Jälkihuollossa tapahtuu. Käytäntöihin tavoitellaan kansallista yhtenäisyyttä ja uusia malleja kehitetään tulevia hyvinvointialueita varten.

 

 

Profes­sori Juho Saaren joh­tama työ­ryhmä sel­vitti vuonna 2019 sosi­aali- ja ter­veys­mi­nis­te­riön toi­mek­sian­nosta las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon uudistamistarpeita.

Raportissaan työ­ryhmä perään­kuu­lutti kan­sal­li­sen ohjel­man käyn­nis­tä­mistä ja lain­sää­dän­tö­uu­dis­tusta, jossa jäl­ki­huolto muu­tet­tai­siin hal­lin­no­na­lat ylit­tä­väksi aikuis­tu­mi­sen tueksi.

Tässä aikuis­tu­mi­sen tuessa irral­lis­ten pal­ve­lui­den sijaan luo­tai­siin uutta, koor­di­noi­tua yhteis­työtä aina­kin kou­lu­tuk­sen, työ­elä­mään siir­ty­mi­sen, asu­mi­sen ja talou­del­li­sen toi­meen­tu­lon tuen sektoreilla.

Sanna Marinin hal­li­tus­oh­jel­maan las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon kehit­tä­mi­nen kir­jat­tiin, mutta suu­ria uudis­ta­mis­toi­mia ei tällä hal­li­tus­kau­della ole vielä toi­meen­pantu. Uusia harp­pauk­sia on kui­ten­kin lähi­vuo­siksi luvassa, kun las­ten­suo­je­lu­lain koko­nai­suu­dis­tus käynnistyy.

Lisäksi Euroopan sosi­aa­li­ra­hoi­tusta (ESR+) on tulossa jakoon koh­den­ne­tusti aikuis­tu­vien nuor­ten tuen ja pal­ve­lui­den kehittämiseksi.

Erillisrahoituksilla toi­meen on jo tar­tuttu, kes­kei­sim­pänä ESR-rahoit­tei­nen val­ta­kun­nal­li­nen Yhdessä aikui­suu­teen – Elämässä Eteenpäin eli YEE-hanke. Siinä ovat mukana Terveyden ja hyvin­voin­nin lai­tos, Diakonissalaitos, Pesäpuu ry sekä Sosiaalialan osaa­mis­kes­kus SONet BOTNIA. Rahoitus hank­keella on vuo­siksi 2021–2023.

YEE-hank­keen ohella Lastensuojelun Keskusliitto on vasta jul­kais­sut jäl­ki­huol­losta ensim­mäi­sen poli­tiik­ka­suo­si­tuk­sensa. Samalla liitto jul­kaisi myös nuor­ten koke­mus­asian­tun­ti­joi­den omat suo­si­tuk­set jäl­ki­huol­lon kehittämiseksi.

Tähän men­nessä YEE:ssä on luotu kat­tava tilan­ne­kuva jäl­ki­huol­losta muun muassa laa­joilla kyse­lyillä alan joh­dolle, ammat­ti­lai­sille ja asiakasnuorille.

Kuntakohtaiset erot suuria

YEE:n Ikkuna aikuis­tu­mi­seen ‑sel­vi­tyk­sestä käy ilmi, että las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon pal­ve­lut eivät ole kan­sal­li­sesti tasalaatuisia.

Selvityksessä tar­kas­tel­laan jäl­ki­huol­lon lisäksi myös Suomeen alai­käi­sinä ilman huol­ta­jaa saa­pu­nei­den nuor­ten aikuis­ten tilan­netta. Lähellä nuo­ria toi­mi­vat työn­te­ki­jät ja nuo­ret itse koke­vat, että resurs­seja on liian vähän.

– Joillakin paik­ka­kun­nilla työ­voi­maa on niin huo­nosti tar­jolla, että jäl­ki­huol­lon nuo­ret jää­vät vaille tar­vit­se­maansa yhtey­den­pi­toa, tukea ja pal­ve­luita puhu­mat­ta­kaan riit­tä­västä rin­nalla kul­ke­vasta sosi­aa­lioh­jauk­sesta, THL:n pro­jek­ti­pääl­likkö Tanja Hirschovits-Gerz kertoo.

Jopa lakiin kir­jat­tu­jen itse­näis­ty­mis­va­ro­jen jaka­mi­sen käy­tän­nöt ovat häm­mäs­tyt­tä­vän kir­ja­via. YEE:n sel­vi­tyk­sen perus­teella 69 pro­sent­tia las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon joh­dosta toi­voo tähän nykyistä sel­keäm­piä kan­sal­li­sia ohjeita.

– Toisille nuo­rille rahaa alkaa ker­tyä heti sijoi­tuk­sen alusta, mutta toi­silla ei ole tilil­lään mitään sil­loin, kun he muut­ta­vat yksin asu­maan, Lastensuojelun Keskusliiton jäl­ki­huol­to­hank­keen koke­mus­asian­tun­tija Ninja Kähkipuro kertoo.

Todellista tietoa nuorten tilanteista ja tarpeista ole ole ollut.

Nuoret eivät aina saa edes tie­toa siitä, mitä oikeuk­sia ja mah­dol­li­suuk­sia heillä jäl­ki­huol­lossa on. Väärät epäi­lyt kyt­tää­mi­sestä ja val­von­nasta saa­vat jot­kut nuo­ret kiel­täy­ty­mään jälkihuollosta.

YEE-hank­keessa on jul­kaistu vas­ti­kään nuo­rille suun­nattu jäl­ki­huol­lon oikeuk­sista ja mah­dol­li­suuk­sista tie­dot­tava esite.

– Itse olin aikoi­nani jäl­ki­huol­lon suh­teen hyvin epäi­le­väi­nen, Kähkipuro kertoo.

– Olin juuri pää­se­mässä lai­to­se­lä­mästä pois, enkä halun­nut hol­housta elä­määni. Kun käsi­tin, että voin itse päät­tää kuinka usein näen työn­te­ki­jää, ajat­te­lin, että voi­han tuota kokeilla.

Kokeilu kan­natti. Kähkipuro ker­too olleensa aika haas­tava nuori, mutta nyt 22-vuo­ti­aana hän on työ­elä­mässä ja suun­nit­te­lee uusia opintoja.

– Jälkihuolto aut­toi minua tällä polulla. Työntekijäni kanssa kemiamme pelaa­vat hyvin ja olen saa­nut häneltä todella pal­jon apua ihan arki­siin­kin asioi­hin kuten asun­non etsimiseen.

– Itsenäistyessä tulee eteen niin pal­jon hoi­det­ta­via, että omin päin kai­ken hoi­ta­mi­nen on hankalaa.

Herkkä itsenäistymisen vaihe

Sijaishuollon asiak­kaan täyt­täessä 18 vuotta moni asia muut­tuu hänen elä­mäs­sään nopeasti.

– Monella nuo­rella pit­kä­ai­kai­set ja tur­val­li­set aikuis­suh­teet kat­kea­vat äkisti sijais­huol­lon vaih­tuessa jäl­ki­huol­toon. Samoin moni tär­keä hoi­to­suhde kat­keaa nuo­ren siir­tyessä esi­mer­kiksi las­ten- ja nuor­ten psy­kiat­ria­pal­ve­luista aikuis­puo­lelle, Lastensuojelun Keskusliiton las­ten­suo­je­lun ja osal­li­suu­den asian­tun­tija Johannes Jahnukainen kertoo.

Sijaishuollon nuori jou­tuu täysi-ikäis­tyt­ty­ään myös muut­ta­maan melko nopeasti omil­leen vaik­kei kokisi ole­vansa sii­hen valmis.

YEE-hank­keen sel­vi­tyk­sen mukaan 2,5 pro­sent­tia jäl­ki­huol­lon nuo­rista on asunnottomia.

– Kunnilla on ollut vai­keuk­sia tar­jota nuo­rille asun­toja. Vaikka asun­non saa, ei asu­mi­nen vält­tä­mättä suju nuo­ren omien haas­tei­den takia. Tuettua asu­mista ei ole tar­jolla riit­tä­västi, Jahnukainen toteaa.

Ninja Kähkipuro tapaa jäl­ki­huol­lon työn­te­ki­jäänsä jos­kus har­vem­min kuin ker­ran kuu­kau­dessa, mutta tar­peen tul­len vii­koit­tain. Luottamuksen syn­ty­mi­seksi on tär­keää, että työn­te­kijä pysyisi mah­dol­li­sim­man pit­kään samana.

– Olen kii­tol­li­nen siitä, että oma työn­te­ki­jäni tun­tee minut jo hyvin, eikä kaik­kea tar­vitse seli­tellä aina uudes­taan ja alusta pitäen, Kähkipuro sanoo.

Jatkuvuus onkin yksi kes­kei­sim­mistä asioista, joita nuo­ret jäl­ki­huol­lolta kaipaavat.

– Jos työn­te­kijä vaih­tuu sijais­huol­losta jäl­ki­huol­toon siir­ryt­täessä uuden työn­te­ki­jän tulisi jo sijais­huol­lon puo­lella riit­tä­vän ajoissa alkaa tutus­tua nuo­reen ja ryh­tyä raken­ta­maan uutta asia­kas­suh­detta, Johannes Jahnukainen katsoo.

Harmonisointia ja uusia toimintamalleja

Ensimmäinen askel las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon uudis­ta­mi­sessa on tasa-arvois­taa ja yhden­mu­kais­taa alan käy­tän­töjä kansallisesti.

Käytäntöjen haja­nai­suus joh­tuu pal­jolti siitä, ettei todel­lista tie­toa nuor­ten tilan­teista ja tar­peista ole ollut, Hirschovits-Gerz arvioi.

– Ilman kun­nol­lista tilan­ne­ku­va­tie­toa resurs­sien ohjaa­mi­nen ja monia­lai­sen yhteis­työn kehit­tä­mi­nen on ollut joh­dolle haas­teel­lista Hirschovits-Gerz sanoo.

– Kun ei tie­detä, kuinka monella jäl­ki­huol­lon nuo­rella on päih­deon­gelma, riko­soi­rei­lua, oppi­mis­vai­keuk­sia, mie­len­ter­vey­son­gel­mia tai muuta, ei myös­kään yhteis­työ­suh­teita, raken­teita tai toi­min­nal­li­sia sopi­muk­sia mui­den toi­mi­joi­den kanssa ole saatu luo­tua systemaattisesti.

Jälkihuollon palvelut eivät ole kansallisesti tasalaatuisia.

YEE-hank­keessa on tar­koi­tus kehit­tää uusia toi­min­ta­mal­leja ja juur­rut­taa niitä tule­ville hyvin­voin­tia­lueille. Esimerkiksi SONet BOTNIAn osaa­mis­kes­kuk­sen alu­eella uudis­te­taan ja kehi­te­tään ammat­ti­lais­ten ja nuor­ten yhteis­voi­min asia­kas­suun­ni­tel­ma­työtä sekä Kelan ja las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon yhteistyökäytäntöjä.

– Tämä on erit­täin tär­keä kehit­tä­mi­sen kohde, sillä asia­kas­suun­ni­telma on se paperi, joka mää­rit­tää, mitä nuori jäl­ki­huol­losta saa, kehit­tä­mis­pääl­likkö Helena Inkinen Pesäpuu ry:stä sanoo.

– Parhaimmillaan suun­ni­telma toi­mii pal­ve­lu­lu­pauk­sena, Tanja Hirschovits-Gerz jatkaa.

Monella jäl­ki­huol­lon nuo­rella talou­del­li­nen tuki tulee Kela-hake­mus­ten kautta. Siksi pilo­tissa otet­tiin myös Kelan etuus­kä­sit­te­lijä mukaan yhteispalaveriin.

– Näin nuo­ren talou­del­li­sen tuen asiat voi­daan saada kun­toon samalla ker­taa muun tar­vit­ta­van tuen suun­nit­te­lun kanssa, Helena Inkinen sanoo.

Intensiivisen ja rin­nalla kul­ke­van val­men­nuk­sen mal­lia työs­te­tään puo­les­taan YEE:n Diakonissalaitoksen osa­to­teu­tuk­sena. Siinä nuori saa oman työn­te­ki­jän, joka jal­kau­tuu nuo­ren kotiin ja aut­taa asioin­nissa sekä mie­lek­kään teke­mi­sen tai opis­ke­lu­pai­kan löy­tä­mi­sessä. Tapaamisia voi olla useita ker­toja viikossa.

Vip-asiakkuuksia jälkihuollon nuorille?

Ensi vuo­den alusta las­ten­suo­je­lun ja jäl­ki­huol­lon jär­jes­tä­mis­vas­tuu siir­tyy hyvin­voin­tia­lueille. Joka puo­lella mie­ti­tään kovasti, miten har­mo­ni­soi­daan kun­tien eri­lai­set käy­tän­nöt yhteen.

Tavoite on saada monia­lai­nen yhteis­työ toi­mi­maan myös las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lossa entistä paremmin.

– Parhaassa tapauk­sessa uusilla hyvin­voin­tia­lueilla onnis­tuu yksi­löl­li­nen monia­lai­nen tuki ja pal­ve­lut kes­kus­te­le­vat kes­ke­nään, Helena Inkinen sanoo.

– Uhkana on, että jäl­ki­huol­toa tar­jo­taan tule­vai­suu­dessa vain jois­sa­kin super­kes­kuk­sissa, ja niistä kau­kana asu­vat nuo­ret mök­kiy­ty­vät omiin oloi­hinsa, eikä heitä etsi sieltä kukaan, Inkinen miettii.

Hirschovits-Gerzin mie­lestä jäl­ki­huol­lon nuo­rille pitäisi jär­jes­tää oiko­pol­kuja tai vip-asiak­kuuk­sia päihde- ja mie­len­ter­veys­pal­ve­lui­hin, sillä hei­dän tie­de­tään ole­van riskiryhmässä.

– Tällä het­kellä jäl­ki­huol­lon nuo­ret jää­vät näi­den pal­ve­lui­den ulko­puo­lelle jopa kär­jis­ty­neem­min kuin vas­taa­van ikäi­set muut nuo­ret, joi­den van­hem­mat esi­mer­kiksi aktii­vi­sesti vaa­ti­vat pal­ve­lui­hin pääsyä.

– Tämä ker­too pal­ve­lu­jär­jes­tel­män ontu­mi­sesta ja siitä, ettei­vät niin sano­tut posi­tii­vi­sen dis­kri­mi­naa­tion käy­tän­nöt toimi, Hirschovits-Gerz sanoo.

Siirtyykö jälkihuollosta resursseja pois?

Lastensuojelulain uuden mitoi­tuk­sen mukaan yhdellä sosi­aa­li­työn­te­ki­jällä saa vuo­den alusta voi­maan tul­leen laki­muu­tok­sen myötä olla vas­tuul­laan vain 35 lasta ja vuo­den 2024 alusta 30 lasta.

Koska samaa vaa­ti­musta ei ole yli 18-vuo­tiai­den puo­lella, hou­ku­tus voi olla vetää työn­te­ki­jöitä jäl­ki­huol­losta pois ja siir­tää resurs­sit lain edel­lyt­tä­mään toi­min­taan eli alai­käis­ten pal­ve­lui­hin, Hirschovits-Gerz pohtii.

– Nyt on tär­keää tuoda hyvin­voin­tia­luei­den päät­tä­jille sel­keästi esiin se, mitä voi­tamme, jos jäl­ki­huol­toon sat­sa­taan. Tiedämme, että riit­tävä tuki ja aikuis­tu­mi­sen tuki tuo­vat pit­källä aika­vä­lillä sääs­töjä ja ehkäi­see inhi­mil­listä kärsimystä.

– Vaikka las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon vai­kut­ta­vuu­desta on vielä vähän tut­kit­tua tie­toa, anta­vat esi­mer­kiksi Vamos-toi­min­nasta teh­dyt sel­vi­tyk­set jo arvo­kasta ja sovel­let­ta­vaa tie­toa myös las­ten­suo­je­lun jäl­ki­huol­lon kehittämiseksi.

Kaikki läh­tee siitä, mil­lai­nen ilma­piiri jäl­ki­huol­lon suh­teen hyvin­voin­tia­lueille syn­tyy, Helena Inkinen summaa.

– Nähdäänkö nämä nuo­ret sat­sauk­sen arvoi­sina ja arvok­kaina yksi­löinä ihan omana itse­nään ja tule­vai­suu­den teki­jöinä, kun­han hei­dät saa­daan jaloilleen?

Lisätietoja:  thl.fi/yee

Tapio Ollikainen