Kelaat samaa luup­pii, kun­nes se jumit­tuu, jumit­tuu, jumit­tuu. Kaikki sei­so­vat aal­lot, jäh­meät pat­saat joita puo­lus­tat. Nii­hin voi­masi sat­saat. Ne on niin rak­kaat. Pikku har­ha­ku­vat.” (Jukka Poika, Potentiaali)

Jokai­sessa työssä on omat ydin­teh­tä­vänsä ja tar­koi­tuk­sensa. Kun­kin työn­te­ki­jän tai ammat­ti­kun­nan ydin­teh­tä­vät eivät aina ole päi­vän­sel­viä työyh­tei­sölle tai edes työn­te­ki­jöille itsel­leen. Jokai­sen tulee välillä pysäh­tyä miet­ti­mään, teem­mekö työyh­tei­sössä oikeita asioita.

Työn yti­men lisäksi työyh­tei­sössä on eri­lai­sia häi­riö­te­ki­jöitä, jotka ovat ikään kuin työn taus­ta­me­lua. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kiksi toi­mi­ma­ton työs­ken­te­ly­vä­line, ärsyt­tävä kol­lega, sisäil­maon­gelma, sisäi­set ristiriidat.

Samoin kuin taus­ta­me­lussa, nämä häi­riö teki­jät kuor­mit­ta­vat ja väsyt­tä­vät työn­te­ki­jöitä. Ne myös vie­vät huo­mion pois työn yti­mestä. Häi­riö­ra­si­tus voi olla jopa niin suurta, että työyh­teisö unoh­taa, ketä var­ten työtä teh­dään ja mikä on sen amma­til­li­sen toi­min­nan tarkoitus.

Työyhteisöille on suuri haaste tunnistaa, kuinka eri häiriötekijöihin tulee suhtautua.

Osa työn häi­riöistä vaa­tii aktii­vista käsit­te­lyä ja pois­ta­mista. Osa niistä tulisi osata rapor­toida ja dele­goida oikean tahon käsiteltäväksi.

Sit­ten on niitä asioita, jotka tulisi vain jät­tää huo­miotta ja kes­kit­tyä mui­hin asioi­hin, sillä jos­kus työyh­tei­söt raken­ta­vat kär­pä­sestä härkäsiä.

Lähes jokai­sessa työyh­tei­sössä tun­tuu ole­van sin­nik­käitä raken­teel­li­sia häi­riöitä, jotka hait­taa­vat mer­kit­tä­västi tulok­sel­lista työs­ken­te­lyä. Työyh­tei­sö­jen tavoit­teena on hah­mot­taa häi­riö­te­ki­jän koko­nais­kuva, pai­kan­taa se oike­aan paik­kaan ja löy­tää taho, joka voi vai­kut­taa asiaan.

Kaik­kein suu­rin savotta on saada vas­tuu­taho tie­toi­seksi häi­riöstä ja ymmär­tä­mään, että sen tulisi tehdä asialle jotain.

Häi­riö­te­ki­jät vaa­ti­vat tulla kuul­luksi ja mah­dol­li­sesti muu­te­tuiksi. Ne eivät kui­ten­kaan ansaitse työ­pai­kalla super­täh­den ase­maa, jotka vetä­vät puo­leensa kai­ken huo­mion ja peit­tä­vät alleen kai­ken muun. Samo­jen häi­riö­te­ki­jöi­den jau­ha­mi­nen työyh­tei­sön sisällä ei johda muu­tok­seen, vaan on pääs­tävä eteenpäin.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat ihmiselämän muutostilanteiden asiantuntijoita.

Kun asiak­kaalla on elä­mäs­sään ongel­mia, autamme rat­kai­su­jen löy­tä­mi­sessä. Sama rat­kai­su­kes­kei­nen lähes­ty­mis­tapa toi­mii raken­teel­li­sessa muu­tos­työssä. On teh­tävä suun­ni­telma ja toi­mit­tava. Jos jokin konsti ei toimi, tes­ta­taan toi­sen­lai­sia kei­noja. Käy­te­tään työyh­tei­sön vah­vuuk­sia hyväksi, eikä jumi­teta pel­koi­hin ja pettymyksiin.

Sosi­aa­lia­lalla on val­ta­vasti poten­ti­aa­lia raken­teel­li­seen muu­tos­työ­hön. Työyh­tei­sö­jen sisäi­set ja ulkoi­set muu­tok­set toteu­tu­vat samalla kaa­valla kuin muu­tok­set ihmi­se­lä­mässä. Pitä­mällä katse pal­lossa ja suun­taa­malla kohti maalia.