Naiseus ja naiserityisyys jäävät päihdetyön kentällä vielä liian usein paitsioon. Yhdessä kokoNAINEN ‑hankkeessa päihteiden käyttöön ja päihdehaittoihin liittyvät asiat ja ilmiöt ovat vahvasti mukana työssä, mutta työtä tehdään naiserityisten silmälasien läpi – naiselta naiselle. Kaiken toiminnan ydin on nainen ja naiseuteen liittyvät teemat.

 

 

Naise­ri­tyi­nen päih­de­työ miel­le­tään hel­posti työksi, jossa sekä asia­kas että työn­te­kijä ovat nai­sia. Naiserityisyys on kui­ten­kin pal­jon laa­jempi koko­nai­suus.  Yhdessä kokoNAINEN ‑hank­keessa käsi­tel­tä­viä tee­moja ovat häpeän ja syyl­li­syy­den tun­teet, itse­tunto, sosi­aa­li­set suh­teet, väki­val­lan koke­muk­set, omat rajat sekä seksuaalisuus.

Hankkeen nai­se­ri­tyi­sessä työ­ot­teessa tee­moja lähes­ty­tään nai­seu­den kautta. Erityisessä ase­massa työ­ta­vassa ovat lisäksi tun­ne­työs­ken­tely sekä kehon ja mie­len yhtey­den ymmär­tä­mi­nen ja oman kehon hyväk­sy­mi­nen. Näiden lisäksi työn­te­ki­jän suku­puo­lella on toki kes­kei­nen merkitys.

Jokainen nai­nen luo työs­ken­te­lystä oman­lai­sen koko­nai­suu­den ja käsi­tel­tä­vät tee­mat pai­not­tu­vat eri­ta­voin nais­ten tar­peit­ten mukaan. Tärkeintä työssä on, että nai­nen koh­da­taan nime­no­maan nai­sena – ei päih­tei­den­käyt­tä­jänä, kun­tou­tu­jana tai äitinä vaan naisena.

”Ensimmäistä kertaa minun kanssani puhutaan oikeista asioista, itsetunnosta, omista rajoista, syyllisyydestä ja väkivallan kokemuksista.”

Toiminnassa mukana olleet nai­set ovat koke­neet vali­tun työ­ot­teen ja työn sisäl­löt hyvänä ja omaa elä­määnsä vah­vis­ta­vina. Yksi nai­sista on 62-vuo­tias Sirpa, joka on ollut mukana Yhdessä kokoNAINEN ‑toi­min­nassa vuo­den verran.

Sirpa tapaa han­ke­työn­te­ki­jää yksi­lö­ta­paa­mi­silla noin kah­den vii­kon välein ja käy nais­ten ver­tais­ryh­mässä. Yksilötyössä voi­daan kes­kit­tyä tar­kem­min Sirpalle tär­kei­siin tee­moi­hin ja ryh­mästä saa ver­tais­tu­kea ja nai­se­ner­giaa arkeen. Yhdessä on itketty, mutta pal­jon myös naurettu.

”Minun on ollut helppo sitou­tua tähän toi­min­taan, sillä täällä puhu­taan oikeista asioista. Minun ei kui­ten­kaan aina ole pakko puhua. Annetaan tilaa olla myös rau­hassa ja puhua ihan taval­li­sia, arki­päi­väi­siä asioita. Täällä minusta ei tunnu siltä, että olen päih­tei­den­käyt­täjä vaan siltä, että minua halu­taan aut­taa ja tukea”, Sirpa kertoo.

”Ihan hir­veän tär­keää minulle on ollut, että voin puhua tur­val­li­sesti ja luot­ta­muk­sel­li­sesti asioistani.”

Sirpan alko­ho­lin­käyttö on ollut ongel­mal­lista jo pit­kään ja takana on myös lai­tos­päih­de­kun­tou­tus­jakso muu­ta­man vuo­den takaa sekä päih­dekli­ni­kan asiak­kuus. Sen lisäksi hän on aiem­min käy­nyt ver­tais­ryh­missä, joissa on sekä mie­hiä että naisia.

”Olen minä aiem­min­kin käy­nyt ver­tais­ryh­missä ja ihan muka­via­han ne ovat, mutta ei siellä näistä asioista, mitä minulle on tapah­tu­nut, voi puhua. Päihdeklinikalla taas, noh, siellä puhu­taan niistä päih­teistä”, Sirpa toteaa.

Ne omat rajat

Yhdeksi tär­keäksi tee­maksi Yhdessä kokoNAISEN työssä on nous­sut nais­ten omien rajo­jen vah­vis­ta­mi­nen. Usein paitsi fyy­si­set rajat myös psyyk­ki­set rajat ja omien valin­to­jen teke­mi­nen on nai­sille vai­keaa. Omien rajo­jen poh­ti­mi­nen ja aivan kon­kreet­ti­set raja­har­joi­tuk­set nouse­vat monella nai­sella isoon roo­liin työskentelyssä.

”Minä olen tässä vuo­den aikana saa­nut ihan hir­vit­tä­västi roh­keutta ja ope­tel­lut sano­maan ei. Sen myötä sit­ten se alko­ho­lin käyt­tö­kin on vähen­ty­nyt, kun olen ymmär­tä­nyt, ettei kaik­keen tar­vitse läh­teä mukaan, jos se tun­tuu itsestä pahalle,” Sirpa kertoo.

”Olen ymmär­tä­nyt, kuinka pal­jon men­nei­syys ja minulle lap­suu­dessa tapah­tu­neet asiat ovat vai­kut­ta­neet elä­mään, niin kuin nyt itse­tun­toon, ihmis­suh­tei­siin ja seksuaalisuuteen.”

”Isoin asia minulle kai on ollut se, että olen oppi­nut hyväk­sy­mään itseni ja minut on koh­dattu ihan taval­li­sena naisena.”

Kohtaamisen merkitystä ei voi korostaa liikaa

Onnistuessaan koh­taa­mi­nen voi avata väy­län molem­min­puo­li­seen oppi­mi­seen ja tasa­ver­tai­seen dia­lo­giin. Epäonnistunut koh­taa­mi­nen puo­les­taan voi sul­kea ovet työs­ken­te­lyltä ja kat­kaista suh­teen alkuunsa. Naiset tule­vat mukaan Yhdessä kokoNAISEN ‑toi­min­taan vapaa­eh­toi­sesti, mikä koros­taa onnis­tu­neen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja ensi­koh­taa­mi­sen merkitystä.

Osa nai­sista ottaa itse yhteyttä hank­kee­seen tai viesti toi­min­nasta kul­kee nai­selta nai­selle. Osalle nai­sista yhteis­työ­kump­pa­nit vink­kaa­vat toi­min­nasta ja kan­nus­ta­vat mukaan ryh­miin tai yksi­lö­työ­hön. Päätöksen osal­lis­tu­mi­sesta tekee kui­ten­kin aina nai­nen itse.

Yhdessä kokoNAINEN (2018–2020) on Kirkkopalvelujen Riippuvuustyön kehit­tä­mi­syk­si­kön kehit­tä­mis­hanke, jonka tavoit­teena on kehit­tää toi­min­ta­mal­leja nai­seu­den huo­mioi­mi­seen päih­de­työssä. Hanketta rahoit­taa STEA.

Maiju Lehtonen
koordinaattori
Yhdessä kokoNAINEN

(Sirpan nimi muutettu)

 

Lisätiedot

Maiju Lehtonen, Yhdessä kokoNAINEN ‑hanke

p. 040 663 6188

maiju.lehtonen@kirkkopalvelut.fi