Muksuoppi on Ben Furmanin ratkai­su­kes­keiseen työsken­telyyn pohjautuva pedago­ginen menetelmä, jolla voidaan tarttua lasten käytö­son­gelmiin.

 

Muksuopin keskeinen ajatus on, että lasta ei rangaista eikä syytetä siitä, jos hän ei osaa toimia tai käyttäytyä toivo­tulla tavalla. Lapsen käytöksen aiheut­tamat ongelmat käännetään häneltä puuttu­viksi taidoiksi.

Jos lapsi esimer­kiksi saa raivo­koh­tauksia, lyö muita, heittelee tavaroita ja on kärsi­mätön, hänen kanssaan pohditaan, mitä hyötyä hänelle itselleen ja myös muille ihmisille olisi siitä, että hän oppisi tilanteen vaatiman taidon.

Jos lapsi kiroilee,  hänet johda­tellaan ymmär­tämään, että häneltä puuttuu taito puhua kauniisti. Sitten hän voi alkaa opetella toisia sanoja, joilla voi ilmaista harmis­tu­mistaan. On tärkeää, että lapsi ei koe käyttäy­ty­mi­sestään häpeää, vaan oivaltaa, että taitojen opettelu on hieno asia.

Muksuoppi toimii niin pienten lasten kuin varhais-

nuortenkin kanssa.

− Lapselle koros­tetaan, että me aikuiset joudumme opette­lemaan koko ajan uusia taitoja, lisää Muksuop­pioh­jaaja, psyko­te­ra­peutti Tarja Aho-Kinnunen.

Muksuo­pissa taito ei tarkoita sitä, että osaa olla toimi­matta niin kuin ei pitäisi, vaan sitä että osaa sen sijaan toimia niin kuin pitää. Taitoja opetellaan askel askeleelta, yksi kerrallaan, ja lasta kannus­tetaan ja kehutaan pienes­täkin edisty­mi­sestä. Nuorimmat Muksuo­pista hyötyneet lapset ovat olleet 3−4-vuotiaita ja vanhimmat noin 13-vuotiaita.

Voimao­lento ja kannus­tus­joukot

Tarja Aho-Kinnusen mukaan lapsi useim­miten itse ymmärtää tilan­teensa ja keksii sen, millaista taitoa hänen kannat­taisi opetella, jotta hankala tilanne ei toistuisi.
− Aikuinen voi johda­tella lapsen huomaamaan, mikä taito häneltä puuttuu ja tukea  ymmär­tämään, mitä hyötyä taidon oppimi­sesta on. Tämä voi olla lapselle avain oival­lukseen ja luo motivaa­tiota opetella taitoa, Aho-Kinnunen sanoo.

Usein lapset pitävät siitä, että opetel­ta­valle taidolle annetaan jokin nimi. Aho-Kinnunen kertoo eräästä tytöstä, joka suuttui helposti ja alkoi suuttuessaan  lyödä ja potkia kavereitaan. Pian hänellä ei ollut lainkaan ystäviä. Kun tytön kanssa keskus­teltiin, hän ymmärsi menet­tä­neensä kaverinsa aggres­sii­visen käyttäy­ty­mi­sensä seurauksena.

Kun häneltä kysyttiin, millai­sesta taidosta hänelle  itselleen olisi hyötyä tässä tilan­teessa, hän keksi, että hän voisi opetella osoit­tamaan ärtymystään muulla tavoin kuin lyömällä. Näin hän voisi saada kaverinsa takaisin. Tyttö nimesi opetel­tavan taidon super­suuksi, koska hän alkoi opetella pukemaan ärtymyk­sensä sanoiksi.

Lasta voidaan myös pyytää valit­semaan itselleen voimao­lento, joka auttaa häntä taidon oppimi­sessa. Hän saa kertoa, kuinka voimao­lento auttaa. Lapsi voi piirtää tai häntä voidaan auttaa etsimään voimao­lennon kuva, jonka hän voi saada käyttöönsä.

Kun lapsi alkaa opetella uutta taitoa, on tärkeää valjastaa kannus­tus­jou­koiksi perheen­jä­seniä ja päivä­ko­dista tai koulusta aikuisia tai muita lapsia, joiden kanssa  hän saa harjoi­tella taitojaan. Kannus­tajat seuraavat lapsen edisty­mistä, kehuvat häntä onnis­tu­mi­sista ja voivat kirjoittaa niistä merkintöjä lapsen taito­kirjaan. Kannus­tajat voivat kertoa lapselle, miksi he uskovat, että hän oppii taidon. Sitten lapselta voi itsel­täänkin kysyä, miksi hän uskoo oppivansa sen.

Uutta taitoa juhlitaan

Lapselle voi järjestää tilan­teita, joissa hän saa harjoi­tella taitoaan. Jos lapsi saa  pelissä hävitessään raivo­koh­tauksia, häviä­mistä harjoi­tellaan. Lapsi voi itse keksiä leikin tai muun tavan, millä hän voi esittää taitojaan käytän­nössä.

− Lasta muistetaan kehua pienes­täkin onnis­tu­mi­sesta, ja häntä kannattaa lisäksi kehua muiden kuullen, sillä se tuntuu hänestä hyvältä, Aho-Kinnunen sanoo.

Lisää tietoa löytyy esimerkiksi muksuoppi.fi- ja kidsskills.org-sivuilta.

Lasta on syytä valmentaa myös sietämään pieniä takapakkeja taidon opette­lussa. Hänen kanssaan keskus­tellaan, mitä tehdään tilan­teissa, joissa hän mahdol­li­sesti ”unohtaa” taitonsa. Kun lapsi on oppinut uuden taidon, Muksuoppi suosit­telee, että taidon oppimista juhlis­tetaan jollakin tavalla.

− Eräs lapsi kehui saavansa päivä­ko­dissa seuraavana päivänä juhla­päivän opittuaan  uuden taidon.

Luota lapsen kykyyn löytää ratkaisu

Muksuoppi syntyi 1990-luvun loppu­puo­lella, jolloin erityis­las­ten­tar­han­opet­tajat Laura Birn ja Tuija Terävä pyysivät Ben Furma­nilta työkaluja, joitta voivat toimia käytö­son­gel­maisten, sosiaa­li­sesti ja emotio­naa­li­sesti haastavien lasten kanssa.
Opettajat alkoivat kehitellä menetelmää yhdessä Ben Furmanin ja myöhemmin Tapani Aholan kanssa ja testa­sivat sitä päivä­ko­dissaan.
− Menetelmä on varsin luotettava. Onhan sitä jo kehit­te­ly­vai­heessa kokeiltu käytän­nössä.

Aho-Kinnusen mukaan Muksuopin ydina­jatus on, että lapsiin pitäisi luottaa
enemmän, sillä usein he itse pystyvät löytämään ongel­miinsa ratkaisuja. Yhden taidon oppiminen kehittää lapsen muitakin vuoro­vai­ku­tus­tapoja, joiden oppiminen
auttaa lasta voimaan paremmin.
Lyhyt­te­ra­piains­ti­tuutti järjestää Muksuop­pioh­jaa­ja­kou­lu­tuksia ja lisäksi Muksuoppia voi opiskella verkossa Muksuoppi-video­kurs­silla.

Iita Kettunen