Kenenkään työnkuvaan ei kuulu saada nyrkistä silmään – ei edes sosiaalialalla. Väkivaltaa ei pidä sietää, eikä väkivallan jälkeen tarvitse jäädä yksin.

 

 

Mustelmia, ruh­jei­ta, verisiä naar­mu­ja ja kipu­ja. Tei­ni-ikäi­nen tyt­tö pahoin­piteli ohjaa­jia koulukodis­sa Itä-Suomes­sa kevääl­lä 2019. Tyt­tö pot­ki, raapi, löi nyrkil­lä päähän ja uhkasi tap­paa. Yksi ohjaa­ja menet­ti tukun hiuk­sia.

Sosi­aalialal­la väki­val­ta on usein juuri lyömistä, raapimista, sylkemistä ja potkimista, kuten oli koulukodis­sa. Yleen­sä se liit­tyy kiin­nip­i­toti­lanteisi­in. Eniten väki­val­taa on tur­va-alal­la, mut­ta myös sosi­aalialal­la sitä on keskimääräistä enem­män.

Joka kuudet­ta Tal­ent­ian jäsen­tä on pur­tu, nip­is­tet­ty tai potkit­tu työssä vuo­den aikana. Yhtä kymmen­estä oli lyö­ty, heit­et­ty esineel­lä tai uhat­tu teräaseel­la tai muul­la esineel­lä. Luvut käyvät ilmi Tal­ent­ian teet­tämästä tutkimuk­ses­ta vuodelta 2016. Liiton jäse­niltä kysyt­ti­in koke­muk­sia työväki­val­las­ta.

Joka kuudes sosiaalialan korkeakoulutettu kokee työssään väkivaltaa tai sen uhkaa.

Väki­val­taa kohtaa­vat useim­min las­ten­suo­jelu­laitosten ja kehi­tys­vam­malaitosten työtek­i­jät. Silti myös mis­sä tahansa muus­sa alan tehtävässä voi sat­tua äkil­lisiä ja ennakoimat­to­mia väki­val­tati­lantei­ta. Ne voivat olla myös vakavia, fyy­sistä ter­veyt­tä ja jopa henkeä uhkaavia.

Tam­pereel­la 2018 kak­si kotikäyn­nil­lä ollut­ta sosi­aal­i­työn­tek­i­jää sai vam­mo­ja, kun asun­nos­sa ollut mies hyökkäsi heitä kohti. Toinen työn­tek­i­jä jou­tui sairaalaan. Lahdessa 2007 nuori sosi­aal­i­työn­tek­i­jä sai luun­mur­tu­mia päähän, kun mies löi hän­tä yllät­täen golf­mailal­la päähän kadul­la. Nainen valmis­teli per­heen las­ten huostaan­ot­toa.

Kotkas­sa 2017 kak­si nuor­ta miestä tunkeu­tui sosi­aal­i­työn­tek­i­jän asun­toon ja kuristi hänet tajut­tomak­si. Työn­tek­i­jä oli ollut tekemässä päätöstä toisen pojan huostaan­oto­s­ta.

Vakavat väkivallanteot ovat ääritapauksia

– Vakav­ista työväki­val­tati­lanteista pitää ottaa oppia, sanoo työ­suo­je­lu­tarkas­ta­ja Johan­na Pulkki­nen Lounais-Suomen alue­hallintovi­ras­tos­ta. Silti nimeno­maan lievem­män väki­val­lan eli potkimis­ten, lyömis­ten ja raapimis­ten vähen­tämisek­si on paljon tehtävis­sä. Sosi­aalialal­la kuitenkin on asen­neon­gel­ma, Pulkki­nen sanoo.

Hän tekee parhail­laan väitöskir­jaa siitä, miten väki­val­tat­a­pauk­sia hal­li­taan sosi­aali- ja ter­veysalal­la Suomes­sa.

– Alal­la ajatel­laan usein, että väki­val­ta ja sen uhka kuu­lu­vat tähän työhön. Niin voivat ajatel­la sekä työn­tek­i­jät että työan­ta­jat. Asen­tei­den pitää muut­tua. Väki­val­ta ei kuu­lu työhön, eikä sitä saa vähätel­lä.

– Työhön voi kuu­lua uhkia, ja niitä voi hal­li­ta, mut­ta väki­val­taa ei tarvitse eikä saa sietää lainkaan.
Tal­ent­ian työelämäa­sioiden pääl­likön Mar­jo Varsan viesti on sama. Kenenkään työnku­vaan ei kuu­lu joutua uhatuk­si tai väki­val­lan kohteek­si.

– Väki­val­taan pitää olla nol­la­tol­er­anssi.

– Se pitää ker­toa myös asi­akkaille. Sosi­aal­i­toimis­ton odotustilo­jen seinälle tarvi­taan huoneen­taulu, jos­sa ker­ro­taan, että tääl­lä ei hyväksytä minkään­laista uhkailua tai väki­val­taa ja ilmoita­mme kaik­ki tapauk­set poli­isille.

Työtä pitää voida tehdä Suomessa turvallisesti

Työ­tur­val­lisu­us­lain mukaan työ­nan­ta­jan pitää jär­jestää työ niin, että väki­val­ta estetään ennal­ta mah­dol­lisuuk­sien mukaan. Jos kaikkia uhkia ei voi­da estää, työ­paikalla pitää olla menet­te­ly­ta­pao­hjeet väki­val­lan var­al­ta.

Työväkivallan jälkeen ei saa jäädä yksin.

Ohjeessa pitää kar­toit­taa uhkat, joi­ta työhön sisäl­tyy ja keinot, joil­la uhkia vähen­netään. Sen pitää sisältää myös työn­tek­i­jälle ohjeet, miten väki­val­tati­lanteessa pitää toimia ja mis­tä hän saa sil­loin apua. Lisäk­si menet­te­ly­ta­pao­hjeen pitää kat­taa jälk­i­hoito.

– Ei riitä, että esimerkik­si kaupungilla on yleinen ohjeis­tus, Johan­na Pulkki­nen sanoo.

Jokaisel­la yksiköl­lä pitää olla oma, juuri sille laa­dit­tu ohje. Se pitää tehdä yhdessä työn­tek­i­jöi­den kanssa. Henkilökun­taa pitää myös koulut­taa uhkien ja tilantei­den var­al­ta.

Joil­lakin työ­paikoil­la asi­at on hoidet­tu hyvin ja työn­tek­i­jät ohjeis­tet­tu ja koulutet­tu. Monil­la työ­paikoil­la lakia nou­date­taan löperösti, kos­ka siel­lä ei aidosti tiede­tä, mihin laki velvoit­taa, Pulkki­nen sanoo.

– Väki­val­taan reagoidaan huonos­ti, eikä uhkati­lantei­den seu­ran­taa jär­jestetä. Se on haaste etenkin sosi­aalialal­la. Laki esimerkik­si vaatii, että tapauk­set käsitel­lään jälkikä­teen, mut­ta niin ei tapah­du. Usein työn­tek­i­jä jää tilanteessa yksin.

Työ­nan­ta­ja voi joskus jät­tää ilmoit­ta­mat­ta vakav­ista tapauk­sista työ­suo­jelu­vi­ra­nomaisille. Syynä on pelko, ettei kaikkia lain pykäliä ole nou­datet­tu ja tämä tulee ilmi.

Työn­tek­i­jöi­den ohjeis­tuk­ses­sa on puut­tei­ta, se kävi ilmi myös Tal­ent­ian teet­tämässä kyselyssä. Kaik­ki vas­tan­neet eivät tien­neet, onko oma­l­la työ­paikalla toim­inta­malle­ja tai he eivät tun­te­neet niiden sisältöä. Jotkut pitivät toimia työväki­val­lan estämisek­si oma­l­la työ­paikalla riit­tämät­töminä.

Työ­paikalla kan­nat­taa ottaa puheek­si, minkälaiset toim­inta­mallit meil­lä on. Jos ohjeis­tus on hyvä ja menet­te­lyjä on käy­ty läpi työn­tek­i­jöi­den kanssa, väki­val­ta ja sen uhka ahdis­ta­vat työn­tek­i­jöitä vähem­män. Jos asi­at ovat retu­peräl­lä, väki­val­lan mah­dol­lisu­us aiheut­taa ahdis­tus­ta, Mar­jo Varsa sanoo.

– Jo pelkkä uhka voi sairas­tut­taa ja aiheut­taa esimerkik­si masen­nus­ta, Varsa sanoo.

Napak­ka suh­tau­tu­mi­nen työväki­val­taan on myös työan­ta­jan etu, hän huo­maut­taa.
– Niin vähen­netään pois­saolo­ja ja henkilökun­nan vai­h­tu­vu­ut­ta sekä tur­vataan palvelun laatu ja työn­tek­i­jöi­den osaami­nen.

Tee uhkailmoitus

Aina kun työssä kohtaa väki­val­taa tai uhkailua, siitä pitää tehdä uhkati­lan­neil­moi­tus työ­paikalla, Johan­na Pulkki­nen neu­voo.
Sitä ei pidä jät­tää tekemät­tä, sil­lä ilmoi­tus ker­too työ­nan­ta­jalle, mil­laista ja miten paljon väki­val­taa työn­tek­i­jä tässä työssä kohtaa. Ilmoi­tus velvoit­taa työ­nan­ta­jaa käsit­telemään tapaus ja aloit­ta­maan jälk­i­hoito.

Samal­la koko työy­hteisö saa tiedon, mitä tapah­tui ja miten tapaus eteni.
– Kyse on koko työy­hteisön tur­val­lisu­ud­es­ta. Tapauk­set pitää käy­dä läpi yhdessä. Sil­loin voidaan miet­tiä, mikä laukaisi väki­val­lan, miten asi­akkaan kanssa toim­i­taan tule­vaisu­udessa ja men­näänkö hänen luok­seen seu­raa­van ker­ran yksin, kaksin vai poli­isin kanssa, sanoo Pulkki­nen.

Kaikki eivät tienneet, onko omalla työpaikalla toimintamalleja työväkivaltatilanteiden varalle.

– Jos tieto ei lev­iä, seu­raaval­la viikol­la joku muu voi saa nyrk­istä.

Väki­val­lan kohtaamis­es­ta pitää keskustel­la avoimesti työy­hteisössä, sanoo myös Mar­jo Varsa.
– Mitä suurem­pi uhka, sitä enem­män tarvi­taan keskustelua toim­intatavoista. Tärkein­tä on, että työ­nan­ta­jan viesti on yksiselit­teinen – ketään ei jätetä yksin, Varsa toteaa.

Jokainen työn­tek­i­jä määrit­telee itse, oliko tilanne uhkaa­va vai ei, Pulkki­nen jatkaa.
– Uhkaa­va on se, minkä ihmi­nen kokee uhkaavak­si. Se on sub­jek­ti­ivi­nen arvio. Jos kahvipöy­dässä mietitään, olisiko pitänyt tehdä ilmoi­tus, se olisi pitänyt tehdä. Tämä on hyvä perussään­tö.

Uhkati­lan­neil­moituk­sen pitää aina johtaa toimi­in, hän muis­tut­taa. Niitä ei saa hau­da­ta map­pi­in, kuten mon­esti käy. Tilanteet pitää käsitel­lä ammatil­lis­es­ti keskustele­mal­la työy­hteisön kesken.

Tapauk­set pitää käsitel­lä syyl­listämät­tä työn­tek­i­jää, eikä kysymyk­siä pidä kokea syyl­listämisek­si. Keskustelun pitää olla pohdiskel­e­vaa ja ratkaisu­ja etsivää. Yhdessä voidaan tode­ta, että tämä asi­akas her­mos­tui, kun näin toimit­ti­in.

Pitkäjän­nit­teinen, moni­ammatill­i­nen ote työy­hteisössä vähen­tää väki­val­taa lop­pu­pelis­sä, Pulkki­nen sanoo. Vain var­ti­joi­ta ja valvon­takameroi­ta lisäämäl­lä asi­aa ei voi­da hoitaa.

Työn välttely voi vahvistaa stressireaktiota. 

– Väki­val­ta on usein vuorovaiku­tusti­lanne, johon kum­mankin osa­puolen toim­inta vaikut­taa.

Työn­tek­i­jän koulu­tuk­sel­la ja ennakoival­la osaamisel­la on siinä tärkeä osa. Tietoa hyviksi havai­tu­ista tavoista pitää jakaa työy­hteisön sisäl­lä. Sitä pitää antaa etenkin nuo­rille ja pätkä­työn­tek­i­jöille, jot­ka kohtaa­vat väki­val­taa eniten.

Kuulostele oloa ja hae apua

Väki­val­ta työssä on aina poikkeuk­selli­nen tilanne ja on nor­maalia reagoi­da siihen, sanoo työter­veysp­sykolo­gi Heli Han­nonen Työter­veyslaitok­selta.

Ihmiset reagoi­vat väki­val­taan eri lail­la, hän sanoo. Jotkut lamaan­tu­vat heti. Taval­lisem­paa on, että ihmi­nen säi­lyt­tää kyvyn toimia. Aiv­ot suo­jaa­vat sil­loin ihmistä tapah­tuneelta ja tekevät mah­dol­lisek­si esimerkik­si puo­lus­tau­tua tai pae­ta.

– Se ei tarkoi­ta, että ihmi­nen ei tunne mitään. Reak­tio tulee jälkikä­teen, sanoo Han­nonen.
Voi olla, että vas­ta parin päivän kulut­tua tulee out­o­ja tun­te­muk­sia ja tun­tei­ta, Han­nonen kuvaa. Niitä ei aina edes huo­maa yhdis­tää tapah­tuneeseen.

– Omaa oloa kan­nat­taa kuu­lostel­la. Pitää olla lem­peä itselle ja ymmärtää, että on nor­maalia reagoi­da tapah­tuneeseen. Kan­nat­taa huole­htia perusasioista eli lev­ätä, syödä ja ulkoil­la.

Alko­ho­lil­la oloa ei pidä lääk­itä.
Stres­sireak­tio kestää viikko­ja. Jos se jatkuu pidem­pään kuin neljä viikkoa, puhutaan traumaperäis­es­tä stressi¬häiriöstä. Se vaatii jo hoitoa.

Han­nonen suosit­telee käyn­tiä työter­veyshuol­los­sa pian väki­val­takoke­muk­sen jäl­keen. Työter­veyshuolto voi ohja­ta jatko­hoitoon, jos sitä tarvi­taan.

– Jos apua on tar­jol­la, sitä kan­nat­taa ottaa vas­taan. Ei pidä ajatel­la, että odotan, että tämä menee ohi.

Han­nonen suosit­telee, että töi­hin palataan mah­dol­lisim­man nopeasti tapah­tu­man jäl­keen. Pitkä sairaus­lo­ma pahen­taa tai pitkit­tää tilan­net­ta.

– Työn vält­te­ly voi vahvis­taa stres­sireak­tio­ta. 

Heti tapah­tuneen jäl­keen
– Puhu tapah­tuneesta esimiehen tai kol­le­go­jen kanssa. Asian purku helpot­taa tilanteesta toipumista.
– Tee uhkati­lan­neil­moi­tus työ­paikalla. Esimiehen pitää ryhtyä toimi­in sen jäl­keen. Niihin kuu­luu esimerkik­si jälk­i­hoito.
– Käy lääkäris­sä, jot­ta lääkäri toteaa vam­mat ja arvioi niiden yhtey­den väki­val­tati­lanteeseen.Rikosil­moi­tus
– Voit aina tehdä pahoin­pitelystä rikosil­moituk­sen.
– Jos et halua tai pysty siihen, esimies voi tehdä sen puolestasi. Työ­nan­ta­ja voi tehdä sen myös työn­tek­i­jän suo­jelemisek­si.
– Jos esimies ei auta rikosil­moituk­sen tekemisessä, pyy­dä apua työ­suo­jelus­ta. Voit myös pyytää tuek­si ystävän tai perheen¬jäsenen.
– Lieväkin pahoin­pite­ly on yleisen syyt­täjän alainen rikos, jos se kohdis­tuu työtään tekevään ihmiseen. Myös alue­hallintovi­ras­to tai syyt­täjä voi tehdä asi­as­ta poli­isille tutk­in­tapyyn­nön.
– Poli­isi tutkii asian ja syyt­täjä päät­tää, nos­taako hän syyt­teen.
– Sin­un asian­omis­ta­jana eli uhri­na pitää itse esit­tää ran­gais­tus­vaa­timus ja kor­vaus­vaa­timus tek­i­jälle.Oikeusa­pu
– Työ­paikkasi asi­akasväki­val­tao­hjeis­tuk­ses­sa tulisi olla tieto oikeusavun saamis­es­ta ja oikeu­denkäyn­tiku­lu­jen kus­tan­nuk­sista siten, että työ­nan­ta­ja kus­tan­taa ne.
– Jos kuitenkin joudut otta­maan oikeu­denkäyn­tiä varten oman asiana­ja­jan, on Tal­en­tia ottanut jäsen­ten­sä tur­vak­si ammat­ti­henkilön oikeustur­vavaku­u­tuk­sen amma­tis­sa aiheutu­vien vahinko­jen var­al­ta vahinko­vaku­u­tusy­htiö Ifistä.
– Selvitä ensin Tal­en­ti­as­ta ja liiton vaku­u­tusy­htiöstä, mitä kulu­ja oikeustur­vavaku­u­tus kat­taa. Rikosasiois­sa liiton vaku­u­tus kat­taa kulu­ja vas­ta oikeu­denkäyn­nin alka­mis­es­ta läh­tien, ei esi­tutkin­nan ajal­ta.
– Lisäti­eto­ja saat Tal­en­ti­as­ta, puh. 09 3158 6000 ja Ifin oikeustur­vaosas­tol­ta, puh. 010 514 1180 sekä osoit­teesta if.fi/talentia.

Jälkikä­teen

– Jos vam­mat ovat vakavia, työ­nan­ta­jan pitää ilmoit­taa tapah­tuneesta työ­suo­jelu­vi­ra­nomaisille. Myös poli­isi voi tehdä tämän ilmoituk­sen.
– Työ­suo­jelu­vi­ra­nomainen tutkii, onko työ­nan­ta­ja täyt­tänyt työ­tur­val­lisu­us­lain velvoit­teet. Voit myös itse tehdä asi­as­ta tutkimus­pyyn­nön työ­suo­jelu­vi­ra­nomaiselle.
– Työn­tek­i­jäl­lä on oikeus sairaus­päivära­haan. Työ­nan­ta­ja mak­saa hoitoku­lut. Käy työter­veyshuol­los­sa varhaises­sa vai­heessa ja sido se tilanteen hoitoon mukaan.
– Selvitä myös, onko työ­nan­ta­jal­la vaku­u­tus työ­ta­p­atur­mien var­alle ja mitä se kor­vaa.
– Työ­tur­val­lisu­us­la­ki kos­kee vain työ­paikalla tai työte­htävässä tapah­tunut­ta väki­val­taa. Se ei ulo­tu vapaa-ajal­la sat­tuvi­in väki­val­lantekoi­hin, vaik­ka ne aiheu­tu­isi­vat työstä.
– Tarvit­taes­sa salaa yksi­tyiset puhe­lin­nu­merot, ota tur­vakiel­to, joka estää osoiteti­eto­jen luovut­tamisen väestöti­eto­jär­jestelmästä. Muista myös auton rek­ister­inu­meron salaus.

Jaana Laiti­nen

Läh­teet
Lakimies Tiina Kin­nunen ja työelämäa­sioiden pääl­likkö Mar­jo Varsa, ammat­ti­jär­jestö Tal­en­tia.

 

Jut­tua kor­jat­tu 18.11.2019, muutet­tu muo­toon: Kotkas­sa 2017 kak­si nuor­ta miestä tunkeu­tui sosi­aal­i­työn­tek­i­jän asun­toon ja kuristi hänet tajut­tomak­si.