Sosiaalityöntekijöillä riittää lainsäädäntöä omaksuttavaksi. Oikeudellisen osaamisen tueksi Lapin yliopistossa kehitetään uutta koulutusta.

 

 

Sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ammat­ti­taito koos­tuu monesta pala­sesta ja pro­ses­sista. Sosi­aa­li­työn mene­tel­min hän ensin kuun­te­lee ja suh­teut­taa asiak­kai­den yksi­löl­li­set elä­män­ti­lan­teet laa­jem­piin yhteis­kun­nal­li­siin ja sosi­aa­li­siin kehyk­siin.  Tilan­nea­na­lyy­sin jäl­keen hän päät­tää, miten aut­taa asia­kas­taan par­hai­ten eteen­päin.

Tässä vai­heessa on vält­tä­mä­töntä tun­tea sosi­aa­li­lain­sää­dän­töä ja osata sovel­taa lakeja.

– Sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä on aina iso moraa­li­nen paine onnis­tua työs­sään hyvin, tut­ki­mus­pääl­likkö Tarja Kemp­pai­nen Lapin yli­opis­tosta miet­tii.

– Hän jou­tuu teke­mään isoja pää­tök­siä var­sin­kin las­ten­suo­je­lun inter­ven­tioissa tai päät­täes­sään asiak­kaan oikeuk­sista joi­hin­kin pal­ve­lui­hin. Sil­loin on tar­kasti nou­da­tet­tava lakeja ja osat­tava sovel­taa niitä asiak­kaan edun mukai­sesti.

Koska sosi­aa­li­työn­te­kijä tekee työ­tään vir­ka­vas­tuulla, hän myös kan­taa vas­tuun pää­tök­sis­tään. Val­mis­tau­dut­tava on myös mah­dol­lis­ten vali­tus­ten jäl­keen perus­te­le­maan pää­tök­sensä laissa sää­det­ty­jen menet­te­ly­sään­nös­ten mukai­sesti.

Kaikkia lakeja ei tarvitse osata

Moni sosi­aa­li­työn­te­kijä kokee lain­sää­dän­nön moni­mut­kai­seksi ja vai­keasti hal­lit­ta­vaksi sys­tee­miksi. Ei ihme, sillä omak­sut­ta­vaa lain­sää­dän­töä alalla riit­tää vuo­reksi asti.

On las­kettu, että sosi­aa­lia­laa kos­ket­taa yli sata eril­lis­la­kia. Lisäksi lain­sää­däntö uudis­tuu koko ajan, joten laki­muu­tok­sissa on pysyt­tävä koko ajan kiinni.

– Onneksi yhden­kään sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ei tar­vitse tun­tea kaik­kien sosi­aa­lia­laa kos­ke­vien lakien kaik­kia yksi­tyis­koh­tia, Lapin yli­opis­ton hyvin­voin­tioi­keu­den apu­lais­pro­fes­sori Mirva Lohi­niva-Ker­kelä toteaa.

Kaikkia lakeja ei tarvitse osata, mutta on tunnettava alan oikeudellinen ympäristö.

– Alan oikeu­del­li­nen ympä­ristö on kui­ten­kin tun­net­tava niin hyvin, että sieltä löy­tää kul­loi­sen­kin asian kan­nalta kes­kei­set peri­aat­teet ja menet­te­ly­ta­vat, jotta pys­tyy oikeut­ta­maan rat­kai­sunsa asiak­kaan suh­teen.

Lapin yli­opis­tossa start­tasi viime vuonna ESR-rahoit­tei­nen SOHOVA-hanke, jolla halu­taan tuoda laki­vii­da­kon hal­lin­nan tus­kaan hel­po­tusta. Hank­keessa sosi­aa­li­työn ja hyvin­voin­tioi­keu­den asian­tun­ti­jat yhdessä pureu­tu­vat ken­tältä rapor­toi­tui­hin oikeu­del­li­sen osaa­mi­sen ongel­miin ja kehit­tä­vät nii­den poh­jalta uuden­laista kou­lu­tusta.

Kunnan koko vaikuttaa

Ken­tän ääntä tut­ki­joille tuo­vat kol­men pilot­ti­kun­nan sosi­aa­li­työn­te­ki­jät Rova­nie­meltä, Ina­rista ja Kit­ti­lästä.

Ensim­mäis­ten raport­tien mukaan var­sin­kin pien­ten kun­tien sosi­aa­li­työn­te­ki­jät ovat lain­sää­dän­nön hal­lin­nas­saan heli­se­mässä. Siinä missä ison kau­pun­gin sosi­aa­li­työn­te­kijä voi kes­kit­tyä hal­lit­se­maan las­ten­suo­je­lun tai vam­mais­so­si­aa­li­työn sää­dök­siä, pie­nessä kun­nassa yksi ihmi­nen saat­taa työs­ken­nellä kaik­kien asia­kas­ryh­mien kanssa.

Hal­lit­ta­vien sää­dös­ten määrä on täl­löin hurja, eikä vie­restä löydy kol­le­gi­aa­lista tukea tai kon­sult­tia­pua.

– Pie­nessä kun­nassa ei vält­tä­mättä edes koko kun­nan­hal­lin­nosta löydy juris­tia, jolta kysyä ja var­mis­taa asioita, SOHOVA-hank­keessa tie­teel­li­senä asian­tun­ti­jana toi­miva Lohi­niva-Ker­kelä ker­too.

Tämä ei tar­koita, että isossa kau­pun­gissa olisi help­poa laki­asioi­den suh­teen.

– Asia­kas­ti­lan­teissa lii­ku­taan usein monella eri sosi­aa­li­työn alu­eella. On siis tie­det­tävä, mistä päin oikeu­del­li­nen perusta toi­mille mil­loin­kin löy­tyy eli sovel­taako tilan­teessa vaik­kapa vam­mais­pal­ve­lu­lain­sää­dän­töä vai van­hus­pal­ve­lu­lain­sää­dän­töä, jotta asiak­kaan etu par­hai­ten toteu­tuu, SOHOVA-hank­keen pro­jek­ti­pääl­likkö Tarja Kemp­pai­nen sanoo.

Koulutusta lain hengen ymmärtämiseen

Koska laki­py­kä­lät ovat usein hyvin jous­ta­vasti mää­ri­tel­tyjä, nii­den sovel­ta­mi­seen ja tul­kit­se­mi­seen täy­tyy kou­liu­tua. Nime­no­maan tätä ammat­ti­tai­toa SOHOVA-hank­keessa kehi­tet­tä­vässä kou­lu­tus­ko­ko­nai­suu­dessa halu­taan sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille tar­jota.

– Tässä kou­lu­tuk­sessa me emme todel­la­kaan aio jun­tata ihmis­ten päi­hin kir­ja­kau­palla lisää val­mista lain­sää­dän­töä, Lohi­niva-Ker­kelä sanoo.

– Tavoit­teena on tehdä ymmär­ret­tä­väksi oikeu­del­lista ajat­te­lua: aut­taa näke­mään, miten lakeja tul­ki­taan ja sovel­le­taan. Sanalla sanoen haluamme opet­taa ihmi­siä toi­mi­maan lain hen­gen mukai­sesti, Lohi­niva-Ker­kelä sum­maa.

Sosi­aa­li­työn opis­ke­li­joi­den lisäksi kou­lu­tus­ko­ko­nai­suus on suun­nattu Lapin yli­opis­ton hyvin­voin­tioi­keu­den opis­ke­li­joille. Näin he puo­les­taan pää­se­vät kar­tut­ta­maan omia tie­to­jaan ja ymmär­rys­tään sosi­aa­li­työn työn­ku­vasta ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­mästä.

Kou­lu­tus tulee ole­maan avoin myös työ­elä­mässä toi­mi­ville sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille, ja hank­keen hedel­mistä tul­laan jär­jes­tä­mään semi­naa­reja.

Tapio Olli­kai­nen