Naiseus ja naiserityisyys jäävät päihdetyön kentällä vielä liian usein paitsioon. Yhdessä kokoNAINEN ‑hankkeessa päihteiden käyttöön ja päihdehaittoihin liittyvät asiat ja ilmiöt ovat vahvasti mukana työssä, mutta työtä tehdään naiserityisten silmälasien läpi – naiselta naiselle. Kaiken toiminnan ydin on nainen ja naiseuteen liittyvät teemat.

 

 

Naise­ri­tyi­nen päih­de­työ miel­le­tään hel­posti työksi, jossa sekä asia­kas että työn­te­kijä ovat nai­sia. Nai­se­ri­tyi­syys on kui­ten­kin pal­jon laa­jempi koko­nai­suus.  Yhdessä koko­NAI­NEN ‑hank­keessa käsi­tel­tä­viä tee­moja ovat häpeän ja syyl­li­syy­den tun­teet, itse­tunto, sosi­aa­li­set suh­teet, väki­val­lan koke­muk­set, omat rajat sekä sek­su­aa­li­suus.

Hank­keen nai­se­ri­tyi­sessä työ­ot­teessa tee­moja lähes­ty­tään nai­seu­den kautta. Eri­tyi­sessä ase­massa työ­ta­vassa ovat lisäksi tun­ne­työs­ken­tely sekä kehon ja mie­len yhtey­den ymmär­tä­mi­nen ja oman kehon hyväk­sy­mi­nen. Näi­den lisäksi työn­te­ki­jän suku­puo­lella on toki kes­kei­nen mer­ki­tys.

Jokai­nen nai­nen luo työs­ken­te­lystä oman­lai­sen koko­nai­suu­den ja käsi­tel­tä­vät tee­mat pai­not­tu­vat eri­ta­voin nais­ten tar­peit­ten mukaan. Tär­keintä työssä on, että nai­nen koh­da­taan nime­no­maan nai­sena – ei päih­tei­den­käyt­tä­jänä, kun­tou­tu­jana tai äitinä vaan nai­sena.

”Ensimmäistä kertaa minun kanssani puhutaan oikeista asioista, itsetunnosta, omista rajoista, syyllisyydestä ja väkivallan kokemuksista.”

Toi­min­nassa mukana olleet nai­set ovat koke­neet vali­tun työ­ot­teen ja työn sisäl­löt hyvänä ja omaa elä­määnsä vah­vis­ta­vina. Yksi nai­sista on 62-vuo­tias Sirpa, joka on ollut mukana Yhdessä koko­NAI­NEN ‑toi­min­nassa vuo­den ver­ran.

Sirpa tapaa han­ke­työn­te­ki­jää yksi­lö­ta­paa­mi­silla noin kah­den vii­kon välein ja käy nais­ten ver­tais­ryh­mässä. Yksi­lö­työssä voi­daan kes­kit­tyä tar­kem­min Sir­palle tär­kei­siin tee­moi­hin ja ryh­mästä saa ver­tais­tu­kea ja nai­se­ner­giaa arkeen. Yhdessä on itketty, mutta pal­jon myös nau­rettu.

”Minun on ollut helppo sitou­tua tähän toi­min­taan, sillä täällä puhu­taan oikeista asioista. Minun ei kui­ten­kaan aina ole pakko puhua. Anne­taan tilaa olla myös rau­hassa ja puhua ihan taval­li­sia, arki­päi­väi­siä asioita. Täällä minusta ei tunnu siltä, että olen päih­tei­den­käyt­täjä vaan siltä, että minua halu­taan aut­taa ja tukea”, Sirpa ker­too.

”Ihan hir­veän tär­keää minulle on ollut, että voin puhua tur­val­li­sesti ja luot­ta­muk­sel­li­sesti asiois­tani.”

Sir­pan alko­ho­lin­käyttö on ollut ongel­mal­lista jo pit­kään ja takana on myös lai­tos­päih­de­kun­tou­tus­jakso muu­ta­man vuo­den takaa sekä päih­dekli­ni­kan asiak­kuus. Sen lisäksi hän on aiem­min käy­nyt ver­tais­ryh­missä, joissa on sekä mie­hiä että nai­sia.

”Olen minä aiem­min­kin käy­nyt ver­tais­ryh­missä ja ihan muka­via­han ne ovat, mutta ei siellä näistä asioista, mitä minulle on tapah­tu­nut, voi puhua. Päih­dekli­ni­kalla taas, noh, siellä puhu­taan niistä päih­teistä”, Sirpa toteaa.

Ne omat rajat

Yhdeksi tär­keäksi tee­maksi Yhdessä koko­NAI­SEN työssä on nous­sut nais­ten omien rajo­jen vah­vis­ta­mi­nen. Usein paitsi fyy­si­set rajat myös psyyk­ki­set rajat ja omien valin­to­jen teke­mi­nen on nai­sille vai­keaa. Omien rajo­jen poh­ti­mi­nen ja aivan kon­kreet­ti­set raja­har­joi­tuk­set nouse­vat monella nai­sella isoon roo­liin työs­ken­te­lyssä.

”Minä olen tässä vuo­den aikana saa­nut ihan hir­vit­tä­västi roh­keutta ja ope­tel­lut sano­maan ei. Sen myötä sit­ten se alko­ho­lin käyt­tö­kin on vähen­ty­nyt, kun olen ymmär­tä­nyt, ettei kaik­keen tar­vitse läh­teä mukaan, jos se tun­tuu itsestä pahalle,” Sirpa ker­too.

”Olen ymmär­tä­nyt, kuinka pal­jon men­nei­syys ja minulle lap­suu­dessa tapah­tu­neet asiat ovat vai­kut­ta­neet elä­mään, niin kuin nyt itse­tun­toon, ihmis­suh­tei­siin ja sek­su­aa­li­suu­teen.”

”Isoin asia minulle kai on ollut se, että olen oppi­nut hyväk­sy­mään itseni ja minut on koh­dattu ihan taval­li­sena nai­sena.”

Kohtaamisen merkitystä ei voi korostaa liikaa

Onnis­tues­saan koh­taa­mi­nen voi avata väy­län molem­min­puo­li­seen oppi­mi­seen ja tasa­ver­tai­seen dia­lo­giin. Epä­on­nis­tu­nut koh­taa­mi­nen puo­les­taan voi sul­kea ovet työs­ken­te­lyltä ja kat­kaista suh­teen alkuunsa. Nai­set tule­vat mukaan Yhdessä koko­NAI­SEN ‑toi­min­taan vapaa­eh­toi­sesti, mikä koros­taa onnis­tu­neen vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja ensi­koh­taa­mi­sen mer­ki­tystä.

Osa nai­sista ottaa itse yhteyttä hank­kee­seen tai viesti toi­min­nasta kul­kee nai­selta nai­selle. Osalle nai­sista yhteis­työ­kump­pa­nit vink­kaa­vat toi­min­nasta ja kan­nus­ta­vat mukaan ryh­miin tai yksi­lö­työ­hön. Pää­tök­sen osal­lis­tu­mi­sesta tekee kui­ten­kin aina nai­nen itse.

Yhdessä koko­NAI­NEN (2018–2020) on Kirk­ko­pal­ve­lu­jen Riip­pu­vuus­työn kehit­tä­mi­syk­si­kön kehit­tä­mis­hanke, jonka tavoit­teena on kehit­tää toi­min­ta­mal­leja nai­seu­den huo­mioi­mi­seen päih­de­työssä. Han­ketta rahoit­taa STEA.

Maiju Leh­to­nen
koor­di­naat­tori
Yhdessä koko­NAI­NEN

(Sir­pan nimi muu­tettu)

 

Lisä­tie­dot

Maiju Leh­to­nen, Yhdessä koko­NAI­NEN ‑hanke

p. 040 663 6188

maiju.lehtonen@kirkkopalvelut.fi