Ammattilaiselta tarvitaan herkkää korvaa, avoimuutta ja hyvää vuorovaikutusta, kun hän kohtaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan.

 

 

Seksu­aali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­töi­hin kuu­luu Suomessa 4–12 pro­sent­tia väes­töstä. Se tar­koit­taa, että jokai­nen sosiaali­alan ammat­ti­lai­nen toden­nä­köi­sesti koh­taa työs­sään sateen­kaari-ihmi­sen jos­sa­kin vaiheessa.

Sateenkaariväkeä pelot­taa, ahdis­taa ja tur­haut­taa tulla sosi­aa­li­pal­ve­lui­hin. Niin sano­vat työn­te­ki­jät, jotka koh­taa­vat sateen­kaari-ihmi­siä esi­mer­kiksi jär­jes­töissä ja neuvontapalveluissa.

Suurin osa kohtaamisista menee hyvin.

Joskus arkuus syn­tyy aiem­mista huo­noista koke­muk­sista. Epäluulo voi kum­muta myös huo­nosta koh­te­lusta, jota ihmi­nen on saa­nut muissa jul­ki­sissa palveluissa.

Usein syynä ovat mui­den ker­to­mat koke­muk­set. Viidakkorumpu levit­tää tie­toa mui­den koke­masta epä­asial­li­sesta koh­te­lusta, ker­too kou­lu­tus­asian­tun­tija Marita Karvinen Setasta.

Teija Ryhtä sanoo, että nuo­rilla on pal­jon hil­jaista tie­toa siitä, mistä saa hyvää koh­te­lua ja mistä ei. Hän työs­ken­te­lee Setassa nuo­ri­so­työn osal­li­suu­den asiantuntijana.

– He puhu­vat pal­jon kes­ke­nään. Riittää, että nuori on kuul­lut tai näh­nyt, että toista on koh­deltu huo­nosti. Pelko ja ahdis­tus kul­ke­vat mukana sen jälkeen.

Osa kohtelusta laitonta

Etenkin per­hettä perus­ta­vat sateen­kaari-ihmi­set tun­te­vat pal­jon epä­var­muutta siitä, miten hei­dät koh­da­taan per­heenä ja van­hem­pina, sanoo Sateenkaariperheet-yhdis­tyk­sen toi­min­nan­joh­taja Juha Jämsä. He ovat ehkä väl­tel­leet pal­ve­luja sii­hen asti. Kun lap­sia tulee, pal­ve­lut tule­vat sen mukana.

– Sateenkaari-ihmi­set kyse­le­vät toi­sil­taan, miten heitä on koh­deltu neu­vo­lassa, päi­vä­ko­dissa ja kou­lussa. He ajat­te­le­vat, että jota­kin vai­keuk­sia siellä kyllä tulee. Se huo­les­tut­taa jo etu­kä­teen, Jämsä kertoo.

Kun sateen­kaari-ihmi­nen tulee sosi­aa­li­pal­ve­lui­hin, hänellä on pal­jon kuor­maa, Teija Ryhtä muistuttaa.

– On hyvä ymmär­tää, miten pal­jon sitä on. Silloin jak­saa alkaa raken­taa luot­ta­muk­sel­lista asiakassuhdetta.

Suuri osa koh­taa­mi­sista menee hyvin, Setan asian­tun­ti­jat sanovat.

Ikäviä koke­muk­sia ovat tyy­pil­li­sesti tilan­teet, joissa ihmi­nen tulee vää­rin suku­puo­li­te­tuksi. Se kos­kee eten­kin tran­sih­mi­siä. Hänestä saa­te­taan käyt­tää entistä nimeä. Häntä voi­daan puhu­tella asiak­kaan ker­to­man suku­puo­len edus­ta­jana, mutta sivu­lauseessa tuo­daan esiin syn­ty­mässä mää­ri­telty sukupuoli.

Osa koh­te­lusta on jopa yhden­ver­tai­suus­lain sil­missä lai­tonta syr­jin­tää ja epä­asial­lista koh­te­lua, Juha Jämsä sanoo.

– Usein ne ovat tilan­teita, joissa ammat­ti­lai­nen on epä­varma. Jos asia­kas sanoo ole­vansa homo tai vaikka trans, ammat­ti­lai­nen säi­käh­tää, että nyt jou­du­taan puhu­maan sek­sistä ja sek­su­aa­li­suu­desta. Hän pai­naa paniik­ki­nap­pu­laa ja sivuut­taa asian.

Terminologia on viidakko.

Mitä intii­mim­mistä asioista on kyse, sitä vai­keampi niistä on puhua. Se kos­kee sateen­kaari-ihmi­siä ja ammat­ti­lai­sia. Esimerkiksi sateen­kaa­ri­nuo­ret ker­to­vat, että ammat­ti­lai­nen menee usein hämil­leen, jos puheeksi tulee homous tai trans­su­ku­puo­li­suus, Teija Ryhtä kertoo.

– Työntekijä voi jopa kiel­täy­tyä puhu­masta aiheesta.

Hienovaraista ja tahatonta

Setan kou­lu­tus­asian­tun­tija Marita Karvinen sanoo, että sek­su­aali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­töjä sek­su­aa­li­soi­daan epäasiallisesti,

– Koetaan, että ihmi­nen alkaa puhua sek­sistä, kun hän sanoo kuu­lu­vansa sateen­kaa­ri­vä­keen. Kyse on kui­ten­kin vain suku­puo­lesta tai sek­su­aa­li­sesta suun­tau­tu­mi­sesta eli ennen kaik­kea sosi­aa­li­sesta iden­ti­tee­tistä, Karvinen selventää.

Jos suku­puo­leen tai sek­su­aa­li­seen suun­tau­tu­mi­seen liit­ty­vistä asioista on kiusal­lista puhua tai ammat­ti­lai­nen pel­kää käyt­tä­vänsä vää­riä sanoja, helppo rat­kaisu on jät­tää rea­goi­matta aihee­seen. Asiakkaalle jää tunne, että hän tulee ohitetuksi.

– Jos oma tilanne jää ammat­ti­lai­selta näke­mättä, se on rik­kova koke­mus, Jämsä kuvaa.

Seksuaali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­tö­jen kokema syr­jintä voi olla hyvin hie­no­va­raista. Siihen ei aina liity tar­koi­tusta syr­jiä ketään. Marita Karvinen puhuu mikroaggressiosta.

Työntekijä saat­taa käyt­tää asiak­kaasta oikeaa nimeä mutta muulla tavalla suku­puo­lit­taa häntä vää­rin. Hän ei ehkä huo­mioi per­he­suh­teita niin kuin asia­kas on ne kertonut.

Mikroaggressio voi tar­koit­taa myös puheessa ole­vaa kak­sois­vies­tiä. Sateenkaari-ihmi­selle saa­te­taan sanoa, että olet ter­ve­tul­lut mei­dän pal­ve­lui­hin, vaikka olet trans.

– Aggressio on usein taha­tonta. Työntekijä ei edes ymmärrä, että nyt tuli sanot­tua hölmösti.

– Sateenkaari-ihmi­nen koh­taa täl­laista kieltä päi­vit­täin. Asiakastapaamisessa häneltä voi siksi mennä kuppi nurin yhdestä vää­rästä sanasta. Hän voi myös päät­tää, että sai olla vii­mei­nen kerta, kun käyn täällä.

Asiakasta on kuunneltava

Sateenkaari-ihmi­sen koh­taa­mi­nen vaa­tii ”her­källä kor­valla ole­mista”, Marita Karvinen neuvoo.

Heteronormatiivisesta ajat­te­lusta pitää päästä eroon. On monia per­he­mal­leja, pari­suh­teita ja sukupuoli-identiteettejä.

Myös kieli muut­tuu. Sateenkaaritermistö elää. Voi olla vai­kea tie­tää, mikä on hyväk­sytty termi puhua asiasta. Kannattaa kuulla sitä, mitä asia­kas puhuu, mitä sanoja hän käyt­tää itses­tään ja omasta iden­ti­tee­tis­tään ja miten hän sanoit­taa lähei­si­ään Karvinen vinkkaa.

– Terminologia on vii­dakko. Ammattilaiselle voi tulla tunne, että en lähde tähän kes­kus­te­luun, koska en ole siinä vahvoilla.

Kuitenkin asiak­kaan kuu­le­mi­nen on avain onnis­tu­nee­seen koh­taa­mi­seen sateen­kaa­ri­väen kanssa, Setasta neuvotaan.

– Jokaisen tar­peet ja tilanne ovat yksi­löl­li­set. Ammattilaiselta tar­vi­taan val­miutta oppia, mikä juuri tämän hen­ki­lön tilanne on ja miten voin hänen kans­saan löy­tää rat­kaisu, joka on oikea hänelle.

Jämsä kan­nus­taa käy­mään läpi sanas­toa, jota sateen­kaa­ri­väki käyt­tää kuvaa­maan identiteettiään.

– Se virit­tää ole­maan avoin ja vas­taa­not­ta­vai­nen koh­taa­mi­sessa. Kyse on sen­si­tii­vi­syy­destä ja siitä, miten luot­ta­muk­sel­li­sen dia­lo­gin luot asiak­kaan kanssa.

Haasteena näkymättömyys

Nuorten kanssa suku­puo­li­neut­raali kieli on hyvä läh­tö­kohta, Teija Ryhtä neu­voo. Puheessa voi tuoda esiin suku­puo­len moni­nai­suutta ja tar­jota monia vaihtoehtoja.

Nuorelta voi kysyä, onko sinulla kump­pani ja oli­siko näissä asioissa jota­kin, jonka haluai­sit tuoda esiin.

Sama toi­mii myös sateen­kaa­ri­se­nio­rin kanssa. Häneltä voi kysyä, onko jota­kin suku­puo­len ilmai­suun liit­ty­vää, jota haluai­sit ker­toa tai miten voi­simme aut­taa elä­määsi täällä palvelutalossa.

– Siten voi osoit­taa, että täällä on lupa ja tilaa puhua.

Sateenkaarisenioreiden pal­ve­luissa haaste on näky­mät­tö­myys. Moni van­hus­pal­ve­luissa työs­ken­te­levä ajat­te­lee, että heillä ei ole sateen­kaari-ihmi­siä asiak­kaina. Asia kävi ilmi Suomessa teh­dystä selvityksestä.

– Ajatellaan, että sateen­kaari-ihmi­syys kuu­luu nuo­rille ja aikui­sille. Ne eivät enää koske ikään­ty­neitä. Siksi niitä ei tar­vitse miet­tiä ikään­ty­nei­den pal­ve­luissa, Setan senio­ri­työn asian­tun­tija Suvi Kehälinna sanoo.

Kyse on toden­nä­köi­sesti kym­me­nistä tuhan­sista ihmi­sistä, hän muis­tut­taa. Heillä on pitkä his­to­ria syr­jin­nän koke­muk­sia ja yhteis­kun­nan tuo­mit­se­via asen­teita. He ovat elä­neet aikana, jol­loin esi­mer­kiksi homo­sek­su­aa­li­set teot oli­vat rikos tai homoutta pidet­tiin sai­rau­tena, Kehälinna muistuttaa.

– Pelko vai­kut­taa hei­hin edel­leen. He kai­paa­vat ammat­ti­lai­silta ensim­mäi­sen vin­kin siitä, että aiheesta on tur­val­lista kes­kus­tella hänen kanssaan.

Armollisuutta tarvitaan

Uutta asiaa tulee sateen­kaa­ri­asioissa eteen koko ajan, Marita Karvinen sanoo. Hän toi­voo­kin, että sosiaali­alan ammat­ti­lai­set ovat armol­li­sia itsel­leen. Ei pidä aja­tella, että jos olen epä­varma ter­meistä tai sateen­kaari-ihmi­sen koh­taa­mi­sesta, se vähen­tää ammatillisuuttani.

– On ok hyväk­syä se, että en hal­litse kaik­kea. Tärkeä on kui­ten­kin ymmär­tää, mitä voin kysyä asiak­kaalta ja mikä tieto pitää hank­kia muu­alta, Karvinen sanoo.

Syrjintä voi olla hyvin hienovaraista.

Ei voi olet­taa, että asia­kas­kaan on kaik­kien sateen­kaa­ri­asioi­den asian­tun­tija. Omaa tie­don puu­tetta ei saa pai­kata sillä, että kysyy asiasta asiak­kaalta, hän painottaa.

– Valitettavan usein sateen­kaa­ri­väki jou­tuu kou­lut­ta­maan ammat­ti­laista. Häntä pyy­de­tään selit­tä­mään, mikä ero on tämän ja tämän asian välillä. Vaatii herk­kää tasa­pai­noa ymmär­tää, mitä voin kysyä asiak­kaalta ilman että tyy­dy­tän omaa ute­liai­suutta, Karvinen sanoo.

Asiakkaalle voi ker­toa, että olen uuden äärellä ja pel­kään, että sanon jota­kin vää­rin, Karvinen neu­voo. Jos suusta pää­see sam­makko, voi esit­tää reto­ri­sen anteek­si­pyyn­nön ja mennä eteenpäin.

– Ei pidä seli­tellä. Asiakkaalta ei oikeasti odo­teta anteek­sian­toa. Se olisi tun­ne­taa­kan siir­tä­mistä asiak­kaalle. Asiakkaan ei tar­vitse loh­dut­taa ammat­ti­laista, että ei se mitään.

Itsereflektio tärkeää

On hyvä myös irrot­tau­tua aja­tuk­sesta, että ammat­ti­lai­nen tie­tää kai­ken, Juha Jämsä sanoo.

– Eräällä kou­lut­ta­jalla on tähän oiva näkö­kulma. Hän haluaa kou­lut­taa tera­peu­teista niin tie­tä­mät­tö­miä, että he eivät tiedä rat­kai­sua ennen kuin asia­kas on sen toden­nut hyväksi. Hyllyltä val­miina ote­tut rat­kai­sut eivät toimi.

Marita Karvinen toi­voo, että sosiaali­alan ammat­ti­lai­set tut­ki­vat omia arvojaan.

– Jos mah­tuu yhteis­kun­nan nor­mei­hin, on vai­kea huo­mata, että normi on ole­massa. Hetero mah­tuu nor­mei­hin. Sateenkaariväki rik­koo niitä jo olemassaolollaan.

– Itsereflektio on tär­keää. Kannattaa pei­lata omaa ase­maa yhteis­kun­nassa ja omia, ehkä pii­lossa ole­via asen­teita sek­su­aali- ja suku­puo­li­vä­hem­mis­töjä koh­taan. Siten pys­tyy avar­ta­maan katsettaan.

Lisätietoja:

seta.fi/sateenkaaritieto/sateenkaarisanasto/

sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/koulutusta-ammattilaisille/

sukupuolenosaamiskeskus.fi/ammattilaisille/

Jaana Laitinen