Muksuoppi on Ben Furmanin ratkaisukeskeiseen työskentelyyn pohjautuva pedagoginen menetelmä, jolla voidaan tarttua lasten käytösongelmiin.

 

Muksuopin keskeinen ajatus on, että lasta ei rangaista eikä syytetä siitä, jos hän ei osaa toimia tai käyttäytyä toivo­tulla tavalla. Lapsen käytöksen aiheut­tamat ongelmat käännetään häneltä puuttu­viksi taidoiksi.

Jos lapsi esimer­kiksi saa raivo­koh­tauksia, lyö muita, heittelee tavaroita ja on kärsi­mätön, hänen kanssaan pohditaan, mitä hyötyä hänelle itselleen ja myös muille ihmisille olisi siitä, että hän oppisi tilanteen vaatiman taidon.

Jos lapsi kiroilee,  hänet johda­tellaan ymmär­tämään, että häneltä puuttuu taito puhua kauniisti. Sitten hän voi alkaa opetella toisia sanoja, joilla voi ilmaista harmis­tu­mistaan. On tärkeää, että lapsi ei koe käyttäy­ty­mi­sestään häpeää, vaan oivaltaa, että taitojen opettelu on hieno asia.

Muksuoppi toimii niin pienten lasten kuin varhais-

nuortenkin kanssa.

− Lapselle koros­tetaan, että me aikuiset joudumme opette­lemaan koko ajan uusia taitoja, lisää Muksuop­pioh­jaaja, psyko­te­ra­peutti Tarja Aho-Kinnunen.

Muksuo­pissa taito ei tarkoita sitä, että osaa olla toimi­matta niin kuin ei pitäisi, vaan sitä että osaa sen sijaan toimia niin kuin pitää. Taitoja opetellaan askel askeleelta, yksi kerrallaan, ja lasta kannus­tetaan ja kehutaan pienes­täkin edisty­mi­sestä. Nuorimmat Muksuo­pista hyötyneet lapset ovat olleet 3−4-vuotiaita ja vanhimmat noin 13-vuotiaita.

Voimaolento ja kannustusjoukot

Tarja Aho-Kinnusen mukaan lapsi useim­miten itse ymmärtää tilan­teensa ja keksii sen, millaista taitoa hänen kannat­taisi opetella, jotta hankala tilanne ei toistuisi.
− Aikuinen voi johda­tella lapsen huomaamaan, mikä taito häneltä puuttuu ja tukea  ymmär­tämään, mitä hyötyä taidon oppimi­sesta on. Tämä voi olla lapselle avain oival­lukseen ja luo motivaa­tiota opetella taitoa, Aho-Kinnunen sanoo.

Usein lapset pitävät siitä, että opetel­ta­valle taidolle annetaan jokin nimi. Aho-Kinnunen kertoo eräästä tytöstä, joka suuttui helposti ja alkoi suuttuessaan  lyödä ja potkia kavereitaan. Pian hänellä ei ollut lainkaan ystäviä. Kun tytön kanssa keskus­teltiin, hän ymmärsi menet­tä­neensä kaverinsa aggres­sii­visen käyttäy­ty­mi­sensä seurauksena.

Kun häneltä kysyttiin, millai­sesta taidosta hänelle  itselleen olisi hyötyä tässä tilan­teessa, hän keksi, että hän voisi opetella osoit­tamaan ärtymystään muulla tavoin kuin lyömällä. Näin hän voisi saada kaverinsa takaisin. Tyttö nimesi opetel­tavan taidon super­suuksi, koska hän alkoi opetella pukemaan ärtymyk­sensä sanoiksi.

Lasta voidaan myös pyytää valit­semaan itselleen voimao­lento, joka auttaa häntä taidon oppimi­sessa. Hän saa kertoa, kuinka voimao­lento auttaa. Lapsi voi piirtää tai häntä voidaan auttaa etsimään voimao­lennon kuva, jonka hän voi saada käyttöönsä.

Kun lapsi alkaa opetella uutta taitoa, on tärkeää valjastaa kannus­tus­jou­koiksi perheen­jä­seniä ja päivä­ko­dista tai koulusta aikuisia tai muita lapsia, joiden kanssa  hän saa harjoi­tella taitojaan. Kannus­tajat seuraavat lapsen edisty­mistä, kehuvat häntä onnis­tu­mi­sista ja voivat kirjoittaa niistä merkintöjä lapsen taito­kirjaan. Kannus­tajat voivat kertoa lapselle, miksi he uskovat, että hän oppii taidon. Sitten lapselta voi itsel­täänkin kysyä, miksi hän uskoo oppivansa sen.

Uutta taitoa juhlitaan

Lapselle voi järjestää tilan­teita, joissa hän saa harjoi­tella taitoaan. Jos lapsi saa  pelissä hävitessään raivo­koh­tauksia, häviä­mistä harjoi­tellaan. Lapsi voi itse keksiä leikin tai muun tavan, millä hän voi esittää taitojaan käytän­nössä.

− Lasta muistetaan kehua pienes­täkin onnis­tu­mi­sesta, ja häntä kannattaa lisäksi kehua muiden kuullen, sillä se tuntuu hänestä hyvältä, Aho-Kinnunen sanoo.

Lisää tietoa löytyy esimerkiksi muksuoppi.fi- ja kidsskills.org-sivuilta.

Lasta on syytä valmentaa myös sietämään pieniä takapakkeja taidon opette­lussa. Hänen kanssaan keskus­tellaan, mitä tehdään tilan­teissa, joissa hän mahdol­li­sesti ”unohtaa” taitonsa. Kun lapsi on oppinut uuden taidon, Muksuoppi suosit­telee, että taidon oppimista juhlis­tetaan jollakin tavalla.

− Eräs lapsi kehui saavansa päivä­ko­dissa seuraavana päivänä juhla­päivän opittuaan  uuden taidon.

Luota lapsen kykyyn löytää ratkaisu

Muksuoppi syntyi 1990-luvun loppu­puo­lella, jolloin erityis­las­ten­tar­han­opet­tajat Laura Birn ja Tuija Terävä pyysivät Ben Furma­nilta työkaluja, joitta voivat toimia käytö­son­gel­maisten, sosiaa­li­sesti ja emotio­naa­li­sesti haastavien lasten kanssa.
Opettajat alkoivat kehitellä menetelmää yhdessä Ben Furmanin ja myöhemmin Tapani Aholan kanssa ja testa­sivat sitä päivä­ko­dissaan.
− Menetelmä on varsin luotettava. Onhan sitä jo kehit­te­ly­vai­heessa kokeiltu käytän­nössä.

Aho-Kinnusen mukaan Muksuopin ydina­jatus on, että lapsiin pitäisi luottaa
enemmän, sillä usein he itse pystyvät löytämään ongel­miinsa ratkaisuja. Yhden taidon oppiminen kehittää lapsen muitakin vuoro­vai­ku­tus­tapoja, joiden oppiminen
auttaa lasta voimaan paremmin.
Lyhyt­te­ra­piains­ti­tuutti järjestää Muksuop­pioh­jaa­ja­kou­lu­tuksia ja lisäksi Muksuoppia voi opiskella verkossa Muksuoppi-video­kurs­silla.

Iita Kettunen