Kenenkään työnkuvaan ei kuulu saada nyrkistä silmään – ei edes sosiaalialalla. Väkivaltaa ei pidä sietää, eikä väkivallan jälkeen tarvitse jäädä yksin.

 

 

Mustelmia, ruhjeita, verisiä naarmuja ja kipuja. Teini-ikäinen tyttö pahoin­piteli ohjaajia koulu­ko­dissa Itä-Suomessa keväällä 2019. Tyttö potki, raapi, löi nyrkillä päähän ja uhkasi tappaa. Yksi ohjaaja menetti tukun hiuksia.

Sosiaa­lia­lalla väkivalta on usein juuri lyömistä, raapi­mista, sylke­mistä ja potki­mista, kuten oli koulu­ko­dissa. Yleensä se liittyy kiinni­pi­to­ti­lan­teisiin. Eniten väkivaltaa on turva-alalla, mutta myös sosiaa­lia­lalla sitä on keski­mää­räistä enemmän.

Joka kuudetta Talentian jäsentä on purtu, nipis­tetty tai potkittu työssä vuoden aikana. Yhtä kymme­nestä oli lyöty, heitetty esineellä tai uhattu teräaseella tai muulla esineellä. Luvut käyvät ilmi Talentian teettä­mästä tutki­muk­sesta vuodelta 2016. Liiton jäseniltä kysyttiin kokemuksia työvä­ki­val­lasta.

Joka kuudes sosiaalialan korkeakoulutettu kokee työssään väkivaltaa tai sen uhkaa.

Väkivaltaa kohtaavat useimmin lasten­suo­je­lu­lai­tosten ja kehitys­vam­ma­lai­tosten työte­kijät. Silti myös missä tahansa muussa alan tehtä­vässä voi sattua äkillisiä ja ennakoi­mat­tomia väkival­ta­ti­lan­teita. Ne voivat olla myös vakavia, fyysistä terveyttä ja jopa henkeä uhkaavia.

Tampe­reella 2018 kaksi kotikäyn­nillä ollutta sosiaa­li­työn­te­kijää sai vammoja, kun asunnossa ollut mies hyökkäsi heitä kohti. Toinen työntekijä joutui sairaalaan. Lahdessa 2007 nuori sosiaa­li­työn­tekijä sai luunmur­tumia päähän, kun mies löi häntä yllättäen golfmai­lalla päähän kadulla. Nainen valmisteli perheen lasten huostaan­ottoa.

Kotkassa 2017 kaksi nuorta miestä tunkeutui sosiaa­li­työn­te­kijän asuntoon ja kuristi hänet tajut­to­maksi. Työntekijä oli ollut tekemässä päätöstä toisen pojan huostaa­no­tosta.

Vakavat väkivallanteot ovat ääritapauksia

– Vakavista työvä­ki­val­ta­ti­lan­teista pitää ottaa oppia, sanoo työsuo­je­lu­tar­kastaja Johanna Pulkkinen Lounais-Suomen aluehal­lin­to­vi­ras­tosta. Silti nimenomaan lievemmän väkivallan eli potki­misten, lyömisten ja raapi­misten vähen­tä­mi­seksi on paljon tehtä­vissä. Sosiaa­lia­lalla kuitenkin on asenneon­gelma, Pulkkinen sanoo.

Hän tekee parhaillaan väitös­kirjaa siitä, miten väkival­ta­ta­pauksia hallitaan sosiaali- ja tervey­sa­lalla Suomessa.

– Alalla ajatellaan usein, että väkivalta ja sen uhka kuuluvat tähän työhön. Niin voivat ajatella sekä työnte­kijät että työan­tajat. Asenteiden pitää muuttua. Väkivalta ei kuulu työhön, eikä sitä saa vähätellä.

– Työhön voi kuulua uhkia, ja niitä voi hallita, mutta väkivaltaa ei tarvitse eikä saa sietää lainkaan.
Talentian työelä­mä­asioiden päällikön Marjo Varsan viesti on sama. Kenenkään työnkuvaan ei kuulu joutua uhatuksi tai väkivallan kohteeksi.

– Väkivaltaan pitää olla nolla­to­le­ranssi.

– Se pitää kertoa myös asiak­kaille. Sosiaa­li­toi­miston odotus­ti­lojen seinälle tarvitaan huoneen­taulu, jossa kerrotaan, että täällä ei hyväksytä minkään­laista uhkailua tai väkivaltaa ja ilmoi­tamme kaikki tapaukset polii­sille.

Työtä pitää voida tehdä Suomessa turvallisesti

Työtur­val­li­suuslain mukaan työnan­tajan pitää järjestää työ niin, että väkivalta estetään ennalta mahdol­li­suuksien mukaan. Jos kaikkia uhkia ei voida estää, työpai­kalla pitää olla menet­te­ly­ta­paohjeet väkivallan varalta.

Työväkivallan jälkeen ei saa jäädä yksin.

Ohjeessa pitää kartoittaa uhkat, joita työhön sisältyy ja keinot, joilla uhkia vähen­netään. Sen pitää sisältää myös työnte­ki­jälle ohjeet, miten väkival­ta­ti­lan­teessa pitää toimia ja mistä hän saa silloin apua. Lisäksi menet­te­ly­ta­paohjeen pitää kattaa jälki­hoito.

– Ei riitä, että esimer­kiksi kaupun­gilla on yleinen ohjeistus, Johanna Pulkkinen sanoo.

Jokai­sella yksiköllä pitää olla oma, juuri sille laadittu ohje. Se pitää tehdä yhdessä työnte­ki­jöiden kanssa. Henki­lö­kuntaa pitää myös kouluttaa uhkien ja tilan­teiden varalta.

Joillakin työpai­koilla asiat on hoidettu hyvin ja työnte­kijät ohjeis­tettu ja koulu­tettu. Monilla työpai­koilla lakia nouda­tetaan löperösti, koska siellä ei aidosti tiedetä, mihin laki velvoittaa, Pulkkinen sanoo.

– Väkivaltaan reagoidaan huonosti, eikä uhkati­lan­teiden seurantaa järjestetä. Se on haaste etenkin sosiaa­lia­lalla. Laki esimer­kiksi vaatii, että tapaukset käsitellään jälki­käteen, mutta niin ei tapahdu. Usein työntekijä jää tilan­teessa yksin.

Työnantaja voi joskus jättää ilmoit­ta­matta vakavista tapauk­sista työsuo­je­lu­vi­ran­omai­sille. Syynä on pelko, ettei kaikkia lain pykäliä ole nouda­tettu ja tämä tulee ilmi.

Työnte­ki­jöiden ohjeis­tuk­sessa on puutteita, se kävi ilmi myös Talentian teettä­mässä kyselyssä. Kaikki vastanneet eivät tienneet, onko omalla työpai­kalla toimin­ta­malleja tai he eivät tunteneet niiden sisältöä. Jotkut pitivät toimia työvä­ki­vallan estämi­seksi omalla työpai­kalla riittä­mät­töminä.

Työpai­kalla kannattaa ottaa puheeksi, minkä­laiset toimin­ta­mallit meillä on. Jos ohjeistus on hyvä ja menet­telyjä on käyty läpi työnte­ki­jöiden kanssa, väkivalta ja sen uhka ahdis­tavat työnte­ki­jöitä vähemmän. Jos asiat ovat retupe­rällä, väkivallan mahdol­lisuus aiheuttaa ahdis­tusta, Marjo Varsa sanoo.

– Jo pelkkä uhka voi sairas­tuttaa ja aiheuttaa esimer­kiksi masen­nusta, Varsa sanoo.

Napakka suhtau­tu­minen työvä­ki­valtaan on myös työan­tajan etu, hän huomauttaa.
– Niin vähen­netään poissaoloja ja henki­lö­kunnan vaihtu­vuutta sekä turvataan palvelun laatu ja työnte­ki­jöiden osaaminen.

Tee uhkailmoitus

Aina kun työssä kohtaa väkivaltaa tai uhkailua, siitä pitää tehdä uhkati­lan­neil­moitus työpai­kalla, Johanna Pulkkinen neuvoo.
Sitä ei pidä jättää tekemättä, sillä ilmoitus kertoo työnan­ta­jalle, millaista ja miten paljon väkivaltaa työntekijä tässä työssä kohtaa. Ilmoitus velvoittaa työnan­tajaa käsit­te­lemään tapaus ja aloit­tamaan jälki­hoito.

Samalla koko työyh­teisö saa tiedon, mitä tapahtui ja miten tapaus eteni.
– Kyse on koko työyh­teisön turval­li­suu­desta. Tapaukset pitää käydä läpi yhdessä. Silloin voidaan miettiä, mikä laukaisi väkivallan, miten asiakkaan kanssa toimitaan tulevai­suu­dessa ja mennäänkö hänen luokseen seuraavan kerran yksin, kaksin vai poliisin kanssa, sanoo Pulkkinen.

Kaikki eivät tienneet, onko omalla työpaikalla toimintamalleja työväkivaltatilanteiden varalle.

– Jos tieto ei leviä, seuraa­valla viikolla joku muu voi saa nyrkistä.

Väkivallan kohtaa­mi­sesta pitää keskus­tella avoimesti työyh­tei­sössä, sanoo myös Marjo Varsa.
– Mitä suurempi uhka, sitä enemmän tarvitaan keskus­telua toimin­ta­ta­voista. Tärkeintä on, että työnan­tajan viesti on yksise­lit­teinen – ketään ei jätetä yksin, Varsa toteaa.

Jokainen työntekijä määrit­telee itse, oliko tilanne uhkaava vai ei, Pulkkinen jatkaa.
– Uhkaava on se, minkä ihminen kokee uhkaa­vaksi. Se on subjek­tii­vinen arvio. Jos kahvi­pöy­dässä mietitään, olisiko pitänyt tehdä ilmoitus, se olisi pitänyt tehdä. Tämä on hyvä perus­sääntö.

Uhkati­lan­neil­moi­tuksen pitää aina johtaa toimiin, hän muistuttaa. Niitä ei saa haudata mappiin, kuten monesti käy. Tilanteet pitää käsitellä ammatil­li­sesti keskus­te­le­malla työyh­teisön kesken.

Tapaukset pitää käsitellä syyllis­tä­mättä työnte­kijää, eikä kysymyksiä pidä kokea syyllis­tä­mi­seksi. Keskus­telun pitää olla pohdis­ke­levaa ja ratkaisuja etsivää. Yhdessä voidaan todeta, että tämä asiakas hermostui, kun näin toimittiin.

Pitkä­jän­nit­teinen, moniam­ma­til­linen ote työyh­tei­sössä vähentää väkivaltaa loppu­pe­lissä, Pulkkinen sanoo. Vain varti­joita ja valvon­ta­ka­me­roita lisää­mällä asiaa ei voida hoitaa.

Työn välttely voi vahvistaa stressireaktiota. 

– Väkivalta on usein vuoro­vai­ku­tus­ti­lanne, johon kummankin osapuolen toiminta vaikuttaa.

Työnte­kijän koulu­tuk­sella ja ennakoi­valla osaami­sella on siinä tärkeä osa. Tietoa hyviksi havai­tuista tavoista pitää jakaa työyh­teisön sisällä. Sitä pitää antaa etenkin nuorille ja pätkä­työn­te­ki­jöille, jotka kohtaavat väkivaltaa eniten.

Kuulostele oloa ja hae apua

Väkivalta työssä on aina poikkeuk­sel­linen tilanne ja on normaalia reagoida siihen, sanoo työter­veysp­sy­kologi Heli Hannonen Työter­veys­lai­tok­selta.

Ihmiset reagoivat väkivaltaan eri lailla, hän sanoo. Jotkut lamaan­tuvat heti. Taval­li­sempaa on, että ihminen säilyttää kyvyn toimia. Aivot suojaavat silloin ihmistä tapah­tu­neelta ja tekevät mahdol­li­seksi esimer­kiksi puolus­tautua tai paeta.

– Se ei tarkoita, että ihminen ei tunne mitään. Reaktio tulee jälki­käteen, sanoo Hannonen.
Voi olla, että vasta parin päivän kuluttua tulee outoja tunte­muksia ja tunteita, Hannonen kuvaa. Niitä ei aina edes huomaa yhdistää tapah­tu­neeseen.

– Omaa oloa kannattaa kuulos­tella. Pitää olla lempeä itselle ja ymmärtää, että on normaalia reagoida tapah­tu­neeseen. Kannattaa huolehtia perus­asioista eli levätä, syödä ja ulkoilla.

Alkoho­lilla oloa ei pidä lääkitä.
Stres­si­reaktio kestää viikkoja. Jos se jatkuu pidempään kuin neljä viikkoa, puhutaan trauma­pe­räi­sestä stressi¬häiriöstä. Se vaatii jo hoitoa.

Hannonen suosit­telee käyntiä työter­veys­huol­lossa pian väkival­ta­ko­ke­muksen jälkeen. Työter­veys­huolto voi ohjata jatko­hoitoon, jos sitä tarvitaan.

– Jos apua on tarjolla, sitä kannattaa ottaa vastaan. Ei pidä ajatella, että odotan, että tämä menee ohi.

Hannonen suosit­telee, että töihin palataan mahdol­li­simman nopeasti tapah­tuman jälkeen. Pitkä sairausloma pahentaa tai pitkittää tilan­netta.

– Työn välttely voi vahvistaa stres­si­reak­tiota. 

Heti tapah­tuneen jälkeen
– Puhu tapah­tu­neesta esimiehen tai kolle­gojen kanssa. Asian purku helpottaa tilan­teesta toipu­mista.
– Tee uhkati­lan­neil­moitus työpai­kalla. Esimiehen pitää ryhtyä toimiin sen jälkeen. Niihin kuuluu esimer­kiksi jälki­hoito.
– Käy lääkä­rissä, jotta lääkäri toteaa vammat ja arvioi niiden yhteyden väkival­ta­ti­lan­teeseen.Rikosil­moitus
– Voit aina tehdä pahoin­pi­te­lystä rikosil­moi­tuksen.
– Jos et halua tai pysty siihen, esimies voi tehdä sen puolestasi. Työnantaja voi tehdä sen myös työnte­kijän suoje­le­mi­seksi.
– Jos esimies ei auta rikosil­moi­tuksen tekemi­sessä, pyydä apua työsuo­je­lusta. Voit myös pyytää tueksi ystävän tai perheen¬jäsenen.
– Lieväkin pahoin­pitely on yleisen syyttäjän alainen rikos, jos se kohdistuu työtään tekevään ihmiseen. Myös aluehal­lin­to­vi­rasto tai syyttäjä voi tehdä asiasta polii­sille tutkin­ta­pyynnön.
– Poliisi tutkii asian ja syyttäjä päättää, nostaako hän syytteen.
– Sinun asiano­mis­tajana eli uhrina pitää itse esittää rangais­tus­vaa­timus ja korvaus­vaa­timus tekijälle.Oikeusapu
– Työpaikkasi asiakas­vä­ki­val­taoh­jeis­tuk­sessa tulisi olla tieto oikeusavun saami­sesta ja oikeu­den­käyn­ti­ku­lujen kustan­nuk­sista siten, että työnantaja kustantaa ne.
– Jos kuitenkin joudut ottamaan oikeu­den­käyntiä varten oman asiana­jajan, on Talentia ottanut jäsen­tensä turvaksi ammat­ti­hen­kilön oikeus­tur­va­va­kuu­tuksen ammatissa aiheu­tuvien vahin­kojen varalta vahin­ko­va­kuu­tus­yhtiö Ifistä.
– Selvitä ensin Talen­tiasta ja liiton vakuu­tus­yh­tiöstä, mitä kuluja oikeus­tur­va­va­kuutus kattaa. Rikos­asioissa liiton vakuutus kattaa kuluja vasta oikeu­den­käynnin alkami­sesta lähtien, ei esitut­kinnan ajalta.
– Lisätietoja saat Talen­tiasta, puh. 09 3158 6000 ja Ifin oikeus­tur­vao­sas­tolta, puh. 010 514 1180 sekä osoit­teesta if.fi/talentia.

Jälki­käteen

– Jos vammat ovat vakavia, työnan­tajan pitää ilmoittaa tapah­tu­neesta työsuo­je­lu­vi­ran­omai­sille. Myös poliisi voi tehdä tämän ilmoi­tuksen.
– Työsuo­je­lu­vi­ran­omainen tutkii, onko työnantaja täyttänyt työtur­val­li­suuslain velvoitteet. Voit myös itse tehdä asiasta tutki­mus­pyynnön työsuo­je­lu­vi­ran­omai­selle.
– Työnte­ki­jällä on oikeus sairaus­päi­vä­rahaan. Työnantaja maksaa hoito­kulut. Käy työter­veys­huol­lossa varhai­sessa vaiheessa ja sido se tilanteen hoitoon mukaan.
– Selvitä myös, onko työnan­ta­jalla vakuutus työta­pa­turmien varalle ja mitä se korvaa.
– Työtur­val­li­suuslaki koskee vain työpai­kalla tai työteh­tä­vässä tapah­tu­nutta väkivaltaa. Se ei ulotu vapaa-ajalla sattuviin väkival­lan­te­koihin, vaikka ne aiheu­tui­sivat työstä.
– Tarvit­taessa salaa yksityiset puhelin­nu­merot, ota turva­kielto, joka estää osoite­tie­tojen luovut­ta­misen väestö­tie­to­jär­jes­tel­mästä. Muista myös auton rekis­te­ri­nu­meron salaus.

Jaana Laitinen

Lähteet
Lakimies Tiina Kinnunen ja työelä­mä­asioiden päällikkö Marjo Varsa, ammat­ti­jär­jestö Talentia.

 

Juttua korjattu 18.11.2019, muutettu muotoon: Kotkassa 2017 kaksi nuorta miestä tunkeutui sosiaa­li­työn­te­kijän asuntoon ja kuristi hänet tajut­to­maksi.