Kelaat samaa luup­pii, kunnes se jumit­tuu, jumit­tuu, jumit­tuu. Kaik­ki seiso­vat aal­lot, jäh­meät pat­saat joi­ta puo­lu­s­tat. Niihin voimasi sat­saat. Ne on niin rakkaat. Pikku harhaku­vat.” (Juk­ka Poi­ka, Poten­ti­aali)

Jokaises­sa työssä on omat ydin­te­htävän­sä ja tarkoituk­sen­sa. Kunkin työn­tek­i­jän tai ammat­tikun­nan ydin­te­htävät eivät aina ole päivän­selviä työy­hteisölle tai edes työn­tek­i­jöille itselleen. Jokaisen tulee välil­lä pysähtyä miet­timään, teem­mekö työy­hteisössä oikei­ta asioi­ta.

Työn yti­men lisäk­si työy­hteisössä on eri­laisia häir­iötek­i­jöitä, jot­ka ovat ikään kuin työn taus­tamelua. Täl­laisia ovat esimerkik­si toim­i­ma­ton työsken­te­lyvä­line, ärsyt­tävä kol­le­ga, sisäil­maon­gel­ma, sisäiset ris­tiri­idat.

Samoin kuin taus­tamelus­sa, nämä häir­iö tek­i­jät kuor­mit­ta­vat ja väsyt­tävät työn­tek­i­jöitä. Ne myös vievät huomion pois työn ytimestä. Häir­iör­a­situs voi olla jopa niin suur­ta, että työy­hteisö uno­htaa, ketä varten työtä tehdään ja mikä on sen ammatil­lisen toimin­nan tarkoi­tus.

Työyhteisöille on suuri haaste tunnistaa, kuinka eri häiriötekijöihin tulee suhtautua.

Osa työn häir­iöistä vaatii akti­ivista käsit­te­lyä ja pois­tamista. Osa niistä tulisi osa­ta rapor­toi­da ja dele­goi­da oikean tahon käsiteltäväk­si.

Sit­ten on niitä asioi­ta, jot­ka tulisi vain jät­tää huomiotta ja keskit­tyä mui­hin asioi­hin, sil­lä joskus työy­hteisöt rak­en­ta­vat kär­päs­es­tä härkäsiä.

Läh­es jokaises­sa työy­hteisössä tun­tuu ole­van sin­nikkäitä rak­en­teel­lisia häir­iöitä, jot­ka hait­taa­vat merkit­tävästi tulok­sel­lista työsken­te­lyä. Työy­hteisö­jen tavoit­teena on hah­mot­taa häir­iötek­i­jän kokon­aisku­va, paikan­taa se oikeaan paikkaan ja löytää taho, joka voi vaikut­taa asi­aan.

Kaikkein suurin savot­ta on saa­da vas­tu­u­ta­ho tietoisek­si häir­iöstä ja ymmärtämään, että sen tulisi tehdä asialle jotain.

Häir­iötek­i­jät vaa­ti­vat tul­la kuul­luk­si ja mah­dol­lis­es­ti muute­tuik­si. Ne eivät kuitenkaan ansaitse työ­paikalla supertäh­den ase­maa, jot­ka vetävät puoleen­sa kaiken huomion ja peit­tävät alleen kaiken muun. Samo­jen häir­iötek­i­jöi­den jauhami­nen työy­hteisön sisäl­lä ei joh­da muu­tok­seen, vaan on päästävä eteen­päin.

Sosiaalialan ammattilaiset ovat ihmiselämän muutostilanteiden asiantuntijoita.

Kun asi­akkaal­la on elämässään ongelmia, autamme ratkaisu­jen löytämisessä. Sama ratkaisukeskeinen läh­estymistapa toimii rak­en­teel­lises­sa muu­tostyössä. On tehtävä suun­nitel­ma ja toimit­ta­va. Jos jokin kon­sti ei toi­mi, tes­tataan toisen­laisia keino­ja. Käytetään työy­hteisön vahvuuk­sia hyväk­si, eikä jumite­ta pelkoi­hin ja pet­tymyk­si­in.

Sosi­aalialal­la on val­tavasti poten­ti­aalia rak­en­teel­liseen muu­tostyöhön. Työy­hteisö­jen sisäiset ja ulkoiset muu­tok­set toteu­tu­vat samal­la kaaval­la kuin muu­tok­set ihmiselämässä. Pitämäl­lä katse pal­los­sa ja suun­taa­mal­la kohti maalia.