi perus­ti­vat osa­keyh­tiön. Muitakin sel­vi­tet­tä­viä asioita oli paljon.

Meillä on työntekijöiden toimeentulo ja hyvinvointi vastuullamme.

Ympärivuorokautisia sosi­aa­li­pal­ve­luja tuot­ta­van yrit­tä­jän on saa­tava toi­min­nal­leen lupa joko alue­hal­lin­to­vi­ran­omai­selta tai Valvirasta. Toimintayksikön vas­tuu­hen­ki­löllä täy­tyy olla sovel­tuva kor­kea­kou­lu­tut­kinto, alan tun­te­musta ja johtamistaitoa.

Ennen luvan myön­töä Avi tekee tar­kas­tuk­sen toi­mi­paik­kaan. Yrittäjä vas­taa myös lupiin liit­ty­västä val­von­nasta, rapor­toin­nista ja pal­ve­lun laadusta.

Asiakashankinta ja mark­ki­nointi Takalan ja Rossin toi­min­tayk­si­köi­hin hoi­tuu las­ten­suo­je­lun pal­ve­lu­ha­kua tuot­ta­vien Lasteri-tie­to­kan­nan ja Socfinder-pal­ve­lun kautta. Kilpailutusten kautta sol­mi­tut pui­te­so­pi­muk­set ovat voi­massa ker­ral­laan neljä vuotta.

Työnantajuus velvoittaa

Villa Dorothean perus­ta­mi­nen toi yrit­tä­jyy­teen ison muutoksen.

– Aikaisemmin olimme yrit­tä­jinä vas­tuussa vain omasta toi­meen­tu­los­tamme. Nyt meillä on seit­se­män työn­te­ki­jän toi­meen­tulo ja hyvin­vointi vas­tuul­lamme, Asta Rossi kertoo.

Työnantajuus tuo pal­jon viral­li­sia vel­voit­teita talous­joh­ta­mi­sesta hen­ki­lös­tö­hal­lin­toon. Tilinpäätöksiä ja bud­jet­teja oli ope­tel­tava luke­maan eri tavalla kuin per­he­ko­tiy­rit­tä­jinä. Oppia yri­tyk­sen pyö­rit­tä­mi­seen Takala ja Rossi haki­vat suo­rit­ta­malla yri­tys­joh­ta­mi­sen erityisammattitutkinnon.

Työnjako hei­dän välil­länsä on selvä. Rossi vas­taa Villa Dorotheasta ja tekee puo­lik­kaan työ­ajan vii­kosta hal­lin­toa, Takala työs­ken­te­lee täy­si­päi­väi­sesti asia­kas­työssä ja on per­he­ko­din van­hem­pien tukena tarvittaessa.

– Teemme arjessa kaik­kea mitä työn­te­ki­jäm­me­kin. Emme halua, että mei­dän nuo­remme eivät tiedä kuka pai­kan omis­taa, Takala kertoo.

Ajattelutapa on sosiaali­alan yrit­tä­jyyttä käsit­te­le­vän Eevaleena Zhenin gra­dun mukaan hyvin tyy­pil­listä. Iso osa sosiaali­alan yrit­tä­jistä kes­kit­tyy Zhenin mukaan asia­kas­työ­hön, eikä koe yrit­tä­jän iden­ti­teet­tiä omakseen.

Villa Dorothean 7‑paikkaisessa nuo­ri­so­ko­dissa on tilaa yli 400 neliötä. Alimmassa ker­rok­sessa sijait­see itse­näis­ty­mi­sa­sunto yhdelle nuorelle.

Vaikeudet eivät saa hetkauttaa

Toimitilat ovat yksi sosiaali­alan pal­ve­lun­tuot­ta­jien suu­rim­mista inves­toin­neista. Laki mää­rit­te­lee tar­kasti toi­mi­ti­lo­jen vaa­ti­muk­set. Yhteyttä on pidet­tävä niin ter­veys­tar­kas­ta­jaan, palo- ja työ­suo­je­lu­vi­ran­omai­siin kuin rakennusvalvontaankin.

Erityisen isot vaa­ti­muk­set tiloille on päi­vä­ko­din perus­ta­mi­sessa. Silloin pitää huo­mioida mui­den vaa­ti­mus­ten lisäksi esi­mer­kiksi päi­vä­ko­tia­lu­een maa­pe­rän laatu, lähia­luei­den lii­ken­teen ja teol­li­suu­den pääs­töt, melu­ra­jat ja leik­ki­vä­li­nei­den turvallisuus.

Tällä het­kellä yksi­tyi­sen päi­vä­ko­din perus­ta­mi­seen riit­tää ilmoi­tus aville. Ensin on neu­vo­tel­tava kau­pun­gin kanssa, onko alu­eella tar­vetta uudelle päi­vä­ko­dille. Runsaat vaa­ti­muk­set eivät pelot­ta­neet lapua­laista var­hais­kas­va­tus­yrit­tä­jää Annika Peuralaa.

– Kaupunki tar­josi ton­tin ostet­ta­vaksi ja raken­nu­tin päi­vä­ko­din vuonna 2014.

Annika Peurala pitää tär­keänä, että lap­sille on pihalla puu­haa. Pihalla kas­va­te­taan myös omia mar­ja­puita ja pen­saita. Viime syk­synä lap­set sai­vat mais­taa ensim­mäi­sen ker­ran oman pihan mar­joja. Peuralan kanssa hiek­ka­laa­ti­kolla Johannes Voltti ja Vilho Vierinen sekä tera­pia­koira Demis. Kuva: Charlotta Saari

Yritystoimintaa var­ten otettu iso laina hir­vitti. Riskiä Peurala pie­nensi raken­ta­malla päi­vä­ko­din oma­ko­ti­ta­lon poh­jille. Jos yri­tys ei menes­tyisi, voisi talossa asua itse, tai myydä omakotitalokäyttöön.

Huoli on ollut turha. Liikunta- ja luo­mu­pai­not­tei­sen päi­vä­koti Mimiliin pai­kat ovat koko ajan täynnä. Markkinointi hoi­tuu suusta suu­hun ‑mene­tel­mällä ja somen kautta.

Oma päi­vä­koti oli Peuralan nuo­ruu­den unelma. Yritystoimintaa hän oli har­joi­tel­lut pitä­mällä verkkokauppaa.

Vaikeinta on epävarmuuden sietäminen.

Peuralalla on tällä het­kellä 7 työn­te­ki­jää, ja hän toi­mii itse päi­vä­ko­din joh­ta­jana teh­den myös asia­kas­työtä. Koulutukseltaan hän on sosio­nomi (AMK).

Mimiliissä on paikka 47 lap­selle, jotka tule­vat kau­pun­gin tar­joa­man pal­ve­luse­te­lin kautta.

Peurala on erit­täin tyy­ty­väi­nen omaan uraansa yrittäjänä.

– Minulla on moni­puo­li­nen työ­his­to­ria. Olen työs­ken­nel­lyt myös ulko­mailla ja nau­tin siitä, että voin kehit­tää toi­min­taa kai­ken sen koke­muk­sen kautta mitä olen hankkinut.

Edes pula päte­vistä opet­ta­jista ja var­hais­kas­va­tuk­sen sosio­no­mien han­kala tilanne ei lannista.

– Olen luot­ta­vai­sella mie­lellä, että sekin tilanne muut­tuu. Kun uskoo itseensä, ja tai­toja on moni­puo­li­sesti, niin pie­net vai­keu­det ei het­kauta, Peurala painottaa.

Omaa asiantuntijuutta selviää vähemmällä byrokratialla

Suomessa toimi työ- ja elin­kei­no­mi­nis­te­riön toi­mia­la­ra­por­tin mukaan vuonna 2020 yhteensä 3 161 sosiaali­alan yri­tystä. Sosiaalihuollon lai­tos­pal­ve­luita tar­joa­via yri­tyk­siä oli 981 ja avo­pal­ve­luita tuotti 2 180 yri­tystä. Ne työl­lis­ti­vät yli 50 000 henkeä.

Yli 90 pro­sent­tia yri­tyk­sistä on pie­niä mik­ro­y­ri­tyk­siä, jotka työl­lis­tä­vät 1–4 hen­keä.  Pienyrittäjiä ovat eri­tyi­sesti he, jotka myy­vät omaa asian­tun­ti­juut­taan. He sel­viä­vät pie­nem­mällä byro­kra­tialla ja talou­del­li­sella panostuksella.

Yksi heistä on han­ka­sal­me­lai­nen Anne Hämäläinen. YAMK-sosio­no­miksi kou­lut­tau­tu­nut Hämäläinen on teh­nyt pit­kän uran ehkäi­se­vän huu­me­työn ja nuo­ri­so­työn parissa.

Anne Hämäläinen kut­suu yri­tys­tään työn mum­mo­laksi. Mielikuvat mum­mo­lasta luo­vat hänen mie­les­tään tur­vaa, rau­haa ja lem­peyttä. Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen

Vanhempainvapaan aikana hän kou­lut­tau­tui työ­noh­jaa­jaksi, ja tar­joaa nyt yksi­tyi­senä elin­kei­no­har­joit­ta­jana yri­tyk­sensä Metsolannen kautta työ­noh­jausta ja koulutuksia.

Hämäläisen mis­sio on aut­taa ihmi­siä teke­mään työs­tään sekä hen­ki­sesti, talou­del­li­sesti että ajan­käy­töl­li­sesti kan­nat­ta­vaa. Hämäläisellä on asiak­kaina pal­jon sosiaali­alan yrittäjiä.

– Pyrin tie­toi­sesti pois siitä nar­ra­tii­vista, että yrit­täjä on koko ajan töissä, eikä tie­naa tar­peeksi. Haluaisin, että yrit­tä­jyyttä pide­tään yhtenä tapana tehdä töitä.

Hämäläinen rajaa tiu­kasti myös oman työaikansa.

– Teen pää­sään­töi­sesti töitä klo 9–16.30 ja vii­kon­lo­puista olen todella mus­ta­suk­kai­nen. Kesällä pidän kuusi viik­koa kesälomaa.

Vaikka lain­sää­dän­nön vaa­ti­muk­sia ei omaa asian­tun­ti­juut­taan myy­vällä pal­jon ole, on vero­tus- ja vakuu­tus­asioi­hin silti pereh­dyt­tävä, ja har­kit­tava esi­mer­kiksi, miten hoi­taa oma työterveyshuolto.

Yrittäjän on huo­leh­dit­tava itse sosi­aa­li­tur­vansa tasosta YEL-vakuu­tuk­sen avulla. Eläkkeen ja päi­vä­ra­ho­jen määrä riip­puu minkä tasoista vakuu­tusta itsel­leen mak­saa. Yrittäjän on itse vakuu­tet­tava itsensä työ­ta­pa­tur­mien ja sai­rauk­sien varalta. Yrittäjäkassaan kuu­luva voi saada ansio­si­don­naista työt­tö­myys­tur­vaa, mutta se edel­lyt­tää yrit­tä­jä­toi­min­nan lopettamista.

Jokaisen yrit­tä­jäksi ryh­ty­vän on mie­tit­tävä tark­kaan oman toi­meen­tu­lon tur­vaa­mi­nen yri­tyk­sen aloitusvaiheessa.

Anne Hämäläinen sai oman yri­tys­toi­min­tansa aloit­ta­mi­seen start­ti­ra­haa, joka on perus­päi­vä­ra­han suu­rui­nen avus­tus 6–12 kuu­kau­delle. Sen myön­tä­mi­nen edel­lyt­tää lii­ke­toi­min­ta­suun­ni­tel­maa ja rea­lis­tista kannattavuuslaskentaa.

– Olen vasta yrit­tä­jä­tai­pa­leeni alussa mutta näyt­tää siltä, että tällä on todella mah­dol­lista elää.

Omalla ammattitaidolla pärjää

Omaa, hyvin tark­kaan rajat­tua asian­tun­ti­juutta myy­vät myös Paula Järnbäck ja Susanna Salmi. He ovat molem­mat kou­lu­tuk­sel­taan sosi­aa­li­työn­te­ki­jöitä, joilla on pitkä työ­ko­ke­mus oppilashuoltotyöstä.

Kaksikon perus­tama Omakiertotie Oy tar­joaa pal­ve­luita koulupudokkaille.

Heidän taval­li­nen työ­aa­munsa alkaa aikai­sin, kun he herät­te­le­vät nuo­ria puhe­li­mitse ennen tapaa­mista. Useimmat nuo­ret eivät pysty läh­te­mään itse­näi­sesti kou­luun. Silloin Järnbäck ja Salmi hyp­pää­vät autoon, ja vie­vät nuo­ren itse.

– Aamut ovat kii­reistä aikaa, kun kii­dämme pai­kasta toi­seen. Yleensä kyllä jo viesti, että olen kohta siellä sinun luo­nasi, saa nuo­ren liik­keelle, Järnback nauraa.

Salmi ja Järnbäck tapaa­vat kou­lusta pois­sao­le­via nuo­ria päi­vit­täin. Iso osa työs­ken­te­lyä on psy­ko­so­si­aa­li­sen tuen anta­mi­nen ja luot­ta­muk­sen raken­ta­mi­nen nuo­reen. Osan työ­ajasta vie ver­kos­to­pa­la­ve­rit yhteis­työ­kump­pa­nei­den kanssa, sekä asia­kas­työ­hön liit­tyvä kirjaaminen.

Paula Järnbäck ja Susanna Salmi ker­to­vat ole­vansa aidosti ylpeitä, että ovat saa­neet raken­net­tua yhtei­sestä yri­tyk­sestä juuri sel­lai­sen kuin halusi­vat. He myös naut­ti­vat siitä, että saa­vat yrit­tä­jinä tehdä työnsä juuri niin hyvin kuin halua­vat. Kuva: Annika Rauhala

Palvelun heiltä ostaa kau­pun­git ja kun­nat, jois­sain har­voissa tapauk­sissa nuor­ten vanhemmat.

Yrittäjiksi kak­sikko ajau­tui pit­kän har­kin­nan jälkeen.

– Ystävystyimme kun työs­ken­te­limme Vantaalla kuraat­to­reina. Meitä tur­hautti se, kuinka vähän pys­tyimme näi­den nuor­ten eteen teke­mään. Yhtenä iltana Paula totesi, että ei se muu auta kuin perus­taa pal­velu itse, Salmi ker­too vii­den vuo­den takai­sista tunnelmista.

Palvelun tuot­ta­mi­seen ei tar­vin­nut lupaa, pelkkä ilmoi­tus aviin riitti. Isoja inves­toin­teja ei tehty, koska tar­vetta toi­mi­ti­loille ei ole. Tietokone, puhe­lin ja kul­ku­vä­li­neet riit­ti­vät. Isoin työ oli markkinointi.

– Syötiin popcor­nia ja pinaat­ti­let­tuja, ja lähe­tet­tiin satoja, satoja säh­kö­pos­teja eri paik­koi­hin, Järnbäck nauraa.

Sinnikäs mark­ki­nointi tuotti tulosta, ja asiak­kaita on riittänyt.

Alkuajan toi­meen­tulo hoi­tui Salmen opin­to­va­paan ja Järnbäckin omien sääs­tö­jen tur­vin. Kilpailutuksiin osal­lis­tu­mi­nen on silti edel­leen konstikasta.

– Koko ajan on oltava skarp­pina ja seu­rat­tava Hilma-pal­ve­lua mihin avoi­met kil­pai­lu­tuk­set ilmoi­te­taan, Järnback kertoo.

Hankaluuksia on tuot­ta­nut myös hinnoittelu.

– Meidän pal­ve­luumme ei sovi tun­ti­hin­noit­telu. Me emme voi kul­kea kello kau­lassa, ja sanoa nuo­relle, että nyt mei­dän aikamme lop­puu. Siksi meillä on käy­tössä viik­ko­hinta, Salmi kertoo.

Epävarmuutta on pakko sietää

Kaikkea ei yrit­tä­jän tar­vitse tehdä itse. Ulkoistaa kan­nat­taa eri­tyi­sesti kir­jan­pito, talous­hal­linto ja muut eri­tyis­osaa­mista vaa­ti­vat teh­tä­vät. Apua saa ja kan­nat­taa hakea, muis­tut­taa Anne Hämäläinen.

– Olen juuri hake­nut pai­kal­li­sesta yrit­tä­jä­jär­jes­töstä itsel­leni yri­tys­kum­min men­to­riksi. Minulla on myös kaksi omaa työnohjaajaa.

Kaikkea ei yrittäjän tarvitse tehdä yksin.

Vaikeinta yrit­tä­jyy­dessä on kaik­kien mie­lestä epä­var­muu­den sietäminen.

– Minulle yrit­tä­jän iden­ti­tee­tin syn­ty­mi­nen oli pro­sessi, jota kipui­lin pit­kään. Mietin jat­ku­vasti, onko syk­syksi enää töitä, ja miten kaikki menee, Susanna Salmi kertoo.

Samaa mieltä on Villa Dorothean Emmi Takala.

– Sitä on vain pakko oppia sietämään.

Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat

Sosiaalialan yrit­tä­jät ovat muita yrit­tä­jiä enem­män riip­pu­vai­sia jul­ki­sen sek­to­rin osto­pal­ve­luista ja mak­susi­tou­muk­sista, koska pal­ve­lun osta­jat ovat enim­mäk­seen jul­ki­sia tahoja.

Yhteiskunnalliset muu­tok­set kuten sote­uu­dis­tus vai­kut­ta­vat nopeasti yrit­tä­jien toimintaedellytyksiin.

Uudessa sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon jär­jes­tä­mis­laissa mai­ni­taan, että hyvin­voin­tia­lu­eella on oltava ”riit­tävä oma pal­ve­lu­tuo­tanto”, mutta työn­jaosta yksi­tyi­sen ja jul­ki­sen puo­len välillä ei mää­rätä tar­kem­min. Sen päät­tää jokai­nen alue­val­tuusto itse.

– Me emme vielä esi­mer­kiksi tiedä siir­ty­vätkö nykyi­set pui­te­so­pi­muk­set hyvin­voin­tia­lueille, Asta Rossi kertoo.

Parasta yrit­tä­jyy­destä kaik­kien mie­lestä on oma vapaus. Ja mah­dol­li­suus tehdä laa­du­kasta, omien arvo­jen mukaista työtä.

Kukaan ei myönnä katu­neensa yrit­tä­jäksi ryhtymistä.

– En vaih­taisi enää palk­ka­työ­hön. Mutta sil­loin kun toi­nen meistä on lomalla, lap­set oirei­le­vat ja put­ket talossa vuo­taa, niin sil­loin saat­taa tulla mie­leen, että pitäi­sikö tehdä jotain muuta, Emmi Takala nauraa.

Hyvinvointialueet aloittavat. Mikä muuttuu yrittäjien näkökulmasta?

Sosiaali- ja ter­vey­den­huol­lon val­von­nasta on val­mis­tu­massa eril­lis­laki. Laki tulee voi­maan 1.1.2024. Mikä tulee muut­tu­maan lupa- ja ilmoi­tus­asioissa Etelä-Suomen alue­hal­lin­to­vi­ras­ton sote-pal­ve­lu­jen tuot­ta­jien pal­ve­lu­jen pääl­likkö Mikko Floréen?
– Vastikään lausun­to­kier­rok­sella olleen lain myötä luvat ja ilmoi­tuk­set pois­tui­si­vat, ja rekis­te­röi­ty­mi­nen yhtei­seen rekis­te­riin riit­täisi. Samalla kun luvat pois­tu­vat, oma­val­vonta tehostuu.

Miten uusi laki muut­taa yksi­tyis­ten pal­ve­lu­tuot­ta­jien rekis­te­röin­tiä, Etelä-Suomen alue­hal­lin­to­vi­ras­ton sosi­aa­li­huol­lon joh­tava yli­tar­kas­taja Maija Gartman?
– Jatkossa rekis­te­röinti perus­tu­nee entistä enem­män luot­ta­muk­seen. Pääosin riit­täisi, että pal­ve­lun­tuot­taja ilmoit­taa vaa­dit­ta­vien asia­kir­jo­jen ole­van ole­massa, jos­kin viran­omai­nen voisi jat­kos­sa­kin tar­vit­taessa pyy­tää pal­ve­lun­tuot­ta­jaa toi­mit­ta­maan tar­kem­pia tie­toja tai asia­kir­joja toi­min­tae­del­ly­tys­ten var­mis­ta­mi­seksi. Minkälaisessa mit­ta­kaa­vassa ennak­ko­tar­kas­tuk­sia tul­laan jat­kossa teke­mään, on vielä jos­sain mää­rin epäselvää.

Yksityisten sijais­huol­lon toi­mi­joi­den ver­kos­ton VaLaSu ry:n puheen­joh­taja Sanna Lundgren: Miten uusi laki tulee vaikuttamaan?
– Pidän oma­val­von­nan laa­jen­ta­mista hyvänä asiana. Se vapaut­taa resurs­seja val­von­nasta ohjaus­työ­hön. Toivon, että oma­val­von­nasta ei tehdä liian raskasta.

Hyvinvointialueilla pal­ve­lut ostaa kun­tien sijaan hyvin­voin­tia­lu­eet. Miten tämä vai­kut­taa pien­ten pal­ve­lun­tuot­ta­jien toi­min­taan Terveys- ja sosiaali­alan yrit­tä­jät TESO ry:n puheen­joh­taja Pekka Riihimäki?
– Kun siir­ry­tään isom­piin koko­nai­suuk­siin kas­va­vat sopi­muk­set hel­posti niin suu­riksi, että pien­ten yrit­tä­jien on vai­kea läh­teä kil­pai­lu­tuk­siin mukaan. Se voi pahim­massa tapauk­sessa syödä pien­ten yri­tys­ten elinkelpoisuutta.

Mitä mieltä on Sanna Lundgren?
– Aluevaltuustot teke­vät nyt pää­tök­siä pal­ve­lun­tuo­tan­nosta kovalla kii­reellä. On ris­kinä, että he teke­vät pää­tök­siä, jotka osoit­tau­tu­vat kal­liiksi. Kustannusrakenteet eivät ole läpi­nä­ky­viä. Kaikkialla ei ole ole­massa tut­ki­musta siitä mikä on jul­ki­sen ja yksi­tyi­sen pal­ve­lu­tuo­tan­non hinta. Esimerkiksi Kuusikkokuntien uusim­masta rapor­tista kävi ilmi, että Helsinkiä lukuun otta­matta, yksi­tyi­nen sijais­huolto oli kun­nal­li­sia pal­ve­luja halvempaa.

Sinustako yrittäjä?

Perustietoa yri­tys­toi­min­nan käyn­nis­tä­mi­sestä löy­tyy suomi.fi/yrityksille ‑sivus­tolta. Henkilökohtaista neu­von­taa ja spar­rausta saa Uusyrityskeskuksista sekä TE-toi­mis­toista. Ely-kes­kuk­set tar­joa­vat rahoi­tusta, kon­sul­toin­tia ja koulutuspalveluita.

Myös yrittäjä voi kuulua Talentiaan

Yrittäjäksi ryh­ty­nyt talen­tia­lai­nen voi jat­kaa jäse­nyyt­tään yrit­tä­jä­jä­se­nyy­tenä. Työttömyyskassajäsenyys Erko-kas­sasta kan­nat­taa vaih­taa yrit­tä­jien työt­tö­myys­kas­saan kol­men kuu­kau­den sisällä yrit­tä­jäksi ryhtymisestä.

Talentian yrit­tä­jä­jä­se­net kuu­lu­vat kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen yrit­tä­jä­jär­jestö AKY:hyn. Se edis­tää kor­kea­kou­lu­tet­tu­jen yrit­tä­jien toi­min­tae­del­ly­tyk­siä ja jär­jes­tää tapah­tu­mia ja koulutuksia.

talentia.fi/jasenyys/yrittajan-talentia/

Hanna-Mari Järvinen