Kenenkään työnkuvaan ei kuulu saada nyrkistä silmään – ei edes sosiaalialalla. Väkivaltaa ei pidä sietää, eikä väkivallan jälkeen tarvitse jäädä yksin.

 

 

Mustel­mia, ruh­jeita, veri­siä naar­muja ja kipuja. Teini-ikäi­nen tyttö pahoin­pi­teli ohjaa­jia kou­lu­ko­dissa Itä-Suo­messa keväällä 2019. Tyttö potki, raapi, löi nyr­killä pää­hän ja uhkasi tap­paa. Yksi ohjaaja menetti tukun hiuksia.

Sosi­aa­lia­lalla väki­valta on usein juuri lyö­mistä, raa­pi­mista, syl­ke­mistä ja pot­ki­mista, kuten oli kou­lu­ko­dissa. Yleensä se liit­tyy kiin­ni­pi­to­ti­lan­tei­siin. Eni­ten väki­val­taa on turva-alalla, mutta myös sosi­aa­lia­lalla sitä on kes­ki­mää­räistä enemmän.

Joka kuu­detta Talen­tian jäsentä on purtu, nipis­tetty tai pot­kittu työssä vuo­den aikana. Yhtä kym­me­nestä oli lyöty, hei­tetty esi­neellä tai uhattu terä­aseella tai muulla esi­neellä. Luvut käy­vät ilmi Talen­tian teet­tä­mästä tut­ki­muk­sesta vuo­delta 2016. Lii­ton jäse­niltä kysyt­tiin koke­muk­sia työväkivallasta.

Joka kuudes sosiaalialan korkeakoulutettu kokee työssään väkivaltaa tai sen uhkaa.

Väki­val­taa koh­taa­vat useim­min las­ten­suo­je­lu­lai­tos­ten ja kehi­tys­vam­ma­lai­tos­ten työ­te­ki­jät. Silti myös missä tahansa muussa alan teh­tä­vässä voi sat­tua äkil­li­siä ja enna­koi­mat­to­mia väki­val­ta­ti­lan­teita. Ne voi­vat olla myös vaka­via, fyy­sistä ter­veyttä ja jopa hen­keä uhkaavia.

Tam­pe­reella 2018 kaksi koti­käyn­nillä ollutta sosi­aa­li­työn­te­ki­jää sai vam­moja, kun asun­nossa ollut mies hyök­käsi heitä kohti. Toi­nen työn­te­kijä jou­tui sai­raa­laan. Lah­dessa 2007 nuori sosi­aa­li­työn­te­kijä sai luun­mur­tu­mia pää­hän, kun mies löi häntä yllät­täen golf­mai­lalla pää­hän kadulla. Nai­nen val­mis­teli per­heen las­ten huostaanottoa.

Kot­kassa 2017 kaksi nuorta miestä tun­keu­tui sosi­aa­li­työn­te­ki­jän asun­toon ja kuristi hänet tajut­to­maksi. Työn­te­kijä oli ollut teke­mässä pää­töstä toi­sen pojan huostaanotosta.

Vakavat väkivallanteot ovat ääritapauksia

– Vaka­vista työ­vä­ki­val­ta­ti­lan­teista pitää ottaa oppia, sanoo työ­suo­je­lu­tar­kas­taja Johanna Pulk­ki­nen Lou­nais-Suo­men alue­hal­lin­to­vi­ras­tosta. Silti nime­no­maan lie­vem­män väki­val­lan eli pot­ki­mis­ten, lyö­mis­ten ja raa­pi­mis­ten vähen­tä­mi­seksi on pal­jon teh­tä­vissä. Sosi­aa­lia­lalla kui­ten­kin on asen­neon­gelma, Pulk­ki­nen sanoo.

Hän tekee par­hail­laan väi­tös­kir­jaa siitä, miten väki­val­ta­ta­pauk­sia hal­li­taan sosi­aali- ja ter­vey­sa­lalla Suomessa.

– Alalla aja­tel­laan usein, että väki­valta ja sen uhka kuu­lu­vat tähän työ­hön. Niin voi­vat aja­tella sekä työn­te­ki­jät että työ­an­ta­jat. Asen­tei­den pitää muut­tua. Väki­valta ei kuulu työ­hön, eikä sitä saa vähätellä.

– Työ­hön voi kuu­lua uhkia, ja niitä voi hal­lita, mutta väki­val­taa ei tar­vitse eikä saa sie­tää lainkaan.
Talen­tian työ­elä­mä­asioi­den pääl­li­kön Marjo Var­san viesti on sama. Kenen­kään työn­ku­vaan ei kuulu jou­tua uha­tuksi tai väki­val­lan kohteeksi.

– Väki­val­taan pitää olla nollatoleranssi.

– Se pitää ker­toa myös asiak­kaille. Sosi­aa­li­toi­mis­ton odo­tus­ti­lo­jen sei­nälle tar­vi­taan huo­neen­taulu, jossa ker­ro­taan, että täällä ei hyväk­sytä min­kään­laista uhkai­lua tai väki­val­taa ja ilmoi­tamme kaikki tapauk­set poliisille.

Työtä pitää voida tehdä Suomessa turvallisesti

Työ­tur­val­li­suus­lain mukaan työ­nan­ta­jan pitää jär­jes­tää työ niin, että väki­valta este­tään ennalta mah­dol­li­suuk­sien mukaan. Jos kaik­kia uhkia ei voida estää, työ­pai­kalla pitää olla menet­te­ly­ta­paoh­jeet väki­val­lan varalta.

Työväkivallan jälkeen ei saa jäädä yksin.

Ohjeessa pitää kar­toit­taa uhkat, joita työ­hön sisäl­tyy ja kei­not, joilla uhkia vähen­ne­tään. Sen pitää sisäl­tää myös työn­te­ki­jälle ohjeet, miten väki­val­ta­ti­lan­teessa pitää toi­mia ja mistä hän saa sil­loin apua. Lisäksi menet­te­ly­ta­paoh­jeen pitää kat­taa jälkihoito.

– Ei riitä, että esi­mer­kiksi kau­pun­gilla on ylei­nen ohjeis­tus, Johanna Pulk­ki­nen sanoo.

Jokai­sella yksi­köllä pitää olla oma, juuri sille laa­dittu ohje. Se pitää tehdä yhdessä työn­te­ki­jöi­den kanssa. Hen­ki­lö­kun­taa pitää myös kou­lut­taa uhkien ja tilan­tei­den varalta.

Joil­la­kin työ­pai­koilla asiat on hoi­dettu hyvin ja työn­te­ki­jät ohjeis­tettu ja kou­lu­tettu. Monilla työ­pai­koilla lakia nou­da­te­taan löpe­rösti, koska siellä ei aidosti tie­detä, mihin laki vel­voit­taa, Pulk­ki­nen sanoo.

– Väki­val­taan rea­goi­daan huo­nosti, eikä uhka­ti­lan­tei­den seu­ran­taa jär­jes­tetä. Se on haaste eten­kin sosi­aa­lia­lalla. Laki esi­mer­kiksi vaa­tii, että tapauk­set käsi­tel­lään jäl­ki­kä­teen, mutta niin ei tapahdu. Usein työn­te­kijä jää tilan­teessa yksin.

Työ­nan­taja voi jos­kus jät­tää ilmoit­ta­matta vaka­vista tapauk­sista työ­suo­je­lu­vi­ran­omai­sille. Syynä on pelko, ettei kaik­kia lain pykä­liä ole nou­da­tettu ja tämä tulee ilmi.

Työn­te­ki­jöi­den ohjeis­tuk­sessa on puut­teita, se kävi ilmi myös Talen­tian teet­tä­mässä kyse­lyssä. Kaikki vas­tan­neet eivät tien­neet, onko omalla työ­pai­kalla toi­min­ta­mal­leja tai he eivät tun­te­neet nii­den sisäl­töä. Jot­kut piti­vät toi­mia työ­vä­ki­val­lan estä­mi­seksi omalla työ­pai­kalla riittämättöminä.

Työ­pai­kalla kan­nat­taa ottaa puheeksi, min­kä­lai­set toi­min­ta­mal­lit meillä on. Jos ohjeis­tus on hyvä ja menet­te­lyjä on käyty läpi työn­te­ki­jöi­den kanssa, väki­valta ja sen uhka ahdis­ta­vat työn­te­ki­jöitä vähem­män. Jos asiat ovat retu­pe­rällä, väki­val­lan mah­dol­li­suus aiheut­taa ahdis­tusta, Marjo Varsa sanoo.

– Jo pelkkä uhka voi sai­ras­tut­taa ja aiheut­taa esi­mer­kiksi masen­nusta, Varsa sanoo.

Napakka suh­tau­tu­mi­nen työ­vä­ki­val­taan on myös työ­an­ta­jan etu, hän huomauttaa.
– Niin vähen­ne­tään pois­sao­loja ja hen­ki­lö­kun­nan vaih­tu­vuutta sekä tur­va­taan pal­ve­lun laatu ja työn­te­ki­jöi­den osaaminen.

Tee uhkailmoitus

Aina kun työssä koh­taa väki­val­taa tai uhkai­lua, siitä pitää tehdä uhka­ti­lan­neil­moi­tus työ­pai­kalla, Johanna Pulk­ki­nen neuvoo.
Sitä ei pidä jät­tää teke­mättä, sillä ilmoi­tus ker­too työ­nan­ta­jalle, mil­laista ja miten pal­jon väki­val­taa työn­te­kijä tässä työssä koh­taa. Ilmoi­tus vel­voit­taa työ­nan­ta­jaa käsit­te­le­mään tapaus ja aloit­ta­maan jälkihoito.

Samalla koko työyh­teisö saa tie­don, mitä tapah­tui ja miten tapaus eteni.
– Kyse on koko työyh­tei­sön tur­val­li­suu­desta. Tapauk­set pitää käydä läpi yhdessä. Sil­loin voi­daan miet­tiä, mikä lau­kaisi väki­val­lan, miten asiak­kaan kanssa toi­mi­taan tule­vai­suu­dessa ja men­näänkö hänen luok­seen seu­raa­van ker­ran yksin, kak­sin vai polii­sin kanssa, sanoo Pulkkinen.

Kaikki eivät tienneet, onko omalla työpaikalla toimintamalleja työväkivaltatilanteiden varalle.

– Jos tieto ei leviä, seu­raa­valla vii­kolla joku muu voi saa nyrkistä.

Väki­val­lan koh­taa­mi­sesta pitää kes­kus­tella avoi­mesti työyh­tei­sössä, sanoo myös Marjo Varsa.
– Mitä suu­rempi uhka, sitä enem­män tar­vi­taan kes­kus­te­lua toi­min­ta­ta­voista. Tär­keintä on, että työ­nan­ta­jan viesti on yksi­se­lit­tei­nen – ketään ei jätetä yksin, Varsa toteaa.

Jokai­nen työn­te­kijä mää­rit­te­lee itse, oliko tilanne uhkaava vai ei, Pulk­ki­nen jatkaa.
– Uhkaava on se, minkä ihmi­nen kokee uhkaa­vaksi. Se on sub­jek­tii­vi­nen arvio. Jos kah­vi­pöy­dässä mie­ti­tään, oli­siko pitä­nyt tehdä ilmoi­tus, se olisi pitä­nyt tehdä. Tämä on hyvä perussääntö.

Uhka­ti­lan­neil­moi­tuk­sen pitää aina joh­taa toi­miin, hän muis­tut­taa. Niitä ei saa hau­data map­piin, kuten monesti käy. Tilan­teet pitää käsi­tellä amma­til­li­sesti kes­kus­te­le­malla työyh­tei­sön kesken.

Tapauk­set pitää käsi­tellä syyl­lis­tä­mättä työn­te­ki­jää, eikä kysy­myk­siä pidä kokea syyl­lis­tä­mi­seksi. Kes­kus­te­lun pitää olla poh­dis­ke­le­vaa ja rat­kai­suja etsi­vää. Yhdessä voi­daan todeta, että tämä asia­kas her­mos­tui, kun näin toimittiin.

Pit­kä­jän­nit­tei­nen, moniam­ma­til­li­nen ote työyh­tei­sössä vähen­tää väki­val­taa lop­pu­pe­lissä, Pulk­ki­nen sanoo. Vain var­ti­joita ja val­von­ta­ka­me­roita lisää­mällä asiaa ei voida hoitaa.

Työn välttely voi vahvistaa stressireaktiota. 

– Väki­valta on usein vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lanne, johon kum­man­kin osa­puo­len toi­minta vaikuttaa.

Työn­te­ki­jän kou­lu­tuk­sella ja enna­koi­valla osaa­mi­sella on siinä tär­keä osa. Tie­toa hyviksi havai­tuista tavoista pitää jakaa työyh­tei­sön sisällä. Sitä pitää antaa eten­kin nuo­rille ja pät­kä­työn­te­ki­jöille, jotka koh­taa­vat väki­val­taa eniten.

Kuulostele oloa ja hae apua

Väki­valta työssä on aina poik­keuk­sel­li­nen tilanne ja on nor­maa­lia rea­goida sii­hen, sanoo työ­ter­veysp­sy­ko­logi Heli Han­no­nen Työterveyslaitokselta.

Ihmi­set rea­goi­vat väki­val­taan eri lailla, hän sanoo. Jot­kut lamaan­tu­vat heti. Taval­li­sem­paa on, että ihmi­nen säi­lyt­tää kyvyn toi­mia. Aivot suo­jaa­vat sil­loin ihmistä tapah­tu­neelta ja teke­vät mah­dol­li­seksi esi­mer­kiksi puo­lus­tau­tua tai paeta.

– Se ei tar­koita, että ihmi­nen ei tunne mitään. Reak­tio tulee jäl­ki­kä­teen, sanoo Hannonen.
Voi olla, että vasta parin päi­vän kulut­tua tulee outoja tun­te­muk­sia ja tun­teita, Han­no­nen kuvaa. Niitä ei aina edes huo­maa yhdis­tää tapahtuneeseen.

– Omaa oloa kan­nat­taa kuu­los­tella. Pitää olla lem­peä itselle ja ymmär­tää, että on nor­maa­lia rea­goida tapah­tu­nee­seen. Kan­nat­taa huo­leh­tia perus­asioista eli levätä, syödä ja ulkoilla.

Alko­ho­lilla oloa ei pidä lääkitä.
Stres­si­reak­tio kes­tää viik­koja. Jos se jat­kuu pidem­pään kuin neljä viik­koa, puhu­taan trau­ma­pe­räi­sestä stressi¬häiriöstä. Se vaa­tii jo hoitoa.

Han­no­nen suo­sit­te­lee käyn­tiä työ­ter­veys­huol­lossa pian väki­val­ta­ko­ke­muk­sen jäl­keen. Työ­ter­veys­huolto voi ohjata jat­ko­hoi­toon, jos sitä tarvitaan.

– Jos apua on tar­jolla, sitä kan­nat­taa ottaa vas­taan. Ei pidä aja­tella, että odo­tan, että tämä menee ohi.

Han­no­nen suo­sit­te­lee, että töi­hin pala­taan mah­dol­li­sim­man nopeasti tapah­tu­man jäl­keen. Pitkä sai­raus­loma pahen­taa tai pit­kit­tää tilannetta.

– Työn vält­tely voi vah­vis­taa stressireaktiota. 

Heti tapah­tu­neen jälkeen
– Puhu tapah­tu­neesta esi­mie­hen tai kol­le­go­jen kanssa. Asian purku hel­pot­taa tilan­teesta toipumista.
– Tee uhka­ti­lan­neil­moi­tus työ­pai­kalla. Esi­mie­hen pitää ryh­tyä toi­miin sen jäl­keen. Nii­hin kuu­luu esi­mer­kiksi jälkihoito.
– Käy lää­kä­rissä, jotta lää­käri toteaa vam­mat ja arvioi nii­den yhtey­den väki­val­ta­ti­lan­tee­seen.Riko­sil­moi­tus
– Voit aina tehdä pahoin­pi­te­lystä rikosilmoituksen.
– Jos et halua tai pysty sii­hen, esi­mies voi tehdä sen puo­les­tasi. Työ­nan­taja voi tehdä sen myös työn­te­ki­jän suojelemiseksi.
– Jos esi­mies ei auta riko­sil­moi­tuk­sen teke­mi­sessä, pyydä apua työ­suo­je­lusta. Voit myös pyy­tää tueksi ystä­vän tai perheen¬jäsenen.
– Lie­vä­kin pahoin­pi­tely on ylei­sen syyt­tä­jän alai­nen rikos, jos se koh­dis­tuu työ­tään teke­vään ihmi­seen. Myös alue­hal­lin­to­vi­rasto tai syyt­täjä voi tehdä asiasta polii­sille tutkintapyynnön.
– Poliisi tut­kii asian ja syyt­täjä päät­tää, nos­taako hän syytteen.
– Sinun asia­no­mis­ta­jana eli uhrina pitää itse esit­tää ran­gais­tus­vaa­ti­mus ja kor­vaus­vaa­ti­mus teki­jälle.Oikeus­apu
– Työ­paik­kasi asia­kas­vä­ki­val­taoh­jeis­tuk­sessa tulisi olla tieto oikeus­a­vun saa­mi­sesta ja oikeu­den­käyn­ti­ku­lu­jen kus­tan­nuk­sista siten, että työ­nan­taja kus­tan­taa ne.
– Jos kui­ten­kin jou­dut otta­maan oikeu­den­käyn­tiä var­ten oman asia­na­ja­jan, on Talen­tia otta­nut jäsen­tensä tur­vaksi ammat­ti­hen­ki­lön oikeus­tur­va­va­kuu­tuk­sen amma­tissa aiheu­tu­vien vahin­ko­jen varalta vahin­ko­va­kuu­tus­yh­tiö Ifistä.
– Sel­vitä ensin Talen­tiasta ja lii­ton vakuu­tus­yh­tiöstä, mitä kuluja oikeus­tur­va­va­kuu­tus kat­taa. Riko­s­asioissa lii­ton vakuu­tus kat­taa kuluja vasta oikeu­den­käyn­nin alka­mi­sesta läh­tien, ei esi­tut­kin­nan ajalta.
– Lisä­tie­toja saat Talen­tiasta, puh. 09 3158 6000 ja Ifin oikeus­tur­vao­sas­tolta, puh. 010 514 1180 sekä osoit­teesta if.fi/talentia.

Jälkikäteen

– Jos vam­mat ovat vaka­via, työ­nan­ta­jan pitää ilmoit­taa tapah­tu­neesta työ­suo­je­lu­vi­ran­omai­sille. Myös poliisi voi tehdä tämän ilmoituksen.
– Työ­suo­je­lu­vi­ran­omai­nen tut­kii, onko työ­nan­taja täyt­tä­nyt työ­tur­val­li­suus­lain vel­voit­teet. Voit myös itse tehdä asiasta tut­ki­mus­pyyn­nön työsuojeluviranomaiselle.
– Työn­te­ki­jällä on oikeus sai­raus­päi­vä­ra­haan. Työ­nan­taja mak­saa hoi­to­ku­lut. Käy työ­ter­veys­huol­lossa var­hai­sessa vai­heessa ja sido se tilan­teen hoi­toon mukaan.
– Sel­vitä myös, onko työ­nan­ta­jalla vakuu­tus työ­ta­pa­tur­mien varalle ja mitä se korvaa.
– Työ­tur­val­li­suus­laki kos­kee vain työ­pai­kalla tai työ­teh­tä­vässä tapah­tu­nutta väki­val­taa. Se ei ulotu vapaa-ajalla sat­tu­viin väki­val­lan­te­koi­hin, vaikka ne aiheu­tui­si­vat työstä.
– Tar­vit­taessa salaa yksi­tyi­set puhe­lin­nu­me­rot, ota tur­va­kielto, joka estää osoi­te­tie­to­jen luo­vut­ta­mi­sen väes­tö­tie­to­jär­jes­tel­mästä. Muista myös auton rekis­te­ri­nu­me­ron salaus.

Jaana Lai­ti­nen

Läh­teet
Laki­mies Tiina Kin­nu­nen ja työ­elä­mä­asioi­den pääl­likkö Marjo Varsa, ammat­ti­jär­jestö Talentia.

 

Jut­tua kor­jattu 18.11.2019, muu­tettu muo­toon: Kot­kassa 2017 kaksi nuorta miestä tun­keu­tui sosi­aa­li­työn­te­ki­jän asun­toon ja kuristi hänet tajuttomaksi.