Kelaat samaa luuppii, kunnes se jumittuu, jumittuu, jumittuu. Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat joita puolustat. Niihin voimasi satsaat. Ne on niin rakkaat. Pikku harha­kuvat.” (Jukka Poika, Poten­tiaali)

Jokaisessa työssä on omat ydinteh­tä­vänsä ja tarkoi­tuk­sensa. Kunkin työnte­kijän tai ammat­ti­kunnan ydinteh­tävät eivät aina ole päivän­selviä työyh­tei­sölle tai edes työnte­ki­jöille itselleen. Jokaisen tulee välillä pysähtyä miettimään, teemmekö työyh­tei­sössä oikeita asioita.

Työn ytimen lisäksi työyh­tei­sössä on erilaisia häiriö­te­ki­jöitä, jotka ovat ikään kuin työn tausta­melua. Tällaisia ovat esimer­kiksi toimi­maton työsken­te­ly­väline, ärsyttävä kollega, sisäil­maon­gelma, sisäiset risti­riidat.

Samoin kuin tausta­me­lussa, nämä häiriö tekijät kuormit­tavat ja väsyt­tävät työnte­ki­jöitä. Ne myös vievät huomion pois työn ytimestä. Häiriö­ra­situs voi olla jopa niin suurta, että työyh­teisö unohtaa, ketä varten työtä tehdään ja mikä on sen ammatil­lisen toiminnan tarkoitus.

Työyhteisöille on suuri haaste tunnistaa, kuinka eri häiriötekijöihin tulee suhtautua.

Osa työn häiriöistä vaatii aktii­vista käsit­telyä ja poista­mista. Osa niistä tulisi osata rapor­toida ja delegoida oikean tahon käsitel­tä­väksi.

Sitten on niitä asioita, jotka tulisi vain jättää huomiotta ja keskittyä muihin asioihin, sillä joskus työyh­teisöt raken­tavat kärpä­sestä härkäsiä.

Lähes jokai­sessa työyh­tei­sössä tuntuu olevan sinnik­käitä raken­teel­lisia häiriöitä, jotka haittaavat merkit­tä­västi tulok­sel­lista työsken­telyä. Työyh­tei­söjen tavoit­teena on hahmottaa häiriö­te­kijän kokonaiskuva, paikantaa se oikeaan paikkaan ja löytää taho, joka voi vaikuttaa asiaan.

Kaikkein suurin savotta on saada vastuutaho tietoi­seksi häiriöstä ja ymmär­tämään, että sen tulisi tehdä asialle jotain.

Häiriö­te­kijät vaativat tulla kuulluksi ja mahdol­li­sesti muute­tuiksi. Ne eivät kuitenkaan ansaitse työpai­kalla super­tähden asemaa, jotka vetävät puoleensa kaiken huomion ja peittävät alleen kaiken muun. Samojen häiriö­te­ki­jöiden jauha­minen työyh­teisön sisällä ei johda muutokseen, vaan on päästävä eteenpäin.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat ihmiselämän muutostilanteiden asiantuntijoita.

Kun asiak­kaalla on elämässään ongelmia, autamme ratkai­sujen löytä­mi­sessä. Sama ratkai­su­kes­keinen lähes­ty­mistapa toimii raken­teel­li­sessa muutos­työssä. On tehtävä suunni­telma ja toimittava. Jos jokin konsti ei toimi, testataan toisen­laisia keinoja. Käytetään työyh­teisön vahvuuksia hyväksi, eikä jumiteta pelkoihin ja petty­myksiin.

Sosiaa­lia­lalla on valta­vasti poten­ti­aalia raken­teel­liseen muutos­työhön. Työyh­tei­söjen sisäiset ja ulkoiset muutokset toteu­tuvat samalla kaavalla kuin muutokset ihmise­lä­mässä. Pitämällä katse pallossa ja suuntaa­malla kohti maalia.