- Sosiaaliohjauksessa on vahva pyrkimys asiakkaan osallisuuden lisäämiseen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen, toteaa Jari Helminen. Kuva: Jyrki Komulainen.
Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkostossa suunnitellaan hanketta, jolla vahvistetaan sosiaaliohjauksen teoreettista pohjaa ja asemaa uusissa sote-rakenteissa.
Sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto käynnisti toukokuussa työn sosiaaliohjauksen teoreettisen pohjan lujittamiseksi ja sosiaaliohjauksen vahvistamiseksi uusissa sote-rakenteissa. Syksyllä on tarkoitus hakea hankerahoitusta muun muassa henkilöresurssien saamiseksi kehitystyöhön.
Useamman vuoden ajan ammattikorkeakoulukentän huomio oli varhaiskasvatuksessa, kun sen tehtävärakenteet olivat muutoksen kohteena. Sote-uudistuksen vuoksi palveluohjaus on taas ollut erityisen ajankohtainen. Osaamisella soteen ‑hankkeeseen liittyen ammattikorkeakoulut valmistelivat asiakas- ja palveluohjaamisen erikoistumiskoulutuksen.
– Nyt on aika kohdistaa huomio sosiaaliohjaukseen, sanoo Diakin yliopettaja Jari Helminen.
Vielä hankkeesta ei voi puhua kovin täsmällisesti, mutta Jari Helminen toivoo, että aluksi selvitetään mitä sosiaaliohjaus on ja mitä se on sosiaalisen kuntoutuksen käytäntöjen yhteydessä.
– On myös tarve hahmottaa sosiaaliohjauksen teoreettista perustaa. Hankkeessa tarvitaan sosiaaliohjauksen käytännön kokeiluja, joiden avulla rakennetaan käsitystä siitä, mitä sosiaaliohjaus erilaisissa asiakastyön toteutusympäristöissä voisi olla, Jari Helminen hahmottelee.
Sosiaaliohjauksen teoreettista perustaa halutaan selventää.
Helmistä pidetään sosiaaliohjauksen suomalaisena asiantuntijana. Hän on käsitellyt sosiaaliohjausta väitöskirjassaan ja kirjoittanut useita sosiaaliohjausta käsitteleviä oppikirjoja.
– Sosiaaliohjauksessa ja sen kehittämisessä voidaan käyttää soveltaen sosiaalityön piirissä tehtyä tutkimusta, mutta myös ohjauksen piirissä syntynyttä tutkimustietoa.
Liian suppea määritelmä
Sosiaaliohjaus määritellään sosiaalihuoltolaissa yksilön, perheiden ja yhteisöjen neuvonnaksi, ohjaukseksi ja tueksi palveluiden käytössä ja yhteistyöksi tukimuotojen yhteensovittamisessa. Sosiaaliohjauksen tavoitteeksi annetaan edistää yksilöiden ja perheiden hyvinvointia ja osallisuutta. Tähän pyritään vahvistamalla elämänhallintaa, toimintakykyä ja asiakkaan omia voimavaroja.
Sosiaalihuoltolain määritelmää pidetään suppeana ja varsinkin tulevaisuuden sote-keskusten palveluohjauskeskustelu uhkaa kapeuttaa käsitystä sosiaaliohjauksesta.
Jari Helminen näkee sosiaaliohjauksen palveluohjausta kokonaisvaltaisempana ja laveampana tehtävänä.
Samaa sanoo Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin yliopettaja Johanna Hirvonen. Hänen mielestään sosiaaliohjaus ei saisi tulla määritellyksi vain palveluohjauksen kautta. Tehdäänhän sosiaaliohjausta monissa toimintaympäristöissä, ei vain sote-keskuksissa.
– Sosiaaliohjauksen ammatti on olemassa palvelurakenteista riippumatta. Sosiaaliohjaus kehittyy omalakisesti, ei vain vastauksena palvelujärjestelmän muutoksiin, Hirvonen painottaa.
Asiakkaan omat tavoitteet ja voimavarat keskiössä
Helmisen mukaan sosiaaliohjaukseen sisältyvät neuvonnan, ohjauksen ja tuen ulottuvuudet painottuvat asiakasprosessin eri vaiheissa eri tavoin.
– Sosiaaliohjauksessa ei vain rakenneta palveluketjuja, vaan tavoitellaan ohjauksen keinoin yhdessä asiakkaan kanssa elämäntilanteen haltuunottoa, etsitään ratkaisuja ja tehdään muutosta. Asiakkaan kannalta on oleellista löytää hänen omat tavoitteensa ja voimavaransa. Ohjaajalta edellytetään, että hän osaa viedä prosessia eteenpäin niin, että asiakaskin tietää, mistä ohjausprosessissa on kyse, mitä tavoitellaan, miten edetään ja mitkä ovat välitavoitteet.
– Lopputuloksena on, että asiakas lähtee kulkemaan omaa polkuaan ja käyttää tarjottua tukea siinä määrin kuin tarvitsee, Helminen selvittää.
Sosiaaliohjauksella on palveluohjausta laajempi tehtävä.
Helminen korostaa työn suunnitelmallisuutta ja asiakaslähtöisen dokumentoinnin osaamista työprosessin kaikissa vaiheissa. Osallistavaa ja rakenteellista kirjaamista opetetaan kaikissa ammattikorkeakouluissa Kansa Koulu ‑hankkeen mukaisesti.
Vuorovaikutustaidot tärkeässä roolissa
Sosionomien koulutuksen erityisvahvuus on sen laaja-alaisuus, todetaan ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen tekemässä sosionomien opetuskartoituksessa vuodelta 2017. Sen mukaan monitieteisen tietoperustan ydin on sosiaalityö. Ohjaustyön teoreettinen pohja on myös näkyvissä. Psykologia, kasvatustiede ja sosiologia mainitaan myös.
Laaja-alaisen perustan lisäksi jokaisella sosionomilla on erityisosaamista. Suosituimpia syventäviä opintoja vuonna 2016 olivat lastensuojelutyö, varhaiskasvatus, aikuistyö ja mielenterveys- ja päihdetyö. Vammaistyön ja vanhustyön valitsivat huomattavasti harvemmat opiskelijat.
Vuorovaikutustaitojen opettaminen on tärkeä osa sosionomikoulutusta ja opetussuunnitelmiin sisältyy ohjauksen opintoja. Monessa ammattikorkeakoulussa nostetaan sosiaalipedagogiikka keskeiseksi lähestymistavaksi.
– Toiminnalliset, vuorovaikutukselliset ja luovat menetelmät ryhmä- ja yksilökäytössä tuottavat sosionomeille vahvan ohjausosaamisen, toteaa Johanna Hirvonen.
Xamkissa työstettiin vuonna 2015 opettajien ja opiskelijoiden yhteistyönä sosionomien metodista osaamista käsittelevä kirja Sosionomit asiakastyön kentillä vastaukseksi siihen ongelmaan, etteivät vastavalmistuneet oikein osanneet sanoittaa osaamistaan tai kertoa käyttämistään menetelmistä.
– Rinnallakulun kaltaiset metaforat eivät riitä kertomaan työn sisällöstä. On ymmärrettävää, että kun työ ei koostu konkreettisista toimenpiteistä, on siitä vaikea saada otetta, toteaa Hirvonen.
Menetelmäosaaminen vaatii laajaa ymmärrystä
Kirjassa esitellään eri asiakasryhmien kanssa käytettäviä metodeja tai työvälineitä kuten motivoiva haastattelu, kuvakommunikointi, Umbrella-menetelmä tai muistelutyö.
Hirvonen korostaa, että menetelmäosaaminen vaatii laajempaa ymmärrystä kuin kykyä käyttää tiettyjä menetelmiä.
– Ei riitä, että osaa käyttää vanhemmuuden roolikarttaa tai haastattelulomaketta. On ymmärrettävä, miksi käytän tiettyä menetelmää, missä tilanteessa ja mihin sillä pyrin. Työvälineiden käyttö on teknistä osaamista, mutta oleellista on, että on malttia kasvaa menetelmäosaajaksi, Hirvonen kannustaa.
Tarvitaan malttia kasvaa menetelmäosaajaksi.
Tavoitteena on, että sosionomi hallitsee ohjausprosessin ja sen vaiheet, hän on omaksunut esimerkiksi voimavaralähtöisen ja ratkaisukeskeisen lähestymistavan ja sitten hänellä on monipuolinen työkalupakki, jossa on erilaisia menetelmiä ja työvälineitä sovellettavaksi asiakkaan tilanteen ja tavoitteiden mukaan.
– Menetelmien teoreettinen tausta ja viitekehys on syytä tuntea. Lisäksi välineiden täytyy tuntua työntekijästä sopivilta omaan tapaan tehdä työtä, muistuttaa Helminen.
Sosiaaliohjauksen tieteellinen tutkimus on toistaiseksi ohutta.
– Ammattikorkeakoulut eivät ole kyenneet kohdentamaan resursseja sosiaaliohjauksen tutkimukseen, toteaa Jari Helminen ja toivoo, että sosiaalityön tutkimuksessa voitaisiin ottaa sosiaaliohjaus yhdeksi tutkimuskohteeksi ja että tutkimusta voitaisiin tehdä myös yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyönä. Ovathan sosiaalityö ja sosiaaliohjaus sosiaalipalveluiden perusta, ja sosiaalityöntekijät ja sosiaaliohjaajat sosiaalityön kahtena ammattiryhmänä kollegoita työssä yhteisten arvojen ja ammattietiikan pohjalta.
Näkki, Pirjo & Sayed, Terttu (toim.). Asiakastyön menetelmät sosiaalialalla. Edita 2015. Helminen, Jari (toim.). Sosiaaliohjaus – lähtökohtia ja käytäntöjä. Edita 2016. Helminen, Jari (toim.). Asiakkaan moniammatillinen ohjaus sosiaali- ja terveysalalla. Edita 2017. Hirvonen, Johanna & Niiranen-Linkama, Päivi & Saksio, Mauno (toim.). Sosionomit asiakastyön kentillä. Mikkelin ammattikorkeakoulu 2015. D: Vapaamuotoisia julkaisuja 53. Honkakoski, Arja. Sosiaaliohjauksen käsite – jäännös vai mahdollisuus sosionomin (AMK) koulutuksen jäsentäjänä. Janus vol 13 (2), s.211–217. Helminen, Jari. Päämääränä sosiaalialan ammattilaisuus: sosiaaliohjaajien näkemyksiä ammattialasta ja alan tulevaisuuskuvasta. Väitöskirja. Lapin yliopistokustannus 2013.
