Teksti: Jaana Laitinen | Kuvat: Rami Marjamäki ja Kaisa Sirén

 

Moni tulee sosiaalialalle mutkan kautta. Plakkarissa voi olla ensin toisen alan tutkinto ja työkokemusta.

 

 

Jutu­timme talen­tia­lai­sia, joille sosiaali­ala ei ollut ensim­mäi­nen ura­va­linta. Kävi ilmi, että muilta aloilta voi tart­tua hans­kaan osaa­mista, josta voi ammen­taa myös sosi­aa­li­työn­te­ki­jän ja sosio­no­min töissä.

 


Diplomi-insinööristä sosionomiksi

Lukiossa opinto-ohjaaja tyr­kytti minulle sosio­no­min ammat­tia. Hän esit­teli sen niin, että sosio­nomi pitää pal­jon ker­hoja. Se ei kiinnostanut.

Olin hyvä mate­ma­tii­kassa. Päätin siksi läh­teä tek­ni­selle alalle. Valmistuin pape­rin­ja­los­tus­tek­nii­kan diplomi-insi­nöö­riksi 2008.

Työtä ei löy­ty­nyt­kään talou­den taan­tu­man vuoksi. Paperiteollisuuden ala­mäki näkyi jo. Vähistä töistä kil­paili minua koke­neem­pia työtekijöitä.

Olin teh­nyt diplo­mi­työn VTT:lle. Sinne tuli samaan aikaan yt:t ja rekrytointikielto.

Olin aluksi työt­tö­mänä ja tein joi­ta­kin työl­li­syys­kurs­seja. Ammatinvalintapsykologin tes­tin mukaan sopi­sin sosi­aa­lia­lalle. Olin pyr­ki­nyt ole­maan oikeu­den­mu­kai­nen lap­sesta asti. Ehkä se näkyi testituloksessa.

Menin vielä työ­ko­kei­luun seu­ra­kun­nan nuo­ri­so­työ­hön ja kah­deksi vuo­deksi tut­ki­jaksi Åbo Akademiin. Se oli pät­kää pät­kän jäl­keen. Kerran tar­jot­tiin taas kol­men kuu­kau­den sopi­musta, vaikka oli luvattu vuosi. Päätin lähteä.

En alun­pe­rin­kään halun­nut tut­ki­jaksi. Haaveeni oli kehi­ty­sin­si­nöö­rin työ. Olen käy­tän­nön ihminen.

Insinöörikoulutuksessa opitaan virtaviivaistamaan prosesseja

Olin jo purek­si­nut opis­ke­lua sosio­no­miksi, ja pää­tin suun­nata sinne. Valmistuminen venähti vuo­della, sillä tein välillä työtä tukia­su­mi­sen ohjaa­jana. En uskal­ta­nut ottaa ris­kiä, että val­mis­tun taas työttömäksi.

Sain työ­pai­kan yksi­tyi­seltä puo­lelta heti, kun val­mis­tuin sosio­no­miksi 2015.

Diplomi-insi­nöö­rin kou­lu­tuk­sessa opimme vir­ta­vii­vais­ta­maan pro­ses­seja. Siellä mie­ti­tään tuo­tan­non pul­lon­kau­loja ja rat­kai­suja nii­hin. Siitä oli hyö­tyä, kun näin, miten työ­läästi esi­hen­ki­löni tuol­loin teki työ­tään. Tarjouduin aut­ta­maan. Yksinkertaistin ja hel­po­tin laskutusta.

Sain pian oman kehit­tä­mis­pro­jek­tin. Sen jäl­keen minulle tar­jot­tiin esi­hen­ki­lö­työtä samasta kon­ser­nista. Sieltä siir­ryin kol­men yksi­kön esi­hen­ki­löksi. Aloitin keväällä uudessa pai­kassa esi­hen­ki­lönä Tampereella.

Esihenkilötyö sopii minulle. Sen ver­ran insi­nöö­riä minussa on jäljellä.

Tykkään esi­hen­ki­lö­työn loo­gi­sesta puo­lesta ja siitä, että saan välillä vetäy­tyä koneen ääreen yksin.

Rakastan asia­kas­työtä pie­nissä annok­sissa, mut­ten ole super­so­si­aa­li­nen. Pidän siitä, että työni on monipuolista.

Miksi sosiaalialan ”tuote” on vähempiarvoinen?

Hyppy mies­ten suo­si­malta alalta nai­sa­lalle on tun­tu­nut hyvältä. Tämä matka on teh­nyt minusta femi­nis­tin. Miesten alalla ole­te­taan, että koska olet nai­nen, et tiedä mitään. Asenne on yhä se, että nai­set eivät pär­jää mies­ten hommissa.

Esimerkiksi ker­ran kesällä pape­ri­teh­taassa tuli ongelma, jota koko vuoro yritti sel­vit­tää yön läpi. Aamulla eräs insi­nöö­ri­herra sanoi, että ei se kor­jaus tie­ten­kään onnis­tu­nut, kun siellä oli se nainen.

Olen huo­man­nut, että myös nai­sa­lalla on välillä sama asenne. Mies on se, joka osaa. Jos työyh­tei­sössä on yksi mies, häntä hel­pom­min nos­te­taan ylös ja kehutaan.

Kun läh­din sosi­aa­lia­lalle, tut­ta­vani sanoi, että sääli kun menee hyvät aivot huk­kaan. Hän on mies.

Teknisellä puo­lella ei nähdä, miten pal­jon hyvää sosi­aa­li­työssä voi saada aikaan niillä aivoilla. Meidän tuote on esi­mer­kiksi se, että päih­deon­gel­mai­nen ihmi­nen pysyy hen­gissä tai toi­nen kun­tou­tuu työ­elä­mään. Miksi se on vähem­män arvo­kasta kuin tuo­tettu tavara?

Sosiaalialalla olen ihme­tel­lyt työ­vuo­ro­jär­jes­te­lyjä. Esihenkilöt suun­nit­te­le­vat työ­vuo­rot. He yrit­tä­vät ottaa kaik­kien toi­veet huo­mioon ja olla tas­a­puo­li­sia. Se vie aikaa ja vaa­tii seu­ran­ta­tau­lu­koita. Miksei käy­tetä kier­tä­viä vuo­ro­lis­toja? Niitä voisi käyt­tää useim­missa paikoissa.

Silloin työn­te­ki­jä­kin tie­tää vuo­ronsa kuu­kausia­kin etukäteen.”

Tiina Hämäläinen, Ylöjärvi
sosio­nomi, esimies

 


Rajavartijasta erityisasiantuntijaksi

Mikko Närhi

Mikko Närhi työs­ken­teli aiem­min rajavartijana.

Ensimmäinen ammat­tini on raja­var­tija. Olin intin jäl­keen hukassa sen kanssa, mitä alan tehdä.

Näin leh­dessä ilmoi­tuk­sen, jossa haet­tiin raja­var­ti­joita Imatralle. Laitoin pape­rit vetä­mään, kävin pää­sy­ko­keissa ja tulin valituksi.

Ensimmäinen vuosi rajalla oli para­tiisi. Partioimme maas­to­ra­jalla, teimme alue­val­von­taa. Erilaisia ulko­hom­mia oli pal­jon. Se oli mahtavaa.

Sitten aika alkoi käydä pit­käksi. Mietin, mitä muuta voi­sin tehdä. Samaan aikaan serk­kuni oli ajau­tu­nut han­ka­luuk­siin ja hänet otet­tiin huos­taan. Hän alkoi koti­lo­miensa aikana käydä Imatralla luonani.

Kerran kat­sel­tiin tele­vi­siota ja jutel­tiin. Hän kysyi minulta, tyk­käätkö työs­täsi. Vastasin, että no en, aika käy pitkäksi.

Hän sanoi, että sinusta tulisi hyvä sosi­aa­li­työn­te­kijä. Kysyin, mikä se sosi­aa­li­työn­te­kijä on. En tien­nyt siitä mitään.

Hän ker­toi, että meillä on sel­lai­nen van­hempi nai­nen. Se jut­te­lee mei­dän kanssa. Me rii­del­lään sen kanssa, mutta se saa mei­dät hok­saa­maan, mikä on men­nyt pieleen.

Se jäi pyö­ri­mään mie­leeni. Ajattelin, että aina­kin tut­kin, mitä sosi­aa­li­työn­te­ki­jän työ on.

Kävin amma­tin­va­lin­tap­sy­ko­lo­gilla ja kyse­lin sil­tä­kin sosi­aa­lia­lasta. Hän ker­toi, että minun lukio­pa­pe­reilla ei kan­nata hakea ammat­ti­kor­kea­kou­luun mutta yli­opis­toon voi hakea pel­källä pääsykokeella.

Hankin pää­sy­koe­kir­jan. Se juuri ja juuri sopi rajan par­tio­haa­la­rin rei­si­tas­kuun. Aina kun oli vapaata, luin sitä. Pääsin heit­tä­mällä sisään. Aloitin opin­not Lapin yli­opis­tossa vuonna 2005.

En haikaile takaisin

Kävin töissä koko opis­ke­lua­jan. Ensin työs­ken­te­lin tul­li­mie­henä Karigasniemellä. Sitten siir­ryin sosiaalialalle.

Tein sijai­suuk­sia ohjaa­jana sijais­huol­to­yk­si­köissä, alai­käis­ten tur­va­pai­kan­ha­ki­joi­den vas­taan­ot­to­ko­dissa ja ensi- ja tur­va­ko­dissa ja nuor­ten päih­deyk­si­kössä. Työpaikkoja oli toistakymmentä.

Valmistuin sosi­aa­li­työn­te­ki­jäksi 2012. Sen jäl­keen olen työs­ken­nel­lyt lap­si­per­hei­den pal­ve­luissa, las­ten­suo­je­lussa sekä eri kehittämishankkeissa.

Työskentelen nyt Pohjois-Suomen sosiaali­alan osaa­mis­kes­kuk­sessa sosi­aa­li­huol­lon eri­tyis­asian­tun­ti­jana. Kehitän las­ten, nuor­ten ja per­hei­den pal­ve­luita sekä per­he­kes­kus­toi­min­taa yhteis­työssä eri toi­mi­joi­den kanssa Tulevaisuuden sote-kes­kus Lapissa ‑hank­keessa.

Rajalla ja Tullissa on tie­tyn­lai­nen ammat­tiyl­peys. Kunnioitimme omaa ja tois­ten ammat­ti­lais­ten osaamista.

Haluan osoit­taa samaa sosiaali­alalla omalla käy­tök­sel­läni. Avoin dia­logi ja monia­lai­nen yhteis­työ ovat asia­kas­työssä ja pal­ve­lui­den kehit­tä­mi­sessä olen­nai­sen tär­keää. Sitä pyrin edistämään.

Joskus nos­tal­gia­fii­lik­sissä muis­te­len raja­var­tija-aikoja, mut­ten muu­ten hai­kaile sinne takai­sin.  Sosiaalialassa hyvää on työn moni­nai­suus ja moni­puo­li­suus. Huonoa on hel­ku­tin­moi­nen kiire asiakastyössä.”

Mikko Närhi, Rovaniemi
sosi­aa­li­työn­te­kijä, erityisasiantuntija

 


Nörtistä sosiaalityöntekijäksi

Menin lukiosta suo­raan töi­hin sil­loi­selle Saunalahdelle. Tein mat­ka­pu­he­lin­nu­me­ro­jen siir­toja ja kyt­kin adsl-liittymiä.

Olin itseop­pi­nut nörtti. Sitten ajat­te­lin, että ehkä pitäisi hank­kia jokin kou­lu­tus. Olin hyvä mut­ten niin huippu, että yltäi­sin it-alalla huip­pu­ra­hoi­hin. Siksi ajat­te­lin, ettei minun kan­nata tehdä niitä töitä pit­kän päälle.

Vaikka pär­jään tie­to­ko­nei­den kanssa, olen enem­män vuo­ro­vai­ku­tusih­mi­nen. Haluan jutella ihmis­ten enkä tie­to­ko­nei­den kanssa. Se on hedel­mäl­li­sem­pää kuin vain syöt­tää koodia.

Olen aina ollut ahkera ker­ho­jen vetäjä. Siksi oli luon­te­vaa opis­kella sosio­no­miksi. Sain pape­rit 2011.

Kokeilin monia teh­tä­viä opin­to­jen ohessa ja jäl­keen. Sitten hain kun­taan sosi­aa­lioh­jaa­jaksi. En pääs­syt mutta sieltä tar­jot­tiin sosi­aa­li­työn­te­ki­jän paik­kaa maahanmuuttajatyössä.

Ammattihenkilölaki oli vasta tulossa. Kun siir­ty­mä­aika lop­pui, aloin työn ohessa suo­rit­taa sosi­aa­li­työn opin­toja avoi­messa yli­opis­tossa.  Parhaillaan teen gra­dua Helsingin yliopistoon.

It-osaamista pitäisi petrata

Työskentelen nyt las­ten­suo­je­lun avo­huol­lossa. Aiemmin työs­ken­te­lin las­ten­suo­je­lun päi­vys­tyk­sessä ja tein pal­ve­lu­tar­peen arvioin­teja. Työskentelin myös alai­käis­ten vas­taan­ot­to­kes­kuk­sessa ja maa­han­muut­ta­jien kotoutumistyössä.

En kai­paa it-alalle, sillä nört­ti­puol­tani on tar­vittu myös sosiaali­alalla. Monessa työ­pai­kassa olen ollut tie­to­jär­jes­tel­män pää­käyt­täjä ja mik­ro­tuki. Vantaalla olin tuki­hen­ki­lönä Apotin käyttöönotossa.

Työntekijöiden it-osaa­mista pitäisi pet­rata sosiaali­alalla. Jos työ­ajasta iso osa menee jär­jes­tel­mien kanssa tap­pe­le­mi­seen, se kaikki on pois asiakkaalta.

Myös doku­men­toin­tiin pitäisi sat­sata. Asiakirjoilla on val­tava mer­ki­tys asiak­kaan elä­mässä. Jopa yksi sana voi vai­kut­taa suu­resti pää­tök­sen­te­koon. Uutta työn­te­ki­jää aut­taa se, että asia­kir­jat ovat ajan tasalla ja ne ovat sel­keitä ja lain mukaisia.

Palkkaerot liian suuret

Sosiaalialalla työ on moni­puo­lista ja työ­päi­vät vaih­te­le­vat. Pidän myös enna­koi­mat­to­muu­desta ja hektisyydestä.

Purnaisin lähinnä pal­koista. Sosiaalityöntekijöiden pal­kat ovat nous­seet, mutta ero it-alalle ja monille muille yli­opis­to­kou­lu­tuk­sen vaa­ti­ville aloille on yhä iso.

Erityisesti sosio­no­mit ovat palk­ka­kuo­passa. Toisaalta minkä pal­kassa häviää, sen työn mie­lek­kyy­dessä voittaa.

Myös tietty byro­kraat­ti­suus har­mit­taa. Sosiaalityön tär­keä rooli on tuoda esiin muu­tosta vaa­ti­via ilmiöitä. Se on tehty han­ka­laksi monessa organisaatiossa.

Vaikka kuinka rum­mu­tat asiak­kai­den asioista, todel­lista muu­tosta ei tule, koska kun­ta­päät­tä­jät eivät näe ken­tän tilannetta.

En pel­kää avata suu­tani. Jos siitä ei pidetä, olen aina­kin teh­nyt työni eet­ti­sesti oikein.”

Jessica Vähämaa, Järvenpää 
las­ten­suo­je­lun sosiaalityöntekijä

 


Näiltäkin aloilta sosi­aa­lia­lalle on tultu

Toimittajasta sosio­no­miksi (AMK) ja nyt sosi­aa­li­työn­te­kijä. Aloissa yllät­tä­vän pal­jon samaa, vaik­kei äkki­sel­tään ehkä uskoisi.”

Konemestarista sii­voo­jaksi ja siitä sosionomiksi.”

Henkilöstöpäälliköstä sosio­no­miksi.”

Toimittajasta sosio­no­miksi. Palkka­taso on ollut pet­ty­mys, muu­ten en kadu.”

Varhaiskasvatuksen joh­ta­jasta aikuis­so­si­aa­li­työ­hön ja en kai­paa todel­la­kaan takai­sin. Ihan uuden­laista arvos­tusta on koke­nut nykyi­sessä työssä.”

Sihteeristä sosio­no­miksi. Sitten amma­til­li­seksi opet­ta­jaksi ja nyt YAMK sosionomiksi.”

Kemiantekniikan DI:stä sosio­no­miksi. Kun läh­din opis­ke­le­maan uutta alaa, niin ajat­te­lin että men­nyt osaa­mi­nen len­tää romu­kop­paan ja sen asian kanssa kipui­lin. Mutta nyt olen huo­man­nut, että men­neestä työ­ko­ke­muk­sesta on hur­jasti hyö­tyä näis­sä­kin hommissa.”

Tradenomista sosio­no­miksi. Kaipasin ihmis­lä­hei­sem­pään työ­hön, enkä todel­la­kaan ole katunut.”

Ravintola-alalta. Viimeisimmät hom­mat pubissa ja yöker­hoissa sekä Alkossa. On tun­tu­nut täy­sin luon­nol­li­selta siir­ty­mältä ja tun­tuu että sote-työtä olisi teh­nyt jo pidempäänkin.”

Minä opis­ke­lin sosio­no­miksi aikuis­puo­lella bio­lo­gian mais­te­ri­tut­kin­non päälle. Syinä aina­kin työl­li­syys ja labra­pe­räi­nen ammat­ti­tauti, mutta eni­ten myös mie­len­kiinto. En mie­lel­läni tosin puhu alan vaih­ta­mi­sesta, vaan laa­jen­ta­mi­sesta. Eihän vanha pohja häviä, minkä lisäksi eri alat lin­kit­ty­vät toi­siinsa kovin monin tavoin.”

Agrologista sosio­no­miksi.”

Apteekin maa­il­masta sosionomiksi.”