Naiseus ja naiserityisyys jäävät päihdetyön kentällä vielä liian usein paitsioon. Yhdessä kokoNAINEN ‑hankkeessa päihteiden käyttöön ja päihdehaittoihin liittyvät asiat ja ilmiöt ovat vahvasti mukana työssä, mutta työtä tehdään naiserityisten silmälasien läpi – naiselta naiselle. Kaiken toiminnan ydin on nainen ja naiseuteen liittyvät teemat.

 

 

Naiser­i­tyi­nen päi­hde­työ miel­letään hel­posti työk­si, jos­sa sekä asi­akas että työn­tek­i­jä ovat naisia. Naiser­i­ty­isyys on kuitenkin paljon laa­jem­pi kokon­aisu­us.  Yhdessä kokoN­AINEN ‑han­kkeessa käsiteltäviä teemo­ja ovat häpeän ja syyl­lisyy­den tun­teet, itse­tun­to, sosi­aaliset suh­teet, väki­val­lan koke­muk­set, omat rajat sekä sek­suaal­isu­us.

Han­kkeen naiser­i­tyisessä työot­teessa teemo­ja läh­estytään naiseu­den kaut­ta. Eri­tyisessä ase­mas­sa työ­tavas­sa ovat lisäk­si tun­netyösken­te­ly sekä kehon ja mie­len yhtey­den ymmärtämi­nen ja oman kehon hyväksymi­nen. Näi­den lisäk­si työn­tek­i­jän sukupuolel­la on toki keskeinen merk­i­tys.

Jokainen nainen luo työsken­telystä oman­laisen kokon­aisu­u­den ja käsiteltävät teemat pain­ot­tuvat eri­tavoin nais­ten tarpeit­ten mukaan. Tärkein­tä työssä on, että nainen koh­dataan nimeno­maan naise­na – ei päi­htei­denkäyt­täjänä, kuntoutu­jana tai äit­inä vaan naise­na.

”Ensimmäistä kertaa minun kanssani puhutaan oikeista asioista, itsetunnosta, omista rajoista, syyllisyydestä ja väkivallan kokemuksista.”

Toimin­nas­sa mukana olleet naiset ovat koke­neet val­i­tun työot­teen ja työn sisäl­löt hyvänä ja omaa elämään­sä vahvis­tavina. Yksi nai­sista on 62-vuo­tias Sir­pa, joka on ollut mukana Yhdessä kokoN­AINEN ‑toimin­nas­sa vuo­den ver­ran.

Sir­pa tapaa han­ketyön­tek­i­jää yksilö­ta­paamisil­la noin kah­den viikon välein ja käy nais­ten ver­tais­ryh­mässä. Yksilö­työssä voidaan keskit­tyä tarkem­min Sir­palle tärkeisi­in teemoi­hin ja ryh­mästä saa ver­tais­tukea ja naisen­er­giaa arkeen. Yhdessä on itket­ty, mut­ta paljon myös nau­ret­tu.

”Min­un on ollut help­po sitoutua tähän toim­intaan, sil­lä tääl­lä puhutaan oikeista asioista. Min­un ei kuitenkaan aina ole pakko puhua. Annetaan tilaa olla myös rauhas­sa ja puhua ihan taval­lisia, arkipäiväisiä asioi­ta. Tääl­lä minus­ta ei tun­nu siltä, että olen päi­htei­denkäyt­täjä vaan siltä, että min­ua halu­taan aut­taa ja tukea”, Sir­pa ker­too.

”Ihan hirveän tärkeää min­ulle on ollut, että voin puhua tur­val­lis­es­ti ja luot­ta­muk­sel­lis­es­ti asiois­tani.”

Sir­pan alko­holinkäyt­tö on ollut ongel­mallista jo pitkään ja takana on myös laitospäi­hdekuntou­tus­jak­so muu­ta­man vuo­den takaa sekä päi­hdek­linikan asi­akku­us. Sen lisäk­si hän on aiem­min käynyt ver­tais­ryh­mis­sä, jois­sa on sekä miehiä että naisia.

”Olen minä aiem­minkin käynyt ver­tais­ryh­mis­sä ja ihan mukavi­a­han ne ovat, mut­ta ei siel­lä näistä asioista, mitä min­ulle on tapah­tunut, voi puhua. Päi­hdek­linikalla taas, noh, siel­lä puhutaan niistä päi­hteistä”, Sir­pa toteaa.

Ne omat rajat

Yhdek­si tärkeäk­si teemak­si Yhdessä kokoN­AISEN työssä on nous­sut nais­ten omien rajo­jen vahvis­t­a­mi­nen. Usein pait­si fyy­siset rajat myös psyykkiset rajat ja omien val­in­to­jen tekem­i­nen on naisille vaikeaa. Omien rajo­jen pohtimi­nen ja aivan konkreet­tiset raja­har­joituk­set nou­se­vat monel­la naisel­la isoon rooli­in työsken­telyssä.

”Minä olen tässä vuo­den aikana saanut ihan hirvit­tävästi rohkeut­ta ja opetel­lut sanomaan ei. Sen myötä sit­ten se alko­holin käyt­tökin on vähen­tynyt, kun olen ymmärtänyt, ettei kaik­keen tarvitse lähteä mukaan, jos se tun­tuu itses­tä pahalle,” Sir­pa ker­too.

”Olen ymmärtänyt, kuin­ka paljon men­neisyys ja min­ulle lap­su­udessa tapah­tuneet asi­at ovat vaikut­ta­neet elämään, niin kuin nyt itse­tun­toon, ihmis­suhteisi­in ja sek­suaal­isu­u­teen.”

”Isoin asia min­ulle kai on ollut se, että olen oppin­ut hyväksymään itseni ja min­ut on koh­dat­tu ihan taval­lise­na naise­na.”

Kohtaamisen merkitystä ei voi korostaa liikaa

Onnistues­saan kohtaami­nen voi ava­ta väylän molem­min­puoliseen oppimiseen ja tasaver­taiseen dialogi­in. Epäon­nis­tunut kohtaami­nen puolestaan voi sulkea ovet työsken­te­lyltä ja katkaista suh­teen alku­un­sa. Naiset tule­vat mukaan Yhdessä kokoN­AISEN ‑toim­intaan vapaae­htois­es­ti, mikä korostaa onnis­tuneen vuorovaiku­tuk­sen ja ensiko­htaamisen merk­i­tys­tä.

Osa nai­sista ottaa itse yhteyt­tä han­kkeeseen tai viesti toimin­nas­ta kul­kee naiselta naiselle. Osalle nai­sista yhteistyökump­pan­it vinkkaa­vat toimin­nas­ta ja kan­nus­ta­vat mukaan ryh­mi­in tai yksilö­työhön. Päätök­sen osal­lis­tu­mis­es­ta tekee kuitenkin aina nainen itse.

Yhdessä kokoN­AINEN (2018–2020) on Kirkkopalvelu­jen Riip­pu­vu­ustyön kehit­tämisyk­sikön kehit­tämis­hanke, jon­ka tavoit­teena on kehit­tää toim­inta­malle­ja naiseu­den huomioimiseen päi­hde­työssä. Han­ket­ta rahoit­taa STEA.

Mai­ju Lehto­nen
koor­di­naat­tori
Yhdessä kokoN­AINEN

(Sir­pan nimi muutet­tu)

 

Lisätiedot

Mai­ju Lehto­nen, Yhdessä kokoN­AINEN ‑han­ke

p. 040 663 6188

maiju.lehtonen@kirkkopalvelut.fi